Kituuko teidän mummo vuodeosastolla?
Kommentit (21)
Ei. Mun mummot ja papat on aikaa sitten kuolleet jo. Äiti ja isä ovat kohta yhdeksänkymppisiä ja äiti alkaa olla jo aika dementoitunut, joten jossain vaiheessa joutunee hoitokotiin.
Oli niillä hetkensä, ei kidu enää. Mummolla ja papalla.
Toisesta mummosta ei ole hajuakaan, missä se kituu tai on kitumatta, evvk.
No tämänpäiväisen jälkeen sanon jo että toivottavasti, ja pian. Mutta taidan minä lähteä ennen sitä pirua vaikka yhdeksääkymppiä käy.
Ei, mun isovanhemmat hoidettiin kaikki kotona. Isän vanhemmat meillä ja äidin vanhemmat enoni ja ennenkaikkea hänen vaimonsa toimesta. Kiitos menee tädille! Isän isä kuoli jo ennen mun syntymää ja isoäiti mun ollessa pieni. Oma isäni kuoli sairaalaan, mut oli siellä vain viisi viikkoa. Äitin asui palvelutalossa, ja menehtyi yllättäen sydänkohtaukseen. Miehen vanhemmat kuolleet ennenkuin tapasin mieheni.
Eivät. Ovat kaikki kuolleet tässä viimeisen 40 vuoden sisällä.
Jonkin mittapuun mukaan ehkä kyllä tosin ei ole vuodeosastollakaan.
Yksi on ihan mukavan oloisessa hoivakodissa petipotilaana. TK:n vuodeosastolla odotti paikkaa yli vuoden, jolloin viimeisetkin toimintakyvyn rippeet kuihtui pois. Pidän huolen jotta omat vanhemmat ei varmasti ainakaan TK vuodeosastolla tule olemaan viimeisiä hetkiään, mielummin otan vaikka kotiin jos ei muuta löydy.. t. hoitaja.
On vuodeosastolla, ei ole muuta mahdollisuutta. On sellaisessa kunnossa, että ei enää voida hoitaa kotona eikä palvelutalossakaan. Kotona oli lähimmäisten tukemana siihen saakka, kun oli mahdollisuus.
Ei, on 95-vuotias ja asuu palvelutalossa. Keväästä asti on asunut. Isoäiti siis.
Toinen mummo asui neljä vuotta hoitokodissa, oli kyllä viimeinen vuosi kamalaa katsottavaa. Kuoli kesällä. Riutui pois ja oli aina ihan mustelmilla kun teloi itseään sängyn reunoihin ja milloin mihinkin. Vaipat vaihtoivat tosi harvoin, määrärahat ei riitä. Ruokaa eivät ehtineet syöttää ja mummo ei enää itse saanut syödyksi. Todella toivon ettei itse ole koskaan noin toisten armoilla. Sukulaiset yritti käydä minkä ehtivät, mutta ei sinne joka päivä kukaan päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Toinen mummo asui neljä vuotta hoitokodissa, oli kyllä viimeinen vuosi kamalaa katsottavaa. Kuoli kesällä. Riutui pois ja oli aina ihan mustelmilla kun teloi itseään sängyn reunoihin ja milloin mihinkin. Vaipat vaihtoivat tosi harvoin, määrärahat ei riitä. Ruokaa eivät ehtineet syöttää ja mummo ei enää itse saanut syödyksi. Todella toivon ettei itse ole koskaan noin toisten armoilla. Sukulaiset yritti käydä minkä ehtivät, mutta ei sinne joka päivä kukaan päässyt.
1. Jos ruokaa ei ehditä syöttää tarkoittaa sitä että vanhus syö niin huonosti ja vähän että menisi useampi tunti saada syötettyä hänelle normaali annos, silloin yleensä siirrytään kevyempään ja helpommin suuhun livahtavaan ruokaan jota sitten rikastetaan. (Itse olen joutunut syöttämään vanhusta jopa 2h päivittäin joka oli sitten 1,5h muilta pois.) 2. Kunnat toimittavat vaipat niin yksityisiin kuin kunnallisiinkin palvelukoteihin. Ei siis voi olla niin että joltain palvelukodilta loppuu vaipparahat kun kunta ne aina kustantaa henkilökohtaisesti jokaiselle.
Ei, mutta eläkeiän kynnyksellä oleva äitini vietti sellaisella viimeiset viikkonsa vähän aikaa sitten. Ihan ahdistavaa, monikin asia (lääkkeiden ylisyöttäminen, kipujen alihoitaminen, omatoimisuuteen patistaminen kuolevalta ja kivuliaalta, syöttämättömyys, auttamattomuus).
Mummu kuoli eilen, oltuaan kuukauden vuodepotilaana. Toinen kuoli kaksi vuotta sitten, oltuaan 2,5v vuodepotilaana. Onneksi olen läski.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen läski.
En pitäisi esim. makuuhaavoja kauhean onnea tuottavana asiana.
Kituu. Ärsyttää, kun omaisia syyllistetään siitä, että eivät ole omaishoitajia. Kaikissa tapauksissa omaishoitoa ei voi edes toteuttaa. Itse en voisi häntä hoitaa, asun töiden vuoksi Helsingissä perheen kanssa pienessä kolmiossa, meillä on yksi päiväkoti-ikäinen lapsi kotona ja mies käy vuorotyössä. Vanhemmistani on elossa vain äiti ja mummo joka on elossa, on isäni äiti, muut isovanhempani ovat kuolleet. Äitini asuu palvelutalossa ja mummoni vuodeosastolla. Kituvalla mummollani on diabetes, dementia, TIA-kohtauksia ja afasia. Kukaan ei-hoitaja sukulainen ei pystyisi hoitamaan häntä kotonaan, ilman laitostasoisia apuvälineitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen läski.
En pitäisi esim. makuuhaavoja kauhean onnea tuottavana asiana.
En ehdi niin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen läski.
En pitäisi esim. makuuhaavoja kauhean onnea tuottavana asiana.
Makuuhaavoja tulee herkemmin laihoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen läski.
En pitäisi esim. makuuhaavoja kauhean onnea tuottavana asiana.
En ehdi niin pitkälle.
Jaa... makuuhaavojahan voi tulla jo vaikka kotona eikä niiden syntyminen vaadi sitä että on vuodepotilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen läski.
En pitäisi esim. makuuhaavoja kauhean onnea tuottavana asiana.
Makuuhaavoja tulee herkemmin laihoille.
Vuodeosastoilla (vuodepotilaille) kyllä, mutta muuten painehaavaumia tulee paineesta/painosta.
Mun mummot on kuolleet 80- ja 90-luvuilla, papat 70- ja 90-luvuilla.