Lapsettoman lastentarhanopettajan pohdinta äitiydestä

Kommentit (10)

Omena

Niin ei tiedäkään, eikä lapsettomana voikaan tietää. Pohdinta olikin juuri siitä, että miksi leiriydytään ja ystävyyssuhteet muuttuu? Miksi toinen on ylivertainen toiseen verrattuna? Miksi naiseus yhdistetään äitiyteen? Onko äiti parempi nainen?

Vierailija

Lapseton ihminen ei vain tiedä, mitä on olla äiti tai elää perheenä. Ei sille mitään voi. Lapseton voi yrittää ymmärtää ja pohtia, miltä tuntuisi olla äiti ja minkälaisia haasteita kohtaisi äitinä. Mutta koska ei ole äiti, ne ovat vain pohdintoja. Nainen voi olla empaattinen ja ihana, lapsirakas ja äidillinen, mutta äitiys on niin paljon muutakin kuin se "äitiys", jota voi harjoittaa päiväkodissa. 

Minä en tiedä, mitä on olla eronnut. Tai leski. En tiedä, miltä tuntuu elää uusperheessä. En tiedä, minkälaista olisi elää miehenä. En tiedä, millaista on elää 70-vuotiaana.

En tiedä, olisinko hyvä saksalainen tai kiinalainen ja millaista olisi syntyä sellaisiksi. Olen suomalainen ja suomalaisen kulttuurin ympäröimänä kasvanut. Vaikka olen matkustellut paljon ja asunutkin kahdessa muussa maassa, olen silti ollut ulkopuolinen, kulttuuriin ulkopuolelta tullut, suomalainen, erilainen.

Lapseton ihminen voi kuvitella, että häntä hyljeksitään tai arvostellaan, mutta useimmiten kyse on kuitenkin vain siitä, että ympäristö muuttuu, ei hän. Kaverinaisista tulee äitejä ja heidän arkensa täyttää erilaiset asiat kuin aiemmin. Puheenaiheet vaihtuvat ja saattaa olla helpompaa keskustella muiden äitien ja pariutuneiden kanssa asioista kuin keskustella lapsettoman kanssa asioista, jotka eivät välttämättä edes kiinnosta lapsetonta. 

Miksi tällaisista itsestäänselvyyksistä pitää aina tehdä joku ihme haloo? Lapseton on lapseton, joko vapaaehtoisesti tai ei. Äiti on äiti, joko vapaaehtoisesti tai ei. Molemmat ovat naisia, yhtä arvokkaita. Eri elämäntilanteissa. Voivat keskustella vaipoista tai Syyrian pakolaisista. Voivat juoda kahvia tai mennä yhdessä zumbaamaan. Jos lapsetonta ärsyttää äitikaverit, etsiköön muita. Jos äitiä ärsyttää lapseton, keskustelkoon vain muiden äitien kanssa. Ei kenenkään kanssa ole pakko olla!

Vierailija

Äitiys on vain lyömäase. Itse en ole lapsena nojannut äitiyteen tai isyyteen vaan minulle vanhempani ovat olleet tasapuolisesti tärkeitä. En myöskään miettinyt muidenkaan äitejä tai isiä tavallisia ihmisiä kummempina.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Niin ei tiedäkään, eikä lapsettomana voikaan tietää. Pohdinta olikin juuri siitä, että miksi leiriydytään ja ystävyyssuhteet muuttuu? Miksi toinen on ylivertainen toiseen verrattuna? Miksi naiseus yhdistetään äitiyteen? Onko äiti parempi nainen?

Oh blah. No olisko nyt yleisesti vain niin, että useimmista naisista tulee jossain vaiheessa elämää äiti. Ei kaikista, mutta aivan ylivertaisesti useimmista. Vain harva jää kokonaan lapsettomaksi. Siksi se, ettei joku ole vielä tai tule koskaan ikinä olemaan äiti, voi olla kiinnostava asia jonkun mielestä. Ja siksi voi kysyä ilman mitään syyllistäviä taka-ajatuksia naisen aikomuksista pariutua tai hankkia lapsia. Ihan oikeasti. Miksi ihmeessä tällaisesta asiasta pitää loukkaantua? Ihan sama asia kuin kysyä ylioppilaalta jatko-opinnoista. Pitäisikö ylioppilaan tiuskaista takaisin, ettei kuules kummitäti kuulu sulle ollenkaan! 

Nainen on nainen. Äiti on äiti. Kumpikin yhtä nainen ja samanarvoinen. Mutta äiti on äiti ja lapseton on lapseton, ne ovat erilaisia naisia. Äiti voi olla empatiakyvytön ja täysin kädetön pesemään pyykkiä ja lapseton voi olla maailman äidillisin ihminen ja pyörittää vaikka pesulaa!

Vitsit menee hermo tällaisten kolmikymppisten lapsettomien vinkumiseen. Olkaa mitä olette, mutta hyväksykää se, että äitiys muuttaa naista ja on ihan luonnollista, että perheen perustaneet naiset voivat haluta viettää aikaa enemmän keskenään ja keskustella niistä perhe- ja äitiysasioista. Onpa joo tosi kummallista.

Vierailija

Lasten kanssa työskentelee myös sellaisia lapsettomia, että jos he saisivat omia lapsia, niin he varmasti tekisivät samat virheet heidänkin kanssaan ainakin aluksi. Lasten äitinä ja lapset hoitoon jättävänä minua mietityttää, kun näen aikuisen, jolla ei ole silmiä selässään, että hoito olisi turvallisempaa toisenlaisen hoitajan ollessa töissä. Lapset toimivat kyllä varsin hyvin hoidossa automaattiohjauksella, mutta aikuisen kuuluisi silti olla luottamatta heihin esim liikenteessä tai kun lelussa on vipuvartta tarpeeksi.

Joillakin on kyky ennakoida vaaranpaikat ja toisilla on kyky olla edes ajattelematta ja näkemättä niitä! Monelle äidille tämä kyky kehittyy nopeasti ja siksi lapsettomissa on enemmän heitä, jotka eivät katso ympärilleen, vaikka aihetta olisi! Tämä huolettomuus ei sovi äitiyteen!

Vierailija

Itse törmäsin harvoin lapsettomana uteluihin lasten hankkimisesta yms. En myöskään kokenut kiusalliseksi kenenkään puheita äitiydestään.
Äitinä kun omat lapset on pieniä huomaa ystävien joilla lapset on huomattavasti isompia "varoittelevan" odotappa vain kun teidän lapset on tämän ikäisiä kuin meillä nyt jne.

Vierailija

Oli hyvä blogikirjoitus mielestäni. Erityisesti tuo huomautus, että lasten parissa työskentelevät eivät ole kouluttautuneet äideiksi. He ovat omaan alaan ja ammattiinsa erikoistuneita ja pätevöityneitä ammattilaisia. Tästä pitäisi muistuttaa muidenkin kuin lastentarhaopettajien suhteen. Peruskoulun opettajat, perheneuvolan työntekijät ja lasten/nuorten sosiaaliohjaajatkin ovat työsopimusta tehdessään sitoutuneet tiettyyn toimenkuvaan eikä niihin kuulu äitiys tai äidillisyys. Jos mietitään toisin päin, on myös paljon äitejä, jotka eivät ole hyviä äitejä. On paljon päihdeongelmaisia, väkivaltaisia ja mielenterveysongelmaisia elämänhallinnan menettäneitä naisia, jotka ovat hankkineet lapsia, mutta eivät kykene huolehtimaan heistä. Miten siis voidaan olettaa ja vaatia, että lasten parissa työskentelevät henkilöt olisivat itsekin äitejä ollakseen ammattiinsa päteviä? Minä tunnen paljon naisia, jotka ovat hankkineet lapsia lähinnä vain siksi, että kaipasivat elämäänsä jotain sisältöä; moni alle 23v lapsen hankkinut tuttavani on matalasti koulutettu/pelkän peruskoulun/2.asteen käynyt ja elämässään paikallaan junnannut, hieman huono-osainen/alemman yhteiskuntaluokan ihminen. Moni heistä on ollut työtön ennen lapsen hankkimista - ja lapsen syntymän jälkeenkin, mutta se on vain hyväksyttävämpää, koska silloin yhteiskunta hyysää ja voi sanoa tekevänsä "tärkeää työtä ja kotiäitinä oleminen on raskasta, olen aina halunnut olla äiti" jne. Tosiasiassa lapset on hankittu vain täysin itsekkäistä syistä ja täyttääkseen jotain henkistä tyhjää oloa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat