Lue keskustelun säännöt.
Eri suuntiin menossa.
Hukassa.
23.10.2015 |
Kertokaahan arvon naiset, onko mitään enään tehtävissä.
Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä kohta parikymmentä vuotta, olemme alle nelikymppisiä ja meillä on kolme lasta. Päällisin puolin kaikki näyttää ihan hyvältä ja suhde toimii muuten ihan ok. Mutta ongelma on varmasti sama, kuin monilla muillakin pareilla. Seksi on kuollut suhteesta ja toinen haluaa ja toinen ei. Meillä on niin päin että, mies haluaa, nainen ei. Itselläni on aika kovat halut, mutta vaimollani ei haluja ole ollut enään moneen vuoteen. Viime vuonna oli seksiä se kolme kertaa, joka olisi meikäläisen viikko annos. Toisin kuin monet muut miehet ovat vain hiljaa ja tyytyy kohtaloonsa tai käy vieraissa, niin itse olen koittanut, puhua asiasta, koittanut uhkalla, lahjoa, kiristää ja anella. Mutta mikään ei vain ole muuttunut. Olen hakenut apua ja neuvoja netistä. Koittanut tehdä mahdollisimman paljon kotitöitä, hemmotella, kehua, flirttailla, kirjottanut kirjeitä ja lähettänyt tekstareita mutta tuntuu kuin kaikki olisi aivan turhaa. Rakastan kyllä vaimoani vielä ja olen sen sanonutkin hänelle monta kertaa, ilman kyllä vastausta. Mutta en tiedä kauvanko jaksan olla näin. Hänelle tuntuu riittävän vain että asumme samankaton alla. Viis siittä minkälaiset halut ja tarpeet toisella on. Olen monesti sanonut että sillä olis valtava merkitys, jos edes joskus saisi pusun poskelle tai pienen halauksen tai edes jotain läheisyyttä. Olen aina ollut pettämistä vastaan, mutta nyt olen kyllä täysin toistamieltä asiasta. Ja ymmärran täysin kun toinen käy vieraissa. Jatkuvassa puutteessa eläminen on todella raskasta. Olenkin vakavasti harkinnut joko suhteen lopettamista, jota toisalta en haluaisi tehdä, koska suhteessa on paljon hyvääkin ja lapset tietenkin. Mutta seksittömässä suhteessa en kyllä jaksa enään, omat hermot ja itsetunto ei enään kestä yhtään pakkeja seksinsuhteen.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko, että haluton vaimosi teeskentelisi sängyssä? Ooh, uuh ja aah ja samalla vaimo miettii seuraavan päivän kauppalistaa?
Minä olen haluton. Voisin elää lopun ikäni ilman seksiä. Miten ihanaa olisi mennä nukkumaan illalla ilman sitä syyllisyyden tuntoa, ettei TAASKAAN voitu harrastaa seksiä. Heräisin aamulla virkeänä hyvien yöunien jälkeen, kun en ole valvonut ja miettinyt, mikä vika minussa on.
Mies haluaa minua ja minä rakastan miestäni. Seksi on ihan kivaa, mutta ei niin kivaa, että jaksaisin valvoa sen takia. Päivisin en todellakaan ole koskaan millään tuulella.
En tiedä ratkaisua. En haluaisi, että mies menisi muuallekaan. On sekin väärin, että minä vain otan housut pois, levitän haarani ja annan miehen hoitaa halunsa. Itse en saa siitä yhtään mitään.
Yhdessä 17 vuotta, lapset 15v, 13v ja 11v.
Erotkaa ihmeessä kun on noin vaikeaa. Ei toista ihmistä saa kahlita jos itsellesi seksi on noin vaikeaa. 17 vuoden jälkeen voitte kuitenkin sanoa että olette yrittäneet ja monessa onnistuneet, mutta teidän tilanteessanne on parempi lähteä eri teille = vapauttaa mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko, että haluton vaimosi teeskentelisi sängyssä? Ooh, uuh ja aah ja samalla vaimo miettii seuraavan päivän kauppalistaa?
Minä olen haluton. Voisin elää lopun ikäni ilman seksiä. Miten ihanaa olisi mennä nukkumaan illalla ilman sitä syyllisyyden tuntoa, ettei TAASKAAN voitu harrastaa seksiä. Heräisin aamulla virkeänä hyvien yöunien jälkeen, kun en ole valvonut ja miettinyt, mikä vika minussa on.
Mies haluaa minua ja minä rakastan miestäni. Seksi on ihan kivaa, mutta ei niin kivaa, että jaksaisin valvoa sen takia. Päivisin en todellakaan ole koskaan millään tuulella.
En tiedä ratkaisua. En haluaisi, että mies menisi muuallekaan. On sekin väärin, että minä vain otan housut pois, levitän haarani ja annan miehen hoitaa halunsa. Itse en saa siitä yhtään mitään.
Yhdessä 17 vuotta, lapset 15v, 13v ja 11v.
Erotkaa ihmeessä kun on noin vaikeaa. Ei toista ihmistä saa kahlita jos itsellesi seksi on noin vaikeaa. 17 vuoden jälkeen voitte kuitenkin sanoa että olette yrittäneet ja monessa onnistuneet, mutta teidän tilanteessanne on parempi lähteä eri teille = vapauttaa mies.
Samaa mieltä. Mikään ei tunnu niin pahalta kun huomaa että toista ei voisi vähenpää kiinnostaa, vaikka suostuisikin seksiin niin mikäänlaista halua ei toistakohtaan ole. Yleensä meillä itse (mies) kyllä yritän kaikin tavoin tyydyttää vaimoni, mutta vaimo kulta makaa yleensä apaattisena selällään ei koskettele ei suutele ei koskaan tee minkäänlaista alotetta edes halaamiseen, eikä kertaakaan ole näiden vuosien varrella sanonut minulle että rakastaisi minua.
Nykyään satumme vain asumaan vielä samassa osoitteessa yhteisten lasten kanssa. Vieraissa käyn aina kun on mahdollisuus, enkä välitä väikka vaimo saisi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Sama tuttu virsi ja valitettavan yleinen. Rikas olisi se ihminen joka tähän löytäisi lääkkeen.
Laitan oman lusikkani siis soppaan mukaan. 35v mies olen ja vaimon kanssa oltu yhdessä 16 vuotta, eli aika pitkä aika. Lapsia ei ole tullut vaikka niistä joskus puhuttiinkin, mutta vaimo ei halua vaikka itse olisin halunnut, mutta olen oppinut elämään asian kanssa.
Seksi alkoi hiipumaan varmaankin kymmenen vuotta sitten ja nyt sitä on todella harvoin. Max kerran kuukaudessa, yleensä parin kuukauden välein. Asiasta on keskusteltu, mutta yhteinen aikakin tuntuu olevan vähissä. Yrittäjä + vuorotyöläinen. Tämän takia ei kummalakaan ole varsinaisia säännöllisiä harrastuksia. Oma polle toki löytyy jonka kanssa touhuaa ja itsekin joskus olen mukana ja ratsastan myös välillä kun aikaa löytyy.
Suurin ongelma meillä tuntuu olevan minä itse. Ainakin näin minun on annettu ymmärtää. Olen hyvin stressaantunut tämän hetkisestä taantumasta ja taloudellisesta alkaa olla tiukkaa. Yritän löytää kokoajan lisää asiakkaita ja tehdä laskutettavaa työtä, mutta se ei ole helppoa. Laskuja vain tulee jatkuvasti. Kun ennen taantumaa meni yrityksellä hyvin ja elämä oli helppoa niin ei paljoa tullut kiitosta. Maksoin suurimman osan elämästä elintasomme oli kohtalainen. Ei siis mitään tolkutonta rahan käyttöä, mutta hankittiin omakotitalo kaupunkialueelta, uudehko auto ja moottoripyörä. Hevosia on ollut vuosien varrella myös jokunen. Suurimmaksi osaksi minä mahdollistin kaiken tämän arjen luksuksen. Minun ansiosta edellleen tämä elintaso saadaan pidettyä ainakin toistaiseksi.
Nyt kun elämä on taantuman myötä mennyt vaikeammaksi niin vaimo on alkanut löytämään syyn siihen minusta. Miksi aloin yrittäjäksi? Miksi en osaa tehdä kannattavaa toimintaa? Miksi en pysynyt ulkopuolisella töissä? Siis sellaista jatkuvaa "sinun vika" tyylistä nälvintää.
Mitä enemmän teen töitä ja yritän saada rahaa haalittua mistä voin niin toivoisin, että kotona voisi edes rentoutua. Viettää rauhallista aikaa vaimon kanssa. Käydä lenkillä koirien kanssa. Antaa ajatusten välillä levätä eikä jatkuvasti stressata joka on alkanut aiheuttamaan jo terveysongelmiakin. Läheisyys ja seksi puuttuu täysin meiltä kotona. On minun vika sekin. En kuulema kosketa tai tule lähelle. Kotitöitä en tee tarpeeksi (niihin ei lueta autojen huoltoja tai talon korjaamista sekä kunnossapitoa). Mutta kuka haluaa koskea enää kun vaimo on kuin myrskynmerkki. Ja jos kosketat niin heti kuulu, että älä koske minuun. En enää tiedä olemmeko yhdessä nyt vain tottumuksen takia. Eron mahdollisuudesta on puhuttu usein, mutta sitten on tullut se itkukohtaus päälle, että ei hän haluaisi erota.
En ole koksaan pettänyt vaimoani. Hän on kerran ollut suhteen alkuaikoina treffeillä toisen miehen kanssa salaa, mutta mitään ei ollut tapahtunut kuulemma. Nyt tämä seksitön suhde on alkanut kaivamaan minua. Pettää en halua vaikka vaimo nyt on varma, että harrastan seksiä vähintään joka päivä jossain jonkun kanssa. On todella mustasukkaista sorttia vieläpä. En voi pitää yhteyttä edes yhdessä tuntemien naisten kanssa ilman, että epäilee vilpittömyyttä. Ja autappa armias kun joskus joku nainen on tullut heittämään vähän viatonta flirttiä niin johan on soppa ollut valmis. Nyt on alkanut taas epäilemään, että eräs neito olisi minusta kiinnostunut ja en helvetti enää jaksaisi aiheesta kuulla. Kysyy aina, että miksi se tekee sitä ja miksi se puhuu minusta tätä. En tosiaankaan tiedä eikä kiinnostakaan enää. Arvatkaa onko puuduttavaa vastailla kysymyksiin: oletko kiinnostunut siitä tai tästä? Haluaisitko sinä panna sitä? Oletko pannut jo? Eli minut on leimattu pettäjäksi jo valmiiksi.
Mietin vain, että onko tässä nyt enää mitään korjattavaa?
Mitä jos näyttäisit tuon tekstisi vaimollesi? Tai halutessasi muokkaa sitä kirjeeksi vaimollesi ja muokkaa enemmän "minä-viestinnäksi" eli kerro, miten koet asiat. Jos on yhtään järkeä päässä, niin tuosta pitäisi tajuta, että sinuun sattuu tämä tilanne ja vaimon olisi syytä katsoa myös osaltaan peiliin ja miettiä käyttäytymistään. Toinen juttu olisi sitten miettiä, kannattaisiko talo myydä ja muuttaa halvempaan tai karsia muita menoja, jotta stressi vähenisi ja voisi nauttia enemmän elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Hän on kerran ollut suhteen alkuaikoina treffeillä toisen miehen kanssa salaa, mutta mitään ei ollut tapahtunut kuulemma.
Niin siis, tuommoisiin selityksiin voi uskoa nuorena sinisilmäisenä, mutta ei kai nyt kolmevitosena enää? Hänen mustasukkaisuus vaan pahentaa antamasi kuvaa, pettäjä usein odottaa toisen pettävän, joten todennäköisesti tuo ei jäänyt hänen ainoaksi kerraksi.
Itse olen nyt haluton. Olen hiukan alle 40, yhden biologisen lapsen äiti ja kokoaikainen äitipuoli miehen kolmelle lapselle.
En vaan innostu tai jaksa. Krooninen yöheräily pienemmän kanssa on tehnyt minusta zombien. Vain ovulastion aikaan olen kyltymätön.
Oishan se kiva kun tähän haluttomuuteen löytys joku apu. Mies vielä ymmärtää. Hän on kuitenkin kaikkein rakkain ja parasta mitä tiedän. En halua menettää häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
49, onhan se ymmärrettävää, että kun on puakut ihan loppu ei seksi ole ekana mielessa, vaikka itselleni ei näin käykään.
Se mikä turhauttaa on kun vihdoin saadaan apuja arkeen tai arki hiukan helpottaa kaikki tuo vapautunut aika käytetään joulukorttien kirjoittamiseen, kummitytön lahjan valitsemiseen, siivoamiseen (joo ymmärrän rajaan saakka) tai muuhun oikeasti vähemmän tärkeään, sen sijaan että a) nukuttaisiin välillä univelkoja b) liikuttaisiin c) oltaisiin sen rakkaimman kanssa lähellä
On aika masentavaa että läheisyys rakkaan kanssa on vähemmän tärkeä kuin joku ullakon siivoaminen. Ei ole harvinaista, että naisilla on näitä "tekee mieli vain kun kaikki muu on kohdallaan" ajtuksia. Ei esim. meidän elämässä ole IKINÄ kaikki muu kohdallaan, mutta kyllä se rakkaus pitäisi olla tärkempää kuin moni muu asia to-do listalla.
En tarkoita syyllistää - eihän sitä itse omalle päälleen hirmusti mahda. Mutta kyllä asenteella pystyy sentään hiukan asioita ohjaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nyt haluton. Olen hiukan alle 40, yhden biologisen lapsen äiti ja kokoaikainen äitipuoli miehen kolmelle lapselle.
En vaan innostu tai jaksa. Krooninen yöheräily pienemmän kanssa on tehnyt minusta zombien. Vain ovulastion aikaan olen kyltymätön.
Oishan se kiva kun tähän haluttomuuteen löytys joku apu. Mies vielä ymmärtää. Hän on kuitenkin kaikkein rakkain ja parasta mitä tiedän. En halua menettää häntä.
Sinulla on onneksi se hyvä puoli että itse tiedostat ongelmat, kun valitettavan usein haluttoman osapuolen mielestä suhteessa ei ole mitään vikaa tai seksin määrässä/laadussa ongelmia. Mielestäni silloin kun on pieniä lapsia ja yöunet on mitä on, molenmilta pitäisi löytyä ymmärtystä jos toisella ei ihan ensinmäisenä ole seksi mielessä kun olisi mahdollisuus nukkua. Eikä ne univelat ja totaalinen väsymys lähde ihan muutaman yön hyvin nukutuilla unilla, palautuminen vie oman aikansa. Pääasia että pystytte yhdessä puhumaan asiasta ja antaan läheisyyttä muuten jolla voitte pitää kipinää yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin moni muukin nainen täällä, jos oma naisesi ei anna sinulle rakkautta ja seksiä niin lähde hyvä mies. Sinunlaisella luonteella varustettulla miehellä riittää kyllä kysyntää. Meitä rakkautta ja huomioo antavia naisia on kyllä vielä vapaana.
Niin on tuollaisia miehiäkin, mutta ongelma onkin miten nämä kaksi löytäisivät toisensa.
Vierailija kirjoitti:
49, onhan se ymmärrettävää, että kun on puakut ihan loppu ei seksi ole ekana mielessa, vaikka itselleni ei näin käykään.
Se mikä turhauttaa on kun vihdoin saadaan apuja arkeen tai arki hiukan helpottaa kaikki tuo vapautunut aika käytetään joulukorttien kirjoittamiseen, kummitytön lahjan valitsemiseen, siivoamiseen (joo ymmärrän rajaan saakka) tai muuhun oikeasti vähemmän tärkeään, sen sijaan että a) nukuttaisiin välillä univelkoja b) liikuttaisiin c) oltaisiin sen rakkaimman kanssa lähellä
On aika masentavaa että läheisyys rakkaan kanssa on vähemmän tärkeä kuin joku ullakon siivoaminen. Ei ole harvinaista, että naisilla on näitä "tekee mieli vain kun kaikki muu on kohdallaan" ajtuksia. Ei esim. meidän elämässä ole IKINÄ kaikki muu kohdallaan, mutta kyllä se rakkaus pitäisi olla tärkempää kuin moni muu asia to-do listalla.
En tarkoita syyllistää - eihän sitä itse omalle päälleen hirmusti mahda. Mutta kyllä asenteella pystyy sentään hiukan asioita ohjaamaan.
Juuri näin. Surin osa miehistä ymmärtää, että väsymys, kiire ja stressi syö haluja tehokkaasti. Mutta siinä vaiheessa kun huomaa minkä tahansa keskeneräisen asian tai kissanristiäisten menevän yhteisen ajan ja läheisyyden edelle, niin tuntee itsensä aika totaalisesti hylätyksi.
t: 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä taisikin jo olla puhetta, mutta käyttääkö vaimosi hormonaalista ehkäisyä? Kierukka vei haluni totaalisesti, olin täysin haluton. Tuttavapiirissäni yllättävän monella sama kokemus.
Tuota, tuota.. Olen itse ollut tuo pihtaava puoliso, 8 vuotta, parin alkuvuoden jälkeen seksi avomieheni kanssa alkoi vaan puistattamaan, johtuen osittain hänen monista sairauksistaan. Inhosin itseäni, mutta en vaan pystynyt tuohon jonkun tällä palstalla kivasti nimeämään "virkanaisseksiin" . Tykkäsimme myös ihan eri jutuista sängyssä, olen itse enemmän toiminnan nainen ja hän piti söpöilystä. uhhuh. Kun pannaan niin pannaan, pahoittelut tökeröstä ilmaisusta, mutta niin se vain on.
Lopulta hän löysi nettipalstoilta anteliaampaa seuraa ja erosimme. Ihanaa. Oikeasti. Ei ollut yhteistä omaisuutta tai lapsia, joten muuttoauto vaan pihaan.
Syyllisyyttä saa toki tuntea päättyneestä suhteesta ja epäonnistumistakin, enkä missään nimessä halua kannustaa luovuttamiseen liian helpolla, mutta joku tolkku täytyy pahan olon määrälläkin olla -
Nyt olen elämäni ihanimmassa laastarisuhteessa, joka menee kyllä pian vaihtoon, koska hänen mielestään olen kyltymätön! Töissäkin kun kuulemma pitäisi jaksaa käydä. Haluan hänet joka päivä.
Eli tilanteet muuttuvat. En ikinä olisi uskonut kahdeksan vuotta sitten, ettei seksi maistuisi minulle, tai etten olisi ko miehen kanssa elämäni loppuun asti. Niin vain kävi. Toki syitä ruodittiin ja vatvottiin - lopputulos oli sama. Ei kiinnostanut.
Ja olen ihan normi 47v nainen, ilman sen kummempia traumoja tai ongelmia. Nyt tuntuu hyvältä, kunhan laastarimieheni siirtyy ( taitaa olla jo horisontin takana) eteenpäin, niin siirryn minäkin ja olen valmis levollisin mielin hyvään pari-ja seksisuhteeseen.
Ajattelin muuten mennä ekoilla treffeillä sänkyyn, ettei tarvi sitten miettiä sovimmeko fyysisesti yhteen vai emme ja tuhlata taas vuosia.
Meillä mies pihtasi..siinä vierähti seitsemän vuotta ilman seksiä. Lapsia on kyllä lauma, mutta viimeisistä voidaan kyllä puhua ihmeenä.
Aikani sitä katsoin ja sitten meni koko parisuhde solmuun. Annoin periksi ja otin eron. Kaikkea ei vain ole pakko jaksaa ja sietää.
Nyt olen onnellinen uudessa parisuhteessa. Ex-mieskin ehkä onnellinen, kun saa harrastaa koko ajan eikä kukaan ole ahdistelemassa.
Erokin voi olla terve ratkaisu..