Mitä pahaa siinä on jos vie 9kk ikäisen päiväkotiin ja itse menen töihin?!

Itse en vie siksi että en raaski, haluan olla pojan kanssa kotona. Mutta ihan yhtä oikea ratkaisu on mennä töihin ja viedä lapsi päiväkotiin. Kukin tekee niin minkä itse kokee parhaaksi.

Olisihan se lapselle parempi, jos saisi olla pari ensimmäistä vuotta äitinsä kanssa...

epävarmuudesta ja huonosta omastatunnosta.

Hoidetaan kotona kakskymppiseks on huono vertaus siihen, että nykyään ajatellaan lapsen parasta (jos rahatilanne sallii jne) ja lapsi hoitoon 2-3 vuotiaana...

että itse haluavat eivätkä siksi että ajattelevat että lapsen pitäisi olla kotona mahd pitkään.



Voin tunnunstaa, järjellä tiedän että poika pärjäisi päiväkodissa, saisi leikki muiden lapsien kanssa jne. (poika 1v 7kk) mutta minä en halua vielä töihin ja haluan olla kotona mun " vauvan" kanssa.



t. olikohan nyt 4 aikaisemmin

Jos jään nyt kotiin, saanko koskaan enää töitä? Millä perhe sitten elää? En ole ap.

Nyt ne suuret ikäluokat vasta alkavat jäädä eläkkeelle..

Ennemmin pph tai sitten etsit yksityisen hoitajan joka tulee vaikka kotiinne hoitamaan lasta, jos sinne töihin on pakko mennä. Noin pieni lapsi tarvitsee paljon enemmän huomiota, kuin mitä päiväkodissa pystytään antamaan.

Ja omalta osaltani voin sanoa, että en ole kotona siksi että minä haluan, vaan siksi että näin pieni lapsi(1v5kk) ei kuulu muiden hoidettavaksi.

Jos on kyse miehestä joka on ollut kotona 9 kk kun nainen palasi toihin aikaisemmin - niin kukaan ei kyseenalaista miehen päätostä palata toihin.

eläkkeelle jääntiin. Tai jääväthän ne toki eläkkeelle, mutta luultavasti niitä paikkoja ei koskaan täytetä.

Monet ei usko tohon suurtenikäluokkien eläkkeelle jääntiin siksi että siitä on vouhkattu vissiin 10 vuotta ja nyt ne ekat on vasta alkaneet jäädä ja suurin osa on vielä työelämässä. Odottele viisi vuotta niin näet että olen oikeasssa.

Vierailija:

Eikö lapselle ole parasta saada pienestä pitäen tutustua muihin ihmisiin, bakteereihin yms.

tai muusta pääasiallisesta hoitajasta.

Minä kyllä olen niitä ihmisiä ketkä katsoo hieman pahalla jos pienen lapseni vie päiväkotiin alle 3 vuotiaana. Jokaisen oma päätöshän se on ja joittenkin on vaan pakko viedä erinäisten syitten takia.Sanon silti mielipiteeni.Minulla on poika 2v3kk ja olen koko ajan hoitanut häntä kotona.Ennen hänen syntymää opiskelin ja siinä saumassa oli hyvä tehdä lapsi ennen töihin menoa.Nyt olen raskaana ja toinen syntyy lokakuussa kun vanhempi poikani täyttää 3 vuotta.Saan siis jäädä vielä kotiin kunnes poika on 6 ja nuorempi 3 vuotta.Minulla ei ole kiire töihin mutta kun nuorempi täyttää 3 niin en halua enempää lapsia ja haluan ansaita enemmän rahaa.Monet päiväkodin työntekijät ja perhepäiväkodin tädit ovat sanoneet että säälivät lapsia jotka tuodaan päiväkotiin alle 3 vuotiaina.Kyllä lapset kuulema yleensä viihtyvät siellä mutta kun se varhaislapsuus on niin pieni aika niin miksei sitä voi kotona viettää.Ei se nyt niin raskasta ole olla kotona muutama vuosi.Ja mitä rahaan tulee niin kyllä pärjää kotihoidontuella mainiosti.Töihin kyllä kerkeää ja niitä kerkee tehä kyllästymiseen saakka.Monet kysyvät et miksi just 3 vuotiaaksi.No 3 vuotiaaksi saa kotihoidontukea mikä mahdollistaa hoidon kotona ja 3 vuotias jo oikeasti tarvitsee kavereita ja voi jopa tylsistyä kotona.Lapsella on siinä iässä tarpeeksi iso ymmärtämään sen miksi joutuu päiväkotiin ja että vanhemmat ei hylkää.Lisäksi jos kiusaamista tapahtuu hän osaa kertoa hoitotädeille tai vanhemmille. Olen sitä mieltä että vielä 2 vuotiaskin on pieni ja tarvitsee äitiään kokopäiväisesti.Onhan siitä tutkimuksiakin minkä takia kotihoito on aina parempi.Kuitenkin jossain vaiheessa ennen koulua on hyvä harjoitella päiväkodissa olo että itsenäistyy ja saa kavereita.Nykyään on avoimet päiväkodit ja kaikki kuitenkin kotiäidin apuna joten kyllä lapsi kavereita saa. jos nyt kaikki menee niin kun suunnittelen ja sitten poikani vasta 6 vuotiaana pääsee päiväkotiin esikouluun niin joutuu varmaan hänelle paljon tekemistä keksiä ja kavreita tapailla ennen sitä mutta uskon että hän viihtyy kotona kun on niin rauhallinen. Itse koen että olen kiintynyt lapseeni tiukemmin ja että lapsi on kiintynyt tiukemmin minuun kun olen ollut kotona.Olen nähnyt kaikki ekat askeleet ja kuullut ekat sanat ja tiedän ettei häntä ole kukaan kiusannut.riippu kai lapsestakin mutta poikani on ainakin herkkä ja rauhallinen ja koen hänenkin parhaaksi että hän saa aamulla herätä rauhassa ja voimme tehdä päiväleikit ja ulkoilut rauhassa ja mikä parasta niin julmalta kuin kuulostaa mutta kotona hän on yksilö ja keskipiste.Päiväkodissa hän olisi vain yksi monista lapsista.minusta alle 3 vuotiaan kuuluu saada edes se pieni aika elämästä olla kotona ja saada paljon rakkautta ja paljon huomiota.Teidän että saan vihaisia vastauksia tästä mutta kerrankin kirjoitin niin kun olen aina halunnut ja uskokaa tai älkää mutta en ole ainut kuka näin ajattelee.Ajatelkaa ennemmin lastenne parasta kuin sitä että saatte paljon rahaa ja rauhaa lapsesta.Monet ovat myöhemmin katuneet aikaista hoitoon viemistä koska se vauva ja taaperoaika menee niin hetkessä ohi.

toki tärkeitä ovat myös isovanhemmat ym läheiset, mutta päiväkotia sen ikäinen ei todellakaan tarvitse.

käsittämään mitään muita syitä työssäkäynnille kuin itsekkyyden (onko se ansiotyö tosiaan NIIN ihanaa teidän mielestänne kotiäitiyteen verrattuna?) tai ahneuden (" kartanot pitää olla ja monta autoa" ). Tavallinen palkansaaja makselee vuokraansa tai arkisen kämppänsä lainanlyhennyksiä ja elättää perhettään. Tai pätkätyölainen ei uskalla jättäytyä työmarkkinoilta vuosikausiksi, jos aikoo vielä jatkossakin töitä saada. Jos jäisi sitten työttömäksi, syyteltäisiin sossun elätiksi, jolta lapset pitäisi ottaa huostaan.

Ei siinä ole mitään pahaa. Pahempi on se, jos kärvistelet ehdoin tahdoin kotona, vaikket haluaisikaan, ja voit huonosti.



Kiitos sille, joka rehellisesti tunnusti, että kotiäitiys on hänelle itsekäs valinta, kun ei halua luopua ajasta lapsensa kanssa! On nin piristävää, kun omia valintoja ei puolustella ja verhota (usein valheellisen) hyvyyden viittaan.

Riippuu niin monesta tekijästä ja äidistä itsestäänkin. Ei ole kiva, jos äiti ei viihdy kotona, ja yrittää väkisin hampaat irvessä olla kotona. Lapset kyllä vaistoavat ihmeen hyvin asioita. Jotkut saattavat taas tykätä olla kotona, joten en pidä sitäkään huonona vaihtoehtona, mutta tosiasia on, että 2-3-vuotias sitten alkaa jo viimeistään kaipaa muitakin lapsia.

Tietenkin on otettava huomioon myös se, että onko äidille muuten saatavana hoitoapua, eli pääsee välillä pois samoista ympyröistä. Siinäkin saattaa käydä hullusti, jos aina vain on lapsen kanssa. Minulla on tuttuja, jotka ovat sairastuneet psyykkisesti, kun ovat olleet aina kotona lasten kanssa.

Tietenkin täytyy ottaa myös huomioon työpaikka eli kyllä siitä kannattaa pitää kiinni, jos on sellainen ala, jossa haluaa pysyä, ja jonne on ehkä vaikeaa päästä.

MINUST TÄMÄ ON KUITENKIN SINUN HENKILÖKOHTAINEN PÄÄTÖKSESI. TEET NIIN TAI NÄIN, ET OLE SEN HUONOMPI TAI PAREMPI.

Minusta myös monen äidin (huom ei kaikkien) kohdalla töihin meno on vain omista tarpeista johtuvaa. Lapsen edusta viis. Moni tuttu äiti on sanonutkin, että ei olisi jaksanut olla kotona tai että kun on niin kiva ostella ja kuluttaa, ettei voi jäädä kotihoidontuen varaan.



Ja kyllä kotihoidontuellakin elää, kun vain pienentää menoja. Meilläkin on suuri laina maksettavana, mutta sen takia en riistä lapsiltani hyviä ensimmäisiä vuosia, että saisin sitä nopeammin lyhennettyä tai osteltua ja sisustettua paremmin.

Juuri sinä sen sanoit: äiti ei jaksa olla kotona. Minä olin kotona 4,5 vuotta (kunnes kuopus oli 2,5) ja viimeisen puoli vuotta olin niin kyllästynyt ettei ollu tosikaan. Oliko se lapsilleni hyvä, että äiti roikkui koko päivän av:llä? Välillä tarjosin ruokaa ja vein kerran päivässä lapset pitkin hampain puistoon. Oliko se parempi vaihtoehto kuin päiväkoti?

Kyllähän kotona tekemistä lasten kanssa keksii, kun vain viitsii. Ja mitä pahaa siinä, että lapset osaavat leikkiä keskenäänkin ilman leikittäjää? Monet nykyajan tarhalapset tarvitsevat hirveästi virikkeitä, ilman niitä he eivät osaa tehdä yhtään mitään. :(

Vierailija:

Juuri sinä sen sanoit: äiti ei jaksa olla kotona. Minä olin kotona 4,5 vuotta (kunnes kuopus oli 2,5) ja viimeisen puoli vuotta olin niin kyllästynyt ettei ollu tosikaan. Oliko se lapsilleni hyvä, että äiti roikkui koko päivän av:llä? Välillä tarjosin ruokaa ja vein kerran päivässä lapset pitkin hampain puistoon. Oliko se parempi vaihtoehto kuin päiväkoti?