Kysyisitkö ystävältä miksei hän pidä enää yhteyttä, vai antaisit olla...?

Vierailija

Ystäväni, jonka olen tuntenut viisi vuotta, ei pidä minuun enää mitään yhteyttä. Olimme tiiviisti tekemisissä vielä pari vuotta sitten, siitä lähtien kerrat ovat harvenneet. Viimeisen vuoden aikana vain minä olen ottanut yhteyttä, parin kuukauden välein olen kysellyt kuulumisia, mutta aina vastausta ei tule. Silloin kun vastaa, on vastaukset hyväntuulisia. Mitään ihmeellistä ei meidän välillämme ole tapahtunut, hyvin tulimme toimeen. Hänellä on ollut henkilökohtaisia ongelmia kylläkin. Asia vaivaa minua, olisin mielelläni pitänyt hänet elämässäni. Mietin kysyisinkö häneltä suoraan, eikö hän tarkoituksella halua enää olla yhteyksissä (selvästi jotain on tietenkin kun mitään ei kuulu) vai annan asian vaan olla... tietäisin sitten vaan olla häiritsemättä häntä, jos haluaa uusia tuulia elämässään..

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

kysy pois vaan, asia selkeesti mietityttää sua niin parempi että selviää mistä on kyse. Ja voihan olla ettei itse ole edes tajunnut tilannetta. 

Vierailija

Mulla on vähän sama tilanne. Oltiin tosi hyviä ystäviä n. vuoden. Nykyään kyllä vastailee kovin ystävällisesti kun otan yhteyttä, mutta on suostunut treffaamaan mua vain kerran tämän vuoden aikana.

Yritin taas saad tapaamista aikaiseksi, mutta selitti kiireellä ja stressillä, ettei nyt voi tavata ketään vähään aikaan. Voisin kuulemma otta parin kuukauden kuluttua taas yhteyttä.

Outoa, sillä mitään kitkaa välillemme ei koskaan tullut. Luulin, että hän olisi pysyvä ystävä. En tiedä mitä tapahtui?

Vierailija

En kysyisi. Joskus ystävyyssuhteet ovat tuollaisia, on hiljaisempia kausia, milloin mistäkin syystä. Anna toiselle etäisyyttä, ota yhteyttä taas joskus myöhemmin. Jos käy niin, että hän ei KOSKAAN ota itse sinuun yhteyttä, hän todennäköisesti haluaa uusia ystäväpiiriään, ja sinä et siihen mahdu. Monesti näihin ei ole mitään erityistä syytä, vain se että elämä muuttuu.

Vierailija

Totta kai voit kysyä. Jos kerran ette ole riidelleet, kyse voi olla siitäkin, että hänen elämässään on tapahtunut jotain, jonka takia ei ehdi/jaksa pitää ystäviinsä yhteyttä. Kysy vaikka niin, että "onko jotakin sattunut, kun en kuule sinusta enää juuri koskaan?"

Vierailija

En sinuna lähestyisi millään kysymyksillä saati tivaamisilla, vaan kevyesti ja diplomaattisesti ilmaisisin viestillä että minusta olisi mukavaa joskus tavata, että ota yhteyttä minuun jos itsekin tahdot sitä, käydään vaikka kahvilla tai jotain jos molempia huvittaa.

Ihmiset ovat tietenkin tässäkin erilaisia, mutta varmin keino päästä ainakin minusta eroon on syyllistellä ja yrittää ohjailla sillä tunteella, eli esim. aloittaa kanssakäyminen tiukalla tivaamisella ja tehdä se lähes uhkaavalla sävyllä jos en alakaan totella. On nimittäin sellaisestakin kokemusta eikä oltu mitään parhaita kavereita edes. Hell no siinä vaiheessa. Mä olen aina tietyllä tapaa vapaa sielu ja siihen kannattaa totutella jos haluaa kanssani olla. Annan vain todella harvassa suhteessa kahlita itseäni ja silloinkin säännöistä noin puolet on minun sanelemiani. Eikä mulla ainakaan mitään ongelmaa tällaisen taustalla ole, se on jollain toisella osapuolella siinä vaiheessa tykönään, jos ei minun meno maita. ;)

Vierailija

Tuo nyt on ainoa keinoa aikuisuudessa häivyttää ne kaverit pois omasta elämästä, joiden kanssa ei yhteistä enää löydy muttei uskalla suoraankaan kertomaan asian laitaa - vastapuolen reaktioiden pelossa. Kysyi voi, mutta onko siitä hyötyä kun lopputulokseen ei vaikuta.

Itse yritän tällä hetkellä häivyttää juurikin tällä "olen kiireinen" -mantralla yhtä takertujaa, kumman kauan osalla kestää ymmärtää ettei kenenkään elämä ole liian kiireinen tärkeille ihmisille, eli kiire on tekosyy.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

En sinuna lähestyisi millään kysymyksillä saati tivaamisilla, vaan kevyesti ja diplomaattisesti ilmaisisin viestillä että minusta olisi mukavaa joskus tavata, että ota yhteyttä minuun jos itsekin tahdot sitä, käydään vaikka kahvilla tai jotain jos molempia huvittaa.

Ihmiset ovat tietenkin tässäkin erilaisia, mutta varmin keino päästä ainakin minusta eroon on syyllistellä ja yrittää ohjailla sillä tunteella, eli esim. aloittaa kanssakäyminen tiukalla tivaamisella ja tehdä se lähes uhkaavalla sävyllä jos en alakaan totella. On nimittäin sellaisestakin kokemusta eikä oltu mitään parhaita kavereita edes. Hell no siinä vaiheessa. Mä olen aina tietyllä tapaa vapaa sielu ja siihen kannattaa totutella jos haluaa kanssani olla. Annan vain todella harvassa suhteessa kahlita itseäni ja silloinkin säännöistä noin puolet on minun sanelemiani. Eikä mulla ainakaan mitään ongelmaa tällaisen taustalla ole, se on jollain toisella osapuolella siinä vaiheessa tykönään, jos ei minun meno maita. ;)

Samaa mieltä, että syyllistämällä ei ystävyyssuhteita pidetä yllä.

Mutta voihan kyse on olla jostain elämään liittyvästäkin, josta minusta voi hyvin kysyä. On vaikka työkiireitä, lapsella oppimisvaikeuksia (joista ei ole tullut sanottua, jos on harvoin oltu yhteydessä), mitä vaan. 

Ap voi kysymällä myös ilmaista mielenkiintoaan toisen kuulumisia kohtaan ja haluaan olla tarvittaessa tukena, jos yhteydenpito on vähentynyt jostain tuollaisesta syystä.

4

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voit kysyä. Jos kerran ette ole riidelleet, kyse voi olla siitäkin, että hänen elämässään on tapahtunut jotain, jonka takia ei ehdi/jaksa pitää ystäviinsä yhteyttä. Kysy vaikka niin, että "onko jotakin sattunut, kun en kuule sinusta enää juuri koskaan?"

Mikä saa sinut olettamaan, että henkilö joka ei ole aktiivisesti halunnut olla enää sinuun pitkiin aikoihin yhteydessä avautuisi jopa rankoista syistä vain kun kysyisit ohimennen asiasta? Naiivia.

Uskokaapa nyt ja ihan syystä: hiljaisuus on merkki teille siitä, että ystävyys on syystä tai toisesta loppumassa. Ihmiset kasvavat, kehittyvät ja huomaavat välillä, että juttu ei vain toimi. Sama se on romanttisissa ihmissuhteissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun vastaa, on vastaukset hyväntuulisia. Mitään ihmeellistä ei meidän välillämme ole tapahtunut, hyvin tulimme toimeen. Hänellä on ollut henkilökohtaisia ongelmia kylläkin. 

Kokemuksesta voin sanoa, että kun esim. henkilökohtaiset ongelmat pahenevat, niin just näin voi käydä. Kyllä mäkin jaksoin vuosikausia pitää yhteyttä vaikka lievästä ahdistuksesta kärsinkin ja lääkkeitä söin, mutta sen jälkeen kun masennus ja ahdistus iski päälle kunnolla niin väistämättä tippui pois ne (kivatkin) kaverit, joiden kanssa olisi oma-aloitteisesti pitänyt ryhtyä käymään läpi omaa tilannetta.
Vuosikausia vastailin perheenjäsenille viesteihin hyväntuulisesti aina kun vaan mitenkään jaksoin. Sitten kun en yksinkertaisesti jaksanut vastata hyväntuulisesti, en vastannut ollenkaan, koska en halunnut enkä oikein edes olisi osannut kuormittaa muita epämääräisillä murheillani ja vaihtelevilla oireillani.
Tää tosin vaan mun kokemus, enhän mä voi tietty tietää mikä sun kaverilla on. Tuo toiminta vaan kuulostaa niin tutulta... :/
Jos oisin sinä niin ottaisin yhteyttä, ja sanoisin, että olen valmis kuuntelemaan ja haluan olla tukena enkä järkyty tai hajoa siitä jos kaverilla on jotain murhetta, oli se sitten lievää tai vakavaa <3

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voit kysyä. Jos kerran ette ole riidelleet, kyse voi olla siitäkin, että hänen elämässään on tapahtunut jotain, jonka takia ei ehdi/jaksa pitää ystäviinsä yhteyttä. Kysy vaikka niin, että "onko jotakin sattunut, kun en kuule sinusta enää juuri koskaan?"

Mikä saa sinut olettamaan, että henkilö joka ei ole aktiivisesti halunnut olla enää sinuun pitkiin aikoihin yhteydessä avautuisi jopa rankoista syistä vain kun kysyisit ohimennen asiasta? Naiivia.

Uskokaapa nyt ja ihan syystä: hiljaisuus on merkki teille siitä, että ystävyys on syystä tai toisesta loppumassa. Ihmiset kasvavat, kehittyvät ja huomaavat välillä, että juttu ei vain toimi. Sama se on romanttisissa ihmissuhteissa.

Ei varmaan mistään isoista ongelmista ja heti, mutta saattaa jotain kertoakin. Ajan kanssa ainakin, jos ap osoittaa haluavansa kuunnella ja seisahtua perehtymään siihen, mitä toiselle kuuluu.

Itselläsi on kovin mustavalkoinen kuvitelma siitä, miten ihmiset käyttäytyvät. Tiedoksi sinulle: se ei ole ollenkaan niin suunnitelmallista kuin kuvittelet. Ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa useinkin arjen aikataulujen ja sattumien sanelemana. Soitellaan, kun muistetaan ja ehditään. 

Minä en ainakaan pidä päässäni mitään kirjaa siitä, kenen kanssa olen ja koska soitellut ja ollut tekemisissä. Joku toinen on varmasti tarkempi, mutta itse en jaksa enkä ehdi moisia excel-taulukoita pitämään.

Jos siinä joku tekisi johtopäätöksen, että XX ei taida enää haluta olla ystäväni, koska ei ole soitellut entiseen tapaan, päätelmä olisi täysin väärä. Ja jos hän kysyisi minulta suoraan, että onko jotain sattunut, kun sinusta ei enää kuule - hätkähtäisin ja pahoittelisin ja kertoisin kiireistäni ja yrittäisin jatkossa pitää tiiviimmin yhteyttä.

4

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan mistään isoista ongelmista ja heti, mutta saattaa jotain kertoakin. Ajan kanssa ainakin, jos ap osoittaa haluavansa kuunnella ja seisahtua perehtymään siihen, mitä toiselle kuuluu.

Itselläsi on kovin mustavalkoinen kuvitelma siitä, miten ihmiset käyttäytyvät. Tiedoksi sinulle: se ei ole ollenkaan niin suunnitelmallista kuin kuvittelet. Ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa useinkin arjen aikataulujen ja sattumien sanelemana. Soitellaan, kun muistetaan ja ehditään. 

Minä en ainakaan pidä päässäni mitään kirjaa siitä, kenen kanssa olen ja koska soitellut ja ollut tekemisissä. Joku toinen on varmasti tarkempi, mutta itse en jaksa enkä ehdi moisia excel-taulukoita pitämään.

Jos siinä joku tekisi johtopäätöksen, että XX ei taida enää haluta olla ystäväni, koska ei ole soitellut entiseen tapaan, päätelmä olisi täysin väärä. Ja jos hän kysyisi minulta suoraan, että onko jotain sattunut, kun sinusta ei enää kuule - hätkähtäisin ja pahoittelisin ja kertoisin kiireistäni ja yrittäisin jatkossa pitää tiiviimmin yhteyttä.

4

Ei se ole mustavalkoista, vaan aivan helvetin typerää ja lapsellista jos olet ainoa "ystävyyssuhteessa", joka ottaa toiseen yhteyttä etkä edes välillä saa vastausta. Edelleen ajattelen aloituksen tilannetta, en sitä jossa ei olla soiteltu enää entiseen tapaan - aikuisten ystävyyssuhteissa tuo onkin normaalia, mutta ap:n keissi ei sitä ole.

Ei siihen tarvita excel-taulukkoa kirjanpitoon, kun yksinkertaisesti jo tekstiviestiketjusta näkee sen miten vuoden - parin aikana käydyt keskustelut voi selata alle minuutissa ja ovat pinnallisia eikä toivetta näkemiseen tule toisen puolelta lainkaan. Minä aikuisena ihmisenä käsitän, koska seurani ei ole enää ollut toivottua ja myös ne ovat käsittäneet, joihin itse olen viilentänyt välit.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan mistään isoista ongelmista ja heti, mutta saattaa jotain kertoakin. Ajan kanssa ainakin, jos ap osoittaa haluavansa kuunnella ja seisahtua perehtymään siihen, mitä toiselle kuuluu.

Itselläsi on kovin mustavalkoinen kuvitelma siitä, miten ihmiset käyttäytyvät. Tiedoksi sinulle: se ei ole ollenkaan niin suunnitelmallista kuin kuvittelet. Ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa useinkin arjen aikataulujen ja sattumien sanelemana. Soitellaan, kun muistetaan ja ehditään. 

Minä en ainakaan pidä päässäni mitään kirjaa siitä, kenen kanssa olen ja koska soitellut ja ollut tekemisissä. Joku toinen on varmasti tarkempi, mutta itse en jaksa enkä ehdi moisia excel-taulukoita pitämään.

Jos siinä joku tekisi johtopäätöksen, että XX ei taida enää haluta olla ystäväni, koska ei ole soitellut entiseen tapaan, päätelmä olisi täysin väärä. Ja jos hän kysyisi minulta suoraan, että onko jotain sattunut, kun sinusta ei enää kuule - hätkähtäisin ja pahoittelisin ja kertoisin kiireistäni ja yrittäisin jatkossa pitää tiiviimmin yhteyttä.

4

Ei se ole mustavalkoista, vaan aivan helvetin typerää ja lapsellista jos olet ainoa "ystävyyssuhteessa", joka ottaa toiseen yhteyttä etkä edes välillä saa vastausta. Edelleen ajattelen aloituksen tilannetta, en sitä jossa ei olla soiteltu enää entiseen tapaan - aikuisten ystävyyssuhteissa tuo onkin normaalia, mutta ap:n keissi ei sitä ole.

Ei siihen tarvita excel-taulukkoa kirjanpitoon, kun yksinkertaisesti jo tekstiviestiketjusta näkee sen miten vuoden - parin aikana käydyt keskustelut voi selata alle minuutissa ja ovat pinnallisia eikä toivetta näkemiseen tule toisen puolelta lainkaan. Minä aikuisena ihmisenä käsitän, koska seurani ei ole enää ollut toivottua ja myös ne ovat käsittäneet, joihin itse olen viilentänyt välit.

Sinullapa on paha pyhäinpäivä-aggressio. Miksi raivoat tuolla tavalla ja aivan mielipideasiasta vieläpä?

Kuule, lue kunnolla ap:n kommentti. 

Hänhän sanoo, että: "Olimme tiiviisti tekemisissä vielä pari vuotta sitten, siitä lähtien kerrat ovat harvenneet. Viimeisen vuoden aikana vain minä olen ottanut yhteyttä, parin kuukauden välein olen kysellyt kuulumisia, mutta aina vastausta ei tule. Silloin kun vastaa, on vastaukset hyväntuulisia. Mitään ihmeellistä ei meidän välillämme ole tapahtunut, hyvin tulimme toimeen. Hänellä on ollut henkilökohtaisia ongelmia kylläkin. "

Toisin sanoen AINA ei vastausta tule, usein kumminkin. VUODEN ajan yhteydenotot ovat olleet yksipuolisesti ap:n, mutta haloo - semmoista se voi olla vaikka ihan vaan työkiireiden tai perheeseen syntyneen lapsen tai tai takia. 

Edelleen ap sanoo, että mitään riitaa ei ole ollut, ja silloin, kun ovat puheissa, välit tuntuvat hyväntuulisilta ja normaaleilta.

Usko nyt vaan; siinä ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole mitään sen kummempaa "nyt haluan tehdä tuolle tiettäväksi, ettei sen seura ole kaivattua" -strategiaa takana. Enemmistö ihmisistä osaisi kyllä katkaista välinsä suoraankin ilman tuollaista kieroilua ja välttelyä.

Ja JOS siinä kumminkin sattuisi olemaan jotain välttelyä, niin selviäisipä sekin kerralla ja ap:lla olisi mahdollisuus kysyä, miksi toinen ei enää halua ylläpitää ystävyyttä. Selviäisipä sekin, eikä tarvitsisi arvuutella ja luulotella.

Mitään haittaa kysymisestä ei ole, mutta siitä voi olla hyötyä.

Kannatan suoraa puhetta, sillä tavalla ei tule tuhlattua harhaluulojen takia hyviä ystävyyksiä.

4

Vierailija

Onko ystäväsi alkanut seurustella viimeisen parin vuoden aikana? Omakohtainen kokemukseni kertoo, että seurustelun aloittanut ystävä ottaa yleensä etäisyyttä ja keskittyy uuteen kumppaniinsa täysillä. Tämän jälkeen ystävien kanssa joko ollaan taas ihan normaalisti tai sitten jotkut ystävät vain unohtuvat matkan varrelle.

Vierailija

Kun on paha mieli, ei tee mieli nähdä ketään.

On kuitenkin mieltä ylentävää, jos joku ystävä jaksaa olla yhteydessä, vaikka en "ehdi" murheiltani häntä nähdä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat