Onko väärin olla herkkä ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Onko väärin tai muuten vain kiusallista tai nöyryyttävää muita ihmisiä kohtaan olla todella herkkä ihminen? Itse olen melkoisen herkkä. Jos joku vaikka vain sanoo rumasti (esimerkkinä nyt vaikka haista paska) niin alan jo melkein itkemään. Tulee heti tosi tyhjä ja masentunut olo. Olen sopinut ystävieni kanssa, etten halua että minulle nauretaan edes vitsillä, kun siitäkin tulee tosi nöyryyntynyt olo ja alkaa itkettää. Tuntuu, että heistä tuntuu vaivaantuneelta.

Ei ole, päinvastoin. Maailman arvojen kovetessa se on tärkeää. Miehenä olen aina tuntenut vetoa herkkiin naisiin.

Aloittaja taas täällä. Isot kiitokset teille kaikille. Olen käynyt pari kertaa terapiassa ja nyt olo on paljon kevyempi. Olen päättänyt tehä elämästäni juuri sellaisen kuin haluan eikä kukaan saa estää minua. Päästän lähelleni vain ihania ihmisiä ja teen pienistäkin hetkistä ihania.

Vierailija kirjoitti:

Onko väärin tai muuten vain kiusallista tai nöyryyttävää muita ihmisiä kohtaan olla todella herkkä ihminen? Itse olen melkoisen herkkä. Jos joku vaikka vain sanoo rumasti (esimerkkinä nyt vaikka haista paska) niin alan jo melkein itkemään. Tulee heti tosi tyhjä ja masentunut olo. Olen sopinut ystävieni kanssa, etten halua että minulle nauretaan edes vitsillä, kun siitäkin tulee tosi nöyryyntynyt olo ja alkaa itkettää. Tuntuu, että heistä tuntuu vaivaantuneelta.

Ei se  ole mitään noista,se on luonteenpiirre,jolle ei oikein itse edes mahda mitään.Siis tunteilleen ei mahda,jos tulee paha mieli "oudoista asioista".Olen ollut pienestä asti herkkä ja "yliempaattinen",minulle luettiin lapsena sensuroitua eläinkirjaa,löysin aikuisena kirjan josta oli vedetty yli sellaiset asiat kuin "joskus siilit jäävät auton alle" ja "ketut syövät jäniksiä" koska äiti tiesi että järkyttyisin selllaisista tiedoista :D

Joskus menee yöunet kun mietin ystävieni murheita,joka kerta riidellessä päädyn itkemään.Samaten kirjat ja elokuvat vaikuttavat vahvasti.Niin kuin joku sanoikin,raskasta herkkyys on lähinnä herkälle itselleen,ei se ole muiden näkökulmasta huono piirre.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä lainkaan viestiä numero 14.

Siis vastaajan lapsi ei halunnut kertoa koulussa, että hän satutti kätensä pudotessaan leikkitelineestä ja nro 14 neuvoi lasta, ettei sellaisista asioista pidäkään kertoa koulussa, koska niitä tapahtuu kaikille.

Olipa oudosti ajateltu.

Jos lapsen pitäisi nyt koulussa tehdä sillä kipeällä kädellä jotain, mutta ei voi, koska siihen sattuu, niin hänen on oltava mykkä?

Mä ainakin ymmärsin niin,että lapsi ajatteli asian olevan isokin juttu,että ei kehtaa kertoa,ja vanhempi selitti,että ei tarvitse kertoa jos ei halua,ihan tavallinen juttu joka on tapahtunut monille muillekin.