Kahden lapsen kanssa puistoillut äiti puhui yli tunnin puhelimeen!

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua minusta, että ihmiset näkee toistensa elämästä ohimennen pienen pätkän ja tekevät siitä omasta elämänkatsomuksestaan käsin aika pitkällekin menevää tulkintaa. 

Totta. Pitää mennä kysymään, onko sinulla kaikki ok, koska olet puhunut jo yli tunnin tuota puhelua, onko huolia ja voinko auttaa jotenkin. Voihan olla, ettei se äiti enää jaksa olla vanhempi ja on lakannut välittämästä.

Entä sitten. Kyllä se kerkeää olla läsnä päivän muina aikoina. Onko tarkoitus että äiti leikkii ja ulkoilee siellä leikkipuistossa. Tunti puhelimessa nyt ei ole edes pitkä aika jos sukulaisten kanssa juorutaan.

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpöhöpö ja hah ja sitä rataa. Oltiin leikkipuistossa, ja se nainen vaan puhui ja puhui. On muka lasten kanssa siellä, muttei läsnä niille lapsille. Omat lapset ihan näkymättömiä. Sitten kun lapsi huutaa vieressä, että anna äiti vauhtia, äiti pari kertaa antaa vauhtia ja höpöttää, kohta lapsi taas huutaa, että vauhtia lisää, vauhtia lisää, äiti kuuntele! Ja äiti sanoo, että odota, äiti puhuu nyt puhelimessa. Just niin, yli tunnin! Surullista katsottavaa.

Ja sinä olet Av-mamma.

Mitä se haittaa? Anna puhua vaan. Mäkin joudun raahaamaan aina viikonloppusin lapsen leikkipuistoo ja käyn viereisessä kaupassa vartin verran. Kyl joku muu vanhempi sitä vähä kattoo. Tai sit jään puistoon mut istun penkil ja oon kännykäl kuuntelen kuulokkeil musiikkii ja teen kouluhommia.

No, hän kuitenkin vei lapset puistoon. Olishan hän voinu jäädä kotiinkin niiden kanssa ja olla puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Samaa olen nähnyt. Minä sitten annoin yhden puhelimessa roikkuvan isän kakaralle vauhtia keinussa kun kävi niin sääliksi toista kun vaan istui keinussa ja iskä pölöttää puhelimeen eikä näe ei kuule mitään. Toisen kerran pelastin jonkun mamman lapsen kun meinasi tulla kiipeilytelineestä alas pää edellä sellainen 2v. Mamma oli mennyt käymään kotona ja jättänyt lapsen puistoon yksin. Tein sitten lasun, että terkkuja vaan. Siitä toisesta mammasta joka kittasi siideriä puistossa keskellä päivää lasten leikkiessä, en ole jaksanut tehdä ilmoitusta. Vielä. T. Vittumainen kyylä -naapurinne :)

 

 

Olet todellakin vittumainen ja vielä tyhmä kyylä. Siis lasu tuollaisesta?

joo, kivasti kuormittaa sossuja kaiken sen oikean avun kanssa. Eli alkoholisti, narkkari, pahoinpitelijä, hyväksikäytäjä vanhemmat kiittää sua. 

Onneksi lapset niin isoja, että tuollaiset vittumaiset kyylät on menneisyyttä. Pikkulapsiaika oli helvettiä vittumaisten kyylien vuoksi.

No en ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta kyllä munkin mielestä on lasun paikka, jos kaksivuotias jätetään yksin leikkipuistoon!

Niin.... ehkä ne on ehtiny sinä päivänä jo leikkiä, tehdä ruokaa yhdessä, lukea kirjaa ja askarrella, äiti ja lapset yhdessä? 

Omassakin tuttavapiirissä on yksi nainen joka puhuaa puhelimessa aivan koko ajan.

t.mies

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo paljon eroa siitä, että äidit juoruavat porukassa ja lapset haahuilevat omillaan. Itse olen ollut aina lapsilleni ( ja usein muidenkin) läsnä puistossa, mutta en tiedä onko se hyvä vai huono asia, koska nytkin kun lapset ovat isompia, tuntuu, etteivät he halua tehdä puistossa mitään ilman minua. 

Ihan eri juttu keskustella kasvotusten kuin hölöttää puhelimessa. Sama kuin autolla ajaessa, on ihan eri juttu keskustella kaverin kanssa joka istuu vieressä kuin puhelimessa. Vieressä istuvan kanssa keskustellessa kaverikin näkee mitä ympärillä tapahtuu, toisin kuin puhelimessa.

