Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei tue jatkokouluttautumisunelmissa :(
18.10.2015 |
Minulla on jo yksi ylempi korkeakoulututkinto ja työskentelen mielenkiintoisten kysymysten parissa, mutta vasta työelämä konkreettisesti osoitti, että sitä oikeaa unelmaduunia tehdäkseen täytyisi melkeinpä olla kaksi tutkintoa, kummallakaan ei yksinään niissä minun unelmahommissa tee juuri mitään, ellei käy helkkarin hyvä nakki - ja sellaista ei ole aikaa eikä varaa jäädä odottelemaan. Esimerkiksi omalla esimiehelläni on tuo toinenkin tutkinto ja tiedän pari opiskelukaveria, jotka ovat pian valmistumisen jälkeen jatkaneet kouluttautumista siihen suuntaan.
Meillä on kaksi leikki-ikäistä lasta, olemme naimisissa paitsi toistemme, myös asuntolainan kanssa. Taloudellinen tilanne on kuitenkin tällä hetkellä sen verran hyvä, ettei tulotason tippuminen näkyisi liian radikaalisti. Lisäksi voisin tehdä loma-aikoina töitä nykyisessä työpaikassa, jollain 8 h/vko sopimuksella varmasti lukukausien aikanakin.
Olen ottanut paljon selvää opinnoista, mitä saisin hyväksiluettua ja mitä en, kuinka paljon on mahdollista suorittaa kirjatentein ja mikä puolestaan vaatii läsnäoloa. Millään ilveellä tästä ei saa rakennettua sellaista kokonaisuutta, että pystyisin opiskelemaan täältä käsin, sillä välimatkaa nykyisen kotipaikkakunnan ja lähimmän mahdollisen opiskelukaupungin välillä on yli 300 km.
Tämän suhteen mies on asettunut poikkiteloin. Ei halua olla viikkoja yksin lasten kanssa, jos vuokraisin jonkun opiskelijasolun tuolta ja olisin tarpeen vaatiessa opiskelupaikkakunnalla ma-to tai jopa vähemmän. Ei kuitenkaan suostu myöskään muuttamaan pariksi-kolmeksi vuodeksi, vaikka voisimme laittaa tämän asunnon vuokralle siksi aikaa ja hän on tälläkin hetkellä projektiluonteisessa työsuhteessa, toiselta paikkakunnalta töitä voisi löytyä jatkoa ajatellen jopa helpommin. Minä ja lapset sinne ja hän tänne puolestaan kuulostaa siltä, kuin avioeroa ehdottaisi... Lisäksi se voisi viivästyttää valmistumista, kun ei pystyisi yhtä tehokkaasti keskittymään opiskeluun.
Itkettää, puristaa rintaa, ahdistaa. Mitä tässä enää voi tehdä?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta näkee tosi hyvin, miksi Suomen talous matelee. Tyypillä olisi intoa ja ilmeisesti resurssejakin opiskella ja luoda itselleen ja perheelleen parempaa elintasoa ja samassa lisätä hyvinvointia Suomeen, mutta vastaukset ovat tasoa "lopeta haihattelu ja keskity perheeseesi" tai "tässä taloustilanteessa kyllä tyytyisin siihen mitä on". Hemmetti, tässä taloustilanteessa tuo tyytyminen on just sitä, minkä vuoksi tämä kestää ja kestää ja kestää! Lapsi myöskään harvoin pitkällä tähtäimellä kärsii koulutetusta ja vakavaraisesta vanhemmasta.
Useimmiten juuri niillä, jotka tyrmäävät jatkokouluttautumiset tai uudet tutkinnot ei ole ensimmäistäkään korkeakoulututkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä duuni on sellainen, että siihen tarvitaan kaksi tutkintoa? Yleensä kahden alan osaaminen riittää, ja sen hankkiminen on joustavampaa kuin tutkinnon. Miettisin tuota, ennen radikaalien ratkaisujen tekemistä.
toisaalta sitten kun olisin miettinyt tarvitsenko osaamista vai tutkintoa, en jättäisi sitä opiskelematta. Minun mieheni on aina tukenut minua 100% (ja minä häntä, samaankin aikaan), mutta toisaalta minä olisin ehdottomasti ollut valmis ottamaan ne lapset mmyös yksin omalle kontolleni siksi aikaa kun oltiin eri paikkakunnilla. Lapsien huollon kohdalla on ehkä nimenomaan sellainen symbolinen testi diitä, miten todissasi haluat opiskella: oletko valmis ottamaan kontollesi molemmat, sekä lapset että opinnot, vai yritätkö jättää arjen toisen huoleksi.
Opiskelemaan vaan jos pääset sisään. Kyllä ne lapset kasvaa vaikka sä opiskeletkin. Mitä ihmettä on toi että pitää odottaa että lapset olis isoja,, ??
Tämän vuoksinaiset eivät menesty. Täällä yritetään saada toinen luopumaan urahaaveista ja menestyksestä. Jos luovut unelmistadi, kadut ikuisesti. Et ole mikään uhrilammas, vaikka äiti oletkin. Menestyminen ei ole rikos. Jos miehesi ei tue sinua, se kertoo paljon suuremmasta asiasta kuin vain tästä tutkintojutusta. Kyllä sä pärjäät!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan se yllätti opinnoissa, että niihin menikin työn ohella suoritettuna reilut kuusi vuotta. Eli opintojen suorittaminen voikin olla paljon haastavampaa kun oli silloin ekalla kerralla opiskeluaikana, jolloin opiskeluaika oli tarkalleen opiskeluaikaa.
Tässä kohti kannattaa muistaa, että todellakin riippuu paljon pääaineesta tuleeko olemaan miten rankkaa. Esim. omassa pääaineessa on helposti saanut maisterintutkinnon siinä kahdessa vuodessa, vaikka kävisi jopa vakitöissä samanaikaisesti.
Mielenkiintoista. Mikä on ala, jolla ylemmän korkeakoulututkinnon saa suoritettua kahdessa vuodessa, vaikka käy päätoimisessa työssä samanaikaisesti? Onko tätä omakohtainen kokemus?
Tämähän sopisi myös säästökohteeksi opintotuen osalta tietyillä koulutusaloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta näkee tosi hyvin, miksi Suomen talous matelee. Tyypillä olisi intoa ja ilmeisesti resurssejakin opiskella ja luoda itselleen ja perheelleen parempaa elintasoa ja samassa lisätä hyvinvointia Suomeen, mutta vastaukset ovat tasoa "lopeta haihattelu ja keskity perheeseesi" tai "tässä taloustilanteessa kyllä tyytyisin siihen mitä on". Hemmetti, tässä taloustilanteessa tuo tyytyminen on just sitä, minkä vuoksi tämä kestää ja kestää ja kestää! Lapsi myöskään harvoin pitkällä tähtäimellä kärsii koulutetusta ja vakavaraisesta vanhemmasta.
Useimmiten juuri niillä, jotka tyrmäävät jatkokouluttautumiset tai uudet tutkinnot ei ole ensimmäistäkään korkeakoulututkintoa.
Minä tyrmään. Olen maisteri ja muitakin tutkintoja on.
Mutta lapset on pieniä vain hetken. Taloudellinen turva on tärkeää. Äiti asuisi 300 km päässä lasten ollessa pieniä? Ei. Eikä isäkään. Muistaakseni tarvittiin molempien panostusta ja silti oli rankkaa. Yhdessä hujauksessa lapset on teinejä. En silti muuttaisi mihinkään. Opiskellut kyllä olen. Ja mies on käynyt reissuhommissa. Perheen ehdoilla mennään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan se yllätti opinnoissa, että niihin menikin työn ohella suoritettuna reilut kuusi vuotta. Eli opintojen suorittaminen voikin olla paljon haastavampaa kun oli silloin ekalla kerralla opiskeluaikana, jolloin opiskeluaika oli tarkalleen opiskeluaikaa.
Tässä kohti kannattaa muistaa, että todellakin riippuu paljon pääaineesta tuleeko olemaan miten rankkaa. Esim. omassa pääaineessa on helposti saanut maisterintutkinnon siinä kahdessa vuodessa, vaikka kävisi jopa vakitöissä samanaikaisesti.
Mielenkiintoista. Mikä on ala, jolla ylemmän korkeakoulututkinnon saa suoritettua kahdessa vuodessa, vaikka käy päätoimisessa työssä samanaikaisesti? Onko tätä omakohtainen kokemus?
Tämähän sopisi myös säästökohteeksi opintotuen osalta tietyillä koulutusaloilla.
Ei tuo ole mitenkään eriskummallista. Kuten sanottu, pääainekohtaista tietysti.
Pikemminkin ihmettelisin, jos jo työelämässä oleva, korkealla motivaatiolla varustettu yksilö EI saisi maisteriopintoja kasaan suht tiukassa ajassa. Useimmiten taloudellinen paine ja halu saada urakehitystä valmistumalla + selkeät sävelet gradusta saavat aikaan sen ettei tuossa ajassa tutkinnon suorittaminen ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan se yllätti opinnoissa, että niihin menikin työn ohella suoritettuna reilut kuusi vuotta. Eli opintojen suorittaminen voikin olla paljon haastavampaa kun oli silloin ekalla kerralla opiskeluaikana, jolloin opiskeluaika oli tarkalleen opiskeluaikaa.
Tässä kohti kannattaa muistaa, että todellakin riippuu paljon pääaineesta tuleeko olemaan miten rankkaa. Esim. omassa pääaineessa on helposti saanut maisterintutkinnon siinä kahdessa vuodessa, vaikka kävisi jopa vakitöissä samanaikaisesti.
Mielenkiintoista. Mikä on ala, jolla ylemmän korkeakoulututkinnon saa suoritettua kahdessa vuodessa, vaikka käy päätoimisessa työssä samanaikaisesti? Onko tätä omakohtainen kokemus?
Tämähän sopisi myös säästökohteeksi opintotuen osalta tietyillä koulutusaloilla.
Hänhän puhuu maisterintutkinnosta, eli 120 opintopisteen ja ohjeellisesti kahden vuoden kokonaisuudesta. Onpa ihme, että sen saa kahdessa vuodessa suoritettua ":D"
Onneksi sentään valtion kannustaminen (tai latistaminen) vain yhteen korkeakoulututkintoon voi lopettaa työelämässä tuon tutkintojen liiallisen kyttäämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatko miehen äitiä asumaan/lapsenhoitajaksi teille siksi aikaa kun olet opiskelemassa? Nyt tarvitaan sukupolvien apua, jotta saat toteutettua uraunelmasi. Mies ei halua muutosta, koska arjen pyörittäminen yksin on rankkaa ja varmaan kokee, että pääset "tuulettumaan" pois kotoa ja samalla toteuttamaan itseäsi hänen kustannuksellaan. Toisaalta jos et nyt toimi, niin ei se teidän perhetilanne ole yhtään erilainen kun lapset ovat teinejä - kyllä ne silloinkin tarvitsevat turvatun elämän.
Mies voi ajatella että olet hiukan arvaamaton. Voi lempata sinut omista suunnitelmistaan.
Sinä muutat toiselle paikkakunnalle ja miehesi löytää uuden "vakaan" kumppanin. Ehkä jonkun sievän opettajan jok aon tyytyväinen elämään. Myös reipas ja kokeilunhaluinen aistikas elämästä nauttija. "Tässä ja nyt " :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on asuntolainaa. Miten saisitte sen ja sinun opiskelija-asunnon maksettua, kun sinulla ei ole tuloja. Ei edes opintotukea.
Miehesi irtisanoutuu. Teillä kummallakaan ei ole tuloja. Vuokraatte asuntomme. Vuokra ei kata lainaa. Vuokralaista ei kaikkina kuukausina ole. Joudutte vuokraamaan yliopistokaupungista kalliin asunnon. Perhe kuluttaa. Millä sen maksatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan se yllätti opinnoissa, että niihin menikin työn ohella suoritettuna reilut kuusi vuotta. Eli opintojen suorittaminen voikin olla paljon haastavampaa kun oli silloin ekalla kerralla opiskeluaikana, jolloin opiskeluaika oli tarkalleen opiskeluaikaa.
