Asioita, jotka herättävät muissa vahvoja tunnereaktioita, mutta ovat sinulle yhtä tyhjän kanssa
Kommentit (42)
Köyhyys, työttömyys, yhteiskunnan tukien varassa eläminen
Jonkun toisen ihmisen ylipaino tuntuu herättävän suurta tarvetta päästä haukkumaan ja arvostelemaan. Täältäkin on saanut lukea kuinka ällöttäviä ja inhottavia ylipainoiset ovat, kuinka heidän näkemisensä jo herättää suurta inhoa ja niin edelleen. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun toisen ihmisen ylipaino, enkä kiinnitä asiaan koskaan mitään huomiota. Ei minulla ole tarvetta siihen, musta jokainen saa olla sellainen kuin on ja heillä on oikeus viihtyä omassa kehossaan. Se ei ole multa mitenkään pois. Yllättävän monet kokee sen olevan, enkä käsitä mistä se niin suuri viha kumpuaa.
Lasten kuolemat. Aina jos jossain on mainittu vaikka "onnettomuudessa kuoli 10, joista kolme lapsia", ajattelen vaistoimaisesti ensin "huh, hyvä että sentään kolme oli lapsia". Eli tapahtumat tuntuu sitä vähemmän järkyttäviltä, mitä vähemmän niissä kuolee aikuisia. Ilmeisesti useimmilla on toisinpäin. Jotenkin vaan se lapsi on vasta "tyhjä taulu", jota ei jää kaipaamaan kuin ehkä oma perhe, kun taas aikuisella on yleensä paljon enemmän läheisiä, ja hän on usein vastuussa muistakin. Aikuisen kuolemasta kärsii siis paljon useampi kuin lapsen, ja siksi se tuntuu ajatuksena pahemmalta.
- Toisten ihmisten kauppaostokset marketeissa
- Toisten ihmisten pukeutumistyyli
- Toisten ihmisten läskit tai luut
- Toisten ihmisten hiustyyli
Nämä asiat tuntuvat ainakin palstalaisille olevan sydäntä lähellä, minua ei vähempää voisi kiinnostaa.
Ylipäänsä en liikkuessani kiinnitä mitään erityistä huomiota toisten tekemiseen ja ulkonäköön. Paitsi ehkä nähdessäni poikkeuksellisen kauniin ja tyylikkään ihmisen. Tai jos käytös on jotenkin törkeää.
Uskonnot. Eivät kiinnosta millään tavoin.
Pakolaiset. Ei kosketa minua mitenkään, eikä kiinnosta vähääkään.
Musliminaisten huivin käyttö. Minulle muiden pukeutuminen on yhdentekevää.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kuolemat. Aina jos jossain on mainittu vaikka "onnettomuudessa kuoli 10, joista kolme lapsia", ajattelen vaistoimaisesti ensin "huh, hyvä että sentään kolme oli lapsia". Eli tapahtumat tuntuu sitä vähemmän järkyttäviltä, mitä vähemmän niissä kuolee aikuisia. Ilmeisesti useimmilla on toisinpäin. Jotenkin vaan se lapsi on vasta "tyhjä taulu", jota ei jää kaipaamaan kuin ehkä oma perhe, kun taas aikuisella on yleensä paljon enemmän läheisiä, ja hän on usein vastuussa muistakin. Aikuisen kuolemasta kärsii siis paljon useampi kuin lapsen, ja siksi se tuntuu ajatuksena pahemmalta.
Olen täysin samaa mieltä.
Jos joku nainen vouhkaa, että mies on pettänyt tai jättänyt. Ihan tavallista ollut maailman sivu.
Pakolaiset, ihmisten ihonväri tai vaikkapa juuri muslimien huivi. Muslimit ylipäätään. Taitaapi olla maailman isoin uskonto, samalla lailla sinne mahtuu hulluja kuin kristinuskoon.
Se, että jollain on joku mielisairaus. Että joku käyttää huumeita. Että jollain menee huonosti. Ei kiinnosta jeesustella asioita, jotka voisi käydä itelleenkin jos olisi saanut eri kortit elämässä.
Koulukiusaus ja ylipäätään valinta olla kusipää herättääkin jo sitten ihan erilaisia tuntemuksia...
Se pääseekö homot naimisiin ei kiinnosta mua mitenkään, se että siitä tehdään maailman suurin ongelma!vaikka ongelmia riittää, niin ärsyttää.
Monet näistä vastauksista on tosi surullisia ja osoittaa kyllä mihin tää maailma on menossa. :/
Ihan sama että Suomi kuului 800 vuotta Ruotsiin. Heikot kansat jää aina vahvojen alle.
Kyllä, olen suomenruotsalainen
- laittaako vaatteen komeroon vai heittääkö lähimmälle tasolle
- onko tavarat pinossa vai vinossa
Äitiys/raskaus/abortti/keskenmeno. Lapset ja heihin kohdistuneet onnettomuudet, kuten lapsi hukkui paikassa x. En ole lastenvihaaja, mutta miksi minua pitäisi kiinnostaa tuntemattomille tapahtuvat asiat joita on tapahtunut maailman alusta asti.
Muitten maiden sodat. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ainiin. Ruotsin kuninkaalliset, tai kuninkaalliset ylipäätään. Sisäsiittoinen porukka toikkaroi sinne tänne ja vilkuttaa ihmisille. Tosi kiinnostavaa...
Blogit ja nobody-ihmiset. Siis Nanna Karalahti on tunnettu siitä, että meni naimisiin Jere Karalahden kanssa. Ei vittu kiinnosta pätkääkään sen ihmisen elämä. Lisäksi en tajua miten ne ei itse häpeä sitä omaa elämättömyyttään.
Ja juu, abortti. Lasten ja muiden kuolemat kyllä tuntuu pahalta, mutta solumöykyn hajottaminen ei.
En välitä urheilusta, enkä tosi-tv:stä. Eläimet on yksi hailee minulle, kunhan nyt saavat kivuttoman ja arvokkaan kohtelun elämänsä aikana (juu ei toteudu, mutta en ota tästä stressiä). Tasa-arvoinen avioliittolakikaan ei herätä mitään tunteita, allekirjoitin kyllä kansalaisaloitteen sen puolesta koska en keksi argumentteja sitä vastaankaan. Muiden abortit eivät ole minulta pois, mutta sitten voisin älähtää jos Suomessa todella alettaisiin aborttioikeutta rajoittaa.
Tuntemattomien ihmisten kuolemat eivät hetkauta, mutta lastensurmat kyllä jossain määrin. Pyrin olemaan lukematta liikaa näistä sitten. Katastrofeista vain tsunami vuonna 2005 hetkautti, mutta siihen liittyykin oma henkilökohtainen pelkoni.
Muuten olen kyllä melkoisen zen.