Suru tuli juttua lukiessa.

Vierailija

 Muistan kuin eilisen päivän, siitä on jo 17 vuotta, kun tyttöni mies kuoli väkivallan uhrina. Jäi kolme pientä lasta nuorin 4kk, 6v ja 9v. 

Kommentit (6)

Vierailija

Voi järkytys. Isän kuolema lapsiperheessä on kova paikka muutenkin ja vielä karmealla tavalla yllättäin. Se on ollut varmasti vaikea hyväksyä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Voi järkytys. Isän kuolema lapsiperheessä on kova paikka muutenkin ja vielä karmealla tavalla yllättäin. Se on ollut varmasti vaikea hyväksyä. 


Vielä kovempaa jos isää ei ole koskaan ollutkaan

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi järkytys. Isän kuolema lapsiperheessä on kova paikka muutenkin ja vielä karmealla tavalla yllättäin. Se on ollut varmasti vaikea hyväksyä. 

Vielä kovempaa jos isää ei ole koskaan ollutkaan

Ei välttämättä ,eihän sitä osaa surra jota ei ole ollut. Tietenkin osaa kaivata.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

 Muistan kuin eilisen päivän, siitä on jo 17 vuotta, kun tyttöni mies kuoli väkivallan uhrina. Jäi kolme pientä lasta nuorin 4kk, 6v ja 9v. 

Kuka    voi tietää mikä tuska sen jälkeen jatkui, suru ei ole hellittänyt vieläkään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi järkytys. Isän kuolema lapsiperheessä on kova paikka muutenkin ja vielä karmealla tavalla yllättäin. Se on ollut varmasti vaikea hyväksyä. 

Vielä kovempaa jos isää ei ole koskaan ollutkaan

Ei välttämättä ,eihän sitä osaa surra jota ei ole ollut. Tietenkin osaa kaivata.


Kyllä mä ainakin olen sekä surrut että kaivannut ennen syntymääni kuollutta isääni. Kun joskus on ihmisen tuntenut, niin silloin on ainakin ne muistot. Mutta kun et ole toista edes tavannut ja kuitenkin kaikki ympärillä olevat puhuvat hänestä, niin kyllä se aika surullista on olla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat