Huomenna haen itselleni apua, en jaksa enää.
Vuosia olen aikonut, huomenna teen sen. Työnarkomaani mieheni on aamupäivän kotona ja hoitaa lapsia, toivottavasti saan ajan aamupäivälle. Muuten avun saanti taas lykkääntyy. Olen niin lopussa, en jaksa :'(
Kommentit (52)
Hyvä kun haet. Mene yksityiselle, pääset aamupv.ja avunhaku ei enää siirry.
Tsemppiä
Vihaan tuota sanontaa "asioilla on tapana järjestyä". Ei asioilla todellakaan ole tapana itsestään järjestyä. Siksihän ap:kin hakee apua, koska ne ei muuten järjesty.
Olen ollut pienestä lapsesta asti masentunut. Muistan kun ehkä 6vuotiaana mietin että menen tielle makaamaan. Enää en ole itsetuhoinen, lähinnä vain ahdistaa ja pelottaa kaikki. Kärsin fyysisistä oireista. Olen ajatellut että kyllä pärjään ja asiat järjestyy, nyt luovutan.
Pitääkö imetys lopettaa jos määrätään ahdistus/masennuslääkkeet? Onko ne kaikki sellaisia että ei saa olla raskaana tai imettää? Haaveillaan vauvastakin vielä, ehkä kuitenkin pitäisi saada itsensä kuntoon ensin. Rakastan lapsiani niin paljon :'(
Vakuutukset eikai korvaa psyykkeestä johtuvia lääkärikäyntejä, vai? Olen ajatellut että menen tk:hon mt-puolelle.
Hienoa ap! Onnea avun saamiseen!
Suomalaisten pitäisi päästä eroon siitä ajatusmallista, että avun pyytäminen on heikkoutta, ja apua saa pyytää vasta, kun on jo ihan loppuun palanut. Avun pyytämisessä ei ole mitään heikkoa tai väärää. Jokainen tarvitsee joskus jossain asiassa apua.
HEI
Tuskin saat aikaa huomiseksi, mutta ota seuraava,minkä saat. Älä jätä ajan varaamista enää seuraavaan päivään, sillä seuraavia päiviä on ajan jatkumossa loputtomasti, etkä saa apua ikinä.
kiitos ihanista viesteistä. Minulla on lähipiirissä ihmisiä jotka ovat laukoneet näitä "ota itseä niskasta kiinni", "reipastu" ym kommentteja. Tehty selväksi että masennus on laiskuutta. Se on painanut vain syvemmälle ja saanut aikaan lisää itsesyytöksiä. Se on vain fakta että koko elämäni on ollut todella rankka enkä koskaan ole saanut kunnolla apua. Nyt on pakko hakea, jo lasteni takia.
Kyllä, aion ottaa heti seuraavan ajan minkä saan. Ahdistaa vain kun pitää sitten viedä lapset anopille jos en nyt pääse, anoppi on superihminen eikä ymmärrä miten olen näin vähästä loppu, vaikka ei hän edes tiedä elämääni. En tiedä minkä menon valehtelisin syyksi.
Jos et halua kertoa anopille, niin sanot, että menet lääkäriin. Se on sinun oma asiasi. Apua nyt tarvitset. Hienoa, että haet apuja.
ja sitten, kun siltä tuntuu, niin kerrot, että olet loppu rättiväsynyt ja masentunut. Tai sitten pidät omana tietonasi ja kerrot kenelle haluat, jos haluat, jos siltä tuntuu.
superihmisetkin on vain ihmisiä...etkös sinäkin ole tähän asti ollut superihminen ja nyt tuli se homma katsottua ja alkaa uusi vaihe.ehkä anopillakin voi olla eri vaiheita.
voimia sinulle.
Sano meneväsi hammaslääkäriin tai gynekologille vaikka mitä se hänelle kuuluu. ..hyvä kun haet apua. Suosittelen yksityistä psykiatria. Saat heti apua. Kela korvaa osan käynnistä. Se on sen arvoista. Mulla kokemusta. Tee se. Voimaa !!
Kiitos. Anoppi tietää niin kaiken meidän perheen asioista, huoh... Ehkä sanon että olen niin väsynyt tai neuvottelen miehen kanssa, jos hän voisi yhtään joustaa töistä. Miten tuo yksityinen toimii? Minun pitäisi kai heti löytää joku psykologi? Täällä pikkukaupungissa ei taida edes olla yksityistä..
On muuten todella inhottavaa kun av hiljenee klo 23, minulla on ahdistus yleensä silloin pahimmillaan. Olen saanut lapset nukkumaan ja ajatukset vain pyörii samaa mustaa ympyrää, täältä olen monesti saanut apua ja tukea.
Silloin kun väsyin, sain hyvää hoitoa kun soitin terveyskeskukseen ja kerroin tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Anoppi tietää niin kaiken meidän perheen asioista, huoh... Ehkä sanon että olen niin väsynyt tai neuvottelen miehen kanssa, jos hän voisi yhtään joustaa töistä. Miten tuo yksityinen toimii? Minun pitäisi kai heti löytää joku psykologi? Täällä pikkukaupungissa ei taida edes olla yksityistä..
Voit omalta osaltasi päättää, ettet pidä anoppia ajan tasalla perheenne asioista. Omien rajojen pitäminen tuntuu lopulta tosi hyvältä :)
Yksityinen toimii siten, että etsit yksityisen lääkärin / terapeutin / psykologin, ja varaat sinne ajan. Käyt keskustelemassa, maksat käynnistäisi heti sen jälkeen ja Kela korvaa siitä osan, jos on Kelan piiriin kuuluva asia.
Voit hyvin ottaa ajan myös toiseen kaupunkiin.
Älä huoli ap, minä ainakin olen täällä linjoilla vielä ja keskustelen mielelläni kanssasi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vihaan tuota sanontaa "asioilla on tapana järjestyä". Ei asioilla todellakaan ole tapana itsestään järjestyä. Siksihän ap:kin hakee apua, koska ne ei muuten järjesty.
Olet tainnut ymmärtää tuon sanonnan ihan väärin..
Asioilla oikeasti on tapana järjestyä. Ei välttämättä itsekseen mutta jotenkin kuitenkin. Ap:nkin asiat ovat järjestymässä kun nyt uskaltautuu hakemaan apua.
Tiesitkö muuten, että sinun voi olla mahdollista päästä myös terapiaan, jos katsotaan että ongelma on työkykysi esteenä ja sinä olet vielä työikäinen. Käytännössä menee siten, että kun löydät sopivan terapeutin, hän laatii hakemuksen terapiasta, jonka toimivat Kelaan ja käyt sitten paikan päällä vielä juttelemassa asiasta, kun kutsuvat. Näin meni ainakin silloin 20 vuotta sitten, kun itse hain ja sain terapiaan tukea Kelalta.
Mies onkin meillä se anopille kertoja, on myös tosi läheinen isänsä kanssa ja sitä kautta anoppi saa tietää kaiken. Haluan pitää vähän tiukempaa linjaa. Ystäväni haki aika vasta psykoterapiaa täältä seudulta, lähes kaikki terapeutit ovat varattuja kuukausiksi. Yritän saada ainakin ensiapua tuolta tk:sta, uskon että psykoterapiaa tarvitsen jokatapauksessa vielä. Minua pelottaa että joudun osastolle ja eroon lapsista, että olen niin loppu ja vakavasti masentunut etten edes itse ymmärrä sitä. Mies sanoo vain ettei usko että asiat ovat niin huonosti. Mutta hän ei tiedä pääni sisältöä, ei kukaan tiedä. Kiitos, on ihanaa saada tukea täältä. Minulla ei ole oikein ystäviäkään joille voisin puhua...
Älä nyt perkele mene vain minnekään yksityiselle rahastusasemalle!!!! Anteeksi kielenkäyttö, mutta nämä psyk sessiot ovat luokattominta kuraa, edes julkisella ei ole sellaista! 20 minuutin käynti, lasku jotain 150 euroa ja istut tyhjänä käytävällä.
Paikallinen kriisikeskus jne on paras paikka lähteä ratkomaan tätä ongelmaa.
Hyvä homma, siitä se lähtee. Asioilla on tapana järjestyä!