Minkä ikäinen lapsi on mielestäsi jo "liian vanha" rattaisiin?

Voi elämä.. Mitä eroa siinä lopulta on istuuko se lapsi siellä autossa, pyörän kyydissä, pulkassa, vai siellä rattaissa? Miksi pitää yleensäkin vahata toisten elämää tällaisissa asioissa? 

Meillä ikäisekseen pitkä, kohta 3v. autistiset piirteet omaava poika. Ulospäin ei sairautta huomaa. Rattaat käytännössä ainoa keino liikkua kaupoissa tai kaupungilla. Varmasti tullaan saamaan ap:n kaltaisilta katseita, mutta minkä asialle voi.

Mä luovun rattaista, kun lapsi oli 2 v ja 5 kk. Annoin rattaat kaverin vauvalle. Ihan hyvin meni lapsen kanssa. Asuimme kaipungin keskusta- alueella, ja julkinen liikenne oli joskus käytössä. Aito ostettiin kun lapsi oli 5 v, kun muutimme lähiöön.

Mä en ymmärrä miksi tästäkin asiasta pitää niin usein kilpailla, tyyliin se on paras jonka lapsi kävelee jo kaksivuotiaana 2 km nurkumatta (ja äiti jaksaa tallustaa kaksivuotiaan tahdissa tuon matkan, jälkimmäinen ei multa kovin usein tapahtuisi!) 

Meillä ulkomaanmatkoilla vielä 3 v:lle otettiin rattaat ja kun 6 v isosisko väsyi kävelemään, käännettiin istuin makuuasentoon ja lapset istui siinä peräkkäin. Lopputuloksena me aikuiset saatiin kävellä reippaassa tahdissa pitkiä kierroksia, lapset viihtyi kaikkea kyydistä katsellen, ei tarvinnut 100 m välein tsempata väsyneitä jaksamaan vielä vähän matkaa tai keskittää kaikkea huomiota liikenteen varomiseen. Ja nyt pari vuotta myöhemmin nuo kävelee kyllä reissuilla itse, en ole huomannut mitään vammoja kehittyneen tuosta järkyttävästä polvet suussa istumisesta. Tietysti me ollaan vältetty tietty määrä kärsimystä, mikä palstaetiikan mukaan on jo itsessään väärin.

Vierailija kirjoitti:

Viime talvena vietiin 3,5-vuotiasta välillä rattailla päiväkotiin, kun oli kiire. Ensi talvena poika on 4,5 ja jo etukäteen vähän hermoilen että mitä siitä tulee - tyyppi kävelee niiiin hitaasti, jää kahden metrin välein kaivamaan jotain lumikokkaretta jne. Ja minä seison pakkasessa perse jäässä hokien "Nyt mennään!" Ja metrin päästä taas sama. Eli ainakin tekisi mieli viedä kärryillä nopeasti, mutta tuskin enää kehtaan. Epäilen että tarhantäditkin alkaisivat siitä huomautella. 

Nyt siis yleensä pyöräilee itse tai on minun pyörän kyydissä, ja päästään nopeasti. 

Pulkka talveksi. Kun ei jaksa kävellä niin hyppää pulkkaan.

Helsingissä kouluikäisiä tai ainakin sen kokoisia kuljetetaan rattaissa, kun sitten työntäjäkin saa ilmaisen matkan. Onhan lapselle kyllä ikäraja, mutta jos tarkastaja sattuu paikalle ja viitsii kysyä, niin rattaiden työntäjä onkin unohtanut suomen kielen taidon, jolla hetkeä aikaisemmin jutteli sujuvasti.