Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nuorena aloitettu parisuhde, elämätön nuoruus yms

-

Hei, toivottavasti joltain löytyy vertaistukea. Ollaan päädytty mieheni kanssa yhteen todella nuorena, minä 16v ja mies muutaman vuoden vanhempana. Suhteessa ollut todella pahojakin alamäkiä ja ongelmia mutta aina pysytty yhdessä, osin kai tottunuksestakin. Nyt ikää 30+, pienet lapset ja omakotitalot ja iskenyt käsittämätön kriisi elämättömästä elämästä. Itselläni on takaraivossa tunne, etten yksinkertaisesti pysty olemaan vain tämän yhden ihmisen kanssa loppuikääni, on pakko saada kokea vielä muutakin. Ja tämä siis lähinnä seksin saralla. Joka siis meillä toimii erittäin hyvin, siinä ei siis ongelma ole. Mutta ne kokemattomat kokemukset ovat nyt nousseet omassa päässä niin suureen rooliin, etten usko selviäväni hankkimatta niitä kokemuksia... Perhettä en missään nimessä halua hajottaa enkä tätä parisuhdetta. Vapaa suhde olisi ihanteellinen ratkaisu ja se on ollut puheissa. Muussa tapauksessa pelkään todella että päädyn pettämään ennemmin tai myöhemmin, vaikka olen aina ollut siinä asiassa hirveä moralisti. Apua!!!!

Sivut

Kommentit (84)

Vierailija

Vertaistukea en ihan pysty antamaan, koska en ainakaan toistaiseksi tunne samalla tavalla. Mutta siis olemme miehen kanssa 28v ja ydessä olemme olleet 15-vuotiaista. Meillä on nyt yksi lapsi ja naimisiin menimme (vasta) reilu vuosi sitten. Minä koen, että meillä parisuhteen toimimisen ehdoton kulmakivi on ollut se, että molemmilla on ollut paljon ihan omia kavereita. Etenkin opiskeluaikana, n. 20-24-vuotiaina meillä molemmilla oli omat opiskelijabileet ja kaverit, joiden kanssa mentiin. Itse en sikäli koe, että nuoruus olisi jäänyt kokematta, vaikka en koskaan olekaan baarista lähtenyt kenenkään vieraan sänkyyn. Nuoruutta ehdin viettää paljonkin, vaikkei se sisältänytkään irtosuhteita. Tällä hetkellä olen seurannut muutaman ikätoverin raivokasta miehen hakua ja parisuhteen kaipuuta, eikä se tinderin selaaminen ja baarista vieraan kanssa hotelliin lähteminen houkuta kauheasti.

Olet ilmeisesti pystynyt miehen kanssa tästä puhumaan avoimesti, mikä on tosi hienoa. Ehkä se hetkellinen "jonkun muun" kokeileminen on tärkeää tässä hetkessä, jos se miehelle vain sopii. Pidä huolta, että sinulla on myös omia harrastuksia ja ystäviä, jos se mies ja perhe on ainoa elämän sisältö, niin varmasti alkaa kaivata muutosta.

Vierailija

Omasta kokemuksesta sanon, että et ole jäänyt mistään paitsi. Itse erosin vuosi sitten 8 vuoden suhteesta (yhteen mentiin 14-vuotiaina), koska halusin elää sinkkuna ja kokeilla muita miehiä. Kannattiko? Ei kannattanut. En kadu mitään niin paljon kuin tuota eroa. Totta kai vieraat miehet houkuttavat jos ei ole kokeillut, mutta ei se niin hienoa ole.

Vierailija

Suurimmalle osalle ihmisistä iskee jossain vaiheessa "elämättömän elämän" kriisi, varsinkin tuollaisessa elämänvaiheessa, jossa lapset on pieniä ja tilaa omalle itselle melko vähän. 

Mistä sinä haaveilet? Festarit ja kimppakämppäelämät ja villit opiskelijabileet alkaa tuossa iässä olla auttamattomasti ohi. Irtosuhteet ja treffailut on hyvin harvalle sitten kuitenkaan ollut mitään tosi mahtavaa aikaa, jos on oikeasti kaivannut rakkautta ja sitoutumista. 

Siinä että alkaa haaveilla, millaista elämä olisi ja olisi ollut ilman kumppania, on omat riskinsä. Siinä helposti unohtaa, että nuorena hyvässä parisuhteessa elävät on päässeet monessa asiassa melko helpolla, ja sen alkaa ottaa itsestäänselvyytenä. Kun ei ole kokemusta siitä, mitä on olla yksin vaikka ei haluaisi, tai millaista on ihan yksin selvitä kaikesta kun kumppania ei ole, ei ehkä osaa arvostaa sitä mukavuutta ja sujuvuutta, jota parisuhteessa eläminen elämään tuo.

Sinulla on oma elämä jota voit elää vaikka olet parisuhteessakin. Sitähän sinä kaipaat, omaa elämää, eikö? Vai kaipaatko, että saisit uuden miehen jonka kautta elää sitä omaa elämää? Koska jos kyseessä on jälkimmäinen, niin silloin sulla voi olla sellainen toimintamalli elämässä, että olet aina vähän pelännyt ottaa sitä omaa tilaasi, tai ollut henkisesti tietyllä lailla laiskanpulskea, että susta on aina tuntunut hyvältä mennä elämää ja vastuuta piiloon joko parisuhteeseen, miehen tai lasten selän taakse. Että kyllähän minä mut kun on tää mies ja lapset. Sellainen on väärin ja epärehellistä, ja siitä ulos kasvaminen niin ettei pistä muita maksamaan siitä vaan oppii kantamaan vastuun päätöksistään  on aikuiseksi kasvamista.

Vierailija

Jos mies suostuu pariin kokeiluun niin se voisi olla paras ratkaisu. Tai sitten kokeilette ihan yhdessä? Voin kyllä 100% varmuudella sanoa, että tulet katumaan kun ei siinä sitä hohtoa ollutkaan. Mutta onhan tuo ymmärrettävää. Itse olen myös ollut mieheni kanssa teini-ikäisestä, mutta kumppaneita ehti kuitenkin olla se normimäärä, että osaan sanoa kuinka onnetonta esim. yhdenillan jutut voivat olla. Tai pidemmätkin.

Vierailija

No kerro meille, millainen on sitten täydellinen nuoruus ja elämä ja kenellä sellainen muka on. Kuulostaa siltä, että olet aina saanut sen minkä olet halunnut, etkä nyt ymmärrä arvostaa sitä.  

Mitäpä, jos sun miehelläsikin tulee sellainen olo, että hän haluaisi pettää sinua ihan vaan omaksi huvikseen. Miltä susta silloin tuntuisi, jos hän olisi pettänyt? Ja kertoisi, että juuh ihan tosi, en minä erota halua, enkä pistää omaisuutta puoliksi, enkä rikkoa lasten kotia, enkä olla viikko-viikko- yhteishuoltaja, enkä myydä omaisuutta, enkä laskea elintasoa, mutta kun en koskaan ole saanut muilta pildeä kuin sulta. 

Että jos tolle tielle lähtee, niin kannattaa valita tarkkaan se, kenen kanssa pettää. Siitä voi tulla elämän kallein pano.

Vierailija

Olen tosi tyytyväinen, että on ollut vain 1 kumppani ja avioliittoa takana yli 20v. Järjellä kyllä voi päätellä, ettei se ruoho ole sen vihreämpää aidan takana.

Vierailija

Tää ei varmaan ap koske sua, mut on olemassa ihmistyyppi, joka aina pakenee sitä omaa elämäänsä. Nuorena sitä paetaan parisuhteeseen. Sitten perheen perustamiseen. Sitten sitä parisuhdetta ja perhe-elämää paetaan uuteen suhteeseen.

Yhteistä näille ihmisille on se, että heidän pitää aina löytää joku toinen ihminen pelastamaan heidät siitä nykyisestä elämäntilanteesta. Yksin he eivät koskaan halua eivätkä kestä olla. 

Vierailija

Ei kannata hötkyillä vielä, kun lapset on pieniä. Moni nuorena suhteen aloittanut hoitaa homman kuitenkin loppuun ja odottaa, että lapset kasvaa isoiksi. Sitten on parempi erota tuossa viidenkympin pintaan. Silloin on vielä hyvää aikaa elää elämätöntä elämää ja kokeilla siipiään.  Mutta lapset on jo saatu isoiksi ja omaisuuttakin kerätyksi, niin ei ole elämä enää euron venyttämistä, vaan kumpikin saa laitettua kunnon asunnon itselleen.

Paljon helpompaa erota vasta tuossa vaiheessa ja aikaa on vielä reilusti jäljellä ennen vanhuutta.

Vierailija

Minä menin naimisiin kun olin 19, eikä minulle vielä näin 35 vuoden ikään mennessä ole tuollaista iskenyt. Mutta minä olenkin introvertti kotihiiri, joka en olisi välittänyt mitään perinteistä nuoruutta elää vaikka olisin ollut sinkkukin. Kotona olisin kirja nenässä vaan istunut :D

Vierailija

Jos vertaat nykyistä todellista elämääsi johonkin kehittelemääsi fantasiaelämään, todellinen elämä häviää aina.