Tai sitten sille äidille on soittanut joku ystävä/tuttava joka jää jaarittelemaan, eikä millään ymmärrä vihjailuista huolimatta lopettaa puhelua... Itsellänikin kaveri soittaa ja puhuu VÄHINTÄÄN 2 tuntia putkeen, eikä millään pääse eroon. Puhelun sisältö ei ole edes molemminpuolista, vaan jankkaa omia asioita koko puhelun ajan... Ja soittajalla itselläänkin pieniä lapsia, keskittyisi niihin mielummin... Sitten hän suuttuu kun en vastaa, koska yritän keskittyä omiin töihin ja lapseeni.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haittaa? Anna puhua vaan. Mäkin joudun raahaamaan aina viikonloppusin lapsen leikkipuistoo ja käyn viereisessä kaupassa vartin verran. Kyl joku muu vanhempi sitä vähä kattoo. Tai sit jään puistoon mut istun penkil ja oon kännykäl kuuntelen kuulokkeil musiikkii ja teen kouluhommia.

Et muuten mene siitä kauppaan, jos minä näen. Paitsi jos sinulla on yli 8-v. lapsi. Terv. Pph, joka myös tekee lasun

Vierailija kirjoitti:

ällöttävä kyttääjä olet. Itse olen hyvin hyvin osallistuva äiti ja minullekin tuli yksi tekopyhä äiti hössöttämään kun sen yhden kerran halusin jutella ystävien kanssa puhelimessa samalla kun poikani leikki puistossa. Oli huono päivä

Hupsista. Ap taisi sohaista ampiasipesään :)

Palstalla taitaa olla aika paljon näitä someäitejä, joilla on nenä kiinni kokoajan älypuhelimessa ja se on vielä pahempi kuin avausviestin puhelimessa hölöttäjä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015051419682027_uu.shtml

t.mies

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten. Kyllä se kerkeää olla läsnä päivän muina aikoina. Onko tarkoitus että äiti leikkii ja ulkoilee siellä leikkipuistossa. Tunti puhelimessa nyt ei ole edes pitkä aika jos sukulaisten kanssa juorutaan.

Kyllä minä näkisin niin päin että ei edes ulkona voi olla ilman puhelimessa puhumista. Eiköhän se ole kotona seinien sisällä vielä tiukemmin kiinni siinä puhelimessaan.

Isät on vielä pahempia, lapsi voi jäädä vaikka auton alle eikä isä huomaa mitään. Isät ei puhu, mutta on muuten nenä ruudussa kiinni. Jostain syystä taas naiset on enemmän suurennuslasin alla tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten sille äidille on soittanut joku ystävä/tuttava joka jää jaarittelemaan, eikä millään ymmärrä vihjailuista huolimatta lopettaa puhelua... Itsellänikin kaveri soittaa ja puhuu VÄHINTÄÄN 2 tuntia putkeen, eikä millään pääse eroon. Puhelun sisältö ei ole edes molemminpuolista, vaan jankkaa omia asioita koko puhelun ajan... Ja soittajalla itselläänkin pieniä lapsia, keskittyisi niihin mielummin... Sitten hän suuttuu kun en vastaa, koska yritän keskittyä omiin töihin ja lapseeni.

Tuo vaikuttaa kyllä riippuvuudelta jo. Yli 2 tunnin puhelu haittaa teidän molempien elämää, ja jos se on ihan pakkomielle toiselle, niin riippuvuus siinä on kyseessä. Minulla oli ystävä, joka sairastui urheiluriippuvuuteen hoitaessaan pieniä lapsia kotona. Me kävimme aamupäivisin yhdessä lenkillä kävellen noin tunnin ja kun ystäväni mies tuli kotiin, hän lähti heti kuntosalille tai juoksemaan vähintään tunniksi. Meidän välit meni poikki, kun sanoin, että hän liikkuu liikaa ja keskittyy pelkästään omaan kuntoiluunsa. Se oli töykeästi sanottu, mutta tarkoitus oli herätellä häntä. Lapsillekin puhui vain urheilusta ja hyvästä mutta terveellisestä ruuasta. Kun neljä vuotta juuri täyttänyt ilmoittaa kylässä, että hän ei syö keksejä, koska niis on vain nopeit hiilaleit (eli hiilareita), niin olisiko äiti aivopesun takana.

En viitsinyt juurikaan alkua pidemmälle enään tätä ketjua lukea. Eiköhän vanhemmat oikeasti nykyisin, siinä missä muutkin, vietä aikaansa puhelimessa ja puhelimen äärellä enemmän kuin olisi tarpeellista. Sama pätee nykyisin puhelimeen, kuin ennen telkkariin. Nykyään telkkarista ollaan vaiti ja sama toiminta jatkuu, mutta ei liiemmin puhelimeenkaan puututa.

Asiasta postilaatikkoon: Eikö ole kuitenkin hyvä, että lapset saavat ulkoilla? Saavat äidiltä kuulumisien vaihdosta huolimatta leikkeihinsä apua esimerkiksi vauhtia antamiseen? Mistä tiedät kuinka paljon äiti osallistuu leikkeihin kotona? Etkö itse puhu puhelimeen lapsen läsnäollessa? Puhelimiinko ei saa puhua esimerkiksi leikkikentällä tuntia, jos oikeasti on asiaa vaikka tilanteessa että vanha sukulainen soittaa, jolla ei muuta ole kuin aikaa? Miksi ihmisten pitää kytätä toisiaan? Mikset mennyt itse juttelemaan lapsen äidille asiasta, vaan kirjoitat siitä tänne? Veikkaan, että tiedät itsekin, miten pikkumaisesta asiasta on kyse ja siksi et viitsinyt häntä "häiritä" asialla. Mikäli olisit oikeasti huolestunut lasten hyvinvoinnista, niin olisit varmaan häntä lähestynyt asian tiimoilta?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

ällöttävä kyttääjä olet. Itse olen hyvin hyvin osallistuva äiti ja minullekin tuli yksi tekopyhä äiti hössöttämään kun sen yhden kerran halusin jutella ystävien kanssa puhelimessa samalla kun poikani leikki puistossa. Oli huono päivä

 

 

Hupsista. Ap taisi sohaista ampiasipesään :)

Palstalla taitaa olla aika paljon näitä someäitejä, joilla on nenä kiinni kokoajan älypuhelimessa ja se on vielä pahempi kuin avausviestin puhelimessa hölöttäjä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015051419682027_uu.shtml

t.mies

Apua! Siis tuollaisiako me oikeasti ollaan? Ja tahdotaan olla? Olen kiinnittänyt huomiota, että kun eräät puhuu puhelimeen, ne ei näe eikä kuule mitään muuta, siis muuallakin kuin puistossa. Ihan omissa maailmoissaan. Anoppi on just sellainen. Ei kannata sanoa mitään, kun se on puhelimessa. Kun meidän lapset on siellä, joskus tulee mieleen, ettei mitään sattuisi, jos mummi puhuu pitkään. Ei se oikeasti edes vaaratilanteita havainnoi kesken puhelun.

Pph joka käy viikonlopuisin puistossa, hah..... 

Mistäs muuten tiedät minkä ikäisen lapsi on? Mun 7v luullaan monesti 10v koska on pitkä ikäisekseen, 3v ikäistä luullaan 6v koska puhuu paljon ja selkeästi ja on myös iso ikäisekseen, ei lihava vaan pitkä ja roteva.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mitä se haittaa? Anna puhua vaan. Mäkin joudun raahaamaan aina viikonloppusin lapsen leikkipuistoo ja käyn viereisessä kaupassa vartin verran. Kyl joku muu vanhempi sitä vähä kattoo. Tai sit jään puistoon mut istun penkil ja oon kännykäl kuuntelen kuulokkeil musiikkii ja teen kouluhommia.

 

 

Et muuten mene siitä kauppaan, jos minä näen. Paitsi jos sinulla on yli 8-v. lapsi. Terv. Pph, joka myös tekee lasun

Vierailija kirjoitti:

Pph joka käy viikonlopuisin puistossa, hah..... 

Mistäs muuten tiedät minkä ikäisen lapsi on? Mun 7v luullaan monesti 10v koska on pitkä ikäisekseen, 3v ikäistä luullaan 6v koska puhuu paljon ja selkeästi ja on myös iso ikäisekseen, ei lihava vaan pitkä ja roteva.

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haittaa? Anna puhua vaan. Mäkin joudun raahaamaan aina viikonloppusin lapsen leikkipuistoo ja käyn viereisessä kaupassa vartin verran. Kyl joku muu vanhempi sitä vähä kattoo. Tai sit jään puistoon mut istun penkil ja oon kännykäl kuuntelen kuulokkeil musiikkii ja teen kouluhommia.

Et muuten mene siitä kauppaan, jos minä näen. Paitsi jos sinulla on yli 8-v. lapsi. Terv. Pph, joka myös tekee lasun

 

 

Ai mitä nauramista siinä on, että käyn myös viikonloppuisin leikkimässä? Minusta ulkoilemaan voi mennä myös silloin, kun ei ole hoitolapsia, siis pelkästään oman lapsen kanssa. Eikö sinua yhtään huoleta, että niille 3- ja 6-vuotiaalle sattuu jotain, kun jätät puistoon? Putoaa telineestä tai joku näkee ja kutsuu lastensuojelun paikalle? Miksi et ota mukaan kauppaan? 

Kännykkä-äidit on vallanneet bussit ja metrot ja joka paikan. Katsokaa joskus äitejä, jotka matkustaa lasten kanssa. Ruutua tuijottavat tai puhuvat puhelimeen. Ennen lasten kanssa juteltiin, nyt ovat äiditkin mykistyneet lapsilleen. Kuljen julkisilla päivittäin ja olen huomannut muutoksen.