Lue keskustelun säännöt.
Iloisia työllistymistarinoita
18.10.2015 |
Täällä kun oikeasti on ollut monta ketjua ja aloitusta ahdistavasta nykytilanteesta, työllistymisen vaikeudesta jne, niin olisi kiva lukea vastapainoksi niitä onnistumistarinoita. En tarkoita nyt mitään kehuskelutarinoita omista mahtavista uraputkista välttämättä, mutta että potkujen jälkeen on saanut uusia työmahdollisuuksia jne. Tiedostan kyllä että nykytilanne on kurja, mutta positiiviset onnistumistarinat ( niitäkin kai sentään on ) loisivat vähän uskoa meille yt-neuvotteluissa tarpoville kansalaisille. Positiivisuus luo positiivisuutta jne. 😊
Kommentit (34)
Muutama vuosi sitten vuokratyöllä ei niin mieleiseen fyysisesti raskaaseen hommaan. No, menipä hetki ja pääsin talon sisällä oman alani työhön sijaiseksi. Toinen hetki ja vakituiseksi. Nykyään siis mieleisessä alani työssä. Mukava joustava ilmapiiri, kehittymismahdollisuudet ja saa vaikuttaa työhönsä. Ei voisi paremmin käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää näitä! jos jotain yhteistä pitää hakea näistä tarinoista, niin juuri yhdistelmä realistisuutta ja sinnikyyttä.
En ymmärrä, miksi joku suhtautui näihin tarinoihin niin, että olisivat jotenkin huonoja. Hyvin, hyvin harvoin on ollut tilanne, jossa vastavalmistunut vain kävelee sisään unelmiensa oman alan töihin ja siinä sitten porskuttaa kaikin vakkarieduin. Kyllä melkein työhön kun työhön kuuluu aloittaa epävarmalla harjottelupohjalla, suostua tekemään vähän kaikkea ja näyttää, mitä osaa. Myöhemmällä iällä oleellista näyttää olevan kyky ottaa vastaan uutta.
Olen tohtoriksi väitellyt biotieteilijä. Uskoin tutkinnon tuovan etua työmarkkinoilla, mutta niin uskoi moni muukin. Liian moni. Töiden saaminen on jopa vaikeampaa kuin maisterina: Alan tohtoreita on aivan liian paljon ja kuka nyt palkkaisi tarkoituksella ylikoulutetun?
Opiskelen nyt oppisopimuksella lähihoitajaksi. Palkka on paska, mutta pidän työstäni ja tällä alalla niitä riittää.
Olen yhtä työpaikkaa lukuunottamatta saanut kaikki reilut 20 työtä joita olen hakenut. No ei enää kiinnosta hakea kun ei ole tarjota mitään mitä tarvitsen. Elämä on työtä tärkeämpää nyky työ on vieraantunut ainakin minun elämästäni ja hallitus näyttää vain huonontavan asiota kaikille. Siinäpähän häviätte ja teidän sanoin se on teidän valintanne. Minä en voi enää valita ei vain natsaa niin silloin on turha räpeltää. Odotan erilaista yhteiskuntaa ja älykkäämpiä ihmisiä en voi mitään jos toiseen suuntaan mennään. Muille en enää ikinä tee mitään ja ammattiliitot sekä työnantajat että maailmantalous on osoittanut toimimattomuutensa. Minun vikaa se ei ole, yritin kun jaksoin. Peiliin tulisi katsoa niiden jotka asioistamme päättää. Ihminen on siis itsekäs ja silloin äänestän jaloillani. Panokseni saatte neuvottelemalla jos yhteistyöhaluja löytyy. Toistaiseksi naurattaa että metsäteollisuuskin otti 42 miljoonaa takkiin sen kahden tunnin mielenilmauksen aikana ennemmin kuin tasoittaisi tuloja. Eli selvästi rahat ei ole lopussa ja ihmiset painaa ahkeramin kuin koskaan ja heitä riistetään törkeämmin kuin koskaan. Ei ole yhteiskuntaa. Vain ahneiden idioottien itsekeskeistä pelleilyä, vaikea osallistua kun ei ole syytä. Ennemmin alan rehelliseksi rikolliseksi kuin hyväksikäytetyksi koiraksi.
Tienasin kolmekymppisenä yli 14 000 euroa kuussa. Moni kadehti menestystäni, muttei tajunnut kuinka paljon olin joutunut näkemään vaivaa sen eteen. Vaikka kiireisimmät vuodet oli jo ohi, tein töissä pitkää päivää, olin tavoitettavissa puhelimitse vuorokauden ympäri (soittoja kyllä riitti) ja aina valmis laittamaan itseni likoon firman puolesta.
Paloin loppuun. Olin vuoden sairauslomalla, joka jatkui toisen vuoden kuntoutustukena.
Ymmärsin, että entinen meininki ei voinut jatkua. Irtisanoutuminen ei silti ollut helppoa. Alani työllisyystilanne oli heikentynyt, ja mistä saisin uuden työpaikan, kun olin ollut 2 vuotta kotona mielenterveysongelmien takia?
Kouluttauduin lopulta uuteen ammattiin. Palkkani on kaukana entisestä, alle 2 000 euroa kuussa. Olen kuitenkin oppinut tyytymään vähään. Nautin kiireettömästä ja yksinkertaisesta elämästä. Kaipaan joskus entistä elintasoani ja sitä kuinka tärkeäksi koin itseni työelämässä, mutta yleensä ymmärrän, että näin on paljon parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija</p><p>En ymmärrä, miksi joku suhtautui näihin tarinoihin niin, että olisivat jotenkin huonoja. </p><p>[/quote kirjoitti:
On se aika surkeaa, että yliopiston käyneet "pääsevät" siivoojiksi tai puhelinmyyjiksi. Tai iloitaan parin kuukauden pätkätöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija</p><p>En ymmärrä, miksi joku suhtautui näihin tarinoihin niin, että olisivat jotenkin huonoja. </p><p>[/quote kirjoitti:
On se aika surkeaa, että yliopiston käyneet "pääsevät" siivoojiksi tai puhelinmyyjiksi. Tai iloitaan parin kuukauden pätkätöistä.
Onhan se surkeaa, mutta joskus kyse on myös omasta vapaasta valinnasta. Olen itse koulutukseltani luokanopettaja. Tällä seudulla töitä riittäisi, mutta sain niistä hommista kurkkuani myöten tarpeekseni. Tavallisille luokille integroidaan liian paljon liian ongelmallisia erityislapsia, häiriköiden ja kiusaajien suitsimiseen on liian vähän keinoja, lasten vanhempien joukossa on pahimman luokan kusipäitä jotka häiriköi opettajaa jne. Palkkakaan ei ole hyvä, etenkään kun ottaa huomion koulutuksen ja työn vaativuuden (opetustunnit on vain pieni osa työmäärästä).
Teen nyt kahta osa-aikatyötä, joista toinen on puhelinmyynti. Pidän siitä paljon enemmän kuin luokanopettajan työstä, vaikka palkka otettaisiin mukaan vertailuun. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aidosti iloinen tositarina. Kehitysvammainen Salla sai palkkatöitä kahvilasta: http://www.sotek.fi/FI/Ajankohtaista/2014/12/16/28
Mitä iloista siinä on, että kehari saa töitä kun luultavasti joku terve tekisi samat työt paremmin? Nyt se terve sitten on työtön, kun kerran töitä ei riitä kaikille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aidosti iloinen tositarina. Kehitysvammainen Salla sai palkkatöitä kahvilasta: http://www.sotek.fi/FI/Ajankohtaista/2014/12/16/28
Mitä iloista siinä on, että kehari saa töitä kun luultavasti joku terve tekisi samat työt paremmin? Nyt se terve sitten on työtön, kun kerran töitä ei riitä kaikille...
Niinpä. Kehitysvammaisten työllistäminen on kaunis ajatus, mutta kaukana järkevästä silloin kun työttömyys on yleistä ja työlle löytyy myös osaavampia tekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ketjun aloittaja, ja kai voi sanoa, että itsekin olen ihan hyvin työllistynyt. Sain joulukuussa yt-neuvotteluiden seurauksena potkut... Kolmen kk työttömyyden jälkeen sain jo uuden työn. Tänä päivänä se on ihan hyvä saavutus. työ on mielekästä ja palkka parempi kuin vanhassa työpaikassa. Työni on vain sijaisuus, mutta menin työhön sillä ajatuksella että jotain muutakin voisi poikia. No, tämä yksikkö johon tulin töihin tullaan lopettamaan, eli se siitä. Olen kuitenkin toiveikkain mielin että saan uutta työtä, tässä on vielä melkein vuosi aikaa etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aidosti iloinen tositarina. Kehitysvammainen Salla sai palkkatöitä kahvilasta: http://www.sotek.fi/FI/Ajankohtaista/2014/12/16/28
Mitä iloista siinä on, että kehari saa töitä kun luultavasti joku terve tekisi samat työt paremmin? Nyt se terve sitten on työtön, kun kerran töitä ei riitä kaikille...
Niinpä. Kehitysvammaisten työllistäminen on kaunis ajatus, mutta kaukana järkevästä silloin kun työttömyys on yleistä ja työlle löytyy myös osaavampia tekijöitä.
Olen samaa mieltä. Ja asialla on toinenkin puoli: Ei se mieltä ylennä, kun huomaa että keharikin kelpaa töihin mutta minä en. En vaikka olen suorittanut 2 korkeakoulututkintoa (ensimmäinen AMK:ssa ja toinen yliopistossa). Toiveet koulutusta vastaavasta työpaikasta on jo niin olemattomat, että ottaisin iloiten vastaan vaikka työn kahvilassa. Jos vaan saisin. Mutta kun en kelpaa edes haastatteluun asti. En vaikka keharikin kelpaa samaan työhön ja sille maksetaan siitä oikeaa palkkaa... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tulee aidosti iloinen työllistymistarina:
Hoidin kotona lapsia, kunnes nuorin täytti 3 v. Siitä alkoi vastentahtoinen työttömyys. Vaikka arvostin lasten kanssa viettämääni aikaa, pelko työttömyyden jatkumisesta eläkeikään asti kasvoi sitä suuremmaksi mitä enemmän aikaa kului. Lopulta olin valmis hakemaan myös sellaisiin töihin joista jäisi rahallisesti tappiolle.
Pääsin heti osa-aikaiseksi siivoojaksi. Työ koostui lyhyistä pätkistä milloin missäkin ja siirtymisiä varten oli pakko ostaa (käytetty) auto. Työnantaja ei tietenkään korvannut auton käytöstä senttiäkään. Kun työttömänä ollessani piti venyttää senttiä, siivoojana sitä piti venyttää äärimmilleen. Mietin usein oliko työssäni mitään järkeä: maksaa nyt siitä hyvästä että saa tehdä töistä joista ei pidä. Onneksi lähipiirinistäni löytyi tukea ja kannustusta, että töissä käyvän on paljon helpompi saada uusi työpaikka kuin työttömän.
Pääsin muutaman kuukauden päästä parempiin töihin, joista jäi käteen enemmän kuin työttömänä ollessa. Puoli vuotta myöhemmin lykästi ja nyt tienaan yli 3000e/kk. Se on hyvä palkka kun ottaa huomioon koulutukseni ja kaiken lisäksi viihdyn työssäni.
Olin 3vuotta työttömänä amiksen jälkeen vaikka kävin monta kurssiakin vielä. pääsin ensin kauppaan hyllyttäjäksi aamut alkoi klo 5 kyllä vitutti rankasti kun en ois jaksanut herätä niin aikasin. Sieltä pääsin ensin kahvilaan ja lopulta oman alan töihin. viihdyn tässä työssä ja työajat ja palkka on ok (2600e/kk).
Olin kolme vuotta työttömänä valmistumisen jälkeen. Jatkuvaa hakemusten lähettelyä ja pettymistä. Sitten aloin opiskelemaan yliopiston pääsykokeisiin ja kävin kokeessa syksyllä. Juuri koepäivän jälkeen sain kutsun työhaastatteluun. Haastattelu oli palkkatuettuun työhön mutta minulle on aivan sama kuka sen palkan maksaa kunhan saisin työkokemusta. Sain paikan ja myöhemmin sain tietää että sain myös opiskelupaikan.
Luovuin yliopistosta ja aloin töihin antaen itsestäni 200%. Parin kuukauden työskentelyn jälkeen pomo lähestyi minua ja sanoi että on nyt nähnyt mihin minä pystyn. Hän on kysellyt tutuiltaan (erittäin vaikutusvaltaisilta), että olisi hukkaan heitettyä ammattitaitoa saatavilla. Sain vakiduunin omaa alaani vastaavasta firmasta.