Mikä saa ihmiset hylkäämään urbaanin elämäntavan ja tyytymään arkeen peltolähiössä?

Vierailija kirjoitti:

Hei, huomatkaa, hyvät kommentoijat, ettei tässä ketjussa keskustella eri asumismuotojen paremmuudesta vaan siitä, mikä saa ihmisen asenteissa aikaan tällaisen muutoksen, johon lainaamani kommentti viittaa. -ap

Itse kuitenkin aloituksessasi arvotit urbaanin kaupunkielämän paremmaksi kuin tyytymisen sovinnaiseen maalaiselämään. Onko ihme että vastaajat perustelevat/puolustelevat omia valintojansa ja mieltymyksiänsä verrattuna muihin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Hei, huomatkaa, hyvät kommentoijat, ettei tässä ketjussa keskustella eri asumismuotojen paremmuudesta vaan siitä, mikä saa ihmisen asenteissa aikaan tällaisen muutoksen, johon lainaamani kommentti viittaa. -ap

 

 

Ikä tekee tehtävänsä, vanhemmiten usein ei välitä mistään baari-, ravintolaelämästä ja niin muutenkaan jatkuvasta sosiaalisesta kanssakäymisestä. 

Olet kolmikymppinen ja puhut jo elämän kattavista ratkaisevista päätöksistä lopullisina. Näin kuusikymmppisenä sanon, että moni asia vielä tulee ajatuksissasi muuttumaan. En tarkoita juuri kyseessä olevaa asiaa, mutta näin on. 

Kyse on varmasti usein myös rahasta. Keskusta-asuminen (varsinkin Helsingissä) on luokattoman kallista. Maaseudulla tai pienemmässä taajamassa pääsee aivan toiseen kulutustasoon muilta osin, kun puolet tuloista ei mene asumiseen. 

Tää on hyvä ja sit sekin vaikuttaa, että jos kaikki kaverisi lähtee maalle niin jaksatko jäädä yksin kaupunkiin katselemaan ja kuuntelemaan yhä nuorempia citysinkkuja? Varsinkin kun sun ja kavereidesi lempibaarit alkaa sulkea ja tilalle tulee ihan erilaisia nuoremman sukupolven paikkoja. "Tää ei vaan tunnu enää siltä samalta kaupungilta kuin 2005. Ihan liian muovista ja kaupallista kaikkialla."

Muutin kaupunkiin opiskelujen perässä, asuin lapsuuteni 10 000 ihmisen kylässä kaupungin tuntumassa missä oli kaikkea mitä lapsi tai tavallinen ihminen tarvitsee ja 12km päässä kaupungissa sitten sitä kulttuuria. No, muutin siis tämän 12km ja elämä kaupungissa oli kamalaa. En enää ikinä sorru siihen että vaihdan jonkun turvallisen ja toimivan, kylmään, välinpitämättömään ja kultturelliin. Minua ei kiinnosta ovatko palvelut lähellä, onko elokuvateatteri koulun liikuntasali vai moderni jättiscreeni pehmustettuine tuoleineen. Minua kiinnostaa se kiertääkö jo ala-asteella huumeet, voiko lapsi kävellä yksin kouluun, voitko itse käydä lenkillä klo 00 perjantai-iltana jos haluat (ilman pelkoa.) Ja näitä asioita ajattelin siis jo ennen kun minulla oli lapsia. Arvostan turvallista arkea, ihan silloinkin kun sinkkuna kaupungissa asuin. En todellakaan kokenut oloani siellä turvalliseksi eikä mitkään kaupungin palvelut sitä miksikään muuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Lapset, autot ja niihin uppoavat rahat ovat varmaan se konkreettisin selitys. Ikäselitykseen en usko. Tuskin kahdenkymmenenviiden ja kolmenkymmenenviiden ikävuoden välissä tapahtuu mitään sellaista herkistymistä melulle, joka ajaisi vilpittömästi antakaupunkiasumisesta nauttivan ihmisen lähiöihin. -ap

