Lue keskustelun säännöt.
Huomenna haen itselleni apua, en jaksa enää.
ap
18.10.2015 |
Vuosia olen aikonut, huomenna teen sen. Työnarkomaani mieheni on aamupäivän kotona ja hoitaa lapsia, toivottavasti saan ajan aamupäivälle. Muuten avun saanti taas lykkääntyy. Olen niin lopussa, en jaksa :'(
Kommentit (52)
Toivoa sinulle kaikkea hyvää ja kovasti voimia, ap! Hyvä, että huolehdit itsestäsi!
Voin samaistua jossakin määrin tuossa anoppiasiassa. Minullakin on anoppi, joka toisaalta auttaa ja tukee, mutta toisaalta sitten haluaa aina tietää kaikesta kaiken ja kommentoida kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän että tämä palsta on yksi paskakaivo, mutta luotan että täällä on edes muutama selväjärkinen ja samankokenut. Odotan sitä että saan puhua, aion ostaa herkkuja ja palkita itseni kun haen apua. Haluan itkeä, saada olla joskus heikko. Haluan että joku ymmärtää.
minunkin anoppini on ihana ja auttavainen, mutta tuntuu pahalta jos joku tulee liian lähelle, tietää liikaa. Säälii.
Vierailija kirjoitti:
Mies onkin meillä se anopille kertoja, on myös tosi läheinen isänsä kanssa ja sitä kautta anoppi saa tietää kaiken. Haluan pitää vähän tiukempaa linjaa. Ystäväni haki aika vasta psykoterapiaa täältä seudulta, lähes kaikki terapeutit ovat varattuja kuukausiksi. Yritän saada ainakin ensiapua tuolta tk:sta, uskon että psykoterapiaa tarvitsen jokatapauksessa vielä. Minua pelottaa että joudun osastolle ja eroon lapsista, että olen niin loppu ja vakavasti masentunut etten edes itse ymmärrä sitä. Mies sanoo vain ettei usko että asiat ovat niin huonosti. Mutta hän ei tiedä pääni sisältöä, ei kukaan tiedä. Kiitos, on ihanaa saada tukea täältä. Minulla ei ole oikein ystäviäkään joille voisin puhua...
Olisiko mahdollista, ettei miehesi puhuisi aivan kaikista asioista isälleen? Esimerkiksi kaikki sinun terveyttä koskevat asiat ovat sellaisia, että niiden pitäisi pysyä ihan teidän kahdenvälisinä. Jos appi/anoppi jotain olisivat joskus sattuneet kuulemaan, kohtuullista olisi vähintään se, etteivät siitä lähtisi sinulle tai kenellekään muulle huutelemaan.
Miksi ajattelet, että joutuisit osastolle? Onko sinulla aivan joka hetki elämässä synkkä, vai tuntuuko välillä paremmalta?
En osaa sanoa mistä sen pikku kaupungissa löytää. Ehkä ihan googlettamalla. ja ehkä siellä tk on nopeampi auttamaan, koska on vähemmän ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö imetys lopettaa jos määrätään ahdistus/masennuslääkkeet? Onko ne kaikki sellaisia että ei saa olla raskaana tai imettää? Haaveillaan vauvastakin vielä, ehkä kuitenkin pitäisi saada itsensä kuntoon ensin. Rakastan lapsiani niin paljon :'(
Lääkkeitähän ei tietenkään ole pakko aloittaa, jos ei halua. Minusta on tympeää, kun usein vaan lykätään lääkket kouraan eikä keskusteluavusta tietoakaan ja jätetään yksikseen selviämääm... Jos jotenkin haluat itseäsi kuitenkin lääkitä, niin huolehdi, että saat tarpeeksi vitamiineja ja omega-3:sta.
Tsemppiä!
Jos teillä ap on niin pieniä lapsia että ovat neuvolan asiakkaana, ota yhteys neuvolan kautta ja kerro ongelmistasi niin saat lastenhoitoapua kotipalvelun kautta terapiakäyntiesi ajaksi tms. Näin ainakin mikäli asut suuremmalla paikkakunnalla. Minulle tuli oman sairastumisen kautta tänä vuonna kotipalvelu tutuksi, tämän vuoden alusta uudelleen käyttöön otettu järjestelmä joka on tehty tukemaan kriisissä olevia lapsiperheitä. Tk:n kautta voit päästä psykiatrisen hoitajan ensiarvioon nopeastikin ja saada sieltä tk-lääkärin kautta lähetteen mikäli tarvitset pidempää terapiaa, mutta terapiaan pääsyn helppoudesta en tiedä kun en lopulta tarvinnut pidempiaikaista ammattiapua, vaan lepoa ja omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Asiat järjestyvät vielä joku päivä. Ole vahva!
En kehtaa sanoa neuvolassa enää mitään, olen vakuutellut siellä että jaksan eikä ole mitään ongelmaa, nyt ei lapsillakaan ole aikoja tiedossa muutamaan kuukauteen. Appivanhempani tietävät jotain yksittäisiä juttuja kotoani ja kyselevät niistä joskus, eivät varsinaisesti tiedä ongelmistani mutta arvaavat varmasti. Olen näkevinäni säälin heistä joskus.
8 aukeaa ajanvaraus, jännittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kädet tärisee ja sydän hakkaa, soitin!
Ei viedä lapsia... Minun lääkärini teki aikanaan virkavelvollisuuden nojalla meistä lasuilmon, kun hain apua ahdistukseen ja masennukseen. Ihan normaalisti kerran tapasivat lapset ja minut, ja homma lopetettiin.
Hyvä, että haet apua. Minulla oli alussa lääkkeet mukana, mutta lopetin ne. Terapiaa saan mt-toimistosta ja olin myös avo-osastolla pari viikkoa. Nyt ollaan menossa voiton puolella, prosessissa mennyt vuosi.
Sukulaisten (miehen sellaisten) osalta oon saanut selkään puukotusta, ja nyt ajatellen en olisi niin avoin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei viedä lapsia... Minun lääkärini teki aikanaan virkavelvollisuuden nojalla meistä lasuilmon, kun hain apua ahdistukseen ja masennukseen. Ihan normaalisti kerran tapasivat lapset ja minut, ja homma lopetettiin.
Hyvä, että haet apua. Minulla oli alussa lääkkeet mukana, mutta lopetin ne. Terapiaa saan mt-toimistosta ja olin myös avo-osastolla pari viikkoa. Nyt ollaan menossa voiton puolella, prosessissa mennyt vuosi.
Sukulaisten (miehen sellaisten) osalta oon saanut selkään puukotusta, ja nyt ajatellen en olisi niin avoin....
Kyllä minä tiedän äidin joka sairastui lievään masennukseen ja menetti lapsensa sijaiskotiin aikuisikään saakka. Nämä asiat ovat monesti paikkakuntakohtaisia eri puolilla suomea sossut toimivat eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää että lapset viedään, meillä on hyvä avioliitto ja mies on loistava isä. Pelkään vain sitä että joudun osastolle koska olen niin totaalisen uupunut, en tiedä. En saanut vielä aikaa, lupasivat soittaa.
Tsemppiä ja halaukset sulle. Oot ajatuksissani.
Kiitos taas teille tsempanneille <3 Toivottavasti saisin nyt vihdoin apua.
Näkeekö neuvolan terkka nämä mt-puolella käynnit kun sitten taas käytän lapsia neuvolassa?
Riippuu kaiketi paikkakunnasta mutta jos OIKEASTI haluaa apua, niin kannattaa suunnata yksityiselle. Julkiselta puolelta tulet saamaan vain pahemman olon ja lokaa niskaan. Huomaat sen sitten kun olet jo lirissä
Haluaisin toivottaa myös jaksamista. Ollessani 15 toinen vanhemmistani sairastui masennukseen. Olisin antanut kaikkeni että hän olisi hakenut apua tai ottanut sitä vastaan. Voimia!
Sama täällä. Mutta älä odota palstalta liikaa ymmärrystä, sun pitäis täälläkin olijoiden mielestä reipastua sitten noin kahdessa kuukaudessa.