Naisystävästäni on tullut "älypuhelin-zombi"
Olen siis itsekin nainen, mikäli sillä on mitään merkitystä.
Iltaisin jos katsomme vaikka elokuvaa niin hän ei keskity juoneen vaan plärää puhelintaan. Sitten kysyy "Kuka tuo oli, mitä se sanoi, mihin ne nyt menee" kun ei seuraa. Tosi rasittavaa. Olen pyytänyt että laittaisi sen puhelimensa pois silloin kun on tarkoitus viettää aikaa kahdestaan. No sanoo sitten että "No katson vielä tämän yhden jutun" mutta puhelin juuttuu käteen.
Kaikkein tympivintä on jos haluaisin vaikka ihan vain olla hänen kanssaan sylikkäin, ottaa vähän viiniä ja vain _olla_ niin hän jaksaa ehkä olla siinä n. 5 minuuttia kunnes on pakko hakea se pirun puhelin.
Kun käytämme koiraa, hyvä ettei hän törmäile lyhtypylväisiin kun tuijottaa puhelintaan.
Kun olimme vuokranneet kesällä viikoksi mökin 300km päästä hän unohti laturin kotiin ja toisena mökkeilyiltana akku loppui. Minulla on nokian vanhanmallinen "halko" puhelin joten siitä ei ollut hänelle helpotusta, eikä todellakaan viitsyttä laturin takia lähteä ajamaan tuollaista matkaa. Oli sitten koko loppu loman ärtynyt ja tuskastuneen oloinen. Harmittaa kun oli kuitenkin kallista.
Miten voisin kokea olevani hänelle tärkeämpi tai edes yhtä tärkeä kuin puhelin?
Olemme 22-vuotiaita.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Haloo, 18, he ovat pari!
Yäk,luonnotonta!
23, sun täytyy yrittää vähän enemmän jos yrität saada minut suuttumaan tai jotain :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika
Ja lakkaa käyttämästä koiraa!
... Ei kun sori. Mieltäraastavan yleistä tämä puhelinzombius: menitpä kavereiden kanssa kahville, puolison kanssa syömään tai sukuloimaan, aina kaivetaan se älypuhelin esiin ja aletaan selata, ja tuskin kuullaan muiden puhumista. Sitten ainoana kontaktina saattaa olla lyhyt kertaus jostakin kumminkaiman päivityksestä. Ai niin, ja mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä: työskentelen ajoittain kouluikäisten lasten parissa, ja tämän tästä törmää siihen, että on vaikeaa keskittyä hommaan nimenomaan sen älypuhelimen kanssa. Ja onpa tullut ihan vanhemmiltakin joskus ilmoitusta, että heidän lapsellaan on erityislupa leikkiä älypuhelimellaan vaikka koko päivän, jos siltä tuntuu.
En tiedä, onko mitään sen parempaa kuin sanoa naisystävällesi, että sinusta on ikävää jäädä puhelimelle kakkoseksi, etenkin, jos olette jollakin yhteisellä reissulla. Se, ottaako hän onkeensa, on hänestä kiinni. Mutta ymmärrän kyllä sinua, tuo on todella ärsyttävää!
Perustakaa eteiseen "puhelinnarikka". Puhelin jää sinne aina kun kotiin tullaan ja se haetaan sieltä vaan jos pitää soittaa/vastata puheluun. Sitten kun tätä on hetki jatkunut niin voitte ottaa iltaan vaikka yhden somepuolituntisen, jolloin saa vapaasti molemmat käyttää puhelinta.
Olen itsekin aika riippuvainen puhelimesta, ja niin on miehenikin. Mitä ikinä teemmekin niin puhelin on molemmilla handussa (petipuuhat ja suihku varmaan ainoa poikkeus); leffaa katsoessa, illallisella, sohvalla hengaillessa, illalla sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Ja tää on todella alkanut häiritsemään mua, ei voi tehdä parisuhteelle hyvää pitkässä juoksussa. Lisäksi ahdistaa millaisen esimerkin antaa lapselle. Muutenkin ärsyttää olla koko ajan somessa tavoitettavissa. Olen ehdottanut tuota puhelinnarikkakäytäntöä miehelle, mutta hän ei suostu. Pitää kuulemma koko ajan lukea työmaileja (miten niin pitää, ei hän siitä mitään ylimääräistä korvausta saa, että tsekkaa työmailit kellon ympäri). Aion kuitenkin itse aloittaa tämän narikkahomman, ehkä esimerkki puree - tosin miten mieheni huomaisi edes esimerkkiäni, kun näkee vain puhelimen ruudun?
Prikulleen sama, itselläni ei ole enkä tarvitse vajaaälyisten leluja puhelin on puhelin, mutta puolisolle yli puolentunnin irtautuminen puhelimesta ei onnistu valveilla ollessa, kun tästä mainitsee alkaa tekosyyt kitinä ja itku ja loukkaantunut tuhahtelu. Siitäkin huolimatta aion huomautella epäystävälliseen sävyyn aiheesta joka on minusta törkeän epäsosiaalista käytöstä ja juntin merkki.
Olemme sentään yli 40 ja minä olen mies jos sillä on mitään väliä.
28 juu, silloin ihan tosissaan häpesin silmät päästäni kun odottelimme hienommassa ravintolassa annoksia. Hämärä valaistus ja hän kaivoi kännykkänsä esiin, se oikein loisti siellä salissa ja vielä äänet päällä. Tunsin kuinka viereisissä pöydissä istuneiden katseet porautuivat meihin...
Ap
Tämä on erittäin ärsyttävää, tosiaan. Olen itse ottanut sellaisen kannan että jos kaveri räpeltää huomauttelusta huolimatta tapaamisissa jatkuvasti älypuhelintaan niin poistun paikalta.
Luokittelisin kuitenkin itseni bi-seksuaaliksi. Olen ollut miehenkin kanssa.
Ap