Hirveä alemmuuden tunne, eikö tästä pääse eroon?

Eniten ehkä mua häiritsee opintojen epäonnistuminen, työttömyys ja kun olen joskus sattunut pääsemään töihin niin olen ihan surkea.

Ap

Ap, nyt kuulostaisi siltä, että sinun pitäisi sitkeämmin yrittää. Mieti joku yksi asia, minkä haluaisit oppia tai missä haluat kehittyä. Sitten yritä opetella sitä pelkäämättä epäonnistumista. Sillä asenteella, että kun jatkat harjoittelua, pääset kyllä eteenpäin, vaikka sitten kuinka hitaasti.

Tiedän kyllä sen turhautumisen. Tiedän sen tunteen, että kun muut ovat kuitenkin parempia. Älä vertaa itseäsi muihin. Jatka harjoittelua ja iloitse jokaisesta pienestä edistysaskeleesta. Jonain päivänä huomaat, että osaat jotakin. Oletkin aika hyvä jossain. Et ehkä maailman paras, mutta tarpeeksi hyvä, että siitä on sinulle iloa ja voit olla ylpeä itsestäsi. Niin hyvä, että joku toinen katsoo ihaillen, miten osaatkin tuollaista?

Oikeasti, sinun on vain uskottava itseesi. Älä vaadi itseltäsi liikaa, mutta älä myöskään jätä yrittämättä, koska et kuitenkaan osaa. Onko joku syy, miksi sinä et voisi oppia ja kehittyä?

Saisi olla enemmän opetusta erilaisille oppijoille, vaikka sitten tukiopetuksen muodossa. Toisten täytyy itse kokeilla monta kertaa, tulla opastetuksi kädestä pitäen ja sillai.

olen 14wee tyttö ja no tunnen olevani muita rumempi, huonompi ja että elämässäni ei ole mitään. olen vain joku juntti jossain. lihava ja tallattu lapsi. en ikinä näytä tunteitani kauheasti. mulla ei oo nii läheisiä ihmisiä ei ketään kelle sanoisin että mua ahistaa ilman mitää häpeää. tuntuu ku mun elämä ois pelkää sitä samaa ja oon aika kyllästyny...oon iha hyvä koulussa ja muute mul on kaikki aika hyvin. en voi myöskään käsittää miten joku poika voisi koskaa ihastua minuun kun olen niin jotenki outo ja läski...en oo ikinä ollu kauheen läheinen mun vanhempien kanssa mutta nykyään viellä vähemmän. ahistaa vaa ku tuntuu että elämällä ei oo mitää päämäärää.