Kahden lapsen kanssa puistoillut äiti puhui yli tunnin puhelimeen!

Kyttä

Niin jos se on arkipäiväistä ja aina on se surullista, mutta jos se on joskus ainut mahdollisuus päästä juttelemaan kaverin kanssa niin mikäs siinä. Itse joudun hoitamaan lasten asioita joskus myös päiväpuistossa ja juttelemaan lääkärin kanssa tai muun hoitajan kanssa pitkään. Ei pidä tuomita heti.

Jos se puistossaoloaika on ainoa hetki päivässä kun ne lapset hellittäää otteen äidin nilkasta edes joksikin aikaa? Jos ne kaiken muun valveillaoloajan tekee kaiken yhdessä käsi kädessä... käyvät mm. vessassa vaihtamassa tamponin.

Anna nyt äidinkin joskus rentoutua!

Mistäs tiedät, ettei ole kotiäiti, joka nyt kerrankin puhui vähän pidempään puhelimessa?

Totta kai pitää olla lapsille elämässä läsnä, mutta toisaalta taas kuuluu ihan lapsen tiettyyn kehityksvaiheeseenkin, että oppii ettei olekaan maailman napa.

Minä olen törmännyt ruotsinkielisissä äideissä tuohon ilmiöön. Miten ne jaksaakin? "Jag vet. Jag vet. Absolut!..." Kännykkä korvalla joka paikassa.

Ei tuo paljon eroa siitä, että äidit juoruavat porukassa ja lapset haahuilevat omillaan. Itse olen ollut aina lapsilleni ( ja usein muidenkin) läsnä puistossa, mutta en tiedä onko se hyvä vai huono asia, koska nytkin kun lapset ovat isompia, tuntuu, etteivät he halua tehdä puistossa mitään ilman minua. 

Minä en muista, kuka psykologi puhui vastikään tästä samasta jutusta. Eli vanhemmasta, joka on fyysisesti läsnä, muttei henkisesti. Vanhemmat räpläävät älypuhelimiaan ja puhuvat puhelimessa pitkiä aikoja. Lapselle saatetaan jopa työntää tabletti käteen, ettei tarvitse huomioida. Vanhemmat eivät tiedä, miten haitallista se on.

Samaa olen nähnyt. Minä sitten annoin yhden puhelimessa roikkuvan isän kakaralle vauhtia keinussa kun kävi niin sääliksi toista kun vaan istui keinussa ja iskä pölöttää puhelimeen eikä näe ei kuule mitään. Toisen kerran pelastin jonkun mamman lapsen kun meinasi tulla kiipeilytelineestä alas pää edellä sellainen 2v. Mamma oli mennyt käymään kotona ja jättänyt lapsen puistoon yksin. Tein sitten lasun, että terkkuja vaan. Siitä toisesta mammasta joka kittasi siideriä puistossa keskellä päivää lasten leikkiessä, en ole jaksanut tehdä ilmoitusta. Vielä. T. Vittumainen kyylä -naapurinne :)

Minusta on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että lasten kanssa leikkipuistossa oleva äiti keskittää koko huomionsa puhelimeen. Tuskin se kotona on yhtään erilaista. Lasten kanssa ei olla enää läsnä! 

Toisaalta sitten (esim. tällä palstalla) kruunu kiiltävänä perseillään, miten terveellistä ruokaa oma kullanmussukka saa päivästä toiseen, ja haukutaan muiden ateriat. 

Surkeita äitejä.

Ystävänikin on varmaan sitten ihan kauhea äiti, hän kun meni tuosta pidemmälle ja pyysi minut mukaan puistoon.

Siinä istuimme pöydän ääressä, kun lapset telmivät keskenään. Välillä vanhemmalle lapselle iski mustasukkaisuutta äidistään, ja äitiä huudettiin katsomaan jokaista temppua, mitä vaan keksi tehdä. Toki katsottiin, mutta välillä ystäväkin sanoi lapselleen että nyt tämän pitää välillä odottaa, kun äiti juttelee kaverin kanssa.

Ystäväni on siis kotiäiti ja käytännössä lasten kanssa 24/7, joten en kyllä itse tuomitse, mutta palstamammat varmaankin sitten...  

Näin maallikkonäkökulmasta on vain tervettä opettaa lapselle, ettei hän ole se ihan kaiken keskipiste, vaikka rakkain asia äidilleen onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen nähnyt. Minä sitten annoin yhden puhelimessa roikkuvan isän kakaralle vauhtia keinussa kun kävi niin sääliksi toista kun vaan istui keinussa ja iskä pölöttää puhelimeen eikä näe ei kuule mitään. Toisen kerran pelastin jonkun mamman lapsen kun meinasi tulla kiipeilytelineestä alas pää edellä sellainen 2v. Mamma oli mennyt käymään kotona ja jättänyt lapsen puistoon yksin. Tein sitten lasun, että terkkuja vaan. Siitä toisesta mammasta joka kittasi siideriä puistossa keskellä päivää lasten leikkiessä, en ole jaksanut tehdä ilmoitusta. Vielä. T. Vittumainen kyylä -naapurinne :)

Olet todellakin vittumainen ja vielä tyhmä kyylä. Siis lasu tuollaisesta?

joo, kivasti kuormittaa sossuja kaiken sen oikean avun kanssa. Eli alkoholisti, narkkari, pahoinpitelijä, hyväksikäytäjä vanhemmat kiittää sua. 

Onneksi lapset niin isoja, että tuollaiset vittumaiset kyylät on menneisyyttä. Pikkulapsiaika oli helvettiä vittumaisten kyylien vuoksi.

Ehditkö sä olla niiden omien lastesi kanssa ollenkaan kun kyttäsit tätä äitiä ja sitä kauanko hän puhelimessa puhuu? Vähän epäilen että sun huomios tais mennä tähän kyttäämiseen...

ällöttävä kyttääjä olet. Itse olen hyvin hyvin osallistuva äiti ja minullekin tuli yksi tekopyhä äiti hössöttämään kun sen yhden kerran halusin jutella ystävien kanssa puhelimessa samalla kun poikani leikki puistossa. Oli huono päivä

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Samaa olen nähnyt. Minä sitten annoin yhden puhelimessa roikkuvan isän kakaralle vauhtia keinussa kun kävi niin sääliksi toista kun vaan istui keinussa ja iskä pölöttää puhelimeen eikä näe ei kuule mitään. Toisen kerran pelastin jonkun mamman lapsen kun meinasi tulla kiipeilytelineestä alas pää edellä sellainen 2v. Mamma oli mennyt käymään kotona ja jättänyt lapsen puistoon yksin. Tein sitten lasun, että terkkuja vaan. Siitä toisesta mammasta joka kittasi siideriä puistossa keskellä päivää lasten leikkiessä, en ole jaksanut tehdä ilmoitusta. Vielä. T. Vittumainen kyylä -naapurinne :)

 

 

Olet todellakin vittumainen ja vielä tyhmä kyylä. Siis lasu tuollaisesta?

joo, kivasti kuormittaa sossuja kaiken sen oikean avun kanssa. Eli alkoholisti, narkkari, pahoinpitelijä, hyväksikäytäjä vanhemmat kiittää sua. 

Onneksi lapset niin isoja, että tuollaiset vittumaiset kyylät on menneisyyttä. Pikkulapsiaika oli helvettiä vittumaisten kyylien vuoksi.

Kielenkäytöstäsi käy selvästi ilmi, miksi sinua on kyylätty. Tiedätkös, meitä normaaleja vanhempia ei kyylää kukaan...

Arvaan, että Facebook-profiilissasi on kohdassa Koulutus: elämän kova koulu :DD

Olet vain luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Ehditkö sä olla niiden omien lastesi kanssa ollenkaan kun kyttäsit tätä äitiä ja sitä kauanko hän puhelimessa puhuu? Vähän epäilen että sun huomios tais mennä tähän kyttäämiseen...

Tietysti ehdin olla. Ehdin aina katsoa, kuinka hienosti tyttö osaa kiivetä ja hyppiä trampalla. Minullakin on kaksi alle kouluikäistä lasta, yksi 3. luokkaa käyvä, ja olen kotiäitinä, mutta tahdon siitä huolimatta antaa vauhtia keinussa tai kehua, jos tulee hyvä hiekkakakku. Joskus puhun puhelimessa ja itse olen päättänyt, että puhelimeen ei jäädä jaarittelemaan, puheluni siis kestävät yleensä alle 10 minuuttia. Vanhempi voi itse päättää ajankäytöstään. Kun lapset on päivälevolla, saatan soittaa ystävälle tai kuten nyt: selata av-palstaa. Meillä on muitakin rajoja vempaimiin liittyen. Ruokapöydässä syödään, ei räpelletä kännykkää tai tablettia. Kun tein muutama vuosi sitten töitä osa-aikaisesti kotona, huomasin, kuinka ikävältä tuntui sekä lapsista että minusta, kun jouduin aina sanomaan, että odota, tulen ihan kohta katsomaan tai että tässä menee pari tuntia, mennään sitten ulos. Jos työ venyi, ei ehtinyt parin tunnin päästä minnekään, ja sitten tuli jo ruoka-aika ja muut iltatouhut. Sikäli tiedän, mistä puhun, kun kritisoin tilannetta, jossa lapsi jää koko ajan sivuun ja vaikka ollaan yhdessä, ei olla henkisesti yhdessä.

Niin siis 15 oli ap.

Joskus vanhemmatkin jäävät teini-ikäisen tasolle. Pitää saada rakennekynnet ja päästä jumppaan ja saada juoruta puhelimessa kavereiden kanssa jne. Lapsen kanssa ollaan, kun itselle sopii. Eipä ole pitkä aika, kun äiti jätti pienet lapset keskenään autoon ja lähti laitattamaan ripsensä kuntoon. Ikävä vartijakyylä pilasi koko homman. Äidissähän ei mitään vikaa ollut, toki pitää päästä välillä irti lapsista. Itsekeskeisyys on kamalinta, mitä vanhempi voi lapselleen tehdä.

Näinpä! Kun perhepäivähoitaja puhuu puhelimeen puistossa 10 minuuttia, joku äiti ottaa takuulla yhteyttä esimieheen ja valittaa, että lapset on vahtimatta. Kun äiti itse puhuu yli tunnin puhelimeen, kyseessä on äidin oikeus.

Vähän hassua minusta, että ihmiset näkee toistensa elämästä ohimennen pienen pätkän ja tekevät siitä omasta elämänkatsomuksestaan käsin aika pitkällekin menevää tulkintaa. 

Mikset voinut mennä sanomaan, että se luuri pois? Ihan järkyttävää käytöstä lörpötellä yli tunti leikkipuistossa ja jättää pienet lapset huomiotta. Jos kukaan ei puutu, tuo tapahtuu uudestaan ja uudestaan. Alapeukku sinulle, kun et puutu millään tavalla, vaikka näet vierestä.