Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Toivotaan lasta mutta pelko sairaasta lapsesta estää tämän.

Vierailija

Onko ihan normaalia että pelkää saavansa sairaan lapsen niin paljon että se tulee esteeksi. Näin meillä :( tiedän myös että kuka vaan missä iässä vaan voi sairastua mutta tämä ajatus auttaa vain hetken. Meillä kaksi ihanaa lasta ja kolmas olis toiveena. Keskenmeno myös ollut lapsemme välissä mutta kuopuksen kohdalla todettiin niskaturvotus joka teki raskauden yhtä helvettiä psyykkisesti. Toivoisin vielä saada kantaa lasta, rakastas, kasvattaa ja saada "suurperheen", sisarrakkautta. Ei mene yhteen nämä ajatukset ollenkaan. Pelko tulee väliin. Enkä nyt halua kuulla että ei niitä lapsia tarvi tehdä niin monta vaan onko muilla samanlaiset pelot ja ajatukset. Tai olenko vaan hullu :/

Kommentit (4)

Vierailija

Ekan kohdalla pelkäsin että hän ei ole terve tai että sairastuisi pienenä, hän on ainakin tähän asti ollut terve. Toisen kohdalla en sairastumista samalla tavalla pelännyt, hänellä on synnynnäinen vamma.

Vierailija

Niin, onhan tuo ihan todellinen mahdollisuus. Jos se ei käy, ei pidä hankkia lasta.

Tämä asia ei ole monimutkainen: joko hyväksyt riskin tai et.

Vierailija

Pelko ei ole estänyt lapsen hankkimista, mutta mietin sairastumista paljon. Erityisesti pelkään, että lapsi olisi kehitysvammainen. Teen itse töitä kehitysvammaisten ja muiden kognitiivisita pulmista kärsivien lasten kanssa, ja kyllä tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa. Ja kun töissä päivittäin näki lapsi, joilla on jos jonkinlaista häiriötä, niin vähän hämärtyy myös se, että suurin osa lapsista on ihan normaaleja. Itselläni on nyt yksi juuri 1v täyttänyt lapsi ja koko raskausajan mietin lapsen mahdollista vammaisuutta, ja edelleen etsin päivittäin mahdollisia merkkejä esim. taantumasairauksista. Ehkä parin vuoden päästä voin hengähtää kehityksellisten sairauksien osalta, kunnes alan pelätä sitä kaikkea muuta, mitä eteen voi tulla...

Vierailija

Ensimmäisen kohdalla pelkäsin tietty myös, mutta pakkohan se oli uskaltaa, jos lapsen haluaa. Toisen kohdalla mietitytti vähän, mutta sisaruksen kuitenkin halusin ja kaksi lasta tuntui muutenkin minimiltä. Kolmannen kohdalla pelotti sitten eniten, varmaan koska se oli ikään kuin "ylimääräinen" lapsi, eli ei olisi ollut aivan pakko yrittää vielä kolmatta. Tuntui myös mahdottomalta ajatukselta, että voisi vielä kolmannen kerran käydä niin hyvä tuuri, että saa terveen, ihanan lapsen. Nyt meillä on se kolmas, aivan ihana lapsi! Ja nyt mä pelkään enemmän, että jommalle kummalle vanhemmista käy jotain... Ei ole helppoa, tiedän, mutta ilman riskin ottoa ei voi voittaakaan...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat