Lue keskustelun säännöt.
Listataan kadonneita perustaitoja
Kommentit (38)
Ruisleivän leipominen juureen ja paistaminen leivinuunissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lampaiden keritseminen, villan karstaaminen ja kehrääminen. Umpioiminen. Käsinlypsäminen. Voin kirnuaminen puukirnussa.
Mutta jos ihan tarkkoja ollaan, niin näille ja kaikille muillekin tässä ketjussa mainituille asioille löytyy vielä taitajia, vaikka ne taidot ovat massoilta kadonneet. Yli 80-v äitini esim. osaa karstata, kehrätä, lypsää, kirnuta voita, lihdata ja loukuttaa pellavaa jne. Itsekin osaan monia näistä taidoista, sukkien parsiminen on mulle ihan normaalia, kaikki villasukat parsin aina. Sitten kun niitä ei enää voi parsia, puran niistä terän ja kudon vanhaan varteen uuden terän. Olisko yks katoamassa oleva taito tuo säästäminen? Ja kaiken käyttäminen ihan loppuun asti ja kulutuksen minimointi sekä ruuan roskiin heittämättömyys?
Vierailija kirjoitti:
Olisko yks katoamassa oleva taito tuo säästäminen? Ja kaiken käyttäminen ihan loppuun asti ja kulutuksen minimointi sekä ruuan roskiin heittämättömyys?
Edellisellä sivulla kirjoitin hieman vastaavasta, ja tästä olen kanssasi täysin samaa mieltä!
Yksinkertaiset kodinremontointitaidot, yksinkertaiset luonnossa selviytymistaidot (tulen ja suojan teko, suunnistaminen ilman kompassia), hätätilanteissa toimiminen (ensiapu, alkusammutus)
Kartanlukutaito lienee katoamassa. Siitä ei ole kuin viisi - kymmenen vuotta kun opiskelemaan tai kesätöihin muuttaessa piti ensimmäisenä etsiä jostain kartta tai puhelinluettelo. Monesti kartta tuli mukana ainejärjestön tervetuliaispaketissa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onavaraistalouden konstit. Siis vaikka lehmän, kanan ja sian pito. Viljelmien hiito ja lannoitus. Villalangan valmistus.
Esim meillä on mieheni mummon kangaspuut. En osaa niitä edes koota, saati laittaa loimilankaa. Valtavasti puuosia. Ovat olleet lainassa. Osia saattaa ouuttuakin.
Vierailija kirjoitti:
Onavaraistalouden konstit. Siis vaikka lehmän, kanan ja sian pito. Viljelmien hiito ja lannoitus. Villalangan valmistus.
Esim meillä on mieheni mummon kangaspuut. En osaa niitä edes koota, saati laittaa loimilankaa. Valtavasti puuosia. Ovat olleet lainassa. Osia saattaa ouuttuakin.
Mulla on myös oman mummoni kangaspuut, minäkään en osaa laittaa loimilankaa, mutta puut osaan koota ja kutoa. Pitää opetella loimittaminenkin, äitini osaa. Mattojen kutominen on aivan mahtavaa puuhaa, helppoa ja nopeaa. Ja siihen saa uppoamaan kaikki vanhat vaatteet, tai ainakin sellaiset puuvillaiset ja pehmeät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjastossa kirjojen etsiminen kortiston avulla.
Vierailija kirjoitti:
Kirjastossa kirjojen etsiminen kortiston avulla.
Kirjastoissa ei enää ole kortistoja, joten ei niitä tarvitsekaan osata käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lampaiden keritseminen, villan karstaaminen ja kehrääminen. Umpioiminen. Käsinlypsäminen. Voin kirnuaminen puukirnussa.
Mutta jos ihan tarkkoja ollaan, niin näille ja kaikille muillekin tässä ketjussa mainituille asioille löytyy vielä taitajia, vaikka ne taidot ovat massoilta kadonneet. Yli 80-v äitini esim. osaa karstata, kehrätä, lypsää, kirnuta voita, lihdata ja loukuttaa pellavaa jne. Itsekin osaan monia näistä taidoista, sukkien parsiminen on mulle ihan normaalia, kaikki villasukat parsin aina. Sitten kun niitä ei enää voi parsia, puran niistä terän ja kudon vanhaan varteen uuden terän. Olisko yks katoamassa oleva taito tuo säästäminen? Ja kaiken käyttäminen ihan loppuun asti ja kulutuksen minimointi sekä ruuan roskiin heittämättömyys?
Vetoketjujen korjaaminen, yleensä vaatteiden korjaaminen kun heitetään pois, vai miksi näitä löytyy kirppiksiltä, kunnon tavaraa jossa vain pieni helposti korjattava ratkeama.
Varautuminen että on aina farkkujen vetoketjuja.
Vierailija kirjoitti:
Tiskaaminen, ruuanlaito
Kirjoitustaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lampaiden keritseminen, villan karstaaminen ja kehrääminen. Umpioiminen. Käsinlypsäminen. Voin kirnuaminen puukirnussa.
Mutta jos ihan tarkkoja ollaan, niin näille ja kaikille muillekin tässä ketjussa mainituille asioille löytyy vielä taitajia, vaikka ne taidot ovat massoilta kadonneet. Yli 80-v äitini esim. osaa karstata, kehrätä, lypsää, kirnuta voita, lihdata ja loukuttaa pellavaa jne. Itsekin osaan monia näistä taidoista, sukkien parsiminen on mulle ihan normaalia, kaikki villasukat parsin aina. Sitten kun niitä ei enää voi parsia, puran niistä terän ja kudon vanhaan varteen uuden terän. Olisko yks katoamassa oleva taito tuo säästäminen? Ja kaiken käyttäminen ihan loppuun asti ja kulutuksen minimointi sekä ruuan roskiin heittämättömyys?
Vetoketjujen korjaaminen, yleensä vaatteiden korjaaminen kun heitetään pois, vai miksi näitä löytyy kirppiksiltä, kunnon tavaraa jossa vain pieni helposti korjattava ratkeama.
Varautuminen että on aina farkkujen vetoketjuja.
No, minä olen kyllä ihan tumpelo käsitöissä, mutta osaan paikata vaatteet ja uusia vetskarit. Nykyään tosin mieluummin myyn/annan pois rikkinäiset ja ostan uudet, sillä joskus uuden rytkyn saa vetoketjun hinnalla ja toisekseen minulla oli pitkään kasoja vaatteita odottamassa korjaamista, enkä koskaan kuitenkaan sitä tehnyt.
monien perinneruokien teko, kuten mämmi ja maksalaatikko ja kotikalja esimerkkeinä, öljyjen ja renkaiden vaihto, käsitöiden teko(raanu, poppana ja täkänä esimerkiksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienotunteisuus. Harvinainen taito, valitettavasti.
Kenkien lankkaus ja hoito. Osataan ehkä suihkauttaa suoja-ainetta kenkille, mutta ei levittää lankkia ja harjata.
Syömättä oleminen päivän ajan ilman paniikkia nälkäkuolemasta.
Sukan kantapään neulominen on ikiaikainen ongelma. Kuinkahan monet kantapäät joko neuvoin tai neuloin luokkatovereideni käsitöihin aikanaan. Moni ei myöskään hallinnut kärkikavennusta, joten siinäkin olivat näppini pelissä. Tällaiset käsityötaidot meillä opetettiin kotona jo ennen koulun alkua. No, ei nämä taidot ole kaikilta hukassa, mutta seuraava taito on aika harvinainen.
Kuinka moni av-mammoista osaa valmistaa neulakintaan? Sitä ei siis tehdä sukkapuikoilla eikä virkkauskoukulla, vaan erityisellä kinnasneulalla. Asuimme joskus samassa talossa kuin muuan iäkäs nainen, joka hallitsi kintaanteon ja opetti sen äidilleni ja siinä sivussa minullekin. Kun pappa kävi meillä, teki hän meille molemmille kinnasneulan vanhan hammasharjan varresta. Minulla on tallella vieläkin oma neulani ja aina silloin tällöin innostun kintaantekoon.
Vierailija kirjoitti:
Sukan kantapään neulominen on ikiaikainen ongelma. Kuinkahan monet kantapäät joko neuvoin tai" neuloin luokkatovereideni käsitöihin aikanaan. Moni ei myöskään hallinnut kärkikavennusta, joten siinäkin olivat näppini pelissä. Tällaiset käsityötaidot meillä opetettiin kotona jo ennen koulun alkua. No, ei nämä taidot ole kaikilta hukassa, mutta seuraava taito on aika harvinainen.
Kuinka moni av-mammoista osaa valmistaa neulakintaan? Sitä ei siis tehdä sukkapuikoilla eikä virkkauskoukulla, vaan erityisellä kinnasneulalla. Asuimme joskus samassa talossa kuin muuan iäkäs nainen, joka hallitsi kintaanteon ja opetti sen äidilleni ja siinä sivussa minullekin. Kun pappa kävi meillä, teki hän meille molemmille kinnasneulan vanhan hammasharjan varresta. Minulla on tallella vieläkin oma neulani ja aina silloin tällöin innostun kintaantekoon.
kerropa, miten tehdään kinnas tuolla neulalla! Kuulostaa kiinnostavalta.
Vierailija kirjoitti:
Villasukan parsiminen.
Osaan parsia villasukkia tarvittaessa. Viime talvena niitä viimeksi parsin. M33
90-luvun loppupuolella ei ainakaan meillä käytetty uutisia millään lailla opetuksen osana. Sanomalehtiä luettiin ehkä kerran koko vuoden aikana, ja sekin äidinkielen tunnilla, ei yhteiskuntaopissa! Koulussa opetettu ei tuntunut kytkeytyvän mitenkään ympäröivään maailmaan. Monet opettajat eivät osanneet laittaa tietokonetta edes päälle. Oppikirjat olivat pahimmillaan 80-luvulta, NL ja DDR, lamaa ei käsitelty mitenkään.