Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minut yksin kaksosten kanssa
21.10.2015 |
Yritimme kaksi vuotta lasta, joten meidän kaksoset ovat todella toivottuja.
Alku vauvojen kanssa oli todella kivikkoinen sillä he syntyivät keskosina. Siitä kuitenkin selvittiin ja nyt kaikki on hyvin. Tai ainakin vauvoilla ja se on tietysti pääasia. Muu onkin sitten täysin pirstaleina. Mies ilmoitti vähän aikaa sitten ettei hänestä ole isäksi/perhe-elämään. Se ei olekkaan sellaista kuin hän kuvitteli.
On kuulemma myös ihastunut työkaveriinsa, muttei omien sanojensa mukaan meitä sen takia jätä. Myönsi kuitenkin että on kiinnostunut tietämään voisiko sen työkaverin kanssa tulla jotakin vakavempaa. Oksettaa kirjoittaakkin aiheesta, mutta pakko on jonnekkin tätä taakkaa keventää, tukiverkostoa kun ei juurikaan ole.
Ei minulla mitään hätää vauvojen kanssa ole, toki olen väsynyt ja pahimmillaan tämä on todella raskasta. En kuitenkaan halua valittaa sillä rakastan yli kaiken noita pikkuisia ja tulen tekemään kaikkeni heidän eteensä.
Surettaa ajatus siitä etteivät he välttämättä tule tuntemaan isäänsä ollenkaan. Oma isäni kuoli kun olin vuoden ikäinen, joten olen aina toivonut että omat lapseni saisivat tuntea molemmat vanhempansa. Toki tämä on eri tilanne sillä lasteni isänsä on elossa, ei vain halua olla isä. Tietysti se voi muuttua vielä.
Surettaa tietysti myös ero miehestä sillä olemme olleet yhdessä lukiosta asti ja hän on ensimmäiseni. Toisaalta olen suunnattoman vihainen ja täynnä raivoa, miten aikuinen ihminen voi olla noin empatiakyvytön ja vastuuton?
Pieni osa minussa silti toivoo että hän muuttaa mielensä. Jos niin käy, en jotenkin usko että pystyisin luottamaan siihen ettei mies taas pakene kun on vähän vaikeampaa.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Olisin kiitollinen jos saisin lukea teidän kokemusista.
Kommentit (60)
-5 ei nyt ole oikein kartalla. Jos hankkii lapsia, niistä pitää jaksaa huolehtia, huvitti tai ei. Kyllä ihminen on kelvoton paska, jos jättää oman tai omat pienet lapsensa pelkästään itsekkyydestä ja laiskuudesta. Kun on niin rankkaa huolehtia jälkikasvusta kahdestaan niin ratkaistaan asia jättämällä se toinen vanhempi selviämään siitä yksin? Joitakin ihmisiä todellakin ahdistaa jos ei voi elää 24/7 omilla ehdoillaan. Lapsi tarvitsee vanhempiaan. Vai olisiko ollut ok että olisin itse tehnyt samoin kuin pojan isä teki? Lähtenyt ja jättänyt. Joku ulkopuolinen toki olisi pystynyt pojasta huolehtimaan ja hylkääminen olisi ollut kaikin puolin ok?
-sen 20-vuotiaan äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-5 ei nyt ole oikein kartalla. Jos hankkii lapsia, niistä pitää jaksaa huolehtia, huvitti tai ei. Kyllä ihminen on kelvoton paska, jos jättää oman tai omat pienet lapsensa pelkästään itsekkyydestä ja laiskuudesta.
Olet kyllä täysin sekaisin, jos kuvittelet jonkun jättävän perheensä itsekkyyden tai laiskuuden vuoksi. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka kamalaa lapsiperhe-elämä voi jollekulle olla. -5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-5 ei nyt ole oikein kartalla. Jos hankkii lapsia, niistä pitää jaksaa huolehtia, huvitti tai ei. Kyllä ihminen on kelvoton paska, jos jättää oman tai omat pienet lapsensa pelkästään itsekkyydestä ja laiskuudesta.
Olet kyllä täysin sekaisin, jos kuvittelet jonkun jättävän perheensä itsekkyyden tai laiskuuden vuoksi. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka kamalaa lapsiperhe-elämä voi jollekulle olla. -5
Tiedätkö kokemuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-5 ei nyt ole oikein kartalla. Jos hankkii lapsia, niistä pitää jaksaa huolehtia, huvitti tai ei. Kyllä ihminen on kelvoton paska, jos jättää oman tai omat pienet lapsensa pelkästään itsekkyydestä ja laiskuudesta.
Olet kyllä täysin sekaisin, jos kuvittelet jonkun jättävän perheensä itsekkyyden tai laiskuuden vuoksi. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka kamalaa lapsiperhe-elämä voi jollekulle olla. -5
Tiedätkö kokemuksesta?
En omasta kokemuksesta mutta tunnen kyllä ihmisiä, joille perhe-elämä on tai on ollut maanpäällinen helvetti. Se on tullut selväksi, ettei kukaan ota kantaakseen perheen hylkäämisestä koituvaa häpeää ja syyllisyyttä vain siksi, että olisi "laiska" tai "itsekäs". -5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-5 ei nyt ole oikein kartalla. Jos hankkii lapsia, niistä pitää jaksaa huolehtia, huvitti tai ei. Kyllä ihminen on kelvoton paska, jos jättää oman tai omat pienet lapsensa pelkästään itsekkyydestä ja laiskuudesta.
Olet kyllä täysin sekaisin, jos kuvittelet jonkun jättävän perheensä itsekkyyden tai laiskuuden vuoksi. Sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka kamalaa lapsiperhe-elämä voi jollekulle olla. -5
Tiedätkö kokemuksesta?
En omasta kokemuksesta mutta tunnen kyllä ihmisiä, joille perhe-elämä on tai on ollut maanpäällinen helvetti. Se on tullut selväksi, ettei kukaan ota kantaakseen perheen hylkäämisestä koituvaa häpeää ja syyllisyyttä vain siksi, että olisi "laiska" tai "itsekäs". -5
Pahoittelut, jos en luota kyökkipsykologiaasi siitä miten kaikki toimivat ja kokevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala, painajaismainen tilanne. Mies on epäkypsä ja käyttäytyy kylmästi. Tsemppiä.
Täsmälleen sama tarina, mutta sillä erotuksella, ettei miehellä ollut kuvioissa toista naista. Katkeroittaa edelleen että olikin niin itsekäs ja heikko että jätti meidät selviytymään keskenämme. Väsyin ja masennuin täysin ja oli vähällä käydä todella pahasti, mutta selvisin.
Tänä päivänä asuu uusioperheessä, naista en ole edes tavannut. Mitä lie naiselle valehdellut itsestään ja kyvyistään isänä ja sitoutujana. Exäni on viikonloppuisä meidän lapsille, ja kuluttaa aikaansa kitisemällä maksamistaan vaivaisista elareista ja häiriköi jatkuvasti aikataulumuutoksilla jne.
No, luojalle kiitos pääsin eroon hänestä, tuskin arkikaan hänen kanssaan olisi palkitsevaa.. Huh.
Sen sinulle sanon, älä koskaan kuuntele arvostelijoita (yh-panettelijat ym), olet lapsillesi maailman tärkein ja paras. Ja joka päivä lapset kasvaa ja hoito helpottuu. Haet apua arkeen ja menet sieltä mistä aita on vähiten korkea. Selviät kyllä!
Ps. Monikkoperheiden vanhemmista suurin osa eroaa pikkulapsi aikana. Tämä kertoo siitä, että arki on todellakin rankkaa ja voit onnitella itseäsi joka päivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki häpeä lastensa jättämistä millään tavalla. Ymmärrän että vanhemmuus voi ahdistaa psyykkisesti sairasta tai jostain traumatisoitunutta ihmistä, mutta jos kyse on tavallisen perhetaustan omaavasta periaatteessa terveestä, hyvin toimeentulevasta ihmisestä, joka on itse nimenomaan halunnut lapsia, niin turha sitä on parhain päin selitellä.
Ap:lle sanoisin, että kokeilepa miten isä reagoi kun kerrot hänelle että itse asiassa aiot itse tehdä samoin. Että sullakin on toinen mies ja jätät kaksoset isälle...Eihän kukaan järkevä vanhempi oikeasti niin tee, mutta reaktio voisi olla mielenkiintoista nähdä. Toivottavasti sinulla on hyvät tukiverkostot. Pikkulapsiaika tulee olemaan rankkaa kun päiväkotisairastelut alkaa ja töitä tulee poissaoloja. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki häpeä lastensa jättämistä millään tavalla. Ymmärrän että vanhemmuus voi ahdistaa psyykkisesti sairasta tai jostain traumatisoitunutta ihmistä, mutta jos kyse on tavallisen perhetaustan omaavasta periaatteessa terveestä, hyvin toimeentulevasta ihmisestä, joka on itse nimenomaan halunnut lapsia, niin turha sitä on parhain päin selitellä.
Tämä kertoo vain empatiakykysi puutteesta. Vanhemmuus voi ahdistaa syvästi myös tervettä, lapsia itse halunnutta ihmistä. Tällaiset ihmiset eivät tarvitse hurmosmammojen halveksuntaa vaan apua. -5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ahdistaa joo, mutta aikuinen ihminen ymmärtää kantaa vastuunsa eikä jätä toista selviytymään yksin, vaikka kuinka ahdistaisi. Jos lapsia on tieten tahtoen tehty, ei tilanteesta voi omien mieluhalujen mukaan vaan lähteä kun siltä tuntuu. Ei tää tästä ollutkaan niin kivaa kun mä luulin-tyyppinen ajattelu tuntuu vaan yleistyvän nykyään kun on perheen perustamisesta kyse. Vauva ja lapsi ylipäätään nyt vaan on sellainen asia, että sillä ei ole palautusoikeutta. Se pitäisi ymmärtää aikuisten ihmisten.
Siis kauanko olette olleet yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ahdistaa joo, mutta aikuinen ihminen ymmärtää kantaa vastuunsa eikä jätä toista selviytymään yksin, vaikka kuinka ahdistaisi.
Tällaista vastuunkantopuhetta on helppo tuottaa niin kauan kuin ei ole itse ollut syvästi ahdistunut.
Kannattaa muistaa, että perhesurmaajat ovat ihmisiä, jotka eivät lähteneet pois vaan jäivät "kantamaan vastuutaan".
Muuten olen kyllä samaa mieltä siitä, että lapsiperhe-elämän huonoista pulista pitäisi puhua paljon nykyistä avoimemmin ja etenkin lapsettomille miehille. -5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ahdistaa joo, mutta aikuinen ihminen ymmärtää kantaa vastuunsa eikä jätä toista selviytymään yksin, vaikka kuinka ahdistaisi.
Tällaista vastuunkantopuhetta on helppo tuottaa niin kauan kuin ei ole itse ollut syvästi ahdistunut.
Kannattaa muistaa, että perhesurmaajat ovat ihmisiä, jotka eivät lähteneet pois vaan jäivät "kantamaan vastuutaan".
Muuten olen kyllä samaa mieltä siitä, että lapsiperhe-elämän huonoista pulista pitäisi puhua paljon nykyistä avoimemmin ja etenkin lapsettomille miehille. -5
Perhesurmaajia on varmaan promille väestöstä, siitä nyt tuskin tässä on kyse. Toki apua pitää hakea jos tuntuu, ettei jaksa. Olen itsekin ollut syvästi masentunut.
Minua inhottaa se, miten nykyään on niin sallittua olla itsekäs. Viis omista vastasyntyneistä lapsista ja mahdollisesti yhtä uupuneesta puolisosta: minä ja minun tarpeet ja minun tunteet menee kaiken edelle. Väitän että usein on ihan omaa kypsymättömyyttä ja vastuun pakoa kun lähdetään esim uuteen suhteeseen silloin kun lapset ovat ihan pieniä. Toki on suhteita, joissa ei kannata olla lasten takia ja puolisoita, jotka eivät vaan ole järin hyviä vanhempia. Mutta yrittää täytyy viimeiseen asti, hakea apua ja toimia yhdessä puolison kanssa perheen hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ahdistaa joo, mutta aikuinen ihminen ymmärtää kantaa vastuunsa eikä jätä toista selviytymään yksin, vaikka kuinka ahdistaisi.
Tällaista vastuunkantopuhetta on helppo tuottaa niin kauan kuin ei ole itse ollut syvästi ahdistunut.
Kannattaa muistaa, että perhesurmaajat ovat ihmisiä, jotka eivät lähteneet pois vaan jäivät "kantamaan vastuutaan".
Muuten olen kyllä samaa mieltä siitä, että lapsiperhe-elämän huonoista pulista pitäisi puhua paljon nykyistä avoimemmin ja etenkin lapsettomille miehille. -5
Perhesurmaajia on varmaan promille väestöstä, siitä nyt tuskin tässä on kyse. Toki apua pitää hakea jos tuntuu, ettei jaksa. Olen itsekin ollut syvästi masentunut.
Minua inhottaa se, miten nykyään on niin sallittua olla itsekäs. Viis omista vastasyntyneistä lapsista ja mahdollisesti yhtä uupuneesta puolisosta: minä ja minun tarpeet ja minun tunteet menee kaiken edelle. Väitän että usein on ihan omaa kypsymättömyyttä ja vastuun pakoa kun lähdetään esim uuteen suhteeseen silloin kun lapset ovat ihan pieniä. Toki on suhteita, joissa ei kannata olla lasten takia ja puolisoita, jotka eivät vaan ole järin hyviä vanhempia. Mutta yrittää täytyy viimeiseen asti, hakea apua ja toimia yhdessä puolison kanssa perheen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki häpeä lastensa jättämistä millään tavalla. Ymmärrän että vanhemmuus voi ahdistaa psyykkisesti sairasta tai jostain traumatisoitunutta ihmistä, mutta jos kyse on tavallisen perhetaustan omaavasta periaatteessa terveestä, hyvin toimeentulevasta ihmisestä, joka on itse nimenomaan halunnut lapsia, niin turha sitä on parhain päin selitellä.
Tämä kertoo vain empatiakykysi puutteesta. Vanhemmuus voi ahdistaa syvästi myös tervettä, lapsia itse halunnutta ihmistä. Tällaiset ihmiset eivät tarvitse hurmosmammojen halveksuntaa vaan apua. -5
Mitäköhän ahdistusta lapsi saattaa kokea, kun vanhempi hylkää?
Nimenomaan. Nämä -5:n kuvaamat tapaukset ovat niitä itse lapsena nälkäiseksi ja vaille jääneitä, joita ei pitäisi tehdä enää yhtään tapausta lisää, joita tulee kun lapsia hylätään. Nälkäiseksi vanhemman pyyteetöntä rakkautta ja huolenpitoa. Asiat nousee sitten oman lapsen syntyessä pintaan ja tulee paniikki ja ahdistus. Ihme ettei lasten hylkäämistä ja laiminlyöntiä kriminalisoida. Se on kuitenkin vuosia kestävä henkinen pahoinpitely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehellesi, että koet hänen käyttäytyvän nyt empatikyvyttömästi
Aloittajahan tässä käyttäytyy empatiakyvyttömästi, koska hän ei pysty mitenkään kuvittelemaan, kuinka raskasta ja ahdistavaa lasten hoitaminen voi toisesta olla. Empatiakyinen ihminen ymmärtää, että muut voivat kokea saman tilanteen aivan eri tavalla. -5
Vastuu tekosistaan on kannettava.
Eikä se ole aina herkkua kummallekaan, ei sillekään joka jälkensä korjaa.
Empatiakyvyn puutetta osoittaa se että häipyy kun toinen eniten tarvisi kun yhdessä on lapsia hankittu.
Aivan järkyttäviä nämä tällaiset vastuuttomat lapsen asteelle jääneet mulkerot. Tehdään lapsia ja sitten se ei ollutkaan kivaa. Tahtoo pois uuden kivemman naisen luo helpompaan elämään. Sanat ei riitä kuvaamaan, joten en enempää edes yritä. Olen todella pahoillani puolestasi.
Tällaiseltakin mielipahalta vältyttäisiin, jos ihmiset keksisivät elämälleen muuta sisältöä kuin lisääntymisen. Ei isä voi hylätä lapsia jos niitä ei ole :P
Alue: Aihe vapaa
Sorry ap, että nostin ketjusi tuon velan ruodittavaksi. Toivottavasti saat jostain tukea tilanteeseesi. Edelleen paljon voimia!
t. 3