Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Menevät ihmiset ovat outoja

Vierailija

Itse vietän paljon aikaa yksin kotona ja aina kun minulta kysytään, että mitä olet tehnyt (viimeksi tuota kysyttiin 4-5v sitten, kun olin vielä sosiaalinen edes jossain määrin), vastaan, että oleskellut kotona. Katse on vastauksen jälkeen aina yhtä hämmentynyt. Miksei kukaan hämmästele sitä että jatkuvasti pitäisi olla eri paikassa ja koko ajan liikkeessä? Eikö jatkuva meneminen tarkoita, että ihminen ei viihdy itsensä ja ajatustensa kanssa?

Turhapuronkin vaimo valitti kun mies vain makaa sohvalla, eikä tee mitään. Uuno huomautti osuvasti että sohvalla paikallaan maatessakin elistössä ja aivoissa tapahtuu miljoonia asioita yhtä aikaa. Paikallaan olokin on siis vaativaa tekemistä. Riippuu tietysti mitä ihmisten aivoissa tapahtuu. Ne joilla on vilkas aivotoiminta, saavat ihan tarpeeksi toimintaa pelkästä olemisesta, eikä näin ole suurta tarvetta hakea joka sekunti jännitystä ulkoisista asioista.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Olen samaa mielta. Yksin olemisen taito puuttuu liian monilta ihmisilta ja lisaksi yksin olemista pidetaan jotenkin kummallisena ja poikkeavana olotilana. Itse viihdyn loistavasti yksin pitkiakin aikoja, enka tarvitse muita ihmisia ponkittamaan itsetuntoani tai viihdykkeeksi. Toki on joskus mukavaa tavata muita ihmisia ja kayda ulkona, mytta yksin olemisne on minulle se luonnollisin olotila, josta nautin ja jolloin rentoudun parhaiten. Vaentungos on  mielestani ahdistavaa. Samoin juhlat, joissa pitaa vakisin jutella monien, usein tuntemattomien kanssa niita naita.

Vierailija

Jos ihminen on sisäisesti levoton, niin hän alkaa kiipeämään seinillä, ellei ole menossa.

toisaalta - toiset ovat niin kinesteettisiä, että heillä pitää olla jokin osa itsestä koko ajan liikkeellä. 

Vierailija

Ihminen, jonka tekemiset ovat lähinnä "oleskelua", on yleensä hyvin tylsää seuraa. Ihmisen outoput kuin vastaa aika hyvin inputia: ihminen, joka tekee, kokee, miettii ja altistaa itseään uudelle, pystyy paremmin jakamaan mielenkiintoisia ajatuksia, kokemuksia ja oivalluksia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jonka tekemiset ovat lähinnä "oleskelua", on yleensä hyvin tylsää seuraa. Ihmisen outoput kuin vastaa aika hyvin inputia: ihminen, joka tekee, kokee, miettii ja altistaa itseään uudelle, pystyy paremmin jakamaan mielenkiintoisia ajatuksia, kokemuksia ja oivalluksia.

Miksi pitäisi jakaa yhtään mitään? Ja eikö tekeminen ole pois pohdiskelulta? Eikö pohdiskelu ole kokemista?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jonka tekemiset ovat lähinnä "oleskelua", on yleensä hyvin tylsää seuraa. Ihmisen outoput kuin vastaa aika hyvin inputia: ihminen, joka tekee, kokee, miettii ja altistaa itseään uudelle, pystyy paremmin jakamaan mielenkiintoisia ajatuksia, kokemuksia ja oivalluksia.

Itse aiemmin olin koko ajan menossa. Nyt olen lähinnä paikallaan. Tämä on parempi. En haluan ilmentää kokoajan jotakin ihme meininkiä. Ja kun menee itseensä syvälle kyllä sitä sieltä löytyy paljon enemmän, kuin mistään ravintolaillasta tai opiskeluporukasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi jakaa yhtään mitään? Ja eikö tekeminen ole pois pohdiskelulta? Eikö pohdiskelu ole kokemista?

Jos ei halua pitää yllä ystävyyssuhteita, ei tietenkään tarvitse jakaa mitään. Voi viettää vaikka kaiken aikansa turhapuromaisesti sohvalla möllöttäen, kattoa tuijottaen. Mutta normaalisti jos ihmiset tuntuvat kummastelevan tekemättömyyttä, se johtuu siitä, ettei tällaisella ihmisellä ole välttämättä kovinkaan paljon annettavaa.

Voitko selventää noita kahta muuta kysymystäsi? -4

Vierailija

Minusta tässäkin asiassa pitäisi vaan hyväksyä erilaisuus, eikä vieroksua toisen erilaisuutta. Sehän on ihan aivotutkimuksin todettu, että introverttityypeillä aivokuoren aktiivisuus on levossakin korkea, ja siksi he eivät kaipaa paljoa tekemistä ja seuraa vaan tasapainottavaa rauhaa. Ekstroverteillä taas aivokuori on levossa hyvin epäaktiivinen ja he kokevat sen tylsistymisenä, ja etsivät virikkeitä. Kyse on tasapainon hakemisesta: aivoiltaan liian aktiivinen etsii rauhaa, liian rauhallinen aktivaatiota.

Eikä näistä voi eikä tarvitse tehdä mitään päätelmiä siitä että toinen tyyppi olisi parempi tai henkisesti kehittyneempi kuin toinen. Molemmat ominaisuudet on neutraaleja eikä minkään sortin ongelmia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Itse vietän paljon aikaa yksin kotona

Eikö jatkuva meneminen tarkoita, että ihminen ei viihdy itsensä ja ajatustensa kanssa?

Onko esim. metsässä kävely yksin omien ajatustesi kanssa liikaa menemistä? Tarvitseeko sinun nimenomaan olla kotona?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi jakaa yhtään mitään? Ja eikö tekeminen ole pois pohdiskelulta? Eikö pohdiskelu ole kokemista?

Jos ei halua pitää yllä ystävyyssuhteita, ei tietenkään tarvitse jakaa mitään. Voi viettää vaikka kaiken aikansa turhapuromaisesti sohvalla möllöttäen, kattoa tuijottaen. Mutta normaalisti jos ihmiset tuntuvat kummastelevan tekemättömyyttä, se johtuu siitä, ettei tällaisella ihmisellä ole välttämättä kovinkaan paljon annettavaa.

Voitko selventää noita kahta muuta kysymystäsi? -4

Tarkoitin että jos jatkuvasti on menossa, missä vaiheessa sitä ehtii pohdiskella kaiken maailman asioita? Kyllähän sitä ajattelee keskellä vilskettä ja hulinaakin jotain, mutta se ei ole syvällistä ajattelua. Kyllä "möllöttäjällä" voi olla hyvinkin paljon annettavaa. Ei ehkä minun mielestäni tylsiä arkisia kokemuksia, mutta ehkäpä mielenkiintoisia ajatuksia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, jonka tekemiset ovat lähinnä "oleskelua", on yleensä hyvin tylsää seuraa. Ihmisen outoput kuin vastaa aika hyvin inputia: ihminen, joka tekee, kokee, miettii ja altistaa itseään uudelle, pystyy paremmin jakamaan mielenkiintoisia ajatuksia, kokemuksia ja oivalluksia.


Komppi tälle. Elämänkokemukset ja sosiaaliset taidot karttuvat vain elämällä. Ei yksin kotona istuskelemalla. Toki tekemistäkin on monenlaista, kaikki kaavamainen ja samanlaisena toistuva tekeminen ei kartuta kokemuksia. Eikä kaikkea tietenkään tarvitse itse kokea oppiakseen jotain.

Mutta tuollainen omahyväinen asenne kuten ap:lla eli että minä ja kotini ovat kaikki mitä tarvitsen ja muusta viis - se kielii, että ap:ta ei taida pahemmin edes kiinnostaa se, miten muu maailma makaa.

Minä vahvasti uskon siihen, että aivot tarvitsevat polttoaineeksi myös kokemuksia ja vaikutelmia ja muilta ihmisiltä saatavaa haastavaa sparrausta ja uusia näkökulmia.
Tietysti myös aikaa ja tilaa prosessoida sitä "inputtia", käyttääkseni lainaamani kirjoittajan hyvää termiä.

Joten tässäkin kai kultainen keskitie on paras. Kanssakäymistä muiden kanssa, kokemuksia ja rajojen ylittämistä - JA rauhaa olla ja miettiä myös.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi jakaa yhtään mitään? Ja eikö tekeminen ole pois pohdiskelulta? Eikö pohdiskelu ole kokemista?

Jos ei halua pitää yllä ystävyyssuhteita, ei tietenkään tarvitse jakaa mitään. Voi viettää vaikka kaiken aikansa turhapuromaisesti sohvalla möllöttäen, kattoa tuijottaen. Mutta normaalisti jos ihmiset tuntuvat kummastelevan tekemättömyyttä, se johtuu siitä, ettei tällaisella ihmisellä ole välttämättä kovinkaan paljon annettavaa.

Voitko selventää noita kahta muuta kysymystäsi? -4

Tarkoitin että jos jatkuvasti on menossa, missä vaiheessa sitä ehtii pohdiskella kaiken maailman asioita? Kyllähän sitä ajattelee keskellä vilskettä ja hulinaakin jotain, mutta se ei ole syvällistä ajattelua. Kyllä "möllöttäjällä" voi olla hyvinkin paljon annettavaa. Ei ehkä minun mielestäni tylsiä arkisia kokemuksia, mutta ehkäpä mielenkiintoisia ajatuksia.

Olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi. Kyllä ainakin minä tarvitsen paljon yksinoloa ja sulatteluaikaa. -4

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi jakaa yhtään mitään? Ja eikö tekeminen ole pois pohdiskelulta? Eikö pohdiskelu ole kokemista?

Jos ei halua pitää yllä ystävyyssuhteita, ei tietenkään tarvitse jakaa mitään. Voi viettää vaikka kaiken aikansa turhapuromaisesti sohvalla möllöttäen, kattoa tuijottaen. Mutta normaalisti jos ihmiset tuntuvat kummastelevan tekemättömyyttä, se johtuu siitä, ettei tällaisella ihmisellä ole välttämättä kovinkaan paljon annettavaa.

Voitko selventää noita kahta muuta kysymystäsi? -4

Tarkoitin että jos jatkuvasti on menossa, missä vaiheessa sitä ehtii pohdiskella kaiken maailman asioita? Kyllähän sitä ajattelee keskellä vilskettä ja hulinaakin jotain, mutta se ei ole syvällistä ajattelua. Kyllä "möllöttäjällä" voi olla hyvinkin paljon annettavaa. Ei ehkä minun mielestäni tylsiä arkisia kokemuksia, mutta ehkäpä mielenkiintoisia ajatuksia.

Täällä muuten yksi niin tylsä introvertti-möllöttäjä, että en edes juuri ajattele mitään kun itsekseni olen kotona tai vaikka koiran kanssa lenkillä. Minä vaan aistin mitä nyt ympäristössä tapahtuu, ja oman olemassaoloni, mutta pääosin en ajattele mitään. Sellainen oleminen ilman ajattelua on ihanan rauhallista. 

Toisaalta mulla on se hyvä puoli että olen niin ääri-introvertti, että en kaipaa ihmisten seuraa. Mun ei siis tarvitse murehtia onko mulla jotain annettavaa heille tai olenko tylsä. Olen mikä olen, ja se on itselleni ok, ja ihan sama onko muille.

Vierailija

Ei kotona oleminen tarkoita "ainakaan mulla" että makaa vain sohvalla. Tekemistä riittää enemmän kuin aika antaisi myöten.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ei kotona oleminen tarkoita "ainakaan mulla" että makaa vain sohvalla. Tekemistä riittää enemmän kuin aika antaisi myöten.

Jep, sama täällä. Siksi vierastankin oleskelu-verbin käyttöä kotona olemisesta puhuttaessa. Kyllä kirjoittaminen, ruoanlaitto, piirtäminen tai elokuvien katsominen on minusta kaukana passiivisesta oleskelusta. -4

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat