Lue keskustelun säännöt.
irtisanotut: miten kohtaat viimeisen työpäivän?
31.10.2015 |
Pitkäaikainen työni loppuu ensiviikolla, ja stressaan hirveästi viimeisestä työpäivästä. Vienkö jotain tarjottavaa kahvipöytään? Käynkö hyvästelemässä kaikki työkaverit erikseen, mitä sanon? Kertokaa tämän kokeneet miten hoiditte viimeisen päivänne töissä.
Kommentit (32)
Miksi sun pitäisi ns. nuolla työpaikan persettä kun se olet sinä joka joutuu lähtemään? Oletkohan vähän liian kiltti- "ettei vaan muille tule paha mieli kun MINÄ saan potkut" ? (Tää ei ole vittuilua vaan oikeasti) Ne työkaverit on vaan iloisia ettei ne saa kenkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En veisi mitään, sen sijaan käyttäytyisin kaikkia kohtaan ystävällisesti vaikka pahalta tuntuisikin. Ei koskaan kannata polttaa siltoja takanaan.
Tää on ihan täyttä paskaa. Yhteenkään työpaikkaan en ole koskaan palannut, eikä niillä kontakteilla ole jälkikäteen tehnyt mitään.
Silti näitä kliseitä jaksetaan aina jauhaa.
Hmm mikähän tossa on et irtisanottuja kollegat väittelee..??
itselläkin loppui pari v sitten senaikaisesta firmasta soppari, pomo ei ees kiittäny. Nice! Ei oo ikävä..
ja työantajat aina penää työntekijän lojaalisuutta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En veisi mitään, sen sijaan käyttäytyisin kaikkia kohtaan ystävällisesti vaikka pahalta tuntuisikin. Ei koskaan kannata polttaa siltoja takanaan.
Tää on ihan täyttä paskaa. Yhteenkään työpaikkaan en ole koskaan palannut, eikä niillä kontakteilla ole jälkikäteen tehnyt mitään.
Silti näitä kliseitä jaksetaan aina jauhaa.
No mulla on kyllä ollut hyötyä vanhoista työkavereista esim. suosittelijoina..
Minä lähdin ovet paukkuen siltä istumalta kun pomo minut yhdestä työpaikasta irtisanoi. En jäänyt todellakaan tekemään mitään töitäni loppuun vaan häivyin samantien. Pomo mutisi jotain irtisanomisajasta, mutta minä totesin hänelle vaan että parempi kun haistaa vitun ja miettii ihan keskenään minun entisten töitteni järjestämisestä ja maksaa vähän helvetin äkkiä kaikki palkkasaatavat. Palkka tuli parin päivän päästä, eikä mitään ole sen jälkeen kuulunut ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverit oli kerännyt mulle rahaa lahjakorttiin ja oli kakkua ja herkkuja heiltä.
Pomo toi viimeisä päivänä firman mainospaidan. Jätin paidan työpöydällleni.
Työkaverit tuli hyvästelemään.
Mun määräaikaista sopimusta oltiin koko ajan muka jatkamassa, mutta sitten päivää ennen sanottiin että ylihuomenna ei tarvi tulla enää. Viimeiselle päivälle pomo oli hommannut kakkukahvit, mutten mennyt kun oli ylityötunteja. Ihan hyvä, olisin vain itkenyt siellä luultavasti. Hyvästelin muutamat työntekijät fact-to-face ja häivyin 12 aikaan. Ei olisi ikinä tullut mieleenkään tarjota mitään kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä hoitaisin asiat kuntoon vaivihkaa ennen viimeistä päivää ja vikana päivänä olisin sairaana. Kaikille helpompaa, kun se, että mä poraisin siellä päivän. Laittasin meilillä kiitokset ja heipat kaikille.
Näin mä tein.
Vierailija kirjoitti:
Hmm mikähän tossa on et irtisanottuja kollegat väittelee..??
itselläkin loppui pari v sitten senaikaisesta firmasta soppari, pomo ei ees kiittäny. Nice! Ei oo ikävä..
ja työantajat aina penää työntekijän lojaalisuutta :)
Mä olin se yllä, joka kertoi toivoneensa turhaan, että esimies olisi edes kiittänyt. Ymmärrän hyvin, että tilanne, jossa itselle jää työpaikka ja pitää olla lojaali työnantajalle ja työkaveri saa vierestä potkut on kollegoille hankala ja se voi näkyä välttelynäkin, niin epäreilua kuin se onkin.
Mutta kyllä esimiehellä pitäisi olla sen verran selkärankaa, että osaisi edes tavan vuoksi kiittää ja hoitaa tilanteen asiallisesti loppuun, vaikkei tilanne helppo esimiehellekään ole. Mutta se on työtä, joka siinä tehtävässä kuuluu ns. toimenkuvaan ja pakko hoitaa. Tai niin mä siis luulin, että olisi kuulunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yhdessä firmassa töissä viisi vuotta ja yhtäkkiä sain kenkää. Viimeisenä päivänä kävin viemässä toimistolle kolme avainnippua ja pöydällä oli kirjekuori, jossa luki nimeni. Pomot olivat paikalla, kukaan ei sanonut mulle sanaakaan. Tunnelma oli jäätävä. Otin kirjekuoren (siellä oli työtodistus jne.) ja lähdin ovesta ulos.
Mun työt ulkoistettiin, siksi sain potkut tuosta vain. Eli en todellakaan vienyt viimeisenä päivänä töihin yhtään mitään "kastamista" kahvipöytään. Mielessäni ajattelin: "Haistakaa p*ska ja pitäkää v*ttu tunkkinne!" ;)
Vierailija kirjoitti:
Olin yhdessä firmassa töissä viisi vuotta ja yhtäkkiä sain kenkää. Viimeisenä päivänä kävin viemässä toimistolle kolme avainnippua ja pöydällä oli kirjekuori, jossa luki nimeni. Pomot olivat paikalla, kukaan ei sanonut mulle sanaakaan. Tunnelma oli jäätävä. Otin kirjekuoren (siellä oli työtodistus jne.) ja lähdin ovesta ulos.
Mun työt ulkoistettiin, siksi sain potkut tuosta vain. Eli en todellakaan vienyt viimeisenä päivänä töihin yhtään mitään "kastamista" kahvipöytään. Mielessäni ajattelin: "Haistakaa p*ska ja pitäkää v*ttu tunkkinne!" ;)
Sait sentään työtodistuksen! Mä en meinannut saada sitäkään, en tosin ollut ainoa. Ja olin vielä pitkäaikainen työntekijä, jota vielä vuotta aiemmin pidettiin tosi tärkeänä ja hyvänä tyyppinä. Ei voi tajuta kuinka vaikeaa tällaisten hoitaminen asiallisesti on.
Mä hoitaisin asiat kuntoon vaivihkaa ennen viimeistä päivää ja vikana päivänä olisin sairaana. Kaikille helpompaa, kun se, että mä poraisin siellä päivän. Laittasin meilillä kiitokset ja heipat kaikille.