Vierailija

Me ollaan menty yhteen 17v, lapsia on nyt kolme ja ikää kohta 30. Ei ole tullut kummallekaan mitään haikailuja, enkä oikein usko, että tuleekaan. Seksi on mahtavaa näin, enkä todellakaan usko, että kokemukset jonkun randomin kanssa toisivat mitään olennaista lisää mihinkään. En ymmärrä, miksi niitä pitäisi olla?

Mutta meillä on kyllä omat jutut myös, vaikka ollaan tosi tiivis tiimi. Mennään kavereiden kanssa yhdessä ja erikseen ja sitä nuoruuden biletystä ja muuta hömppää tuli puolisosta huolimatta harrastettua ihan riittävästi. 

Sun tarvis nyt pysähtyä tutkiskelemaan ihan kunnolla, mitä oikein oikeasti haluat. Miksi ne kokemukset jostain muusta olisivat niin tärkeitä, mitä sillä ajat takaa tai haluat todistaa? Ihan kaikkea elämässä ei voi saada, ja jos olet tyytyväinen perheeseesi ja avioliittoosi on aika riskialtista lähteä hajottamaan sitä jollain kokeiluilla.

Vierailija

Mekin yhdessä teini-iästä saakka, nyt ollaan kolmekymppisiä. Olen todella onnellinen hyvästä, pitkästä ihmissuhteesta, eikä tulisi mieleenkään vaihtaa sitä seksiin muiden kanssa! En haluaisi seksin olevan mulle niin iso asia, että sen takia hylkäisin tällaisen suhteen! Jos seksiä ei olisi ollenkaan, tai se olisi huonoa, niin en tietenkään tiedä mitä ajattelisin, mutta tässä tilanteessa olen todella onnellinen näin!

Luulisitko todella olevasi onnellisempi ilman tuota parisuhdetta, mutta niin että saisit sitten kokemuksia useammasta seksikumppanista?!

Vierailija

Itse olen tyytyväinen että tapasin elämäni miehen vasta 28 -vuotiaana. Nyt 32v pienen vauvan äitinä ei vähempää voisi kiinnostaa baarit tai muut miehet kun on saanut vuosikausia harrastaa irtosuhteita , opiskelijabileitä, matkustaa kymmenissä maissa jne.

Aika harvalle sopii liian aikainen sitoutuminen. Sitä alkaa kuitenkin kaipaamaan sitä menetettyä nuoruutta jossain vaiheessa ja lapset kärsii.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tyytyväinen että tapasin elämäni miehen vasta 28 -vuotiaana. Nyt 32v pienen vauvan äitinä ei vähempää voisi kiinnostaa baarit tai muut miehet kun on saanut vuosikausia harrastaa irtosuhteita , opiskelijabileitä, matkustaa kymmenissä maissa jne.

Aika harvalle sopii liian aikainen sitoutuminen. Sitä alkaa kuitenkin kaipaamaan sitä menetettyä nuoruutta jossain vaiheessa ja lapset kärsii.

Ei kärsi, ovat jo aikuisia.

Vierailija

Kiitos vastauksista! Joku pyysi miettimään mitä tekisin, jos tilanne olisi toisinpäin ja mies pettäisi. Olen tätä miettinyt paljon ja ollut aina, ennen tätä kriisiäkin, sitä mieltä ettei se meidän suhdetta kaataisi. Meillä on ollut puhe vapaasta suhteesta jossa tietysti molemmilla olisi samat oikeudet, eli lupa käydä vieraissa niin sanotusti. Ollaan tosiaan pystytty puhumaan avoimesti ja täysin rehellisesti asiasta. 

Moni myös sanoo että ollut pitkään yhdessä eikä ole iskenyt tällaista tarvetta. En olisi itsekään 2v sitten vielä uskonut että tällainen voi iskeä näin voimakkaana. Kyse ei tosiaan ole yksittäisestä ajatuksesta, vaan lähinnä pakonomaisesta tarpeesta kokea muutakin. Ja uskon myös, ettei seksi voi ikinä yltää random-panon kanssa tälle tasolle millä se on parisuhteessa. Siltikin, on vahva tunne siitä että on pakko saada kokea muuta... Ja saman sallin siis myös miehelleni. Itse näen vapaan suhteen kokeilun, yhdessä sovittuine sääntöineen oikeastaan ainoana mahdollisuutena. En usko että pystyn vain kääntämään tän ajatuksen päästäni pois ja jatkamaan kuten tähänkin asti.

-AP 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat