Hermot menee tämän reilun kuukauden harrastustauon kanssa!

Vierailija

Futiksessa loppui kausi syyskuun loppuun ja uusi alkaa vasta marraskuussa. Poika 10 vee tulee hulluksi, puhuu jalkapallosta 24/7 ja on kehittänyt jotain omituisia korviketouhuja kun ei kestä ilman ohjattuja harkkoja. Jos saman päivän aikana potkii palloa kavereiden kanssa kaksi tuntia ja treenaa tunnin yksikseen, se ei auta, vaan illalla on kiukkuinen poika joka laskee päiviä treeneihin ja raivoaa turhautuneena..

Ketä varten nämä pitkät tauot on? Toimihenkilöt ehkä tarvitsevat lomaa? Mitä mä teen ton kiukkukallen kanssa?

Kommentit (14)

Vierailija

Luitko viestiäni ollenkaan? Jossa kirjoitin esimerkkipäivästä jolloin lapsi pelasi kavereiden kanssa pihapelejä kaksi tuntia, sen jälkeen treenasi yksinään tekniikkaa tunnin, mutta ei, kun ne ohjatut treenit joukkueen kanssa vaan ovat niin tärkeät..

Miten mä sen opetan viihtymään ja harrastamaan omissa oloissaan? Kun se joukkueurheilu ja säännölliset treenit vaan määrittää pienen pojan minuuden, niin miten minä sen opetan viihtymään vaikkapa metsäretkillä ja akkaria lukien? Kun poika keksii kyllä tekemistä itsekseenkin, mutta se vaan ei riitä hänelle.

ap

Vierailija

Voisko käydä pojan kanssa harrastamassa tauolla muuta liikuntaa? Uintia, lenkkeilyä? Voisit itse ohjata ja asettaa tavoitteita, jos poikasi kaipaa niitä.

Vierailija

Kuulostaa aika huolestuttavalta. Onneksi  kaikki poikani kestävät arkielämääkin turhautumatta. Voi lukea, käydä kavereilla, auttaa kotitöissä. Pihatyöt luonnistuu oikein hyvin tuossa iässä jo.

Vierailija

Kyllä me harrastetaan, mutta kun ei mikään riitä. Ollaan käyty uimassa, kiipeilemässä, juoksulenkillä, pyötälenkeillä,  isän kanssa treenaamassa tekniikoita, vedetty ohjattuja fysiikkatreenejä, mutta poika vaan mököttää kun ei pääse kunnon treeneihin. Tavoitteeksi ollaan asetettu esimerkiksi uusia pomputteluennätyksiä, ja treenaakin itsenäisesti lähes päivittäin.

Mutta mitä se auttaa, kun palo on tiukkoihin kaksinkamppailutilanteisiin kentällä, valmentajien käskytykseen ja ohjaukseen, sekä treeneihin joiden jälkeen ei henki meinaa kulkea..

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aika huolestuttavalta. Onneksi  kaikki poikani kestävät arkielämääkin turhautumatta. Voi lukea, käydä kavereilla, auttaa kotitöissä. Pihatyöt luonnistuu oikein hyvin tuossa iässä jo.

Kaikkea tätä tehdään jo. Kavereilla on lähes joka päivä, mutta ei jaksa kovin kauaa istua pelikonsolin ääressä, jolleivat kaverit suostu lähtemään pihalle pallottelemaan. Akkareita ja futiskirjoja lukee paljon, viettää aikaa perheen kanssa ja liikkuu paljon. Haravoikin, tosin joka haravointikerralla on kehittänyt jonkun "vamman" joka on omituisesti parantanut kun on saanut pallon jalkaansa.. :)

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miten mä sen opetan viihtymään ja harrastamaan omissa oloissaan?

Sinä olet kasvattaja. Nyt olisi aika kasvattaa.

Tuollaisia saatanan käsienpyörittäjiä kyllä suomalaisiin kasvattajiin mahtuu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me harrastetaan, mutta kun ei mikään riitä. Ollaan käyty uimassa, kiipeilemässä, juoksulenkillä, pyötälenkeillä,  isän kanssa treenaamassa tekniikoita, vedetty ohjattuja fysiikkatreenejä, mutta poika vaan mököttää kun ei pääse kunnon treeneihin. Tavoitteeksi ollaan asetettu esimerkiksi uusia pomputteluennätyksiä, ja treenaakin itsenäisesti lähes päivittäin.

Mutta mitä se auttaa, kun palo on tiukkoihin kaksinkamppailutilanteisiin kentällä, valmentajien käskytykseen ja ohjaukseen, sekä treeneihin joiden jälkeen ei henki meinaa kulkea..

ap

Olette todellakin tehneet parhaanne! No onneksi kuukausi loppuu aikanaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mä sen opetan viihtymään ja harrastamaan omissa oloissaan?

Sinä olet kasvattaja. Nyt olisi aika kasvattaa.

Tuollaisia saatanan käsienpyörittäjiä kyllä suomalaisiin kasvattajiin mahtuu.

Ahaa. Luulin kasvattaneeni pojan oikein hyvin, koulu sujuu hienosti, opettajilta tulee vain hyvää palautetta, kaveripiirissä suosittu, kavereiden vanhemmat ovat kehuneet reippaaksi ja kivaksi pojaksi, on reiluin kaveri äänestyksen kärkisijoilla aina, joukkueessa valittiin juuri tsemppariksi.. On harvinaisen huolehtiva isoveli, kohtelias aikuisille, hyvätapainen ja tottelevainen. Hermot ei kuitenkaan näytä kestävän sitä ettei pääse tositoimiin kentälle. Miten minä kasvatan pojan nauttimaan treenitauosta, kerropa se minulle kun osaat homman selvästi paremmin?

ap

Vierailija

Totta kai olette kasvattaneet pojan hyvin. Luulen, että tuo on aika tavallista niiden joukossa jotka ovat todella innostuneita lajista. Eipä asialle oikein muuta voi kuin yrittää kestää. Luulen kyllä, että poika tottuu vähitellen tilanteeseen.

Vierailija

Mitähän noi ap:n arvostelijat ajaa takaa? Taitaa vaan etsiä oikeutusta omien lastensa sohvaperunaolemukselle.. Ei tässä kai mikään kasvatus auta. Eikä ole tarpeenkaan. Vai onko teidän mielestänne jotenkin ennenkuulumatonta että 10-vuotias joskus kiukuttelee turhautuessaan? Ok, kuukauden kiukuttelu kuulostaa pahalta, mutta eipä täällä ole tullut neuvoja miten siitä kasvatetaan pois? Arestiin, kielto mennä ulos pelaamaan, futiskirjat takkaan, nappikset roskikseen ja harrastuksen lopetusko niitä soveliaita kasvatuskeinoja mielestänne ovat?

Kun ei tätä oikein voi verrata konsolipelikoukkuun. Konsolin takavarikointi on oikein, mutta ei kai kukaan tosissaan ole sitä mieltä että kasvatuksellisista syistä kielletään urheiluharrastus?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Fyysisesti raskas työ auttaa tuohonkin. Halkoja pinoamaan maalle.

Ai sen kolmen tunnin pelaamisen/ treenaamisen jälkeenkin? Kun kyseessä ei ole fyysinen aktiivisuus joka jää toteuttamatta, vaan joku "henkinen puutostila". Pihapeleissä ei kuulemma saa samaa fiilistä, kaipaa sellaista taistelua ja voimien mittelyä mitä ei muualla pääse tekemään.

Ensi vuodelle otan kyllä jonkun taistelulajin ohjelmaan, saa harrastaa sitä sitten vain tämän kuukauden :)

ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat