Onko väärin olla herkkä ihminen?

Vierailija

Onko väärin tai muuten vain kiusallista tai nöyryyttävää muita ihmisiä kohtaan olla todella herkkä ihminen? Itse olen melkoisen herkkä. Jos joku vaikka vain sanoo rumasti (esimerkkinä nyt vaikka haista paska) niin alan jo melkein itkemään. Tulee heti tosi tyhjä ja masentunut olo. Olen sopinut ystävieni kanssa, etten halua että minulle nauretaan edes vitsillä, kun siitäkin tulee tosi nöyryyntynyt olo ja alkaa itkettää. Tuntuu, että heistä tuntuu vaivaantuneelta.

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Se että itselle tulee kaikista asioista nöyryytetty olo tai pahamieli vaikka ne asiat ei olisi sellaiseksi tarkoitettu on väärin lähinnä itseä kohtaan. Jos joku loukaantuu sanoistani joita en ole loukkaukseksi tarkoittanut ole toki hiukan hämilläni ehkä vähän vaivaantunutkin, mutta en koe sitä vääräksi henkilökohtaisesti itseäni vastaan.

Vierailija

Mä oon ihan samanlainen, aika masentavaa kun elämä on pelkkää pelkoa ja surkuttelua ja kaiken märehtimistä...

Joskus tuntuu, että voisin olla onnelinen jos olisin kuuro, saisin jotain henkistä rauhaa jos en kuulisi mitään ja silloin en varmaan olis tällanen hemmetin ahdistuspallo kokoajan :)

Vierailija

Erityisherkkä - tämä määrittelyhän on vasta hiljattain tunnustettu. Ei ole väärin olla herkkä. Herkkyys voi olla myös voimavara. 

ANAALIHOMO666
Seuraa 
Liittynyt28.10.2015

Mies 29v kirjoitti:

Ihan normaalia minusta. Pitää harrastaa tiettyä itsensuuria että ei olisi koko ajan paha olo ja ympäröidä itseään myönteisillä asioilla.

-Mies 29v + 1v-

Olet taatusti homompi kuin minä, ole sinä bottom ja minä top, voin antaa sulle elämäsi kyydit. Itketään sitten illalla ja katsotaan sinkkuelämää

Vierailija

Kyse ei ole herkkyydestä vaan itsetunnon heikkoudesta. Kannattaa muistaa, etteivät muut ole vastuussa sinun oloistasi. Suosittelen terapiaa

Vierailija

Tottakai ystäväsi tuntevat itsensä vaivaantuneiksi. Ei ole muiden tehtävä kannatella sinua. Tällä tavalla menetät ystäväsi. Mieti pyöriikö kaikkien elämä sinun ympärilläsi. Ainoastaan omassa päässäsi

Vierailija

Ei tietenkään ole. Minusta on ihan ok toivoa ja jopa edellyttää toisilta ihmisiltä säällistä käytöstä, ja fiksut ihmiset varmasti ymmärtävätkin, kenelle on ok heittää sitä rankempaa läppää. 
Toki, jos huomaa olevansa taipuvainen analysoimaan pohjia myöten ihan joutavanpäiväisiä asioita tai kärsii tämän tästä muiden ikävistä vitseistä, voi olla hedelmällisempää pohtia itselleen tapoja kestää näitä tilanteita. Ei siksi, että olisi väärin olla herkkä, vaan ihan oman mielenrauhansa vuoksi. Aina tulee vastaan heitä, joiden herkkyyskäsitys ei ole ihan samalla tasolla, ja myös ihan suoranaisia taukkeja, joiden takia ei kannata oikeasti mieltään pahoittaa.

Vierailija

Tällaisia ihmisiä kiusataan ihan ymmärrettävistä syistä. Tällainen ihminen kokee oman olonsa muiden syyksi. Luulee, ettei maailmassa muilla ole elämää. Tunteita.

Vierailija

Niin onko omien ajatusten ja muiden ajatusten vatvominen ja niissä roikkuminen niin piinallista, että kukaan ei saa sanoa mitään kun pelkäävät sun ns. Herkkyyttä? Herkkyys on tekosyy pompottaa toisia ja vetää kaikki huomio väärällä tavalla itseensä. Ja voit karkottaa ihmiset ympäriltä moukkamaisella herkkyydellä. 

