Lue keskustelun säännöt.
Suru tuli juttua lukiessa.
30.10.2015 |
Muistan kuin eilisen päivän, siitä on jo 17 vuotta, kun tyttöni mies kuoli väkivallan uhrina. Jäi kolme pientä lasta nuorin 4kk, 6v ja 9v.
Kommentit (6)
Voi järkytys. Isän kuolema lapsiperheessä on kova paikka muutenkin ja vielä karmealla tavalla yllättäin. Se on ollut varmasti vaikea hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi järkytys. Isän kuolema lapsiperheessä on kova paikka muutenkin ja vielä karmealla tavalla yllättäin. Se on ollut varmasti vaikea hyväksyä.
Vielä kovempaa jos isää ei ole koskaan ollutkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi järkytys. Isän kuolema lapsiperheessä on kova paikka muutenkin ja vielä karmealla tavalla yllättäin. Se on ollut varmasti vaikea hyväksyä.
Vielä kovempaa jos isää ei ole koskaan ollutkaan
Ei välttämättä ,eihän sitä osaa surra jota ei ole ollut. Tietenkin osaa kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuin eilisen päivän, siitä on jo 17 vuotta, kun tyttöni mies kuoli väkivallan uhrina. Jäi kolme pientä lasta nuorin 4kk, 6v ja 9v.
Kuka voi tietää mikä tuska sen jälkeen jatkui, suru ei ole hellittänyt vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi järkytys. Isän kuolema lapsiperheessä on kova paikka muutenkin ja vielä karmealla tavalla yllättäin. Se on ollut varmasti vaikea hyväksyä.
Vielä kovempaa jos isää ei ole koskaan ollutkaan
Ei välttämättä ,eihän sitä osaa surra jota ei ole ollut. Tietenkin osaa kaivata.
Kyllä mä ainakin olen sekä surrut että kaivannut ennen syntymääni kuollutta isääni. Kun joskus on ihmisen tuntenut, niin silloin on ainakin ne muistot. Mutta kun et ole toista edes tavannut ja kuitenkin kaikki ympärillä olevat puhuvat hänestä, niin kyllä se aika surullista on olla.
Siis tarkennan. nuorena leskeksi jääneenä,.ap.