Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mies rikkoi suutuspäissään juomalasin lähelläni, mitä sinä tekisit?
19.10.2015 |
Mies rikkoi juomalasin sohvapöytään, jonka ääressä olin.
Lapsetkaan eivät olleet kaukana, mutta minä olen henkilö, jota vastaan mies näitä voimakkaita tunnepurkauksia saa. Ei siis ollut ensimmäinen kerta. Ja luottamus siihen, että olisi viimeinen, on kovin heikko. Ollaan käyty parillakin perheterapeutilla juttelemassa asiasta. Mut kovin isoa muutosta asiassa ei ole vuosien aikana tapahtunut. Ei siis ehkä myöskään huonompaan suuntaan, vaikka terapeuttia lainaten 'väkivallalla on tapana raaistua'.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehen väkivalta johtuu sinun väkivallastasi, tulisi hänen jättää sinut eikä oikaista sinua vastaväkivallalla. Ja miesvihahuutajilke tiedoksi, että sama neuvo vaikka sukupuolet olisivat toisin päin.
Ap meillä on sama tilanne muuten, mutta mykkäkoulua en pidä. Mies sanoo että en anna puheenvuoroa vaikka puhuu tuntikaupalla. En saa sanottua mitä haluan ja jos saan mies on eri mieltä. Hän perustelee kaiken logiikalla eikä usko minun kokemuksen olevan edes tosi. Terapiaan pääsyä odotamme. Mies rikkonut vaikka mitä suuttuneena, esim läppärin. En uskalla aina edes sanoa mitä mieltä olen esim lasten kasvatuksesta, hänellä tiukempi kuri.
> Hyvässä suhteessa kumppani
> saa toisen kukoistamaan ja parhaat puolet esiin
Mieheni odottaa minulta jotain tällaista. Käsitykseni mukaan hän toivoo, että olisin hänelle jonkinlainen tsemppari, personal trainer tms. Joku aviopuoliso onkin varmaan sellainen. Itse en kuitenkaan ole, enkä voisi edes kuvitella myöskään olevani jokin life coach perheen ulkopuolisessa ammatissani. En vain ole luonteeltani sellainen. (Ja itse en kaipaa, että puolisoni minua erityisesti tsemppaisi, normaali elämä riittää.)
Edellä olevan johdosta mies sanoo, etten arvosta häntä. Ja etten tue häntä ja lyttään hänen ideoitaan, jos en heti innostu hänen ajatuksistaan. Minun suhtautumiseni kuulemaa vie hänen toimintakykyään. Minusta taas tuntuu, että koetan minä lapioida arvostusta kuinka paljon tahansa, on se jokin pohjaton kaivo, jonne se katoaa.
En sitten tiedä, onko tällä mitään tekemistä miehen äkkipikaisuuden kanssa. Ehkä ei. Onpahan yksi piirre miehessäni.
ap
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut vöhän samantapaisessa suhteessa. Menin kotelooni ja mykäksi siinä vaiheessa, kun mies alkoi saada pitkiä raivopäisiä monologikohtauksia. En halunnut provosoida yhtään, joten ainoa keino oli sulkeutua. Tosin hyvin lyhyen ajan jälkeen jätin miehen.
Suhde kesti viisi vuotta ja miehen henkinen väkivalta paheni koko ajan. Kävimme alussa terapiassa, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Jotkut ihmiset eivät vaan sovi yhteen ja yhteiselo vaatii aina molemmilta sopeutumista ja joustoa. Ei voi olettaa toisen olevan oikeassa ja toisen muutoksen tarpeessa.
Hyvässä suhteessa kumppani saa toisen kukoistamaan ja parhaat puolet esiin. Huonossa taas nousee esiin piirteitä, jotka ovat ihan uusia ja negatiivisia. En halua sellaista suhdetta enää koskaan.