Kuinka pääsen eroon turhasta itkemisestä?
Ensinnäkin haluan sanoa, etten ole yleisesti itkuherkkä loukkaantuessani tai pettyessäni, joskin olen siinämäärin tunteikas, että liikutun helposti kauniista asioista. Saatan siis kyynelehtiä vaikkapa elokuvan takia, mutta en kuitenkaan itke surusta/mielipahasta kavereiden nähden tai muutenkaan julkisesti. Jostain syystä parisuhteessa olen kuitenkin hyvin itkuherkkä. Esimerkiksi eilen alkoi taas kerran itkettämään se, kun yritin suukotella miestäni, eikä hän noteerannut minua lainkaan. Välillä taas alkaa itkettää, jos pyydän jotain mennyttä asiaa anteeksi. Jostain syystä turhautuminen purkautuu kovin helposti itkuna, ja joskus itkulle ei meinaa tulla loppua. Tiedän, ettei itku ole aikuinen tapa reagoida asioihin, mutta en tiedä, miten saisin tunteitani purettua. Haluaisin muuttua.
Kuinka te puratte mm. turhautumisen tunteita?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Ei itkemisessä ole mitään pahaa. Itkun pidättelemisessä on ja tunteiden peittelyssä.
Itse ainakin vollotan turhautumiseni pois enkä ujostele yhtään.
Turha sitten ihmetellä jos sinua ei oteta tosissaan eikä sinun kanssa jakseta olla.
Ei tuollaisen pillittäjän kanssa vaan voi olla sivistyneesti. Teet tai sanot mitä tahansa niin aina itketään.
Sovita dildo perseeseen, itku vaihtuu riemuun!