Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei tue jatkokouluttautumisunelmissa :(
18.10.2015 |
Minulla on jo yksi ylempi korkeakoulututkinto ja työskentelen mielenkiintoisten kysymysten parissa, mutta vasta työelämä konkreettisesti osoitti, että sitä oikeaa unelmaduunia tehdäkseen täytyisi melkeinpä olla kaksi tutkintoa, kummallakaan ei yksinään niissä minun unelmahommissa tee juuri mitään, ellei käy helkkarin hyvä nakki - ja sellaista ei ole aikaa eikä varaa jäädä odottelemaan. Esimerkiksi omalla esimiehelläni on tuo toinenkin tutkinto ja tiedän pari opiskelukaveria, jotka ovat pian valmistumisen jälkeen jatkaneet kouluttautumista siihen suuntaan.
Meillä on kaksi leikki-ikäistä lasta, olemme naimisissa paitsi toistemme, myös asuntolainan kanssa. Taloudellinen tilanne on kuitenkin tällä hetkellä sen verran hyvä, ettei tulotason tippuminen näkyisi liian radikaalisti. Lisäksi voisin tehdä loma-aikoina töitä nykyisessä työpaikassa, jollain 8 h/vko sopimuksella varmasti lukukausien aikanakin.
Olen ottanut paljon selvää opinnoista, mitä saisin hyväksiluettua ja mitä en, kuinka paljon on mahdollista suorittaa kirjatentein ja mikä puolestaan vaatii läsnäoloa. Millään ilveellä tästä ei saa rakennettua sellaista kokonaisuutta, että pystyisin opiskelemaan täältä käsin, sillä välimatkaa nykyisen kotipaikkakunnan ja lähimmän mahdollisen opiskelukaupungin välillä on yli 300 km.
Tämän suhteen mies on asettunut poikkiteloin. Ei halua olla viikkoja yksin lasten kanssa, jos vuokraisin jonkun opiskelijasolun tuolta ja olisin tarpeen vaatiessa opiskelupaikkakunnalla ma-to tai jopa vähemmän. Ei kuitenkaan suostu myöskään muuttamaan pariksi-kolmeksi vuodeksi, vaikka voisimme laittaa tämän asunnon vuokralle siksi aikaa ja hän on tälläkin hetkellä projektiluonteisessa työsuhteessa, toiselta paikkakunnalta töitä voisi löytyä jatkoa ajatellen jopa helpommin. Minä ja lapset sinne ja hän tänne puolestaan kuulostaa siltä, kuin avioeroa ehdottaisi... Lisäksi se voisi viivästyttää valmistumista, kun ei pystyisi yhtä tehokkaasti keskittymään opiskeluun.
Itkettää, puristaa rintaa, ahdistaa. Mitä tässä enää voi tehdä?
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä työtä miehesi tekee? Ehkä hän ajattelee, että on reilua tehdä sitä työtä mitä saa (varsinkin tässä työttömyystilanteessa) sillä 3 vuoden koulutuksella ja that's it. Ei kaikkien tarvitse tehdä "unelmatyötä". Keskittyisit lapsiisi.
älytön suunnitelma. Tee vaan työtäsi ja unohda haihattelusi
mitkä tutkinnot kyseessä?
1: Tottahan tuo varmasti on... Kyllä se meidänkin perheessä näkyy, että mies harrastaa silloin kun on harrastusten aika ja minä silloin jos jää aikaa. Noin muuten olen kyllä vallan tyytyväinen ja parisuhde on hyvä ja turvallinen. Toisaalta en halua kuolinvuoteella murehtia, etten edes tavoitellut unelmiani. Tavallaan tässä ei ole mikään kiire, mutta toisaalta mies tahtoisi kolmannen lapsenkin vielä joskus ja sen aika ei missään tapauksessa ole ennen kuin olen tullut johonkin päätökseen tästä opintoasiasta.
2: Osan pystyn, isoa osaa en. Maisteriopinnoista mitään ei pysty tekemään avoimessa ja ne millä tutkintoa pitää vielä täydentää perus- ja aineopintojen puolelta ovat sellaisia, ettei ole kauhean joustavia mahdollisuuksia suorittaa paikkakunnasta riippumatta. Etten oikeastaan tiedä, onko se pienempi paha olla 2-3 vuotta täysin sidottuina opintoihin kuin nelisen vuotta löysässä hirressä, joutuen matkustamaan samaa väliä ja sitten lopulta kuitenkin ratkaisemaan sen muuttokysymyksen.
3: Miehellä on AMK-tutkinto, tekee koulutustaan vastaavaa työtä. Itse ajattelen niin, että jos ja ilmeisesti kun rahkeeni riittäisivät korkeammallekin, on tyhmää jättää sinne korkeammalle kurkottamatta. Lapsia ei ainakaan haittaa, jos tulevaisuudessa äidillä on korkeampi tulotaso ja jos saisin heidän kanssaan mahd. opiskeluajankin asua, ei mitään ajallistakaan menetystä tulisi. En koe, että itsensä kehittäminen olisi jotenkin lapsilta pois.
Onko sinulla paljonkin niitä opintoja, jotka voidaan hyväksilukea eli eivät sisälly nykyisiin maisteriopintoihisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minusta ei ole miestä kohtaan reilua että toinen haihattelee unelmaansa ja hänelle jää päävastuu lapsista yksin. Mitä jos odottaisit että lapset ovat isompia?
Mieti ap sitäkin, että on olemassa niitä miehiä, jotka tukisivat 100 % naistaan. Vaikka se tukeminen merkitsisi jopa hetkittäisiä taloudellisestikin vaikeita aikoja, ja teillä näyttäisi opintojen järjestäminen hoituvan suhteellisen kivuttomasti verrattuna mahdollisiin muihin skenaarioihin.
Jotenkin tuo on vaan aika väärin, että mies olettaa olevansa oikeutettu jopa valinnaisiin harrastuksiinsa, kun sinä joudut tyytymään niihin rippeisiin, mitä saat. Parisuhde voi silti toki tuntua hyvältä, mutta sinuna olisin terveellä tavalla itsekkäämpi. Koska olet nainen ja joudut lastenhankkimisen takia jo automaattisesti heikompaan asemaan, tulee omista unelmista ja tulotasosta pitää hyvin, hyvin tarkasti huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4: En kerro mitkä tutkinnot on kyseessä. Ehkä sellainen yleisin kahden maisterintutkinnon kombinaatio mikä Suomessa on, ainakin osalla opiskelukavereista se tie oli ihan selviö jo ekan tutkinnon kandivaiheessa.
6: On niitä sen verran, että maisteriksi valmistuisin kolmessa vuodessa. Kaikki kieli- ja viestintäopinnot ja tutkimusmenetelmäopinnot hyväksiluetaan (tästä on ihan varmaa tietoa, ei omaa mutuilua), samoin entisen pääaineeni pystyisin hyväksilukemaan tässä sivuaineeksi. Käytännössä tarvitaan perus- ja aineopinnot (sieltäkin ehkä saisin yhden tai kaksi 5 op:n kokonaisuutta hyväksiluettua), kandia ei tarvitse tehdä, ja sitten maisteriopinnot.
7: Jos muuttaisimme perheenä sille paikkakunnalle X, ei miehelle jäisi sen suurempaa vastuuta - ehkä jopa pienempi arkisin, kun voisin tehdä hitusen lyhyempää päivää kuin nyt.
Hankala tilanne! Meillä käydään neuvotteluja eräästä toisesta suuresta asiasta ja sen pohjalta on tullut oivallus. Mieti mikä sinulle on tärkeää, mitä haluat ja lähde siihen suuntaan. Päätöksen lähteä opiskelemaan tai jättää opiskelematta tulee olla sinun omasi, ettet kahdenkymmenen vuoden kuluttua katkeroidu. Päätöksen tulee kuitenkin olla yhdessä punnittu. Jos päätät lähteä ilman miehesi tukea ja parisuhde jatkuu, voit olla varma, ettei tukea tipu opintojen aikana. Jos väsyttää, "niinpä, miksi lähdit", jos lastenhoitoa pitää sumplia, on miehellä työnsä ja sulla tällainen ylimääräinen säätö käynnissä. Ainakin useimmat miehet osaavat olla tämän suhteen tosi veemäisiä.
Vähänhän nuo ovat ristiriidassa, mutta nämä kaksi näkökulmaa itselleni ovat kirkastuneet. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minusta ei ole miestä kohtaan reilua että toinen haihattelee unelmaansa ja hänelle jää päävastuu lapsista yksin. Mitä jos odottaisit että lapset ovat isompia?
Aloituksestahan selviää, että miehellä olisi suhteellisen helppoa saada uusi työ koska projektiluonteista.
Jos fiksusti haluaa suunnitella elämäänsä, niin se toisesta tutkinnosta saatava hyöty ajaa kyllä ohi siitä 2-3 vuoden väliaikainen epämukavuudesta uudella paikkakunnalla.
Et ole kovin järkevä kun täältä haet neuvoja. Kasvata nyt ensin lapsesi, he ovat tärkein pääomasi. Voit lähteä opiskelemaan kun lapset ovat aikuisia ja opiskelevat itse ammattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nonnih, jos kerta yleisimmät yhdistelmät ovat kyseessä niin ap on KTM ja tahtoo olla myös OTM, tai sitten KTM joka tahtoo olla DI. Ihmekös ettei AMK-mies tue, pahaahan se tekee itsetunnolle jos on itse joku amk-insinööri ja vaimosta tulisi kaksinkertainen maisteri tai dippa-inssi.
Sitä suuremmalla syyllä tosin: OPISKELE! Mies voi lähteä kenen tahansa mukaan ja jättää sinut rannalle ruikuttamaan, jolloin on erityisen tärkeää voida luoda itse itselleen hyvä elintaso.
Tein toisen ylemmän korkeakoulututkinnon kokonaan työn ohella. Tämän vuoksi muutin Helsinkiin avomieheni kanssa. Mies edellytti, että maksan oman osani itse ja reilua tämä oli itsestänikin. Lapsia meillä ei ollut.
Sen sijaan se yllätti opinnoissa, että niihin menikin työn ohella suoritettuna reilut kuusi vuotta. Eli opintojen suorittaminen voikin olla paljon haastavampaa kun oli silloin ekalla kerralla opiskeluaikana, jolloin opiskeluaika oli tarkalleen opiskeluaikaa.
Koska kyseessä on sinun unelmasi ja sinulla on myös perhe, et voi edellyttää, että vain toinen joustaa unelmasi vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mahtavaa, että naiset nykyisin uskaltavat ajatella itseään samalla tavalla mitä miehet ovat tehneet. Omissa maisteriopinnoissa oli montakin keski-ikäistä lapsiperheen äitiä, jotka matkustelivat ties mistä asti ja osa lähti luennoilta suoraan hakemaan lapsia päiväkodista... Sen suuremmin en tiedä miten paljon he tukea saivat mieheltään.
En usko mihinkään varmaan kahden tutkinnon kuvioon. Perheellinen ei voi noin vaan muuttaa monen sadan km päähän. Miehen työllistyminen on myös haihattelua. Tulotaso ei tippuisi, vaikka mies irtisanoutuisi? Aivan epärealistista. Sinäkin voit menettää nykyisen työsi etkä saa koskaan edes sitä vastaavaa. Mitään varmoja kuvioita ei ole.
Olen itsekin opiskellut koko ikäni. Perhe ei ole siitä kärsinyt. Olen ollun aikuiskoulutsrahalla pari kertaa. Käynyt eri paikkakunnalla muutaman kerran kuukaudessa. Opiskellut kotona. Avoimessa ym. Maisteriksi valmistuin äitiyslomalla kauan sitten. Nyt teen eri aineopintoja avoimessa.
Mutta en irtisanoutuisi vakituisesta työstä. En muuttaisi pikkulapsiaikana eri paikkakunnalle. En odottaisi mieheni irtisanoutuvan. Ja tärkeimpänä. Pikkulapsiaikana keskittyisin lapsiperhe-elämään
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan se yllätti opinnoissa, että niihin menikin työn ohella suoritettuna reilut kuusi vuotta. Eli opintojen suorittaminen voikin olla paljon haastavampaa kun oli silloin ekalla kerralla opiskeluaikana, jolloin opiskeluaika oli tarkalleen opiskeluaikaa.
Tässä kohti kannattaa muistaa, että todellakin riippuu paljon pääaineesta tuleeko olemaan miten rankkaa. Esim. omassa pääaineessa on helposti saanut maisterintutkinnon siinä kahdessa vuodessa, vaikka kävisi jopa vakitöissä samanaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta ei ole miestä kohtaan reilua että toinen haihattelee unelmaansa ja hänelle jää päävastuu lapsista yksin. Mitä jos odottaisit että lapset ovat isompia?
Aloituksestahan selviää, että miehellä olisi suhteellisen helppoa saada uusi työ koska projektiluonteista.
Jos fiksusti haluaa suunnitella elämäänsä, niin se toisesta tutkinnosta saatava hyöty ajaa kyllä ohi siitä 2-3 vuoden väliaikainen epämukavuudesta uudella paikkakunnalla.
Tässä taloustilanteessa en kyllä puhuisi helposta, kun kyseessä on työpaikan löytäminen, oli ala kuinka projektimaista tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta ei ole miestä kohtaan reilua että toinen haihattelee unelmaansa ja hänelle jää päävastuu lapsista yksin. Mitä jos odottaisit että lapset ovat isompia?
Aloituksestahan selviää, että miehellä olisi suhteellisen helppoa saada uusi työ koska projektiluonteista.
Jos fiksusti haluaa suunnitella elämäänsä, niin se toisesta tutkinnosta saatava hyöty ajaa kyllä ohi siitä 2-3 vuoden väliaikainen epämukavuudesta uudella paikkakunnalla.
Tässä taloustilanteessa en kyllä puhuisi helposta, kun kyseessä on työpaikan löytäminen, oli ala kuinka projektimaista tai ei.
Aloituksen perusteella ei ylivoimaisen vaikeaa. Yleinen taloustilanne on huono, mutta kannattaa muistaa silti, että osalla aloista ei ole erityisen vaikeaa löytää töitä tälläkään hetkellä - ap ei sen kummemmin spesifioinut omaa eikä miehensä alaa.
Niin no, sä päätit perustaa perheen. Toiset miettii nämä asiat vähän tarkemmin. Entä jos odottelisit että lapset kasvavat ja katsot sitten tilannetta uudelleen?
Alue: Aihe vapaa
Mies ei vastaavassa tilanteessa edes tekisi asiasta ongelmaa. Mies olettaa, että nainen mukautuu aina miehen suunnitelmiin, tuli sitten ero tai ei...
Mieti nyt vielä kenen vuoksi elämääsi elät ja mistä syistä. Useimmiten nurkan takana odottaa aina jotain parempaa, erityisesti kun on fiksu nainen.