Tässä kohti kannattaa muistaa, että todellakin riippuu paljon pääaineesta tuleeko olemaan miten rankkaa. Esim. omassa pääaineessa on helposti saanut maisterintutkinnon siinä kahdessa vuodessa, vaikka kävisi jopa vakitöissä samanaikaisesti.
Mielenkiintoista. Mikä on ala, jolla ylemmän korkeakoulututkinnon saa suoritettua kahdessa vuodessa, vaikka käy päätoimisessa työssä samanaikaisesti? Onko tätä omakohtainen kokemus?
Tämähän sopisi myös säästökohteeksi opintotuen osalta tietyillä koulutusaloilla.
Hänhän puhuu maisterintutkinnosta, eli 120 opintopisteen ja ohjeellisesti kahden vuoden kokonaisuudesta. Onpa ihme, että sen saa kahdessa vuodessa suoritettua ":D"
Vastasi omaan kommenttiini, jossa kirjoitin toisen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisesta työn ohella. Ei siis vain kandin tutkinnon jälkeen suoritettavia maisteriopintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatko miehen äitiä asumaan/lapsenhoitajaksi teille siksi aikaa kun olet opiskelemassa? Nyt tarvitaan sukupolvien apua, jotta saat toteutettua uraunelmasi. Mies ei halua muutosta, koska arjen pyörittäminen yksin on rankkaa ja varmaan kokee, että pääset "tuulettumaan" pois kotoa ja samalla toteuttamaan itseäsi hänen kustannuksellaan. Toisaalta jos et nyt toimi, niin ei se teidän perhetilanne ole yhtään erilainen kun lapset ovat teinejä - kyllä ne silloinkin tarvitsevat turvatun elämän.
Ei mies mitään äitiään kotiinsa halua :(
Hän haluaa nuorehkon notkean opettajan sänkyynsä opettamaan uusia temppuja, vai vielä äiti :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan se yllätti opinnoissa, että niihin menikin työn ohella suoritettuna reilut kuusi vuotta. Eli opintojen suorittaminen voikin olla paljon haastavampaa kun oli silloin ekalla kerralla opiskeluaikana, jolloin opiskeluaika oli tarkalleen opiskeluaikaa.
Tässä kohti kannattaa muistaa, että todellakin riippuu paljon pääaineesta tuleeko olemaan miten rankkaa. Esim. omassa pääaineessa on helposti saanut maisterintutkinnon siinä kahdessa vuodessa, vaikka kävisi jopa vakitöissä samanaikaisesti.
Mielenkiintoista. Mikä on ala, jolla ylemmän korkeakoulututkinnon saa suoritettua kahdessa vuodessa, vaikka käy päätoimisessa työssä samanaikaisesti? Onko tätä omakohtainen kokemus?
Tämähän sopisi myös säästökohteeksi opintotuen osalta tietyillä koulutusaloilla.
Ei tuo ole mitenkään eriskummallista. Kuten sanottu, pääainekohtaista tietysti.
Pikemminkin ihmettelisin, jos jo työelämässä oleva, korkealla motivaatiolla varustettu yksilö EI saisi maisteriopintoja kasaan suht tiukassa ajassa. Useimmiten taloudellinen paine ja halu saada urakehitystä valmistumalla + selkeät sävelet gradusta saavat aikaan sen ettei tuossa ajassa tutkinnon suorittaminen ole ongelma.
Kerro toki kyseinen ala. Opiskellessani näin myös sellaisia opiskelukavereita, jotka eivät saaneet tutkintoaan valmiiksi, vaikka suorittivat opintojaan päätoimisina opiskelijoina eivätkä työn ohella. Hieman vaikuttaa, ettei kommenttisi ainakaan omakohtaisesta kokemuksesta kerro.
En tiedä yhtäkään ihmistä, jota oman uralla etenemisen kannalta tärkeän tutkinnon suorittaminen olisi jäänyt kaduttamaan. Sen sijaan tiedän liudan vanhempia naisia, joita on jäänyt harmittamaan se, ettei ole päässyt/uskaltanut lähteä toteuttamaan uraunelmiaan. Kolme vuotta on elämässä lyhyt aika, ja koulutuksen tuomat hedelmät kantaisivat vielä parhaassa tapauksessa kymmeniä vuosia. Raha-asioillakin on yleensä tapana järjestyä, vaikka välillä tiukille joutuisikin. Itseäni surettaa nähdä ihan liian usein tämän saman kuvion toistuvan: naiset muuttavat miehen ja miehen työn mukana vaikka maailman ääriin, mutta mies ei jousta tippaakaan kun tilanne on päinvastainen. Miksi tarkemmin ottaen mies suhtautuu toiselle paikkakunnalle muuttoon noin nihkeästi? Tsemppiä joka tapauksessa ap:lle - täällä yksi omia uraunelmiaan toteuttanut nainen pitää peukkuja sille, että saatte asiat järjestymään ja mies ymmärtää tukea sua lopulta :)
Kouluttaudu ehdottomasti. Rupea nyt töiden ohessa suorittamaan niitä opintoja, joita voit suorittaa etänä tai avoimen yliopiston kautta + hyväksilueta kaikki, mitä voit luettaa hyväksi. Älä muuta vielä minnekään. Säästä raivoisasti pari vuotta omaa pesämunaa opiskeluja varten, jotta saat jonkin halvimman mahdollisen asumisen opiskelupaikkakunnalla kustannettua. Tämän jälkeen muuta vuodeksi, JOS pystyt varmuudella vielä kesällä tekemään nykyisessä työpaikassasi töitä. Vuoden aikana opiskele kovalla rutistuksella kaikki puuttuvat opinnot kasaan. Jos gradu jää viimeistelemättä, voit sen hoitaa sitten myös etänä. Miehen pitäisi siis ottaa vetovastuu lapsista vain noin yhdeksäksi kuukaudeksi. Eiköhän tuo sentään onnistuisi?
Voitko kertoa, kuinka paljon opintopisteitä sinun pitäisi nyt vielä yhteensä tehdä, jotta saisit toisen tutkinnon/kaksois pätevyyden? Ja miten paljon opintopisteinä laskettuna saat tehtyä etänä/hyväksi luettua? Pitääkö sun siis suorittaa vain maisterivaiheen opinnot vai jotain muutakin? Jos sun pitäisi tehdä esimerkiksi 120 opintopistettä maisteriopintoja ja 25 opintopistettä aineopintoja/perusopintoja, olisi sulla edessä yhteensä 145 oparin potti. Jos tästä saisit tehtyä etänä vaikka 25 opintopistettä ja hyväksi luettua 20 opintopistettä, vähenisi määrä 100 opintopisteeseen. Tästä 40 oparia olisi gradua ja ne voisit suorittaa pääosin kotoa käsin. Opiskeltaviksi itse opiskelupaikkakunnalla jäisi vain 60 opintopistettä ja tämän kyllä aikuinen, motivoitunut ihminen hoitaa kevyesti yhden lukuvuoden aikana. Minä en missään vaiheessa tutkintojani opiskellut vuoden aikana vähempää, vaan keskimääräisesti vähän enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Kouluttaudu ehdottomasti. Rupea nyt töiden ohessa suorittamaan niitä opintoja, joita voit suorittaa etänä tai avoimen yliopiston kautta + hyväksilueta kaikki, mitä voit luettaa hyväksi. Älä muuta vielä minnekään. Säästä raivoisasti pari vuotta omaa pesämunaa opiskeluja varten, jotta saat jonkin halvimman mahdollisen asumisen opiskelupaikkakunnalla kustannettua. Tämän jälkeen muuta vuodeksi, JOS pystyt varmuudella vielä kesällä tekemään nykyisessä työpaikassasi töitä. Vuoden aikana opiskele kovalla rutistuksella kaikki puuttuvat opinnot kasaan. Jos gradu jää viimeistelemättä, voit sen hoitaa sitten myös etänä. Miehen pitäisi siis ottaa vetovastuu lapsista vain noin yhdeksäksi kuukaudeksi. Eiköhän tuo sentään onnistuisi?
Voitko kertoa, kuinka paljon opintopisteitä sinun pitäisi nyt vielä yhteensä tehdä, jotta saisit toisen tutkinnon/kaksois pätevyyden? Ja miten paljon opintopisteinä laskettuna saat tehtyä etänä/hyväksi luettua? Pitääkö sun siis suorittaa vain maisterivaiheen opinnot vai jotain muutakin? Jos sun pitäisi tehdä esimerkiksi 120 opintopistettä maisteriopintoja ja 25 opintopistettä aineopintoja/perusopintoja, olisi sulla edessä yhteensä 145 oparin potti. Jos tästä saisit tehtyä etänä vaikka 25 opintopistettä ja hyväksi luettua 20 opintopistettä, vähenisi määrä 100 opintopisteeseen. Tästä 40 oparia olisi gradua ja ne voisit suorittaa pääosin kotoa käsin. Opiskeltaviksi itse opiskelupaikkakunnalla jäisi vain 60 opintopistettä ja tämän kyllä aikuinen, motivoitunut ihminen hoitaa kevyesti yhden lukuvuoden aikana. Minä en missään vaiheessa tutkintojani opiskellut vuoden aikana vähempää, vaan keskimääräisesti vähän enemmänkin.
Sori, olitkin vastannut jo siihen, minkä verran puuttuu. Luin huonosti. Sulta siis puuttuu 120 opintopistettä maisteriopintoja, 25 oparia perusopintoja ja 60 aineopintoja? Näistä saisit ehkä vielä hyväksi luettua 10 opintopistettä eli parhaassakin tapauksessa suoritettavaa jäisi 185 opintopistettä? Olisiko tuosta gradun osuun 40 opintopistettä? Se kannattaa laskeskella niin, että sen kuitenkin voi tehdä etänä ja sitten vain matkustaa seminaareihin tai hoitaa ne vaikka Skypellä. Silti jäisi vielä 145 opintopistettä. Ehkä jotain kirjatenttejä? Joka tapauksessa aika kova määrä vuodessa suoritettaviksi. Ehkäpä kahdessa vuodessa pystyisit hyvinkin.
Kinkkinen ongelma tosiaan. En tiedä, mitä neuvoa. Mutta sinänsä ymmärrän miestäsi, ettei tämä tahdo irtisanoutua. Ei sen uuden työpaikan saaminen kuitenkaan niin hirveän helppoa välttämättä ole ja asuntolainnnallisella perheellä pitää kyllä edes jommalla kummalla olla vakaat tulot. Entä jos vain otat riskin ja muutat lasten kanssa kahdeksi vuodeksi? Katsotte, kestääkö suhteenne etänä olemista. Voisit kuitenkin joka loma ja viikonloppu vierailla, jos olet sisukas matkustaja.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sentään valtion kannustaminen (tai latistaminen) vain yhteen korkeakoulututkintoon voi lopettaa työelämässä tuon tutkintojen liiallisen kyttäämisen.
Olen samaa mieltä. Tutkintojen kyttääminen loppuu kun niitä ei voi enää tehdä. Olen sitä mieltä että ketjun aloittajan pitäisi ehdottomasti toteuttaa haaveensa.
Kuitenkin Suomen yliopistosysteemiä kritisoiden -> toivoittavasti meillä mentäisiin ulkomaiden malliin. Kun luetaan niin luetaan, ja valmistutaan ajallaan. Ja yhden akateemisen tutkinnon pitäisi riittää, loppu tulee työelämässä oppimalla.
Alue: Aihe vapaa
Tästä keskustelusta näkee tosi hyvin, miksi Suomen talous matelee. Tyypillä olisi intoa ja ilmeisesti resurssejakin opiskella ja luoda itselleen ja perheelleen parempaa elintasoa ja samassa lisätä hyvinvointia Suomeen, mutta vastaukset ovat tasoa "lopeta haihattelu ja keskity perheeseesi" tai "tässä taloustilanteessa kyllä tyytyisin siihen mitä on". Hemmetti, tässä taloustilanteessa tuo tyytyminen on just sitä, minkä vuoksi tämä kestää ja kestää ja kestää! Lapsi myöskään harvoin pitkällä tähtäimellä kärsii koulutetusta ja vakavaraisesta vanhemmasta.