Olen ajatellut erota lestadiolaisuudesta. Vertaistukea?

Oletteko vanhoillislestadiolaisia?

Joo olemme vanhoillislestadiolaisia. Ap.

Mulla se tapahtui huomaamatta muutamassa vuodessa. Pikkuhiljaa vain alkoi asioita jäämään ja asioita tulemaan tilalle. Kaikki tapahtui niin huomaamatta ja pikkuhiljaa, ettei kenellekään oikeastaan tarvinnut mitään sanoa, mutta silti kaikki huomasi, että  olen muuttumassa. Kukaan ei vaan uskaltanut kysellä, koska kuitenkin ne kaikki muutokset tapahtui niin vaivihkaa.

Yhtenä päivänä vain sitten huomasin itse, että olen täysin irtaantunut liikkeestä.

Musta tuntuu, että hirvittävän moni nuori ja nuoriaikuinen eroaa nykypäivänä vl:sta. Jos olet ylittänyt jo 4-kympin rajapyykin, niin todennäköisesti pysyt vl:n loppuikään asti, mutta sitä nuoremmat tuntuu nykyisin eroavan tosi usein.

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ Apua on tarjolla. Varmasti rankkaa, mutta kannattaa päästä eroon, ja on lapsillekkin parempi, kun ei tartte väkipakolla elää valheessa.

Itse koen että pitää reilusti ilmoittaa kaikille, että en ole enää lestadiolainen. Ni ei tarvi sitten kenenkään mielessään miettiä, että mikähän on tuonkin "sielun tila" kun tekee noin ja noin. Mutta huomaan kyllä itsekin, että olen jo erkaantunut tosi paljon, kuuntelen kaikenlaista musiikkia yms. Ja enkä minä tosiaan pystyisi omia lapsia lestadiolaisuuteen kasvattaa, kun en siihen itsekkään usko. Ap

Mulla oli vuoden, pari aika rankaa aikaa. En päässyt normaaliin tapaan seuroihin. Ajaudun enemmän ja enemmän maallisiin tapoihin: musiikkia, tv-ohjelmia jne. Ja vastaavasti vähemmän ja vähemmän uskoa ylläpitäviin juttuihin. Yksi juttu oli ehkä isoin möykky, joka vaivasi ja josta en vaan päässyt yli ja se turrutti kaiken. 

Jumalahan puhuu usein sekä vaikeuksien tai vaihtoehtoisesti hyvyyden kautta. Nyt tuntui siltä, että tuo vaikeus ei vetänyt lähemmäs Jumalaa vaan erotti. Kunnes jonkin aikaa sitten tuli vielä sitäkin suurempi vaikeus. Ja se sai tuon aiemman möykyn väistymään. Osasin ja halusin taas uskoa ja minulle kirkastui päivän selvästi, että se on ainoa asia, jolla ihan todella on merkitystä. Voin kuolla vaikka tänään, kunhan vain säilyn uskomassa elämäni loppuun asti. 

Ap, uskon että ymmärrän sinua aika hyvin. Elämä kiireineen ja arkisine juttuineen vaan on omiaan saamaan aikaan suunnanmuutoksen. Maailmallisuus tunkee joka paikaista iholle ja seurakuntakin alkaa olla turtunut siihen. Ei saarnoissa varoitella ja käydä kohti yhtä terävästi kuin aikaisemmin. Ollaan ehkä 'pullamössöönnytty' ja aletaan tuntea tulevamme toimeen omillamme ja lisäksi viihde ja muu maailmallisuus tuntuu vaarattomalta, arkipäiväisiltä ja normaaleilta jutuilta. 

Olen surullinen puolestasi, jos päädyt lähtemään. Mutta valinnanvapaus sinulla on ja päätös on yksin sinun. Ei perheesi, ei vanhempiesi, ei ystäviesi. Uskon kulta koetellaan tulessa, meille ei ole luvattu sitä että se olisi helppoa ja yksinkertaista. Kun jotain valitsee, joutuu samalla rajaamaan jotain pois. Sama logiikka toimii molempiin suuntiin. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. 

Mutta katsoa kun en usko enää lestadiolaisuuden opetukseen. Esim. vain me pelastumme oppi on minusta raamatun vastainen. Miksi usko on omitaan vain itselle. En ymmärrä sitä itseensä käpetymistä, ja muiden uskovien omavanhurkaaksi haukkumista. Minusta lestadiolaiset ovat hengellisesti ylpeitä. Ei edes oikeasti olla kiinnostuneita miten muut uskovat, mutta helvettiin kyllä ollaan tuomitsemassa.Kun usko kuorutetaan kaikella epäolennaisuuksilla, itse ydin saattaa hämärtyä. Usko on yksinkertainen asia, eikä siitä pitäisi kilpailla kenellä on oikein usko. Jumala näkee ihmisen sydämeen. Ap.

No kyllähän uskossa on olennaisinta oma kivoittelu eikä toisten arviointi. Ehkä teidän koko yhteisö on ollut vähän hakoteillä tai jotain. Lestadiolaisuus ei ole ekumeeninen usko eikä sen tarvitse sitä olla. Silti voi olla käytöstavat. 

Jos itse uskoisin voivani pelastua jonkun 'helpomman' uskon kautta, varmaan mukavuudenhalussani valitsisin sen tien.

Sinä ruojake menetät taivaspaikan kun eroat! Me nauretaan sinulle kun olet helvetissä kadotuksessa sitten kun me muut pelastutaan! Eikä tule loppu elämäskään olemaan helppoa, petturi.

Kaverini on eronnut vanhoillislestadiolaisuudesta, eikä käy enää heidän kokouksissaan jne. On julkisesti jättänyt yhteisön. Mies vastusti ideaa aluksi ja on edelleenkin lesta. Heillä on useampi lapsi. Ovat kuitenkin edelleenkin naimisissa. Vaimo käyttää meikkejä ja värjää hiuksiaan. Et ei se välttämättä avioeroa tarkoita, jos puolisosi edelleenkin välittää sinusta. Tietenkään kaikki paikkakunnan lestadiolaiset eivät tätä varmaan hyväksy, mutta eipä heille ole siitä mitään seurannut ja kyseessä on alue jossa on melko paljon lestoja.

Myös sukulaisissani on useita, jotka eivät ole enää lestadiolaisia (vanhoillis) mutta eivät pidä asiasta melua ja joskus muun perheen kanssa käyvät edelleenkin kokouksissa. '

Voit kyllä jättää liikkeen, mutta älä ainakaan itse polta kaikkia siltoja takanasi jos muut eivät tee sitä puolestasi. Vältä huutamista ja ylireagointia. Selvitä asiasi rauhallisesti ja anna muiden meuhkata jos meuhkaavat. Alkujärkytys voi tietenkin olla sukulaisillasi suuri... riippuen perheestä.

En ole itse lesta.

Sanoisin omalla kokemuksella, että on todella tavallista että vanhoillislestadiolaisten lapsista ei tule vanhoillislestadiolaisia muuten kuin korkeintaan nimellisesti nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Mutta katsoa kun en usko enää lestadiolaisuuden opetukseen. Esim. vain me pelastumme oppi on minusta raamatun vastainen. Miksi usko on omitaan vain itselle. En ymmärrä sitä itseensä käpetymistä, ja muiden uskovien omavanhurkaaksi haukkumista. Minusta lestadiolaiset ovat hengellisesti ylpeitä. Ei edes oikeasti olla kiinnostuneita miten muut uskovat, mutta helvettiin kyllä ollaan tuomitsemassa.Kun usko kuorutetaan kaikella epäolennaisuuksilla, itse ydin saattaa hämärtyä. Usko on yksinkertainen asia, eikä siitä pitäisi kilpailla kenellä on oikein usko. Jumala näkee ihmisen sydämeen. Ap.

Juuri tämä.

Mulla on edelleen tosi vahva usko sydämessä, mutta en jaksa enää uskoa vain me -oppiin ja että vain näin ja näin uskomalla pääsee taivaaseen. En jaksa enää uskoa, että ne miljoonat muut Jumalaan ja Raamattuun uskovat eivät pääsisi taivaaseen, koska eivät elä ja usko täysin kuten vl:t.

En vaan enää jaksa uskoa, että maallinen musiikki tai meikki tai tv:n katsominen veisi minulta taivaspaikan uskosta huolimatta. Kun vl tekee jotain näistä, niin loppuu tervehtiminen jumalanterveellä ja mielessä toivotetaan helvettiin. Vaikka se hiljaa mielessä tuomitseminen on pahempi synti kuin hyvää mieltä tuovan musiikin kuuntelu.

-Kolmonen

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on eronnut vanhoillislestadiolaisuudesta, eikä käy enää heidän kokouksissaan jne. On julkisesti jättänyt yhteisön. Mies vastusti ideaa aluksi ja on edelleenkin lesta. Heillä on useampi lapsi. Ovat kuitenkin edelleenkin naimisissa. Vaimo käyttää meikkejä ja värjää hiuksiaan. Et ei se välttämättä avioeroa tarkoita, jos puolisosi edelleenkin välittää sinusta. Tietenkään kaikki paikkakunnan lestadiolaiset eivät tätä varmaan hyväksy, mutta eipä heille ole siitä mitään seurannut ja kyseessä on alue jossa on melko paljon lestoja.

Myös sukulaisissani on useita, jotka eivät ole enää lestadiolaisia (vanhoillis) mutta eivät pidä asiasta melua ja joskus muun perheen kanssa käyvät edelleenkin kokouksissa. '

Voit kyllä jättää liikkeen, mutta älä ainakaan itse polta kaikkia siltoja takanasi jos muut eivät tee sitä puolestasi. Vältä huutamista ja ylireagointia. Selvitä asiasi rauhallisesti ja anna muiden meuhkata jos meuhkaavat. Alkujärkytys voi tietenkin olla sukulaisillasi suuri... riippuen perheestä.

En ole itse lesta.

Ei tässä kummallakaan ole pienintäkään aikomusta avioeroa ottaa. Mutta se tässä vain vähän hämmentää, kun mies ei usko sen enempää kuin minäkään, mutta haluaa silti jäädä liikkeeseen. Itsellä taas rehellisyyden tarve pakottaa jättämään liikkeen. Hyvässä hengessä me ollaan tästä pystytty keskustelemaan. En minä tuolla siltojen polttamisella tarkoittanut, että itse alkaisin tahallani välejä katkomaan, mutta kun jättää yhteisön taakseen, jossa on koko elämänsä ollut, niin olo tuntuu vähän juurettomalta. Ja väkisin se vaikuttaa myös vähän ihmissuhteisiin, ainakin aluksi. Kiva kun on tullut keskustelua. Ap.

Minulla ainakin olisi halu ja toive kaikkien pelastumiseen, ei tarvetta ylenkatsoa tai tuomita. Kuitenkaan en uskalla antaa synnille lupaa, etten johtaisi ketään kadotukseen. Jeesuksen elinaikanakin vain vähemmistö ihmisistä uskoi Jeesukseen. Ihmiselle on annettu valinnanvapaus ja maailman ruhtinas on sielunvihollinen eikä Jumala. Saatana ei toimi lietsomalla ihmistä pahaan vaan usein kääntämällä pahan hyväksi. Näin se voittaa puolelkeen enemmän. Asioita verhotaan rakkauden, hyväntahtoisuuden ja suvaitsevaisuuden viittaan, vaikka aitoa rakkautta olisi rakastaa totuudessa, siitä huolimatta että totuus myös satuttaa.

Mitä lähemmäs lopunaikoja käydään, sitä vaikeamnaksi käy usko ja uskovien joukko hyvin pieneksi. Vain sillä tavalla voivat lopunajan ennustukset toteutua. 

Vanhan loppu on uuden alku, tämä tiedoksi myös sinulle, lopunaikojen julistaja. :) Ihan kaikella rakkaudella: Pelolla alistaminen ja kontrollointi ei minun nähdäkseni ole Jumalan rakkauden mukaista toimintaa. Itse olen löytänyt syvän sydämen uskon ja rauhan, kun maailman ja uskontojen sijaan pysähdyin tutkiskelemaan itseäni. "Pelko aiheuttaa vihaa ja viha aiheuttaa väkivaltaa", sanotaan niinkin maallisessa teoksessa kuin Star Warsissa. Tuota vihan aiheuttamaa (hengellistä) väkivaltaa esiintyy valitettavasti myös lestadiolaisten piirissä, ja siksi olen itse katsonut parhaaksi erota liikkeestä.

Ap: Ole rohkea ja seuraa sydäntäsi, älä pelkojasi! Niin tulet löytämään rauhan itsesi ja Jumalan kanssa. <3

t. Ex-vl

Vierailija kirjoitti:

Vanhan loppu on uuden alku, tämä tiedoksi myös sinulle, lopunaikojen julistaja. :) Ihan kaikella rakkaudella: Pelolla alistaminen ja kontrollointi ei minun nähdäkseni ole Jumalan rakkauden mukaista toimintaa. Itse olen löytänyt syvän sydämen uskon ja rauhan, kun maailman ja uskontojen sijaan pysähdyin tutkiskelemaan itseäni. "Pelko aiheuttaa vihaa ja viha aiheuttaa väkivaltaa", sanotaan niinkin maallisessa teoksessa kuin Star Warsissa. Tuota vihan aiheuttamaa (hengellistä) väkivaltaa esiintyy valitettavasti myös lestadiolaisten piirissä, ja siksi olen itse katsonut parhaaksi erota liikkeestä.

