Ystävä veti herneen nenään kun kieltäydyin kummiudesta

Vierailija

Ystäväni siis pyysi minua kummitädiksi vuodenvaihteessa syntyvälle lapselleen, ja kieltäydyin koska ystäväni on aina marmattamassa miten paskoja hänen muiden lastensa kummit ovat. Eivät ole aidosti kiinnostuneita jne. Itse olen yrittäjä, ja vaikka lapset ovatkin söpöjä niin en kuitenkaan ole sellainen että osaisin heidän kanssaan hirveästi olla. Lisäksi työelämä vie paljon aikaani enkä vain usko että olisin tarpeeksi hyvä tehtävään, ja perustelin rehellisesti. Nyt olen sitten paska ihminen joka ei välitä kenestäkään.

Kommentit (11)

Vierailija

Kunpa minäkin olisin tajunnut aikoinani kieltäytyä. Aina ollaan lahjoja ja tuliaisia vailla. Nykyään onneksi voin vedota siihen, etten kuulu kirkkoon.

Vierailija

Kannattaa olla ateisti ja tehdä se myös selväksi. :) Tosin senkin jälkeen voi joku kaveri tulla pyytämään joksikin höpökeijusatuhaltiakummiksi, johon voi todeta että ateismius kattaa automaattisesti myös kaikenlaiset muutkin satuhahmot ja niihin pohjautuvat velvoitepallot jaloissa suhteessa toisten perhe-elämään. Tai voihan sen koittaa sanoa hieman nätimminkin, ei tule sitten niin kovaa kiukkuitkua takaisin.

Vierailija

Minäkään en kuulu kirkkoon, mutta ystävä kuittasi sen sillä että helppohan siihen on liittyä. En edes jaksanut aloittaa uskonnollista riitaa tuohon päälle.
Harmittaa kun ystävä on muuten tosi mukava, että menikö nyt kokonaan välit. Tovottavasti vain jotain hormoniheilahteluja, tai sitten olin ainoa sopiva kummiehokas, kun pariskunta on aika paljon ihan vain kahdestaan. En silti haluaisi alkaa kummiksi vain kiltteyttäni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en kuulu kirkkoon, mutta ystävä kuittasi sen sillä että helppohan siihen on liittyä. En edes jaksanut aloittaa uskonnollista riitaa tuohon päälle.
Harmittaa kun ystävä on muuten tosi mukava, että menikö nyt kokonaan välit. Tovottavasti vain jotain hormoniheilahteluja, tai sitten olin ainoa sopiva kummiehokas, kun pariskunta on aika paljon ihan vain kahdestaan. En silti haluaisi alkaa kummiksi vain kiltteyttäni.

Annatko sä noinkin merkittävässä asiassa jonkun toisen taluttaa sua kuin pässiä narussa? No mikäs siinä, jos ei ala ällöttää oma lammasmaisuutesi. Ystävyys sallii toisen sellaisena kuin toinen valintoineen on, näin sen itse näen. En alkaisi ottaa huomioon toisen äitiyshormoneja sanavalinnoissani, jos hän ensin tekisi tuollaisen rajaylityksen. Naisten keskinäiset nk. ystävyydet ovat joskus kuin ulkoavaruudesta.

Vierailija

Ziisus, teilläpä on omituisia "ystäviä". Minusta on ainakin aivan ok kieltäytyä sillä perusteella, että ei ehdi eikä oikein koe hommaa omakseen. Parempihan se on rehellisesti kieltäytyä kuin suostua ja SITTEN laiminlyödä hommaa.

Ap, anna sen ystäväsi muhia pari päivää. Soita sitten ja kysy häneltä, mikä mättää. Että hän ITSE on moneen kertaa haukkunut muiden lastensa kummeja siitä, että ovat suostuneet heppoisesti hommaan ja sitten laiminlyöneet "virkaa" - eikö hänestä ole parempi, että rehellisesti kerrot, että et koe kummiutta luontevaksi itsellesi, etkä todennäköisesti ehtisi toimia siinä hommassa kuten hän ehkä toivoisi.

Jos on niin k-pää, ettei älyä pyytää anteeksi, niin anna moisen olla. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ziisus, teilläpä on omituisia "ystäviä". Minusta on ainakin aivan ok kieltäytyä sillä perusteella, että ei ehdi eikä oikein koe hommaa omakseen. Parempihan se on rehellisesti kieltäytyä kuin suostua ja SITTEN laiminlyödä hommaa.

Ap, anna sen ystäväsi muhia pari päivää. Soita sitten ja kysy häneltä, mikä mättää. Että hän ITSE on moneen kertaa haukkunut muiden lastensa kummeja siitä, että ovat suostuneet heppoisesti hommaan ja sitten laiminlyöneet "virkaa" - eikö hänestä ole parempi, että rehellisesti kerrot, että et koe kummiutta luontevaksi itsellesi, etkä todennäköisesti ehtisi toimia siinä hommassa kuten hän ehkä toivoisi.

Jos on niin k-pää, ettei älyä pyytää anteeksi, niin anna moisen olla. 


Kirjoitin juuri hänelle pitkän sähköpostin jossa kerroin vielä kerran kieltäytymiseni syyt, ja että toivon meidän pysyvän ystävinä vaikken kummiksi suostukaan. Myös sen, että vaikken kuulu kirkkoon, olen hyvin uskonnollinen ihminen, vain hieman eri uskontoa kohtaan ja siksi en koe mukavaksi ajatusta että liittyisin kirkkoon vain kummiuden takia. Jos nämä ovat liian isoja asioita hänelle kestää, niin hommatkoon sätkynuken kummitädiksi. Jotenkin nyt alan ymmärtää miksei heillä ole paljon ystäviä.....

Ninnix

Minä suostuin kummiksi, sanoin vain hoitavani virkaa omalla tavallani. Vaikka äiti on äärimmäisen rasittava, ja kitisee, etteivät hänen omat kumminsa antaneet hänelle riittävästi aikaa? rahaa? lahjoja? huomiota? elämyksiä? ylistyksiä?, niin tästä huolimatta pidän oman linjani, koska kummiuden velvoitteet tuntuvat tämä päivänä olevan niin älyttömiä: itselläni ei ole varaakaan ostaa kalliita lahjoja, eikä kummin tehtävä ole toimia minään varavanhempana, eikä ainakaan epäterveen itsetunnon kasvattajana. Kummius entisaikaan oli verrattain näkymätöntä. En ole kummilapseni sukulainen, vaikka sylikummiksi minut nimettiinkin, enkä siksikään koe sen suurempia tunnesiteitä kyseiseen lapseen. Näitä asioita jos äiti ei ymmärrä, niin voi voi sentään.

Kummi = lompsa.

Minä olen kieltäytynyt kaikesta kummiudesta a-ö:hön. Syy: pidän lapsista ja arvostan elämää niin että mielestäni jokaiselle ihmiselle on suotava uskon ja omantunnon vapaus maksimissaan aina ja ikuisesti. Minusta nykyinen lapsikaste höpötys sotii perustuslakia ja ihmisoikeuksia vastaan. Kirtittyjen pyhäkirja Raamattu ei tunne lapsikastetta, siihen kaatui se uskon merkitys asiassa. Kummi on vaan rahan ja lahjojen ja ilmaisen lapsenhoitajan titteli, ei muuta.

Vierailija

Mun mielestä kummi on nykyään se ihminen, jolle lapsi voi kertoa esim. koulussa tapahtuneesta kiusaamisesta, joutumisesta hyväksikäytetyksi, jonka luokse voi mennä kännissä, jos ei kotiin uskalla mennä. Ekoista huumekokeiluista jne.

Eli jonkinlainen välimuoto vanhemmasta ja kaverista. Aikuinen, johon voi luottaa tilanteessa ku tilanteessa, ja joka vastaa rehellisesti esim. seksiin liittyvistä asioista.

Monesti vanhemmille monet asiat on vaikeita, koska kyseessä on se OMA lapsi. Joskus on tuhat kertaa helpompi jutella ihmisen kanssa, joka ei ole oman perheen jäsen. Vähän niin kuin terapeutti. Vanhemmat näkee aina tämän ihmisen omien lasiensa läpi, lapsena.

En siis tarkoita, että kummi edesauttaisi jotain toilailuja tai hyväksyisi niitä, mutta ei ole ensimmäisenä tuomitsemassa ja hokemassa, että mitä naapuritki sanoo.

Vierailija

Mitä niiltä kumeilta odotetaan nykyään? Itse sain synttärilahjan ripareihin saakka ja olis kerran vuodessa lomalla. Äidin sisko joka asui tunnun matkan päässä. En olisi osannut muuta odottaa. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat