Lue keskustelun säännöt.
Eri suuntiin menossa.
Hukassa.
23.10.2015 |
Kertokaahan arvon naiset, onko mitään enään tehtävissä.
Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä kohta parikymmentä vuotta, olemme alle nelikymppisiä ja meillä on kolme lasta. Päällisin puolin kaikki näyttää ihan hyvältä ja suhde toimii muuten ihan ok. Mutta ongelma on varmasti sama, kuin monilla muillakin pareilla. Seksi on kuollut suhteesta ja toinen haluaa ja toinen ei. Meillä on niin päin että, mies haluaa, nainen ei. Itselläni on aika kovat halut, mutta vaimollani ei haluja ole ollut enään moneen vuoteen. Viime vuonna oli seksiä se kolme kertaa, joka olisi meikäläisen viikko annos. Toisin kuin monet muut miehet ovat vain hiljaa ja tyytyy kohtaloonsa tai käy vieraissa, niin itse olen koittanut, puhua asiasta, koittanut uhkalla, lahjoa, kiristää ja anella. Mutta mikään ei vain ole muuttunut. Olen hakenut apua ja neuvoja netistä. Koittanut tehdä mahdollisimman paljon kotitöitä, hemmotella, kehua, flirttailla, kirjottanut kirjeitä ja lähettänyt tekstareita mutta tuntuu kuin kaikki olisi aivan turhaa. Rakastan kyllä vaimoani vielä ja olen sen sanonutkin hänelle monta kertaa, ilman kyllä vastausta. Mutta en tiedä kauvanko jaksan olla näin. Hänelle tuntuu riittävän vain että asumme samankaton alla. Viis siittä minkälaiset halut ja tarpeet toisella on. Olen monesti sanonut että sillä olis valtava merkitys, jos edes joskus saisi pusun poskelle tai pienen halauksen tai edes jotain läheisyyttä. Olen aina ollut pettämistä vastaan, mutta nyt olen kyllä täysin toistamieltä asiasta. Ja ymmärran täysin kun toinen käy vieraissa. Jatkuvassa puutteessa eläminen on todella raskasta. Olenkin vakavasti harkinnut joko suhteen lopettamista, jota toisalta en haluaisi tehdä, koska suhteessa on paljon hyvääkin ja lapset tietenkin. Mutta seksittömässä suhteessa en kyllä jaksa enään, omat hermot ja itsetunto ei enään kestä yhtään pakkeja seksinsuhteen.
Kommentit (52)
Jep, kuulostaa siltä että kaikki on yritetty. Mä olen itse 30-kymppinen mies, ja pelottaa että löydän itseni 10-15 vuoden päästä ajattelemasta samoja asioita kuin säkin. Hyvä avaus, joskaan mulla ei ole mitään rakentavaa lisättävää ylempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo masentunut? Minkä ikäisiä lapsia? Onko helppo löytää aikaa läheisyydelle? Meillä klo 22-33 asti valvova murkku, aamuvirkku eli klo 6 heräävä tokaluokkalainen ja öisin herättelevä 2 v... Aikamoinen kombinaatio. Ja ei yökyläpaikkoja lapsille. Ei myöskään kuin satunnaista hoitoapua muutenkaan.
Vaikutat tosi ihanalta mieheltä. Eroa pikimmiten, koska tuohan on aivan kamalaa. Seksiä ja hellyyttä tahtovia naisia löytyy kyllä, niin miksi kituuttaa tuollaisessa.
Kuulostaa aika samalta kuin meillä. Me vasta lähestymme neljääkymmentä ja yhdessä on oltu 15 vuotta. Kolme lastakin löytyy. Vaimoa ei tosissaan läheisyys ja seksi kiinnosta edes kerran kuussa. Kaverit ja harrastukset senkin edestä. Yritin itsekin puhumalla useamman vuoden. Kun ei niin ei. Viimeisenä yrityksenä ilmoitin meidät pariterapiaan ja se ainakin herätti vaimon tilanteen vakavuuteen. Ei keskustelu vieläkään meinaa kotona sujua, mutta "erotuomarin" läsnä ollessa edes jotenkin. Silloin molemmat malttavat mielensä paremmin eikä vaimokaan voi vai lopettaa keskustelua jos ei huvita. Suosittelen teillekin. Ei terapeuttikaan mitään taikatemppuja voi tehdä, mutta hän voi auttaa keskusteluyhteyden avaamisessa ja toisen näkökulmien ymmärtämisessä.
Tiedän miten raskasta kämppiksinä eläminen on. Ei ole helppoa yrittää taas kerran viritellä keskustelua asiasta, kun toisen mielestä mitään ongelmaa ei edes ole. Tai ainakaan siitä ei uskalleta puhua. Siitäkin huolimatta noin pitkä suhde ja perhe on vielä yhden kunnon yrityksen arvoinen. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kuulla että tilanteesi on tuo. En tajua naisia jotka ei anna! Varsinkaan kun mies sentään osallistuu arjen pyörittämiseen. Seksi kuuluu parisuhteeseen. Jos kämppiksinä eletään niin kuka haluaa kämppikseksi kiukuttelevan, pihtaavan akan. Parempia kämppiksiä löytyisi varmasti 😊 Omalle ukolleni olen sanonut että jos pari kuukautta olisi ilman seksiä, siis ilman hyvää syytä, on vieraissa käynti tavallaan luvattu. Mutta eipä ole tarvinnut edes harkita. Lapsia meilläkin kolme. Aina voi vetää pikaiset vaikka vessassa.
Älä odota vaimoltasi aloitteita tai haluamista. Menet ja hellästi vain otat. Kokeile! tämä näin 40v. naisen neuvona joka ei koskaan halua eikä tee aloitteita mutta joka on miehensä otettavissa kyllä, kunhan on määrätietoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilla tilanne juuri toisinpain. Neuvoja?
Haluaisitko, että haluton vaimosi teeskentelisi sängyssä? Ooh, uuh ja aah ja samalla vaimo miettii seuraavan päivän kauppalistaa?
Minä olen haluton. Voisin elää lopun ikäni ilman seksiä. Miten ihanaa olisi mennä nukkumaan illalla ilman sitä syyllisyyden tuntoa, ettei TAASKAAN voitu harrastaa seksiä. Heräisin aamulla virkeänä hyvien yöunien jälkeen, kun en ole valvonut ja miettinyt, mikä vika minussa on.
Mies haluaa minua ja minä rakastan miestäni. Seksi on ihan kivaa, mutta ei niin kivaa, että jaksaisin valvoa sen takia. Päivisin en todellakaan ole koskaan millään tuulella.
En tiedä ratkaisua. En haluaisi, että mies menisi muuallekaan. On sekin väärin, että minä vain otan housut pois, levitän haarani ja annan miehen hoitaa halunsa. Itse en saa siitä yhtään mitään.
Yhdessä 17 vuotta, lapset 15v, 13v ja 11v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä odota vaimoltasi aloitteita tai haluamista. Menet ja hellästi vain otat. Kokeile! tämä näin 40v. naisen neuvona joka ei koskaan halua eikä tee aloitteita mutta joka on miehensä otettavissa kyllä, kunhan on määrätietoinen.
Tää on hyvä neuvo, jota kannattaa ainakin kerran kokeilla. Ehkäpä tiedät jotain vaimosi mieltymyksistä, kun kuitenkin teillä on pitkä yhteiselo takana. Itse toivoisin rajumpaa lähestymistapaa, mutta kyllä hellästiottaminenkin kuulostaa ihanalta.
Mikä ehkäisy teillä on käytössä? Omasta kokemuksestani voin sanoa, että e- pillerit ehkäisevät minun käytössäni 100 %. Olin täysin haluton ja kärsin pahasta siivousneuroosista.
Ikäkin voi tehdä tehtäväänsä. Olin vuosikausia täysin haluton. Noin 45- vuotiaana tilanne vaan eräs kevät muuttui ihan täysin. Luulin sen olevan joku ohimenevä vaihe, mutta nyt sama kiima on jatkunut jo useamman vuoden. Joten toivoa on!
Kuulostaa osittain minun elämältä. Vaimo olen. Halut hiipuneet vuosien varrella siihen että olen vapaa-ajat ollut yksin ja lasten kanssa. Mies tekee kotitöitä välillä ja on lastenkin kanssa. Mutta ei minun kanssa. Harrastukset, illanvietto kavereilla jopa TV:n ohjelmat menee edelle. Ainoa mitä minusta haluaa on seksi ja se kuulemma on sitä oikeaa läheisyyttä. Vuosia olen haukkuja kuunnellut haluttomuudestani.. nyt ei ole enää 6 kk ollut seksiä. En halua koska ei ole muutakaan läheisyyttä ikinä. Ei suukkoja. Ei haleja. Ei yhteistä olemista.
Mikä lie ap se totuus teillä. Vaikeaa uskoa että kaikki olisit tehnyt hyvin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä lie ap se totuus teillä. Vaikeaa uskoa että kaikki olisit tehnyt hyvin..
täh!
Tässä paljastuu se asenneongelma joka on aika raivostuttava. Mies kertoo yrittävänsä kaikkensa, kantavansa vastuut, kaipaavansa myös arkiläheisyyttä jne. Sitten kerrotaan, että "meh et varmaan ole ihan kaikka tehnyt just oikein".
mitä hittoa? no entäs jos mies on tehnyt vaan 90% oikein ja välillä ollut kömpelö, lukenut tilanteen väärin tms. Tarkoittaako että naisen vastuu pasrisuhteen läheisyydestä alkaa vasta kun mies on saanut KAIKEN oikein.
Se nyt on ainakin selvää että nainen ei ole tehnty AP:n tapauksessa kaikkea oikein. Eikös hänelläkin ole joku vastuu asioiden korjaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Meilla tilanne juuri toisinpain. Neuvoja?
Sama juttu, miestä väsyttää aina hitosti ja menee aina vain töihin, ei ole lapsia, silti viettää aikaa mieluummin töissä kuin tulisi illalla ajoissa kotiin niin olisi aikaa. Joskus toivon että työpaikka suljettaisiin niin ei voisi paeta sinne.
Eikö siis tässäkään ole mitään tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näin ollut aina vai siis vuosien varrella tapahtunut muutos?
Meillä mies yrittäjä, joka tekee 7pv viikossa töitä, välillä menee viikkokin niin, ettei lapset edes näe isäänsä - saati että mies viittis auttaa kotitöissä. Silti seksiä yleensä ainakin 3 kertaa viikossa. Ollaan noin 30v pariskunta, yhdessä oltu noin 9 vuotta, 3 lasta; 3,5v 2v ja 3kk ikäiset. Eli ei mua ainakaan totaalisesti oo kotityöt ja yksin lasten hoitaminen yöheräilyineen väsyttänyt niin, etten halutessa jaksais sekstailla, tosin oon kyllä aina tuosta seksistä tykänny...
Sinuna tosiaan aika suoraan sanoisin vaimolle vaihtoehdot;
a. Parisuhdeterapia
b. Pettäminen tai
c. Ero
Kai ihanteellisin vaihtoehto kuitenki olis tuo yhdessä jatkaminen, kun kerran vaimoasi rakastat, joten lähtisin yrittämään jotain terapiaa tai parisuhdeleiriä tms. ensimmäisenä.
En nyt halua herättää ilkeitä kommentteja seuraavalla kysymyksellä, mutta oletko aina ollut/käyttäytynyt kuten nyt? Siis jos teillä on aiemmin ollut enemmän seksiä, mikä on muuttunut sinussa? Kun itse ainakin tykkään, että mies osaa olla Mies eikä mikään nyhverö. Enkä tarkoita mitään machoa kusipäätä, mutta ei mua sytyttäisi essu päällä pullaa leipova kaveri...
Meillä seksiä ollut yhden kerran nuoremman lapsen syntymän jälkeen, siitä on 1v8kk. Lapsia kaksi, toinen 4v. Olemme vähän päälle 30-vuotiaita.
Olen nainen ja aina ollut päävastuussa lasten asioista, esim heräillyt yöt 1,5 vuotta kuopuksen kanssa ja kehitellyt päivien ajanvietteet, miehellä on ollut minuun nähden paljon vapaa-aikaa ja omaa rauhaa, silti minä olen se joka kaipaa seksielämää (tai mitä vain romanttista huomionosoitusta).
Miestä ei kiinnosta, osasyynä lääkitys, mutta sen ei pitäisi aiheuttaa täyttä "kämppiselämää". Hän tekee kyllä osan kotitöistä ja välillä viettää aikaa lasten kanssa nyt kun he eivät ole enää vauvoja, mutta minä en saa mitään huomiota. Olen miettinyt onko nämä vain jotain "ruuhkavuosiongelmia", mutta huomioonottaminen on ollut vähäistä jo ennen lapsia.
Yhdessä ollaan oltu 12v, 4-5v oli hyviä, mutta sen jälkeen tuntunut että miestä kiinnostaa lähinnä vain omat asiat. Kihla-/hääasioihin hänellä ei ole kiinnostusta ollut koskaan, lastenhankintaan sentään suostui jotenkuten. En pidä häntä minään täytenä ääliönä, mutta vuodet on näyttäneet ettei hänellä tunnu olevan mitään käsitystä mitä parisuhteeseen kuuluu. Olen kyllä ties kuinka kauan koittanut vihjailla, jutella ja välillä äkäisemminkin ilmaista mikä mättää, nyt olen jo kyllästynyt ruinaamaan.
Tänä kesänä sitten törmäsin puolituttuun kouluajoilta joka kertoi unelmoineensa minusta yläasteelta asti ja oli edelleen ihan myyty... Nyt on kova pähkäily että mitä tapahtuu, hänkin on pitkässä parisuhteessa. Pettämään en ole mennyt, vaikka kohta sekin alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta...
Mä erosin, vähä yli 30-vuotiaana, seksittömästä suhteesta ja on kaksi lastakin. Kyllästyin seksuttömyyteen ja nyt mulla on miesystävä joka jaksaa, ja löytyy aina joku väli jossa voidaan sekstailla. Tuntuu niin ihanalta kun toinen haluaa ja on kiinnostunut harrastamaan seksiä!
Lähde pois. Ei sinun tarvitse kestää tuollaista suhdetta. Olet vielä nuori ja voit aloittaa kunnon suhteen jonkun vähemmän itsekeskeisin naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä seksiä ollut yhden kerran nuoremman lapsen syntymän jälkeen, siitä on 1v8kk. Lapsia kaksi, toinen 4v. Olemme vähän päälle 30-vuotiaita.
Olen nainen ja aina ollut päävastuussa lasten asioista, esim heräillyt yöt 1,5 vuotta kuopuksen kanssa ja kehitellyt päivien ajanvietteet, miehellä on ollut minuun nähden paljon vapaa-aikaa ja omaa rauhaa, silti minä olen se joka kaipaa seksielämää (tai mitä vain romanttista huomionosoitusta).
Miestä ei kiinnosta, osasyynä lääkitys, mutta sen ei pitäisi aiheuttaa täyttä "kämppiselämää". Hän tekee kyllä osan kotitöistä ja välillä viettää aikaa lasten kanssa nyt kun he eivät ole enää vauvoja, mutta minä en saa mitään huomiota. Olen miettinyt onko nämä vain jotain "ruuhkavuosiongelmia", mutta huomioonottaminen on ollut vähäistä jo ennen lapsia.
Yhdessä ollaan oltu 12v, 4-5v oli hyviä, mutta sen jälkeen tuntunut että miestä kiinnostaa lähinnä vain omat asiat. Kihla-/hääasioihin hänellä ei ole kiinnostusta ollut koskaan, lastenhankintaan sentään suostui jotenkuten. En pidä häntä minään täytenä ääliönä, mutta vuodet on näyttäneet ettei hänellä tunnu olevan mitään käsitystä mitä parisuhteeseen kuuluu. Olen kyllä ties kuinka kauan koittanut vihjailla, jutella ja välillä äkäisemminkin ilmaista mikä mättää, nyt olen jo kyllästynyt ruinaamaan.Tänä kesänä sitten törmäsin puolituttuun kouluajoilta joka kertoi unelmoineensa minusta yläasteelta asti ja oli edelleen ihan myyty... Nyt on kova pähkäily että mitä tapahtuu, hänkin on pitkässä parisuhteessa. Pettämään en ole mennyt, vaikka kohta sekin alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta...
Eli äijällä on joku masennuslääkitys? Sekin on jo hyvä syy jättää ja seksittömyys vielä parempi. Mielensairauksista ei parane ikinä sanokoon kuka mitä vain. Minulla on omaa kokemus
AP:llä aivan kuin meillä. Itse 42v. ja vaimo 4v. nuorempi, naimisissa 12v. ja yhdessä n.15v. Kaksi lasta 11v. ja 9 v. Itse osallistun kotitöihin vähintään siinä kuin vaimokin, minä se olen joka meillä yleensä pyykit pesee, hoitaa tiskit, muu siivous vähintään puoliksi. Okei, lasten hoitoon en välttämättä ole osallistunut yhtä paljon kuin hän, ja joskus olisin voinut olla tuossa arjessa enemmän läsnä, mutta jokin ero on vielä miehen ja naisen/äidin välillä. Silti rakastan lapsiani vähintään yhtä paljon kuin hän, ja harrastuksissa, kuskaamisissa ym. vähintään yhtä paljon mukana.
Lisäksi olen tietty se talonmies ja handyman, joka hoitaa ne perinteiset perheen miehen/isän hommat omakotitalossa, autojen kanssa ym. ja perheen laskut luonnollisesti. Talolainakin on onneksi kohtapuoleen kokonaan maksettu, se yksinomaan minun palkastani. No, palkkani on kovempi, mutta vastapainoksi työpäivät pidempiä ja töistä ei meinaa päästä oikein viikonloppuisinkaan eroon - harmittaa se itseäni siinä kuten varmasti vaimoanikin, mutta kuten sanottu, hänen ei ole tarvinnut perheen yhteisistä menoista huolehtia.
Ja ei tuossa yllämainitussa mitään muuta, mutta kun vaimoa läheisyys, hellyys, yhteinen aikaa, eikä seksi tunnu kiinnostavan enää lainkaan.. Seksin puute on kyllä piinaavaa, itse koen olevan perusterve mies ja 2-3krt/vko olisi kiva tahti, kerta viikossakin ookoo, mutta nyt edellisestä kerrasta on ollut jo n.3kk, ja nykyään tahti tuntuu olevan tuo "kerran kvartaalissa", jos silloinkaan, ja sekin virkamiesseksiä - tai kun hänellä kerran vuodessa sattuu jonkun juhlan jälkeen aamuyöstä kotiin tultua tekevän mieli (ja huom. juhliminen aina kavereiden kanssa jossain muualla). Nytkin hän ollut viikonlopun kavereidensa kanssa jossain mökillä juhlimassa, itse olen lasten kanssa viikonloppua viettämässä.. takaisin tullessa jatkaa tod.näk suoraan omiin harrastuksiinsa jne..
Itselleni ei edes tuo pelkkä seksi ole se tärkein, läheisyys, hellyys, esileikit toisinaan kivempia.. ja seksistä en itse ole kieltäynyt hänen kanssaan koskaan. Alussa sitä oli ihan kivasti, ja kokeilevampaa, mutta sen jälkeen kun lapset tulivat, niin tahti väheni ja alkoi mennä enemmän moodilla pimeässä makuuhuoneessa ja vaimo esitti lahnaa..
Itse olen pitänyt aina kunnostani huolta kaikin puolin, liikuntaa eri muodossa 3-4*vko, ja kroppa ihan timmissä kunnossa. Vaimolle taas tuntuu iltaisin television edessä istuminen ja napostelu olevan tärkeämpää, kuin omasta itsestään huolehtiminen, puhumattakaan miehestä. Tärkeämpää hänelle lienee, että on ne lapset, koira, omat kaverit ja harrastukset ja joku talonmies joka maksaa arjen kulut ja tekee ison osan kotitöistä, mutta itse ei tarvitse juurikaan tähän suuntaan kantaa tikkua ristiin..
Ja juu, olen yrittänyt puhua, en varmaankaan paras tunteiden tulkki, mutta aina jos olen yrittänyt, niin hän pakenee tilanteesta ja mutisee jostain kämppiksistä.. Ja sama juttu jos yritän halailla tms., rimpuilee tilanteesta irti ja käntää selkänsä pienen tiuskaisun kera.. Mutta kai tämä on sitä arkea minkä eteen eletään - huoh. Joskus olen jo sanonut, että hänen ei ole pakko elää kanssani jos ei halua, mutta näissäkin tilanteissa pakenee vain tilanteesta ja kääntää selkänsä.
Pettämistä tai maksullisia en ole (vielä) kokeillut, mutta nyt tiedän tasan tarkkaan mikä pitkissä suhteissa näihin usein ajaa. Ja tässä tapauksessa en edes käyttäisi sanaa pettäminen - vai kumpi meillä pettää nykytilanteessa kumpaa?
Ainakin olet kaikkesi yrittänyt joten väännä nyt vielä viimeisen kerran sille vaimolle tämä asia ja ilmoita suoraan ettet ole enää valmis elämään ilman seksiä tai että 3 kertaa vuodessa ei ole tarpeeksi. Vaimo-kulta voi sitten kertoa mitä haluaa tehdä omalta osaltaan ja onko ratkaisu että haet seksiä muualta vai ero. Parisuhteeseen nyt vaan kuuluu seksi ainakin silloin kun edes toinen osapuoli sitä haluaa.
Jos vaimo ei halua että harrastat seksiä muiden kanssa tai ei halua erota niin sitten sovitte miten seksi teidän suhteessa hoidetaan. Joku kompromissi pitää tehdä molempien...et varmasti saa 3 kertaa viikossa mutta eihän tuo 3 kertaa vuodessakaan riitä.
Pariterapia?