Sossun asiakas ei saa omistaa mitään?

En ole koskaan ollut sossun asiakas.

Minusta vaan on väärin se, että muut tuet ovat niin pienet, että joku joutuu hakrmaan tuollaista hätäapurahaa.
Kansalaisen tukien oitäisi olla sellaiset, että ihminen sentään saisi omistaa omistuksensa tukien siitä laskematta.

Kohtuuttomuus syntyy siten, että.rutiköyhä perhe tekee runsaasti lapsia saaden aika mukavan elintason noin.
Sitten taas minipalkkaa tienaava säästää minipalkastaan itselleen omaisuutta ja sitten ei saakaan sossun tukea. Joutuu siis elämään pienemmillä tuloilla kuin laiska suurperhe.

Vierailija kirjoitti:

Jos sossun asiakkuus näyttää todennäköiseltä kannattaa hyvissä ajoin siirtää rahaa tililtä hiljakseen käteiseksi. Sossu vahtaa pankkiliikennettä mutta käteinen on sen ulottumattomissa. Pahan päivän vararaha säilyy myös käteisenä tarvittaessa pankkilokerossa.

Jos tilillä on rahaa miten sossun asiakkuus olisi todennäköinen??

Kaikki serkkuni ottivat maksimimäärät opintolainaa ja sijoittivat kaiken osakemarkkinoille. Saivat hyvät rahat, kun korkokin oli matala.

Valmistuivat hyviin ammatteihin ja tienaavat loistavasti.

Toivottavasti tulee perustulo, joka on riippumaton omaisuuksista. Olisi paljon selkeämpää ja reilumpaa.

Ihan typerää, että omaisuus vaikuttaa tukiin.
Usein neuvotaan antamaan talot ja tavarat perintönä suoraan lapsenlapsille. Eihän siinä ole mitään järkeä, sillä kannattaa olla ilman omaisuutta, kun on opiskelijavaiheessa ja tarvitsee tukea.

Ei kai yhteiskunnan tehtävä ole antaa sulle rahaa jos on rahaksi muutettavaa omaisuutta, ihan hullua.

Jos kertaluonteisesti elämässään hakee pitkittyneen sairauden takia toimeentuotukea (oma palkka kun laski sairauden pitkittyessä) on hulluutta vaatia asunnonmyyntiä. Ikäänkuin se menisi samantein kaupaksi kuin perunat torilla. 

Minusta epäoikeudenmukaisinta sosiaalitoimiston kanssa asioidessa oli se, että kun olin lukio-opiskelija (ja lentänyt kotoa omilleni asumaan) ja jouduin opintotuen ja asumislisän jatkoksi hakemaan toimeentulotukea, sosiaaliviranomainen sanoi, että tästä normitetusta kuukausisummasta vähennetään vielä summa jonka saisit opintolainana. Se lasketaan opiskelijan tuloksi, koska Kela sellaisen myöntää. Onneksi en montaa kuukautta ehtinyt luukun asiakkaana olla, mutta tuli vähän sellainen olo, että mun oikeasti pitää hakea lainaa itseni elättämiseen, kun opiskelen toista-astetta vielä, kun ne, jotka ei tee mitään saavat saman rahan vastikkeettomana.

Tämä joka kommentoi säästäneensä ASP-tiliä opintotuestaan niin ehkä vähän kyseenalaistaisin miksi asuntosäästäminen pitäisi aloittaa ennen vakituisia kuukausituloja? Ihmisillä ei tunnu olevan oikein käsitystä toimeentulotuen roolista, sitä maksetaan vain vähän aikaa, ja että selviää hengissä. Olen tehnyt monta vuotta töitä pienellä palkalla, eikä minulla kertynyt lainkaan säästöjä. Ruokaa jouduin usein ostamaan luottokortilla ennen palkkapäivää. Miksi joku voisi samaan aikaan nostaa yhteiskunnan tukia ja laittaa ne pankkiin asuntosäästötilille? Tarveharkinta!

Minusta pitää laskea sellainen summa, jolla ihminen säällisesti tulee toimeen ja taata se yhteiskunnan toimesta kaikille, jotka eivät sitä tuloina muualta saa. Mitään omaisuuksia ei pitäisi huomioida, paitsi tietenkin, jos omaisuudesta on tuottoa, nkin tuoton osuus.

Jos on vaara, että joudutte sossun tuille, niin kehottakaa isovanhempia ym. sukulaisia antamaan lapsille mahdolliset synttäri- ja joululahjarahat käteisenä. Alaikäisten pankkitalletukset nimittäin otetaan huomioon. Eikä tenavien kannata suuremmin huudella saamistaan rahoista. Tiedän tapauksen, jossa lapsi oli saanut satasen käteisenä ja kun se tuli sossun tietoon, niin sen verran vähennettiin toimeentulotuesta. Ei täällä pääse monikaan rikastumaan, mitä nyt jotkut Nallet ja kaverinsa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Jos sossun asiakkuus näyttää todennäköiseltä kannattaa hyvissä ajoin siirtää rahaa tililtä hiljakseen käteiseksi. Sossu vahtaa pankkiliikennettä mutta käteinen on sen ulottumattomissa. Pahan päivän vararaha säilyy myös käteisenä tarvittaessa pankkilokerossa.

 

 

Jos tilillä on rahaa miten sossun asiakkuus olisi todennäköinen??

Se mummolta saatu lahjasatanen ei paljoa lämmitä, jos ei ole muita tuloja. Tosin mun sossu on sen verran inhimillinen, ettei vähentäisi sitä tuesta.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulee perustulo, joka on riippumaton omaisuuksista. Olisi paljon selkeämpää ja reilumpaa.

Joo, sitten minä voin lopettaa työnteon ja elää perustulon ja osinkojen varassa. Sitä vain ihmettelen että kuinka moni muu jättää työelämän jos tulee perustulo.

Vierailija kirjoitti:

Asunto saa olla ja vähäistä omaisuutta, esim. auto. Kiinteistöt, osakkeet ja rahastot kuuluisi realisoida.

Näin varmasti on.  Itse elämme siinä ja rajalla, joudummeko soskus luukulle. Tulomme on vakiot, elämä vakaata ja pieni rahapuskuri on säästössä. Toistaiseksi olemme säästyneet sos.luukulta yhtä kertaa lukuunottamatta, mutta useampi taloudellinen vastinkäyminen yhtä aikaa muuttaisi helposti tilannetta väliaikaisesti. Me jouduimme hakemaan tukea(ja saimmekin) sellaiseen hetkeen elämässä, jossa duunarimieheni jäi lomautukselle, itse olin 2 vk vauvan tuore äiti minimiäippärahalla, oli pesukoneen hajoaminen, iso kasa sairaala-ja hammaslääkärilaskuja, auto hajosi, sattumalta yhtä aikaa tuli myös isot vesi-,sähkö-,vakuutus ja öljylaskutkin. Silloinen säästöpuskuri meni niihin eikä riittänytkään. Saimme sosiaalihuollosta 600 euroa, ja sillä pääsimme takaisin rytmiin.

Asumme yhä omassa vanhassa omakotitalossa maalla, auto on oltava pakostakin . Perintönä minulle jäi 15 ha metsäpalsta, joka on kokonaan taimikkoa( ei siis mitään myytävää). Sain myös pienen rakennustontin maalta, jota olemme nyt meille turhana yrittäneet myydä kaksi vuotta tuloksetta. Tulomme eivät ole kasvaneet, ja lomautusuhka on päällä kokoajan, lisäksi olen jäämässä taas äitiyslomalle opiskeluista. Jos samanlainen kulusuma tulisi nyt ja mies joutuisi töistä hetkeksikään pois, en tiedä mitä sos.toimisto sanoisi omaisuudestamme nyt. Omaisuus joka meille nyt perintönä tuli, on minulle toki pääomaa, mutta siitä on pelkkää kulua vielä vuosia(kiinteistöverot, perintöverosta jäi lainaa, taimikoita pitää hoitaa jne..) Euroakaan en siitä ole hyötynyt, metsä kasvaa harvennusikäänkin vasta noin 15 vuoden päästä. Enkä pääse siitä näköjään irti.

Vaikka kuin olisi näin, että kiinteistöt, kuten tuokin perimäni läntti, pitäisi realisoida ensin, hetkellinen toimeentulokriisi ei voisi odottaa niin kauan että niistä ehkä joskus saisi jotain rahaa irti. Tonttiakin on yritetty myydä siis kaksi vuotta, mutta kauppa ei vaan käy. Sama on metsäpalstan kanssa: ei rahaa siitäkään irtoa millään nopeasti tältä alueelta.  Ei nimittäin ole mikään sijoittajan unelmakohde, ja ihmiset täällä ovat jumissa kotiensa ja palstojensa kanssa. Ei hyödytä muuttaa minnekään, jos tänne jäisi silti juoksevia kuluja tuovia kiinteistöjä tyhjilleen, joita kukaan ei osta, mutta omistajilleen nekin omaisuutena lasketaan.

Voisiko sosiaalitoimisto vaatia todella että myykää ne ensin, vaikka siihen menisi viisikin vuotta? Millä sillä välin eletään, jos taloudellinen notkahdus tulisi nyt?

Omien kokemusteni ja lukemieni tarinoiden perusteella, mitä on koettu sossun, Kelan ja TE-toimiston kanssa asioidessa on se, että ehdottomasti pitäisi olla lakimiehen kanssa liikkeellä! Muuten voi jäädä täysin tulotta.

Oli aika järkytys tajuta, että tukiverkkoja ei oikeasti ole olemassa kaikille. Yks kaks virkailijan ja vakuutusyhtiön mielivallan takia.

Voi kun olisi helpompaa ja nopeampaa valittaa EU-tasolle. EU:n kansalaisella on tietyt oikeudet, eikö voisi saada sos.turvaa sitten toisesta EU-maasta jos täällä homma ei pelitä?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Toivottavasti tulee perustulo, joka on riippumaton omaisuuksista. Olisi paljon selkeämpää ja reilumpaa.

 

 

Joo, sitten minä voin lopettaa työnteon ja elää perustulon ja osinkojen varassa. Sitä vain ihmettelen että kuinka moni muu jättää työelämän jos tulee perustulo.

Kai ymmärrät, että sen perustulon saa jokainen, myös työssäkävijä?

Eihän tuolla perustulolla periaatteessa ole eroa nykyisiin tukiin. Vähentää kyllä reilusti byrokratiahommeleita ja selkeyttää muutenkin tuota tukiviidakkoa. Se kannustaa myös pätkätyöläistä ottamaan töitävastaan kun ei tarvitse pelätä että tuet tipahtavat tai menee jopa pari kuukautta ilman rahaa.

Mutta joo, kukaan ei tosiaan kiellä jättämästä työelämää. Suomessa on ainakin puoli miljoonaa työtöntä, eiköhän sieltä tekijöitä löydy.

Varmasti käytäntö vaihtelee eri sosiaalitoimistoilla. Uskoisin näin, että jos on kovin kallis auto, voi sossu ehdottaa auton  myymistä pois, mutta pakkohan kenenkään ei ole autostaan luopua, toki tt-tuki voi silloin alentua (ehkä, en tiedä).

Mun auto on noin 2 tuhannen euron arvoinen, eikä sossu pakottanut sitä myymään. Kysyi kerran että minkä merkkinen ja mitä vm se on, ei muuta. Ja asuin 14km päässä palveluista, joten auto oli pakko olla.

Asunnossani vuokra oli halpa, 200e/kk joten sossu ei voinut edes inistä, että vuokrani olisi ollut liikaa ja pitäisi muuttaa halvempaan ja näin ollen, ehkä jopa lähemmäs keskustaan (jolloin autoakaan en välttämättä tarvisi).



 

On kohtuutonta, että jos huomaa itsellään mahdollisuuden joutua sossun tukien varaan, on pakko alkaa äkkiä luovuttaa omaisuuttaan sellaisille läheisilleen, jotka saavat omistaa jotakin.

Ei kai kukaan halua perintöjään yms käyttää sossutukien sijaan. Niitä voi olla todella vaikea myydäkin. Mieheni perintöomakotitalo on ollut myynnissä jo 3 vuotta. (Hinta ei ole kova)

Vierailija kirjoitti:

Jos on vaara, että joudutte sossun tuille, niin kehottakaa isovanhempia ym. sukulaisia antamaan lapsille mahdolliset synttäri- ja joululahjarahat käteisenä. Alaikäisten pankkitalletukset nimittäin otetaan huomioon. Eikä tenavien kannata suuremmin huudella saamistaan rahoista. Tiedän tapauksen, jossa lapsi oli saanut satasen käteisenä ja kun se tuli sossun tietoon, niin sen verran vähennettiin toimeentulotuesta. Ei täällä pääse monikaan rikastumaan, mitä nyt jotkut Nallet ja kaverinsa.

Väärin. Alaikäisen tuloja ei huomioida, koska alaikäisellä ei ole elatusvelvollisuutta vanhempiinsa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Asunto saa olla ja vähäistä omaisuutta, esim. auto. Kiinteistöt, osakkeet ja rahastot kuuluisi realisoida.

 

 

Näin varmasti on.  Itse elämme siinä ja rajalla, joudummeko soskus luukulle. Tulomme on vakiot, elämä vakaata ja pieni rahapuskuri on säästössä. Toistaiseksi olemme säästyneet sos.luukulta yhtä kertaa lukuunottamatta, mutta useampi taloudellinen vastinkäyminen yhtä aikaa muuttaisi helposti tilannetta väliaikaisesti. Me jouduimme hakemaan tukea(ja saimmekin) sellaiseen hetkeen elämässä, jossa duunarimieheni jäi lomautukselle, itse olin 2 vk vauvan tuore äiti minimiäippärahalla, oli pesukoneen hajoaminen, iso kasa sairaala-ja hammaslääkärilaskuja, auto hajosi, sattumalta yhtä aikaa tuli myös isot vesi-,sähkö-,vakuutus ja öljylaskutkin. Silloinen säästöpuskuri meni niihin eikä riittänytkään. Saimme sosiaalihuollosta 600 euroa, ja sillä pääsimme takaisin rytmiin.

Asumme yhä omassa vanhassa omakotitalossa maalla, auto on oltava pakostakin . Perintönä minulle jäi 15 ha metsäpalsta, joka on kokonaan taimikkoa( ei siis mitään myytävää). Sain myös pienen rakennustontin maalta, jota olemme nyt meille turhana yrittäneet myydä kaksi vuotta tuloksetta. Tulomme eivät ole kasvaneet, ja lomautusuhka on päällä kokoajan, lisäksi olen jäämässä taas äitiyslomalle opiskeluista. Jos samanlainen kulusuma tulisi nyt ja mies joutuisi töistä hetkeksikään pois, en tiedä mitä sos.toimisto sanoisi omaisuudestamme nyt. Omaisuus joka meille nyt perintönä tuli, on minulle toki pääomaa, mutta siitä on pelkkää kulua vielä vuosia(kiinteistöverot, perintöverosta jäi lainaa, taimikoita pitää hoitaa jne..) Euroakaan en siitä ole hyötynyt, metsä kasvaa harvennusikäänkin vasta noin 15 vuoden päästä. Enkä pääse siitä näköjään irti.

Vaikka kuin olisi näin, että kiinteistöt, kuten tuokin perimäni läntti, pitäisi realisoida ensin, hetkellinen toimeentulokriisi ei voisi odottaa niin kauan että niistä ehkä joskus saisi jotain rahaa irti. Tonttiakin on yritetty myydä siis kaksi vuotta, mutta kauppa ei vaan käy. Sama on metsäpalstan kanssa: ei rahaa siitäkään irtoa millään nopeasti tältä alueelta.  Ei nimittäin ole mikään sijoittajan unelmakohde, ja ihmiset täällä ovat jumissa kotiensa ja palstojensa kanssa. Ei hyödytä muuttaa minnekään, jos tänne jäisi silti juoksevia kuluja tuovia kiinteistöjä tyhjilleen, joita kukaan ei osta, mutta omistajilleen nekin omaisuutena lasketaan.

Voisiko sosiaalitoimisto vaatia todella että myykää ne ensin, vaikka siihen menisi viisikin vuotta? Millä sillä välin eletään, jos taloudellinen notkahdus tulisi nyt?

Ei vaadi.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla puuttuivat jopa osuuteen kuolinpesästä. Joo, en voinut myydä osuuttani asunnosta jossa äitini asui. Piti oikein kovasti selittää sossussa sitäkin miksi en voinut vaatia muita kuolinpesän osakkaita lunastamaan osuuttani. Muut osakkaat olivat opiskelijoita kuten minäkin sekä pienipalkkainen äitini. Yrittivät sitten vaatia että koko asunto pitäisi myydä vaikka varmasti tiesivät ettei sitä saa tehdä sillä keskellä on oikeus pitää kotinsa.

Onneksi ei tarvinnut kuin parina kesänä olla tekemisissä sen laitoksen kanssa. Todella törkeää kyykyttämistä sain heiltä osakseni.

Kelassa syynättiin jakamattomia kuolinpesiä vielä niinkin myöhään kuin 2006. Anoppi kuoli joulukuussa 2005 ja miehestäni tuli silloin vanhan isänsä kanssa kuolinpesän osakkaita. Kelassa innostuttiin asiasta heti,  ja pistivät meille yhtäkkiä  yli 900 euron perinnän liikaa myönnetystä asumistuesta. Ei auttanut, vaikka valitimme, että lain mukaan leski saa asua asunnossa, joten mies ei mitenkään päässyt realisoimaan asuntoa ja muuta perintöä hän ei saanut - no, sen verran sai, että perintöverot tästä "peritystä" asunnonpuolikkaasta sai maksettua, ja siihen se sitten jäikin. Kelan kanssa kävimme monen kuukauden valitusrumban, johon väsyttyämme pyysimme Kelalta edes kohtuullistamista. "Kohtuu" oli sitten viisisataa euroa pois, mutta yli neljäsataa euroa vielä maksettavaa. Sitä sitten maksoimme Kelalle kympin kuussa. Meni aika monta vuotta, että saimme "velkamme" maksettua, mutta vihdoin koitti sekin päivä, että olimme velkavapaita. Juhuu.

Jaa niin, appiukko asuu siinä asunnossa edelleenkin, eli mies on vieläkin saman jakamattoman kuolinpesän osakas.