Ap: Ole rohkea ja seuraa sydäntäsi, älä pelkojasi! Niin tulet löytämään rauhan itsesi ja Jumalan kanssa. <3

t. Ex-vl

Se on totta, että pelko luo vihaa ja viha väkivaltaa, vaikken koskaan starwarseista ole perustanutkaan sen kummemmin. Mutta onhan tuo nähtävissä hyvin tämän syksyn yhteiskunnassamme.  En ole kenellekään pyytämättä käännytystä tai tuomioita latelemassa, mutta jos joku suoran kysyy, en uskalla myöskään valehdella. Toki jokaisella on oikeus muodostaa oma vakaumuksensa parhaaksi katso allaan tavalla. Se on ainoa keino olla itse yhtä mieltä oman maailmankatsomuksensa kanssa, ettei se jäisi ulkoa asetelluksi

'Lopunaikojen julistaja'

Vierailija kirjoitti:

Itse koen että pitää reilusti ilmoittaa kaikille, että en ole enää lestadiolainen. Ni ei tarvi sitten kenenkään mielessään miettiä, että mikähän on tuonkin "sielun tila" kun tekee noin ja noin. Mutta huomaan kyllä itsekin, että olen jo erkaantunut tosi paljon, kuuntelen kaikenlaista musiikkia yms. Ja enkä minä tosiaan pystyisi omia lapsia lestadiolaisuuteen kasvattaa, kun en siihen itsekkään usko. Ap

Sinun uskosi, tai uskottomuutesi on TÄYSIN sinun oma asiasi, etkä ole siitä kenellekään tilivelvollinen. Halutessasi toki voit kertoa ihan kenelle vaan "sielusi tilasta", mutta minkäänlaista pakkoa tai velvollisuutta sinulla ei ole, eikä kenelläkään ole minkäänlaista oikeutta sinulta sitä tivata.

Maassamme on uskonnonvapaus ja se sinun on hyvä pitää kirkkaana mielessäsi, kun asiaa pääsi sisällä prosessoit. Jos joku ei pysty ymmärtämään, saatika hyväksymään valintojasi, niin se on hänen tappionsa, ei sinun.

Tuntuu ihan hullulta, että ap olisi eronnut ja mies ei. Siis tosissaanko osa suosittelee sitäkin ratkaisua? Mua ainakin loukkaisi jos olisin ap kun olisin eronnut niin se, että mies on mukana liikkeessä, joka aiheutti minulle niin paljon pahaa. Ja tervehtii vielä ihmisiä, jotka eivät tervehdi minua. (Vai niinkö se menisi, en tunne lestadiolaisuutta niin hyvin.) Samoin miksi miestä ei loukkaa vaimon vl:n vastaiset meikit ym? 

En vain tajua, miten siinä yhdessä eletään? 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ihan hullulta, että ap olisi eronnut ja mies ei. Siis tosissaanko osa suosittelee sitäkin ratkaisua? Mua ainakin loukkaisi jos olisin ap kun olisin eronnut niin se, että mies on mukana liikkeessä, joka aiheutti minulle niin paljon pahaa. Ja tervehtii vielä ihmisiä, jotka eivät tervehdi minua. (Vai niinkö se menisi, en tunne lestadiolaisuutta niin hyvin.) Samoin miksi miestä ei loukkaa vaimon vl:n vastaiset meikit ym? 

En vain tajua, miten siinä yhdessä eletään? 

Taidat olla propagandan varassa vailla kosketuspintaa. Kyllä ap edelleen tulee tervehdityksi, mutta ei jumalanterveellä eikä varmaan itsekään sitä haluaisi. Onko se liike välttämättä tehnyt muuta pahaa kuin opettaa oppia, mihin ap ei usko? Sehän on ihan ihmisestä kiinni, paheksuuko ap:n meikkejä ja korviksia vai ei. En minä ainakaan paheksu ystävieni ulkonäköä, avoliittoja tai ylipäätään uskonnottomuutta tai eriuskoisuutta.

Siinä olet oikeassa, että yhdessä eläminen on antoisampaa ja helpompaa, kun molemmilla on sama arvomaailma. Siksi vl menee naimisiin toisen vl:n kanssa. Paljon on kuitenkin perheitä, joissa toinen lähtenyt tai toinen ryhtynyt vl:ksi kesken avioliiton eikä se automaattisesti tarkoita eroa.

Olet rohkea, jos teet itse oman päätöksesi ja eroat. Itseään kannattaa kuunnella. Ja samalla on hyvä muistaa, että vaikka irtaantuisit lestadiolaisuudesta, ei sinun tarvitse olla uskomatta Jumalaan. On älytön ajatus, että kaikista maailman Jeesukseen uskovista ihmisistä vain lestadiolaiset pelastuisivat. Jumala kun lähestyy ihmisiä eri tavalla, ja sinulle paras tapa ei sitten tainnutkaan olla lestadiolaisuus. Etsi Jumalaa jotain muuta kautta ja elä elämääsi onnellisena. <3 Tsemppiä!