Olen sinkkuna onnellisempi kuin parisuhteessa

Vierailija

Olen nyt lähes 30-vuotiaana todennut näin. Takana useampi usean vuoden parisuhde, nyt seurustellut nykyisen miehen kanssa puoli vuotta. Nykyinen mieheni on upea ihminen, kaikkea sitä mitä olen toivonut. Silti törmään samaan ongelmaan kuin ennenkin: voimakkaan alkuhuuman jälkeen tuntemukset muuttuvat aina vain negatiivisemmiksi. Tiedän, ettei huuma kestä, mutta minä alan tuntemaan enemmän ja enemmän ärtymystä ja kyllästymistä, riippumatta siitä kuinka täydellinen mies on. Tuntuu väärältä tuntea tällaisia tunteita, mutta ei niille itse mitään voi. Yritän olla onnellinen ja kiitollinen siitä mitä on, mutta se ei toimi. Olen pisimmillään seurustellut neljä vuotta, eikä se tuttu alkuhuuman jälkeinen kyllästyminen mennyt missään vaiheessa ohi. Se ei siis voi olla mikään normaali väliaikainen fiilis parisuhteessa.

Sinkkuna ollessani olen oikeasti onnellinen, seesteinen ja tyytyväinen. Saan mennä ja tehdä mitä huvittaa, halutessani saan olla rauhassa. Ainut miinus on seksielämän näivettyminen, sillä en pysty luontevasti harrastamaan yhden illan juttuja. Elämäni ihaninta aikaa on ollut sinkkukausi, jolloin minulla oli luotettava seksikumppani. 

Muita samanlaisia ihmisiä paikalla? Mietin, että minun on varmaan lopetettava nykyinen suhteeni, jos tämä ei tästä lähde etenemään. Mies on ihana, mutta en pysty nauttimaan hänen rakkaudestaan siten kuin kuuluisi :( Rakastan, mutta en ole onnellinen suhteessa. Koen, että elämäni rajoittuu liikaa. Mies ansaitsee parempaa. Järjellä arvostan ja rakastan häntä, mutta sydän ei pysty nauttimaan täysillä.

Kommentit (3)

Vierailija

Ymmärrän, jotkut meistä kaipaa enemmän omaa rauhaa.

Mikä estää ottamasta sitä nykyisessä suhteessasi? Sopikaa väljät raamit, jolloin ei tarvitse toiselle menemisiään ja tekemisiään selitellä. Ja eri osoitteet, tietenkin. Onnistuisiko niin?

Mitkä käytännössä on ne ahdistavat asiat jotka sua rajoittaa? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, jotkut meistä kaipaa enemmän omaa rauhaa.

Mikä estää ottamasta sitä nykyisessä suhteessasi? Sopikaa väljät raamit, jolloin ei tarvitse toiselle menemisiään ja tekemisiään selitellä. Ja eri osoitteet, tietenkin. Onnistuisiko niin?

Mitkä käytännössä on ne ahdistavat asiat jotka sua rajoittaa? 

Eri osoitteissa asutaan, vaikka mies haluaisi muuttaa yhteen. Mies on myös hyvin läheisyydenkipeä, mutta toisaalta minuun verrattuna kuka tahansa on. On minullakin hetkeni kun kaipaan haleja ja läheisyyttä, mutta hempeily sylikkäin alkaa ahdistaa hyvin nopeasti. Myös päivittäisten menojen sovittaminen aina jonkun muun aikatauluihin sopivaksi on minulle hyvin ahdistavaa. Parisuhteessa tämän pitäisi olla normaalia, mutta minä en pidä siitä, etten saa tulla ja mennä kuten haluan.

ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat