Hirveä alemmuuden tunne, eikö tästä pääse eroon?

Nosto

Joillakin menee ohi. Itselläni ei, odotan vaan koska toi ukkokin tosta häipyy jonkun kauniin ja viehättävän neidon matkaan :(

Ap ja kakkonen, minkälainen lapsuus teillä on ollut? Välit vanhempiin, onko teitä kiusattu?

Mulla ainakin ihan hyvät välit vanhempiin aina ollut. Ehkä vähän kuitenkin olisin kaivannut sellaista kannustusta vanhemmilta. Joskus tuli sellainen tunne että ne ei uskonu että musta olis ollu mihinkään esim joku harrastukseen liittyvää.

Mutta joo oon ollu kiusattu koko ala,yläasteen ja ammattikoulun.

Ap

Varmasti on joitakin asioita elämässäsi, joita osaat, tai joista voit olla ylpeä? Yritä keskittyä enemmän niihin ja asioihin joissa olet onnistunut.

Ei mulla oo mitään. :( vaikka kuinka yritän miettiä.
Ap

Täällä kohtalotoveri. Tuo alemmuuden tunto näkyy ihan kaikella tapaa elämässäni.. esim. opiskelen tällä hetkellä loppumetreillä ja tuntuu etten varmasti valmistuttuani saa edes töitä. Opiskelukaverit ovat paljon osaavampia ja itse olen ihan käsi. Ahdistaa ihan suunnattomasti. Rehellisesti sanottuna pidän itseäni tyhmänä, joka ei kykene saavuttamaan juuri mitään arvostettavaa.

Täälläkin opiskelut meneillään. Todennäköisesti en tule valmistumaan. Sen verran paljon olen jäänyt jälkeen.
Ap

Onko teillä mitään kiinnostuksen kohteita, te ketkä koette alemmuuden tunnetta? Jokin urheilulaji, kirjat, elokuvat, tanssimminen, eläimet jne.? Tai/ja jotain missä olette hyviä ja koette onnistumisen tunteita?

Ootko ap koittanut hakea mitään apua tuohon..? Itse olen menossa depressiohoitajan juttusille aiheesta puhumaan, mutta toiveet nyt ei ole kovin korkealla että siitä apua olisi.

-7

Mulla sama ja ikää jo 35. Periaatteessa elämä on hyvin, mutta koen olevani paljon huonompi kuin muut. Ahdistaa monet sosiaaliset tilanteet, palaverit töissä jolloin en saa sanottua mitään järkevää. Tänään kävelin kadulla ja mietin että varmaan kaikki tuijottaa kun olen niin ruma. Vaikka eihän se varmasti niin mene, en itsekään muita ikinä tuijottele. Ahdistaa jollakin tavalla myös se, että olen jo "näin vanha" enkä ole kauhean pitkälle päässyt työelämässä. Ihailen heitä joilla on ura korkealla. Tuntuu etten ikinä pääse tästä alemmuudentunteesta, aina tuntuu että muut on mua parempia.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä mitään kiinnostuksen kohteita, te ketkä koette alemmuuden tunnetta? Jokin urheilulaji, kirjat, elokuvat, tanssimminen, eläimet jne.? Tai/ja jotain missä olette hyviä ja koette onnistumisen tunteita?

Mulla ei ainakaan ole juuri mitään harrastuksia/kiinnostuksen kohteita siksi koska tunnen ettei musta ole mihinkään. Salilla käyn välillä (parempina päivinä) ja sellaiseen aikaan ettei ole paljon muita, mutta esim. ryhmäliikuntatunneille en pysty menemään, koska kuvittelen että kaikki arvostelevat ja tuijottavat. Elokuvissa en tykkää käydä ja ylipäätään paikat jossa on paljon ihmisiä ahdistavat. Tuntuu että kaikki ilo elämästä on pikkuhiljaa vaan kadonnut.

-7

2:kosta on kiusattu tarhasta asti, myös vanhemmat. Mun ulkonäköä on aina haukuttu ja mun osaamista vähätelty.