Vierailija

Ei ole. Olen herkkä itse ja onneksi aikuisena pystyy päättämään minkä tason ystävien kanssa aikaansa viettää. Usein esimerkiksi minua loukkaava huumori on vain osoitus junttiudesta ja sellaisten kanssa en halua olla tekemisissä :D

Vierailija

Mutta aapeen ja kakkosen kuvaama ilmiö ei ole herkkyyttä. Herkkyys on kykyä tuntea paljon erilaisia asioita pienistä asioista: se on empatiaa, kauneudesta nauttimista ei kohteissa, hiljaisuudessa keskittymistä. Aapeen kuvaama herkkyys omalle hunommuudelle on vain pieni, eikä mitnkään välttämätön osa herkkyyttä. Se on oikeammin, kuten joku yllä jo kuvasi, pikemminkin huonoa itsetuntoa ja herkällä ihmisellä voisi olla myös hyvä itstunto.

ei ole väärin olla herkkä. On kuitnkin väärin kuormittaa omalla herkkyydellään koko ympäridtöään niin että perhe ja ystävät joutuvat jatkuvasti olemaan varpaisillaan ettei se herkkä vaan herkisty. monet tekevät niin ja lopputulos voi olla yhtä tuhoisa kuin vaikka alkoholistin perheelle. Ja hirveän useinhan nämä alkkikset itseään herkiksi kutsuvatkin, kun henkisesti pahoinpitelevät perhettään (esim Henrik Tikkanen, Saarikoski, tyko Sallinen, jne kyllä tätä jengiä riitää. Ei vaan kannata kuvitella, että jos itse tylyttää läheisiään niin pääsee automaattisesti suurnimien joukkoon. On siellä joukossa sellaisiakin, joiden lähellä on ollut hyvä elää)

Vierailija

Minä olen herkkä ja esikoiseni on herkkä, ja kyllä minä jatkuvasti opetan omaa herkkää lastani siitä, että herkkyys on omaisuus, mut se, miten ympäristöä tulkitsee, on opittu taito. Sellainen toimintamalli, että ottaa kaiken itseensä, ja kokee että kaikki hankala mitä itselle tapahtuu, on jotenkin maailman kamalinta, kääntää sen herkkyyden voimasta heikkoudeksi; empatiasta itsekeskeisyydeksi,  aktiivisesta toimimisesta väistämiseksi ja passivoitumiseksi ja yhdessä tekemisestä ryhmästä erilliseksi.

Viimeksi tänään kävimme aamiaisella keskustelun, jossa lapsi pohti että ei ehkä halua sanoa luokassa että hänellä on käsi kipeä koska eilen tippui leikkitelineeltä. Hän jotenkin kuvitteli, että on ainoa joka on ikinä tippunut sieltä ja loukannut itsensä. Juteltiin siitä että ihmisille sattuu paljon samanlaisia asioita, kommelluksia ja virheitä. Ei niistä tarvitse puhua muille. Ensinnäkään ne ei ole isoja asioita koska elämässä sattuu ja tapahtuu, mut toisekseen itseään pitää aina vähän suojella, ja miettiä mitä itsestään muille antaa. Ja kolmanneksi, jos näitä ikäviä juttuja alkaa muistella, niin se oma paha mieli jatkuu vielä pitkään sen jälkeen kun käsi on parantunut.

Olen myös yrittänyt sanoa, että jos joku kiusaa, niin ratkaisu ei ole yrittää olla vielä kivempi, vaan ratkaisu on etsiä itsestä kaikki viha ja vittumaisuus ja aggressiivisuus ja tykittää täysillä takaisin. Siihen on silloin lupa ja siitä saa nauttia. Sellaista ihmistä ei olekaan jossa ei ole vihaa, sen patoaminen koska ei itse sitä itsessään kestä, on väärin itseä ja muita kohtaan. Viha suojelee elämää. Mulle tuli mieleen, että ap reagoi surulla tilanteeseen johon pitää reagoida aggressiolla. Ootko ikinä saanut olla vihainen? Ootko ikinä saanut siitä sellaista voimaa, että sua ei pelota eikä itketä?

Aloittaja

Aloittaja täällä.
Siis jos on huono päivä, itken jokaisesta asiasta ja olen myös vihainen. Ärsyttää joka asia ja käyttäydyn kuin teini-ikäinen. Sitten menen pienelle kävelylle ja koko myrsky on poissa. Seuraavaksi itkenkin jo siitä, että minua nolottaa olla juuri tälläinen. Pelottaa, että olen ärsyttävä ja tyhmä ihminen, koska aiheutan muille tekemistä sillä, että heidän pitää auttaa. En pärjää. Joinain päivinä taas olen räväkkä persoona, joka ei häpeä mitään. Tämä maailma pelottaa mua tosi paljon, kun on niin paljon pahuutta ja hirveitä ihmisiä. En edes tiedä enää mistä puhun, kun ei ajatukset pysy kasassa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat