Monen vuoden työttömyyden jälkeen töitä löytyisi 250km päästä mutta.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakaskunta pääosin vanhalla paikkakunnalla? Kai niitä asiakkaita sieltä uudeltakin paikkakunnalta löytyisi...

Siinä tuli aamun aivopieru.

Jaa miten niin?

Niin voisiko joku selittää että millä tavalla ylempi on aivopieru?

Etkö itse oikeasti ymmärrä?

Ensinnäkin yrityksiä on myös sellaisia että ne luvat saa tietylle paikkakunnalle. Ja toisekseen yrittäminen on sen verran riskialtista, että jos jo vakiintunut asiakaskunta on, ei todellakaan kannata riskeerata sitä muuttamalla jos ei aivan pakko ole. 

Alotuksessaan ap sanoi esteenä siirtymiselle olevan ainoastaan asiakkaat, ei toimipaikkalupa. Ja on se toisaalta aika riskialtista toimia ainoastaan yhden ja saman ihmisporukan varassa.

Kumpi on riskialttiimpaa, pitää tämänhetkiset asiakkaat ja tunnettavuus paikkakunnalla x, vai muuttaa 250km päähän jolloin varmasti menettää jokaisen tämänhetkisen asiakkaan ja on täysi epävarmuus onko asiakkaita uudella paikkakunnalla jossa myös nimenrakentaminen vie pitkän ajan?

Riippuu täysin asiakaskunnan laajuudesta, iästä, tarpeesta käyttää yrityksen palveluita, joten noilla tiedoilla ei voi sanoa yhtään mitään. Mutta jos uusi paikkakunta on asukasmäärältään isompi, niin sanoisin että pysyminen vanhassa on riskialttiimpaa. Mutta voisiko joku nyt vastata kysymykseen että miten nii aivopieru...?

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin tästä syystä "mies ei suostu alkamaan siihen että..."

Sinä reppana elät siis elämääsi ihan täysin miehen ehdoilla! Saatko sinä edes ostaa sellaiset pikkuhousut kuin itse tahdot, vai määrääkö miehesi sekä hinnan, laadun että koon? Se tulikin jo selväksi, että mies ei lastenhoitoon ole koskaan osallistunutkaan.

Yritä saada se työ määräaikaisena siten, että saisit hankittua sekä uuteen työhön tarpeellista työkokemusta että työssäoloehtoa ansiosidonnaiseen. Mies kyllä tottuisi siihen tai sitten ei.

Toinen vaihtoehto on se, että lapset muuttaisivat sinun mukanasi. Merkitsisikö se sitten käytännössä eroa, kun mies ei ehtisi / viitsisi /välittäisi vierailla perheensä luona viikonloppuisin. Tämä voisi olla siinä mielessä parempi vaihtoehto. Silloin eläisit normaalia yksinhuoltajan arkea sen sijaan, että viikot kärvistelisit työpaikkakunnalla "tekemättä mitään hyödyllistä" vapaa-aikanasi ja viikonloput raataisit tuskassa siivotessasi miehen ja lasten sotkuja ja valmistaessasi heitä seuraavan viikon poissaoloosi.

Sulta on kyllä mopo karannut pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakaskunta pääosin vanhalla paikkakunnalla? Kai niitä asiakkaita sieltä uudeltakin paikkakunnalta löytyisi...

Siinä tuli aamun aivopieru.

Jaa miten niin?

 

Niin voisiko joku selittää että millä tavalla ylempi on aivopieru?

 

Väännetään sitten rautalangasta:

Yritystä perustettaessa menee tietty aika, ennen kuin asiakaskunta on riittävän suuri ja vakiintunut.

Mikäli tällainen jo toimiva siirrettäisiin toimimaan toiselle paikkakunnalle, tarkoittaisi se käytännössä aloittamista taas alusta.

Uudella paikkakunnalla saattaa jo olla samanalan yrityksiä, jolloin uudelle ei välttämättä edes riitä asiakkaita.

Voisin jatkaa listaa vieläkin, mutta etkähän jo ymmärtänyt.

Sehän riippuu ihan siitä työstä. Jos olisi hyvinpalkattua kokopäivätyötä mahdollisesti vielä etenemismahdollisuuksilla niin joo. Voisin harkita. Jos tätä tavallista kokoomusunelmaa eli jotain diipdadaapatyötä tessin minimillä ja ikinä ei tiedä millon loppuu. En ikimaailmassa. Alkaisin kehittelemään mielummin jotain tuloja joita voisi hankkia kotona.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Muuttaisin tästä syystä "mies ei suostu alkamaan siihen että..."

Sinä reppana elät siis elämääsi ihan täysin miehen ehdoilla! Saatko sinä edes ostaa sellaiset pikkuhousut kuin itse tahdot, vai määrääkö miehesi sekä hinnan, laadun että koon? Se tulikin jo selväksi, että mies ei lastenhoitoon ole koskaan osallistunutkaan.

Yritä saada se työ määräaikaisena siten, että saisit hankittua sekä uuteen työhön tarpeellista työkokemusta että työssäoloehtoa ansiosidonnaiseen. Mies kyllä tottuisi siihen tai sitten ei.

Toinen vaihtoehto on se, että lapset muuttaisivat sinun mukanasi. Merkitsisikö se sitten käytännössä eroa, kun mies ei ehtisi / viitsisi /välittäisi vierailla perheensä luona viikonloppuisin. Tämä voisi olla siinä mielessä parempi vaihtoehto. Silloin eläisit normaalia yksinhuoltajan arkea sen sijaan, että viikot kärvistelisit työpaikkakunnalla "tekemättä mitään hyödyllistä" vapaa-aikanasi ja viikonloput raataisit tuskassa siivotessasi miehen ja lasten sotkuja ja valmistaessasi heitä seuraavan viikon poissaoloosi.

 

 

Sulta on kyllä mopo karannut pitkälle.

Joo. Kyllä minäkin haluaisin kunnioittaa myös miehen mielipidettä. Mitä jos mies sanoisi, että nyt muutetaan 300 km:n päähän, ota tai jätä? Kyllä nousis poru av-mammojen keskuudessa, että jätä se sika...

Mietipä vähän pidemmälle...lapset kasvaa ja lähtee kotoa, mies löytää jonkun kivan taksikuskattavan joka tajoaa kuskillekin ns. kyydit. Olet sitten siellä vanhalla paikkakunnalla vuokrakopissa, ei miestä, ei tuloja, ei työkokemusta, ei eläkettä...lapsetkin lähti ulkomaille opiskelemaan.

Lapset pitää hoitaa niinkauan kun ne on alaikäisiä, muuten olet vastuussa vain itsestäsi etkä voi luottaa kuin itseesi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin tästä syystä "mies ei suostu alkamaan siihen että..."

Sinä reppana elät siis elämääsi ihan täysin miehen ehdoilla! Saatko sinä edes ostaa sellaiset pikkuhousut kuin itse tahdot, vai määrääkö miehesi sekä hinnan, laadun että koon? Se tulikin jo selväksi, että mies ei lastenhoitoon ole koskaan osallistunutkaan.

Yritä saada se työ määräaikaisena siten, että saisit hankittua sekä uuteen työhön tarpeellista työkokemusta että työssäoloehtoa ansiosidonnaiseen. Mies kyllä tottuisi siihen tai sitten ei.

Toinen vaihtoehto on se, että lapset muuttaisivat sinun mukanasi. Merkitsisikö se sitten käytännössä eroa, kun mies ei ehtisi / viitsisi /välittäisi vierailla perheensä luona viikonloppuisin. Tämä voisi olla siinä mielessä parempi vaihtoehto. Silloin eläisit normaalia yksinhuoltajan arkea sen sijaan, että viikot kärvistelisit työpaikkakunnalla "tekemättä mitään hyödyllistä" vapaa-aikanasi ja viikonloput raataisit tuskassa siivotessasi miehen ja lasten sotkuja ja valmistaessasi heitä seuraavan viikon poissaoloosi.

Sulta on kyllä mopo karannut pitkälle.

 

 

Joo. Kyllä minäkin haluaisin kunnioittaa myös miehen mielipidettä. Mitä jos mies sanoisi, että nyt muutetaan 300 km:n päähän, ota tai jätä? Kyllä nousis poru av-mammojen keskuudessa, että jätä se sika...

Oletteko ihan tosissanne, että monen sadan kilometrin päässä töissä käynti merkitsee "mopon karkaamista" liian pitkälle? Selittäkääpä nyt vähän tarkemmin, kun en ymmärrä!

Minä olen vetelehtinyt jo 20 vuotta pätkätöissä, välillä opiskelijana ( työvoimakoulutuksessa ja yliopistossa) ja muuta ajat ansiosidonnaisella työttömänä.

Tunnen itseni lisäksi monia muita perheellisiä, joilla on satojen kilometrien työmatka. Ei mitään havaintoa mopon karkailuista eikä edes eroista.

Olenko av-mammojen mielestä outo, kun en kertakaikkiaan pysty kunniottamaan sellaista miehen mielipidettä, että kieltäytyy hoitamasta omia lapsiaan? Tässä tapauksessa ovat sentään jo kouluikäisiä.

Ensimmäistä viestiä ( tämän ensimmäistä lainausta) kirjoittaessani en tiennyt miehen ammattia. Onhan se kieltämättä vähän vaikeampaa lastenhoidon kannalta  olla pitkiä yökyytejäkin ajava taksikuski kuin vaikkapa apteekkari, joilla on myös lupa vain tietylle paikkakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakaskunta pääosin vanhalla paikkakunnalla? Kai niitä asiakkaita sieltä uudeltakin paikkakunnalta löytyisi...

Siinä tuli aamun aivopieru.

Jaa miten niin?

Niin voisiko joku selittää että millä tavalla ylempi on aivopieru?

Etkö itse oikeasti ymmärrä?

Ensinnäkin yrityksiä on myös sellaisia että ne luvat saa tietylle paikkakunnalle. Ja toisekseen yrittäminen on sen verran riskialtista, että jos jo vakiintunut asiakaskunta on, ei todellakaan kannata riskeerata sitä muuttamalla jos ei aivan pakko ole. 

Alotuksessaan ap sanoi esteenä siirtymiselle olevan ainoastaan asiakkaat, ei toimipaikkalupa. Ja on se toisaalta aika riskialtista toimia ainoastaan yhden ja saman ihmisporukan varassa.

 

 

Kumpi on riskialttiimpaa, pitää tämänhetkiset asiakkaat ja tunnettavuus paikkakunnalla x, vai muuttaa 250km päähän jolloin varmasti menettää jokaisen tämänhetkisen asiakkaan ja on täysi epävarmuus onko asiakkaita uudella paikkakunnalla jossa myös nimenrakentaminen vie pitkän ajan?

Uudella paikkakunnalla tulisi rahaa vaimoltakin, nyt hän on vain elättinä kotona.

Vierailija kirjoitti:

mies ei suostu alkamaan siihen että kävisin vain viikonloppuisin kotona katsomassa lapsia. Lapset alakouluikäisiä. Mies ei voi muuttaa koska on yrittäjä ja asiakaskunta tällä paikkakunnalla. Muuttaisitteko vaikka tulisi ehkä ero?

Harvinaisen paskat perustelut. Mikä se sellainen yritys on että asiakkaita on vain yhdellä paikkakunnalla?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

mies ei suostu alkamaan siihen että kävisin vain viikonloppuisin kotona katsomassa lapsia. Lapset alakouluikäisiä. Mies ei voi muuttaa koska on yrittäjä ja asiakaskunta tällä paikkakunnalla. Muuttaisitteko vaikka tulisi ehkä ero?

 

 

Harvinaisen paskat perustelut. Mikä se sellainen yritys on että asiakkaita on vain yhdellä paikkakunnalla?

Miten jotkut ihmiset voi olla näin täydellisen ymmärtämättömiä ja tietämättömiä maailman menosta? Kuvitteletko, että vaikka kampaajalla käy porukkaa jostain yli kahden sadan kilsan päästä? (Varmasti joillakin, mutta takuulla pienempi osa.) Ja että ne lempikampaajaansa tyytyväiset asiakkaat sitten kävisivät jatkossakin siellä parin sadan kilsan päässä? Tässä tapauksessa kyse on sitä paitsi taksikuskista, jolla on lupa toimia vain tietyllä alueella.

Muuttaisin sitten, jos seuraavat ehdot täyttyisivät:

-Lapset saisivat koulupäivän jälkeen lämmintä ruokaa ja he saisivat jatkaa harrastuksiaan.

-Työpaikasta nettoaisi riittävästi, niin että vuokran ja työmatkojen jälkeenkin perheen tulot olisivat nykyistä paremmat.

Lisäksi olisi mukava jos:

-Työtunteja olisi mahdollista tehdä sisään ja saisin pitää usen perjantain vapaata (jolloin pääsisin kotiin jo torstai-iltana)

-Työn ja kodin välinen matka olisi helposti ja nopeasti tehtävissä (esim junalla).

-Mies olisi paljon viikonloppuna vapaalla jolloin meille jäisi paljon yhteistä aikaa

Maailma on nykyään internetin ja videopuhelujen ansiosta pieni. En usko, että tuossa tilanteessa vieraantuisi lapsista.

Ja niin, ilman miehen lupaa en kuitenkaan lähtisi. Vaan saisin hänetkin näkemään asian hyvät puolet.

Mikä syy siihen on, että mies niin kovasti vastustaa? Meneekö teillä muuten hyvin? Onko erosta puhuttu paljon jo ennen tätä muutto-asiaa?