irtisanotut: miten kohtaat viimeisen työpäivän?

Ihan samoin kuin muutkin päivät. Kukaan ei tiennyt että en mene sinne enää :)

Kaksi pomoani hoitivat viimeisen työpäivänsä niin, että toinen oli kuin olisi ollut tavallinen työpäivä eikä kukaan edes tiennyt, että oli irtisanottu. Toinen jätti lapun seinään, jossa luki suurin piirtein, että se on morjens.

Tyly ainakin kannattaa olla ja korostaa, että parempiakin työpaikkoja löytyy.

Paljonko siellä on porukkaa töissä? Mä kävin hyvästelemässä vain harvat ja valitut, jälkeenpäin en ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä.

Mä lopetin työt saman tien, siltä istumalta. Eipä tullut mieleen alkaa juhlistamaan, kyllä se sen verran vaikea paikka oli :(

Minulla oli huoletonta koska irtisanomispäivä oli myös viimeinen päivä töissä. Pääsin vapauteen enkä taakseni katsonut.

Haistatan vitut ja yleensä en tee mitään töitä koko päivänä. Kerran kun loppui sopimus niin olin koko päivän kahvilla.

Meillä oli irtisanomisaikana työssäolovelvoite ja se oli ihan hirveää. Eihän siitä mitään tullut, kun itketti koko ajan. Esimiehen mukaan surullinen sai olla, mutta se ei saanut näkyä ulospäin eli hymy huulilla olisi pitänyt hommia painaa. Työkaverit kartteli kuin ruttotautista. En saanut nukuttua ja tuli rytmihäiriöitä, niin hain ensin pari viikkoa saikkua, sitten yritin olla taas töissä, mutta lopulta piti loppuajaksi jäädä sairaslomalle. Potkuista meni pitkään toipua.

Hiukan taustoja: olen ainoa lähdössä meidän parikymmentä henkisestä tiimistä irtisanottuna, porukkaan kuuluu myös määräaikaisia joiden työtä ei jatketa mutta heidän sopimuksensa ei lopu vielä. En haluaisi kiukutella tai riehua, en ole katkera pomollekkaan. Tietty olen surullinen. Mutta mietin vaan miten hoidan tuon viimeisen päivän ettei tunnelma ole outo. Meillä on tapana tuoda kahvipöytään tarjottavia aina kun on lomat, merkkipäivät nje. Onko se outoa kahvitella jonkun irtisanomisia? AP.

Mun ei onneksi tarvinnut olla montaa päivää irtisanomisen jälkeen töissä. Viimeisenä päivänä olin vain pari tuntia, kävin luovuttamassa läppärin, avaimet ja kahvilla työkavereiden kanssa hetken. Olisin kyllä odottanut, etä pomolta olisi saanut edes pari sanaa ja kiitokset, mutta taisi olla liikaa toivottu.

Sanotaanko näin että hyvästelee lähimmät ja on rehellinen tuntemuksistaan. Voi tietysti olla että "yltiöoptimismi" on kaikille helpompaa. Kuten että "kyllä  tekevälle töitä löytyy" jne. ja näin kaikki  pääsee ikävästä tilanteesta helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan taustoja: olen ainoa lähdössä meidän parikymmentä henkisestä tiimistä irtisanottuna, porukkaan kuuluu myös määräaikaisia joiden työtä ei jatketa mutta heidän sopimuksensa ei lopu vielä. En haluaisi kiukutella tai riehua, en ole katkera pomollekkaan. Tietty olen surullinen. Mutta mietin vaan miten hoidan tuon viimeisen päivän ettei tunnelma ole outo. Meillä on tapana tuoda kahvipöytään tarjottavia aina kun on lomat, merkkipäivät nje. Onko se outoa kahvitella jonkun irtisanomisia? AP.

Ei ole outoa. Vähän se voi olla muille vaivaannuttavaa, mutta silti helpompi, kun ei työkavereiden tarvitse miettiä miten suhtautuisi. Voit samalla kiitellä työkaverit ja toivottaa hyvät jatkot yms.

Sitä en vaan ymmärrä että millä lailla se olisi niille muille kiusallista? Hehän saavat jäädä palkannauttijoiksi, ei heillä mitään hätää ole.

Kirjoitan perseeseeni KISS THIS ja käyn pyörähtämässä jokaisen edessä housut tanssiesityksen lomassa laskien. Lopuksi haistatan vitut ja teen kepposia minkä kerkiän. Piirrän vähintäänkin ison kullin puljun oveen. Se on morjens.

Meillä on töissä ollut monet yt.t ja ikävä kyllä viimeiset 5 v tuli mukaan työvelvoite.

ei kukaan tuonut mitään pullaa, joillekin oli kerätty lahja.

olen itse ollut niin monta krt jo lähes samassa asemessa.

minä veisin kotiin kaikki hen koht tavarat heti kun mahdollista ja vikana päivänä tekisin työt normaalisti ja sitten sanoisin lopuksi vain heipat. Yt.t ovat normaalia tänä päivänä, ikävä kyllä.

Kahvitelkaa tosiaankin ja järjestä vielä jotkut iltapippalot lähimmässä bubissa, ja hoida lasku.

Ihan normaalisti. En vienyt kakkuja tms. Hyvästelin ihanat työkaverit ja esimiehet. Kyllähän se sattui, mutta sattui niin monelle ja saattuu yhä, etten jäänyt siihen vellomaan. Nyt olen saanut uuden työpaikan.

Meillä esimies oli tuonut kakun kahvihuoneeseen ja kortin jossa luki:Saat mistä tahansa paljon paremman paikan!
Suosittelujen ansiosta sainkin nopeasti uuden paikan, hyvä mieli jäi :)

Vierailija kirjoitti:

Sitä en vaan ymmärrä että millä lailla se olisi niille muille kiusallista? Hehän saavat jäädä palkannauttijoiksi, ei heillä mitään hätää ole.

Tiedätkö mitä kiusallinen tarkoittaa? Totta kai tilanne on kiusallinen jos hyvä kaveri saa potkut, pitää olla samaan aikaan iloinen omasta puolestaan ja surullinen toisen puolesta. Ja miettiä mitä sanoo ettei kuulosta kornilta.

En veisi mitään, sen sijaan käyttäytyisin kaikkia kohtaan ystävällisesti vaikka pahalta tuntuisikin. Ei koskaan kannata polttaa siltoja takanaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli irtisanomisaikana työssäolovelvoite ja se oli ihan hirveää. Eihän siitä mitään tullut, kun itketti koko ajan. Esimiehen mukaan surullinen sai olla, mutta se ei saanut näkyä ulospäin eli hymy huulilla olisi pitänyt hommia painaa. Työkaverit kartteli kuin ruttotautista. En saanut nukuttua ja tuli rytmihäiriöitä, niin hain ensin pari viikkoa saikkua, sitten yritin olla taas töissä, mutta lopulta piti loppuajaksi jäädä sairaslomalle. Potkuista meni pitkään toipua.

Ihan samat tunteet! Tosin minulla ei ollut 6 kk aikana enää töitä, koska irtisanomisperusteena oli taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Väitettiin, että työtehtäväni siirtyivät muualle, joten istuin 8 tuntia lasikopissa, pelasin pasianssia, täytin sanaristikkoja, luin blogeja jne. ja kärsin siitä, että työkaverit karttoivat.

Viimeisenä työpäivänä vein avaimet esimiehelle, ei kahvitteluja.