Mulla kyllä tapahtui. Alkoi ihmisvilinä ja melu ahdistaa enemmän ja enemmän. Lisäksi kun ei tehnyt mitään sillä keskustan läheisyydellä enää, koska ei siellä ollut mitään mitä haluaisi tehdä, missä käydä. Kotihiirenä riittää lähi-Prisma ja työpaikka kohteiksi joissa kodin lisäksi käy. Muutin sitten 32-vuotiaana mummonmökkiin maalle, vaikka olin syntynyt ja asunut koko ikäni kaupungeissa.

Me ihmiset vaan ollaan erilaisia, siitä kai tämä johtuu. Minä olen introvertti ja luontoihminen, joten nautin tilasta, rauhasta ja luonnon katselusta. Jotkut on toisenlaisia ja kaipaavat enemmän virikkeitä, joita saa kaupungista.

Vierailija kirjoitti:

Lapset, autot ja niihin uppoavat rahat ovat varmaan se konkreettisin selitys. Ikäselitykseen en usko. Tuskin kahdenkymmenenviiden ja kolmenkymmenenviiden ikävuoden välissä tapahtuu mitään sellaista herkistymistä melulle, joka ajaisi vilpittömästi antakaupunkiasumisesta nauttivan ihmisen lähiöihin. -ap

Et usko ikäselitykseen? Mikäs sinä olet epäilemään tai hyväksymään muiden ihmisten selityksiä maallemmuton syistä.

Minulle yksi iso syy muuttaa maalle oli että pääsi eroon tuollaisista puusilmäisistä ylemmyydentuntoisista tärkeilijöistä kuin ap.

Vähän peloissani muutin ns peltolähiöön ja melko pian tuli selväksi, että oli oikea ratkaisu. Aluksi pelotti juuri tuo jumissa oleminen. Lapsiperheen ja lemmikkien elämä on täällä väljemmässä mukavampaa ja helpompaa. Keskustassa ei ollut oikein kivoja koiranulkoilutuspaikkoja, etenkin kun tykkään olla koiran kanssa kahden, en aitauksessa 30 muun ulkoiluttajan kanssa.

En myöskään voisi enää kuvitella, että joutuisin joka kerran talosta poistuessani näkemään naapurit! Iik.. On jotenkin niin ihanaa kun voi rauhassa huutaa miehelle, että vie nuo sukat pois jo tana soikoon! Eikä kukaan kuule!:D:D Puuttuu täysin se ahdistava olo, että joku kuulee jokaisen vessanvedon ja äänen korottamisen.

Vierailija kirjoitti:

Hei, huomatkaa, hyvät kommentoijat, ettei tässä ketjussa keskustella eri asumismuotojen paremmuudesta vaan siitä, mikä saa ihmisen asenteissa aikaan tällaisen muutoksen, johon lainaamani kommentti viittaa. -ap

Enpäs tiedä kun mä asun yhä stadin ytimessä eikä mua saa täältä mihinkään, mutta ihmiset muuttuu, elämä muuttuu, arvot muuttuu.. 
Mikä on peltolähiö? 

N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, huomatkaa, hyvät kommentoijat, ettei tässä ketjussa keskustella eri asumismuotojen paremmuudesta vaan siitä, mikä saa ihmisen asenteissa aikaan tällaisen muutoksen, johon lainaamani kommentti viittaa. -ap

Ikä tekee tehtävänsä, vanhemmiten usein ei välitä mistään baari-, ravintolaelämästä ja niin muutenkaan jatkuvasta sosiaalisesta kanssakäymisestä. 

Olet kolmikymppinen ja puhut jo elämän kattavista ratkaisevista päätöksistä lopullisina. Näin kuusikymmppisenä sanon, että moni asia vielä tulee ajatuksissasi muuttumaan. En tarkoita juuri kyseessä olevaa asiaa, mutta näin on. 

Kyse on varmasti usein myös rahasta. Keskusta-asuminen (varsinkin Helsingissä) on luokattoman kallista. Maaseudulla tai pienemmässä taajamassa pääsee aivan toiseen kulutustasoon muilta osin, kun puolet tuloista ei mene asumiseen. 

Tää on hyvä ja sit sekin vaikuttaa, että jos kaikki kaverisi lähtee maalle niin jaksatko jäädä yksin kaupunkiin katselemaan ja kuuntelemaan yhä nuorempia citysinkkuja? Varsinkin kun sun ja kavereidesi lempibaarit alkaa sulkea ja tilalle tulee ihan erilaisia nuoremman sukupolven paikkoja. "Tää ei vaan tunnu enää siltä samalta kaupungilta kuin 2005. Ihan liian muovista ja kaupallista kaikkialla."

Kun Kuopiosta lähti Giggling Marlin, oli minunkin aika lähteä. Kaupunki karkottaa asukkaansa tietyin väliajoin uudistumalla. Emme me kaikki sopeudu muutokseen tai edes halua sopeutua. Kaupunki sai minut tuntemaan itseni ikälopuksi kun taas täällä esikaupungissa olen kaltaisteni joukossa. Kunhan tästä vielä vanhenen niin muutan mökille asumaan koska kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta ja erilaisia asioita elämääni. Eilen oli baarit tärkeitä, tänään iso piha ja huomenna se että voi istua oman laiturinnokassa alasti mato-ongella.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Hei, huomatkaa, hyvät kommentoijat, ettei tässä ketjussa keskustella eri asumismuotojen paremmuudesta vaan siitä, mikä saa ihmisen asenteissa aikaan tällaisen muutoksen, johon lainaamani kommentti viittaa. -ap

Ikä tekee tehtävänsä, vanhemmiten usein ei välitä mistään baari-, ravintolaelämästä ja niin muutenkaan jatkuvasta sosiaalisesta kanssakäymisestä. 

Olet kolmikymppinen ja puhut jo elämän kattavista ratkaisevista päätöksistä lopullisina. Näin kuusikymmppisenä sanon, että moni asia vielä tulee ajatuksissasi muuttumaan. En tarkoita juuri kyseessä olevaa asiaa, mutta näin on. 

Kyse on varmasti usein myös rahasta. Keskusta-asuminen (varsinkin Helsingissä) on luokattoman kallista. Maaseudulla tai pienemmässä taajamassa pääsee aivan toiseen kulutustasoon muilta osin, kun puolet tuloista ei mene asumiseen. 

 

 

Tää on hyvä ja sit sekin vaikuttaa, että jos kaikki kaverisi lähtee maalle niin jaksatko jäädä yksin kaupunkiin katselemaan ja kuuntelemaan yhä nuorempia citysinkkuja? Varsinkin kun sun ja kavereidesi lempibaarit alkaa sulkea ja tilalle tulee ihan erilaisia nuoremman sukupolven paikkoja. "Tää ei vaan tunnu enää siltä samalta kaupungilta kuin 2005. Ihan liian muovista ja kaupallista kaikkialla."

Kuulostaa tosi vieraalta. Yksikään kavereistani ei ole muuttanut maalle, vaikka monella lapsia onkin. (Sen sjaan useampi on muuttanut Helsinkiin.) Siksi tämä asia niin vieras onkin, kun lähipiirissä on yllin kyllin esimerkkejä siitä, miten kauunkiasuminen sopii kaikenlaisille ihmisille. Tuskin sinäkään luulet, etteikö kaupungissa asuisi lapsia, vanhuksia ja vanhempia?  -ap

Miksi ei saisi muuttaa mieltä? Minusta on surkeampaa, jos ei uskalla muuttaa peltolähiöön, vaikka haluaisi, ja kaikki vain siksi, että on sattunut 20-30 -vuotiaana vannomaan, ettei ikinä.

Se nyt vaan kuuluu ihmisyyteen, että yhtenä hetkenä on ehdottomat mielipiteet ja toisena ei. Ei siihen tarvitse liittyä nr. 2 ehdottamaa "He eivät niinkään muuta mieltään kuin lakkaavat valehtelemasta (itselleen)." 

Ei saa muuttaa mieltään tai on valehtelija? Jotenkin kauhean kova ajatusmalli.

Vierailija kirjoitti:

Hei, huomatkaa, hyvät kommentoijat, ettei tässä ketjussa keskustella eri asumismuotojen paremmuudesta vaan siitä, mikä saa ihmisen asenteissa aikaan tällaisen muutoksen, johon lainaamani kommentti viittaa. -ap

No mun asenteissa sai suurimman muutoksen aikaan se että olin katsellut vastapäisen talon seiniä (ensin kerrostaloissa sitten rivarissa) ihan tarpeeksi. Tunsin tukehtuvani ja korvikkeena ollut kesämökkikin oli lopulta vain työleiri. Lasten leikkipaikat oli likaisia eikä ollut kiva päästää heitä yksin ulos - ensin hiekkalaatikolle ja lopulta omien pihojen ulkopuolelle. Helsinki oli muuttunut niin paljon parissa kolmessa vuosikymmenessä. Eikä kaupungissa ollut mitään mitä olisin jäänyt kaipaamaan.

Halusin parempaa laatua elämääni  ja mulle se on tämä asumismuoto omakotitalossa 30 km Helsingin keskustasta.

4

Vierailija kirjoitti:

Et usko ikäselitykseen? Mikäs sinä olet epäilemään tai hyväksymään muiden ihmisten selityksiä maallemmuton syistä

Tuossa yllä horistiin jotakin nelikymppisten ja kuusikymppisten motiiveista. Ne eivät liity tähän kekusteluun. Tässä oli kyse nuorten aikuisten asenteiden muuttumisesta. -ap

Ehkä se on sellaista uhoamista ja arvot vaan löytää paikkansa ihmisen vanhetessa.

Itse olen aina halunnut asua niin, että ei ole naapureita lähimailla.

Koska kaupungissa asuminen on helkkarin tylsää pidemmän päälle.

Mulla ei ole rahallisesti mitään mahdollisuutta asua Helsingin keskustassa viisihenkisen perheeni kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Et usko ikäselitykseen? Mikäs sinä olet epäilemään tai hyväksymään muiden ihmisten selityksiä maallemmuton syistä

 

Tuossa yllä horistiin jotakin nelikymppisten ja kuusikymppisten motiiveista. Ne eivät liity tähän kekusteluun. Tässä oli kyse nuorten aikuisten asenteiden muuttumisesta. -ap

 

Ei vaan et uskonut siihen ikäselitykseen että iän myötä (kolmikymppisenä) mieli voi muuttua ja kaivata rauhaa ja hiljaisuutta vaikka siihen asti kaupunki kaikessa tarjonnassaan olisi viehättänyt. Eikä se kommentoija horissut mitään vaan yritti sinulle rautalangasta vääntää että 20/30/40/60-vuotiaina VOI olla eri intressit samalaa ihmisellä.

Vaikutat ahdasmielisltä yksilöltä joka ei hyväksy että jos et sinä niin jotkut muut voivat oikeatsi muuttua arvoiltaan ja haaveiltaan ja se on ihan ok. Ei se urbaanikulttuuri ainakaan ole sinua kehittänyt niin että näkisit ja kunnioittaisit ihmisten monimuotoisuutta.

Kyllä se on vain yksinkertaisesti se realiteetti että omakotitalotaajamasta saa samalla rahalla tupla- tai triplamäärän neliötä verrattuana keskusta-asuntoon.

Sitten kun on siinä vaiheessa että perheessä tarvitaan lisää makuuhuoneita, niin ne omakotitalot peltotontilla alkaa kummasti kiinnostaa.

Itsellä on omakotitalotontti kallioisella metsätontilla. Nyt on kaksisataa neliötä, samalla rahalla olisin saanut maksimissaan 70 neliön  kolmion uudesta kerrostalosta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Et usko ikäselitykseen? Mikäs sinä olet epäilemään tai hyväksymään muiden ihmisten selityksiä maallemmuton syistä

Tuossa yllä horistiin jotakin nelikymppisten ja kuusikymppisten motiiveista. Ne eivät liity tähän kekusteluun. Tässä oli kyse nuorten aikuisten asenteiden muuttumisesta. -ap

 

Ei vaan et uskonut siihen ikäselitykseen että iän myötä (kolmikymppisenä) mieli voi muuttua ja kaivata rauhaa ja hiljaisuutta vaikka siihen asti kaupunki kaikessa tarjonnassaan olisi viehättänyt. Eikä se kommentoija horissut mitään vaan yritti sinulle rautalangasta vääntää että 20/30/40/60-vuotiaina VOI olla eri intressit samalaa ihmisellä.

 

Vaikutat ahdasmielisltä yksilöltä joka ei hyväksy että jos et sinä niin jotkut muut voivat oikeatsi muuttua arvoiltaan ja haaveiltaan ja se on ihan ok. Ei se urbaanikulttuuri ainakaan ole sinua kehittänyt niin että näkisit ja kunnioittaisit ihmisten monimuotoisuutta.

Täytyy muistaa että 40 on uusi 30. Ennen ehkä keskiluokkaistuttiin 30v, nykyään myöhemmin mm. muuttuneiden työmarkkinoiden takia.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Lapset, autot ja niihin uppoavat rahat ovat varmaan se konkreettisin selitys. Ikäselitykseen en usko. Tuskin kahdenkymmenenviiden ja kolmenkymmenenviiden ikävuoden välissä tapahtuu mitään sellaista herkistymistä melulle, joka ajaisi vilpittömästi antakaupunkiasumisesta nauttivan ihmisen lähiöihin. -ap

 

Et usko ikäselitykseen? Mikäs sinä olet epäilemään tai hyväksymään muiden ihmisten selityksiä maallemmuton syistä.

 

Minulle yksi iso syy muuttaa maalle oli että pääsi eroon tuollaisista puusilmäisistä ylemmyydentuntoisista tärkeilijöistä kuin ap.

Luehan ap uudestaan mitä ihan itse vastasit "ikäselitykseen". Et puhu  istään 40-60-vuotiaista vaan et usko että 25-35 ikävuoden välissä voi herkistyä melulle.

Sinä kysyit syitä miksi nuorehko väki muuttaa kaupungista maalle ja kun vastauksia saat et usko niitä ja selität että koska omat kaverisi muuttavat lapsineen kaupunkiin on se kaikenlaisille ihmisille sopiva asuinpaikka.

Mikä sinun perimmäinen ongelmasi on? Julistaa kaupungissa ja vain siellä asumisen ilosanomaa?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Et usko ikäselitykseen? Mikäs sinä olet epäilemään tai hyväksymään muiden ihmisten selityksiä maallemmuton syistä

 

Tuossa yllä horistiin jotakin nelikymppisten ja kuusikymppisten motiiveista. Ne eivät liity tähän kekusteluun. Tässä oli kyse nuorten aikuisten asenteiden muuttumisesta. -ap

 

No ei se välttämättä ole ikä, vaan elämäntilanne. Mutta sekin on fakta että huomenna olet vanhempi kuin tänään ja ikääntyessä arvojärjestys muuttuu. Vaikka sinulle on nyt tärkeää että kivijalssa on bubi, niin muutaman vuoden päästä se voi olla sinsta huono asia.