Painin myös saman ongelman kanssa. Olen tällähetkellä vielä kaikenlisäksi työtön joten sekin vaan vahvistaa tätä alemmuudentunnetta..

Miten tästä suosta pääsee pois?

Vapaaehtoistyö! Antaa merkitystä omaan elämään kun tekee pyyteetöntä hyvää muiden eteen, ei paineita että täytyisi olla jotenkin hyvä tai taitava, riittää että tekee. Kerran viikossa vaikka lukemaan tai ulkoilemaan vanhuksen kanssa, siinä näkee heti sen oman positiivisen vaikutuksen toisen ihmisen hyvinvointiin.

Sama juttu. Välillä tulee itsetunnon pilkahdus, mutta sitten se taas katoaa. En ole hyvä missään ja mokaan aina kaiken.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Onko teillä mitään kiinnostuksen kohteita, te ketkä koette alemmuuden tunnetta? Jokin urheilulaji, kirjat, elokuvat, tanssimminen, eläimet jne.? Tai/ja jotain missä olette hyviä ja koette onnistumisen tunteita?

 

 

Mulla ei ainakaan ole juuri mitään harrastuksia/kiinnostuksen kohteita siksi koska tunnen ettei musta ole mihinkään. Salilla käyn välillä (parempina päivinä) ja sellaiseen aikaan ettei ole paljon muita, mutta esim. ryhmäliikuntatunneille en pysty menemään, koska kuvittelen että kaikki arvostelevat ja tuijottavat. Elokuvissa en tykkää käydä ja ylipäätään paikat jossa on paljon ihmisiä ahdistavat. Tuntuu että kaikki ilo elämästä on pikkuhiljaa vaan kadonnut.

-7

Eikö olisi jotain, vaikka ruuanlaittoa tai kävelyllä käyntiä, mikä tuntuisi mieluisalle? Jotain mistä tulisi hyvä olo. Ainakin yksilö harrastuksiakin voi harrastaa täysin omaksi iloksi, ei kenenkään muun vuoksi, eikä kenenkään tarvi nähdä eikä arvostella, jos soittaa triangelia tai maalaa kotona :).

Ei mullakaan ole mitään. Ylipäätänsä nykyään vältän tekemästä mitään ihmeellistä. On paljon asioita mitä haluaisin tehdä mutta kun ei jatkuvasti halua kokea epäonnistumisia. Turha sitä on villasukkaa yrittää kutoa jos ei vaan onnistu. Ja miks maalata jos lopputulos ei edes miellytä omaa silmää.

Ap

Täälläkin yksi samanlainen tapaus. Minullakin oli huonot kotiolot ja tulin kiusatuksi. Sen jälkeen aloin eristäytyä puolivapaaehtoisesti, eikä minulla ole ollut ystäviä useisiin vuosiin. Sosiaaliset kykyni ovat aika rajalliset. Ikää on vaille 30, mutta olen ollut vuosia masentunut ja työhistoriani on todella lyhyt, opinnot venyivät ja jäivät kesken. Olen kiltti ja aika huumorintajuinen, mutta erittäin hidas ja heikosti itseäni ilmaiseva. Pidän itseäni tyhmänä, mutta äo on kuitenkin ihan keskiverto korkeahko. Olen äärimmäisen tylsä ihminen, eikä kukaan halua olla kanssani tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ole mitään. Ylipäätänsä nykyään vältän tekemästä mitään ihmeellistä. On paljon asioita mitä haluaisin tehdä mutta kun ei jatkuvasti halua kokea epäonnistumisia. Turha sitä on villasukkaa yrittää kutoa jos ei vaan onnistu. Ja miks maalata jos lopputulos ei edes miellytä omaa silmää.

Ap

Eihän sitä voi onnistua, ellei edes yritä. Villasukkiakin saa tehdä monia ennen kuin ne oikeasti alkavat näyttää siltä mitä pitääkin. Ja maalaustaito kehittyy, mitä enemmän maalaa. Mitä väliä vaikka epäonnistuu, muista että kaikki muutkin epäonnistuvat joskus. Silloin pitää vaan harjoitella ja yrittää uudelleen.