Lue keskustelun säännöt.
Kun vauvalla on mm. voimakas tempperamentti
16.10.2015 |
On varmasti paljon muitakin äitejä, joilla on vauva, jolla on mm. voimakas tempperamentti, vauva ei paljoa viihdy kuin sylissä, kaupassa käynti vauvan kanssa on joskus mahdotonta yms...
Oletteko kohdanneet muilta äideiltä ymmärtänättömyyttä?
Jotkut ei ymmärrä alkuunsakkaan, miksi en lähde vauvan kanssa kauppakeskuksiin kahville yms. Selittänyt olen, että vaunuissa viihtyminen on hetkittäistä, vauva ei viihdy siis paikallaan vaunuissa hetkeäkään. Ja kova hälinä saa vauvan lopulta itkemään lohduttomasti. "Jospa se tykkäiskin kun lähdette tänään liikkeelle tänne"...Bussiinkaan turha yrittää mennäkkään...
Vauva on mitä ihanin, on tosi aurinkoinen, mutta ei vain pidä samoista asioista mistä joidenkin toisten vauvat pitävät. Ei olla neljän seinän sisässä, käydään lenkillä ja kaupassakin, vieraissa joskus kun vauva sen sallii.
Vaunuissa viihtymisestä olen saanu kuulla, että pitää vaan laittaa vauva vaunuihin ja rauhoitella, kyllä se siitä. No muttakun ei se siitä, toinen itkee todella hysteerisenä jos ei liiku ja ota välillä syliin. Ei mitään pikku kitinää vaan suoraa huutoa niin että henki loppuu!
Tänäänkin tuli kaupassa ykskaks kohtaus, ei edes syli auttanut. Joku ihana nainen tarjoutui auttamaan ostosten pakkaamisessa kun loduttelin vauvaa.
Ei me vaan voida liikkua minun ehdoilla, vaan vauvan. Tämä ymmärtämättömyys nyppii ja pahasti! Kiva, että jotkut viihtyy kahviloissa vaunuissa paikallaan ym.
Nämä, jotka eivät ymmärrä, että vauvat eivät todellakaan ole kaikki ns. helppoja ja viihtyviä niin miettikää, miltä tuntuu kun vauvalla on ollut koliikki. Ja näitä koliikkimaisia kohtauksia kun saa julkisella paikalla, se ei ole vauvalle turvallinen paikka, kuten jokin rauhallimen, vaikkapa koti. Ei se ole äidistä kiinni, en ole pilannut vauvaani mitenkään araksi. "Vauvat itkee", sitä saa kuulla, mutta kun joku tuttu on nähnyt mitä se meillä on tarkoittanut kun "vauvat itkee" niin on menty hiljaiseksi. Pakko vuodattaa kun vituttaa. Rakastan tuota pientä yli kaiken, muut voi suksia mihin lystäävät. Ei sanat riitä kuvaamaan tätä tän hetkistä turhautumistilaa.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan ns. temperamentti on vauvoilla, joiden äidit ei osaa lukea lastaan. Eivät välitä niistä pienistä signaaleista, joiden perusteella ulkopuolinenkin huomaa, mitä on tulossa. Joo, vauva ei viihdy vaunuissa eikä varmaan kantoliinassakaan tai rintarepussa, ei kannata kokeilla, kun sillä on tuo temperamentti.
Meillä käly joutui sairaalaan 4 vrk ajaksi, kun vauva oli 7 vko. Äitini meni hoitamaan tuota hankalaa tapausta, joka huutaa ja säikkyy ja oli kälyn mielestä ihan kamala. Kumma juttu, mutta toisesta hoitopäivästä alkaen vauva olikin ns. helppo ja mukava, piti vain löytää keinot ja vähän tarkkailla lasta. Tuossa iässä lapsi ei osaa edes olla vieraskorea, joten vauvan vaikeus oli äitinsä korvien välissä.
Eli tätä mä just tarkotin. Kun ollaan kokeiltu kaikkea, totuteltu ja sen sellaista. Olen käynyt valmennuksissa, missä juurikin vauvan signaaleja käytiin läpi.
Sulla ei vissiin ole kokemusta mm. Koliikista? Sekinkö on vanhempien korvienvälissä? Siinä ei hoitotavat sun muut ihan oikeasti auta. Eli kun et ole tätä kokenut, niin et tiedä mitä tämä on. Et vissiin tiedä sitäkään, että vauvoilla oikeasti on erilaisia tempperamenttejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaunut on se ongelman ydin. Miksi vauva haluaisi maata vaunuissa hereillä kun hälinää ympärillä. Sateenvarjorattaat ja turvaistuin rattaisiin ja pääset kaupungille ongelmitta. Mieluiten turvaistuimessa suojaava kuomu, joka suojaa esim kirkkaiden lamppujen paisteelta. Ja vauvalle mieluista sosetta ja vastiketta mukaan, jotta hänen ei tarvitse hermostua nälkäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vaunut on se ongelman ydin. Miksi vauva haluaisi maata vaunuissa hereillä kun hälinää ympärillä. Sateenvarjorattaat ja turvaistuin rattaisiin ja pääset kaupungille ongelmitta. Mieluiten turvaistuimessa suojaava kuomu, joka suojaa esim kirkkaiden lamppujen paisteelta. Ja vauvalle mieluista sosetta ja vastiketta mukaan, jotta hänen ei tarvitse hermostua nälkäänsä.
Siirryttiinkin rattaisiin, huomattava ero. Sitähän se on, miksi viihtyisikään paikallaan. Jotkut ilmeisesti viihtyy, ei meidän vauva. Sitä tässä on joidenkin ollut niin vaikeaa sisäistää.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan ns. temperamentti on vauvoilla, joiden äidit ei osaa lukea lastaan. Eivät välitä niistä pienistä signaaleista, joiden perusteella ulkopuolinenkin huomaa, mitä on tulossa. Joo, vauva ei viihdy vaunuissa eikä varmaan kantoliinassakaan tai rintarepussa, ei kannata kokeilla, kun sillä on tuo temperamentti.
Meillä käly joutui sairaalaan 4 vrk ajaksi, kun vauva oli 7 vko. Äitini meni hoitamaan tuota hankalaa tapausta, joka huutaa ja säikkyy ja oli kälyn mielestä ihan kamala. Kumma juttu, mutta toisesta hoitopäivästä alkaen vauva olikin ns. helppo ja mukava, piti vain löytää keinot ja vähän tarkkailla lasta. Tuossa iässä lapsi ei osaa edes olla vieraskorea, joten vauvan vaikeus oli äitinsä korvien välissä.
Höpsistä. Temperamentteja nyt vaan on erilaisia. Meillä esikoinen oli rauhallinen, aina tyytyväinen, tytär sitten taas ihan erilainen. Ja niin ovat edelleen, nyt parikymppisiä nuoria aikuisia.
Ap, toimi niinkuin parhaaksi näet, vauva on vain kerran pieni. Ja siitä voimakkaasta temperamentista on hyvätkin puolensa, meillä ainakin tytär on aina pitänyt puolensa, on sellainen tosi pärjääväinen tuli eteen mitä tahansa.
Suurin osa vauvoista haluaa syötävää, juotavaa heti herätessään. Ei se ole temperamenttia vaan vauvan normaalia käytöstä. Jos vauva herää kaupassa, kauppakeskuksessa, ole valmis syöttämään hänet vaika hänet olisi syötetty juuri ennen ostosreissua. Olen siis sama, joka antoi sattari+turvakaukalovinkin. Kyse ei ole temperamentista, vaan siitä, että annat vauvallesi olosuhteet, jossa hän viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan ns. temperamentti on vauvoilla, joiden äidit ei osaa lukea lastaan. Eivät välitä niistä pienistä signaaleista, joiden perusteella ulkopuolinenkin huomaa, mitä on tulossa. Joo, vauva ei viihdy vaunuissa eikä varmaan kantoliinassakaan tai rintarepussa, ei kannata kokeilla, kun sillä on tuo temperamentti.
Meillä käly joutui sairaalaan 4 vrk ajaksi, kun vauva oli 7 vko. Äitini meni hoitamaan tuota hankalaa tapausta, joka huutaa ja säikkyy ja oli kälyn mielestä ihan kamala. Kumma juttu, mutta toisesta hoitopäivästä alkaen vauva olikin ns. helppo ja mukava, piti vain löytää keinot ja vähän tarkkailla lasta. Tuossa iässä lapsi ei osaa edes olla vieraskorea, joten vauvan vaikeus oli äitinsä korvien välissä.
Höpsistä. Temperamentteja nyt vaan on erilaisia. Meillä esikoinen oli rauhallinen, aina tyytyväinen, tytär sitten taas ihan erilainen. Ja niin ovat edelleen, nyt parikymppisiä nuoria aikuisia.
Ap, toimi niinkuin parhaaksi näet, vauva on vain kerran pieni. Ja siitä voimakkaasta temperamentista on hyvätkin puolensa, meillä ainakin tytär on aina pitänyt puolensa, on sellainen tosi pärjääväinen tuli eteen mitä tahansa.
luitko jutun, siinä puhuttiin kaupoissa ja kauppakeskuksissa ja kahviloissa pyörimisestä vauvan kanssa, joka on vaunuissa. Vaikea kuvitella, että sitä harrastettiin 20 vuotta sitten siinä määrin kuin nykyään.
Meilläkin esikoinen on tosi temperamenttinen, kuopus rauhallisempi. En päässyt juuri minnekään esikoisen kanssa, karjui ja sai huutokohtauksia. Ihmeissäni katselin vauvoja jotka jokeltelivat vaunuissa selällään.
hän on vieläkin aika hankala, mutta olen oppinut paremmin kestämään ikuisen kamppailun mm lähtötilanteissa jotka ovat aina hänelle vaikeita.
Tsemppiä sulle, meillä oli helpointa käydä markettien leikkihuoneissa joihin huuto mahtuu paremmin. Omat kahvit termariin mukaan.
Tiedätkö, ei sitä voi ymmärtää jos ei ole ollut vaikean temperamentin lasta. Ei mitenkään, väittävät että huonosti kasvatettu tai äidin vika. Pysy vaan lujana rakkaudessa lapseen, lue Keltikangas-Järvistä ja pyydä tukea jos käy raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa vauvoista haluaa syötävää, juotavaa heti herätessään. Ei se ole temperamenttia vaan vauvan normaalia käytöstä. Jos vauva herää kaupassa, kauppakeskuksessa, ole valmis syöttämään hänet vaika hänet olisi syötetty juuri ennen ostosreissua. Olen siis sama, joka antoi sattari+turvakaukalovinkin. Kyse ei ole temperamentista, vaan siitä, että annat vauvallesi olosuhteet, jossa hän viihtyy.
Ei pidä paikkaansa. Ihmisissä on suuria temperamenttieroja ja nämä ovat näkyvissä jo aivan pienessä vauvassa. Vauva reagoi mm nälkään temperamenttinsa mukaisesti ja joko vinkaisee pyytääkseen ruokaa tai alkaa karjua pää punaisena. Jälkimmäinen tapa on usein äidille stressaavampi, etenkin jos äidin temperamentti eroaa vauvan temperamentista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan ns. temperamentti on vauvoilla, joiden äidit ei osaa lukea lastaan. Eivät välitä niistä pienistä signaaleista, joiden perusteella ulkopuolinenkin huomaa, mitä on tulossa. Joo, vauva ei viihdy vaunuissa eikä varmaan kantoliinassakaan tai rintarepussa, ei kannata kokeilla, kun sillä on tuo temperamentti.
Meillä käly joutui sairaalaan 4 vrk ajaksi, kun vauva oli 7 vko. Äitini meni hoitamaan tuota hankalaa tapausta, joka huutaa ja säikkyy ja oli kälyn mielestä ihan kamala. Kumma juttu, mutta toisesta hoitopäivästä alkaen vauva olikin ns. helppo ja mukava, piti vain löytää keinot ja vähän tarkkailla lasta. Tuossa iässä lapsi ei osaa edes olla vieraskorea, joten vauvan vaikeus oli äitinsä korvien välissä.
Höpsistä. Temperamentteja nyt vaan on erilaisia. Meillä esikoinen oli rauhallinen, aina tyytyväinen, tytär sitten taas ihan erilainen. Ja niin ovat edelleen, nyt parikymppisiä nuoria aikuisia.
Ap, toimi niinkuin parhaaksi näet, vauva on vain kerran pieni. Ja siitä voimakkaasta temperamentista on hyvätkin puolensa, meillä ainakin tytär on aina pitänyt puolensa, on sellainen tosi pärjääväinen tuli eteen mitä tahansa.
Just näin, temperamentti on myöhemmin yleensä sama asia kuin huono käytös, muiden ylikävely ja rajaton itsekkyys. Tuo puolensa pitäminen kun on niillä "vähemmän temperamenttisilla" vähemmän pinnalla, he kun tulevat muiden kanssa toimeen ilman sitäkin jäämättä silti jalkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa vauvoista haluaa syötävää, juotavaa heti herätessään. Ei se ole temperamenttia vaan vauvan normaalia käytöstä. Jos vauva herää kaupassa, kauppakeskuksessa, ole valmis syöttämään hänet vaika hänet olisi syötetty juuri ennen ostosreissua. Olen siis sama, joka antoi sattari+turvakaukalovinkin. Kyse ei ole temperamentista, vaan siitä, että annat vauvallesi olosuhteet, jossa hän viihtyy.
Ei pidä paikkaansa. Ihmisissä on suuria temperamenttieroja ja nämä ovat näkyvissä jo aivan pienessä vauvassa. Vauva reagoi mm nälkään temperamenttinsa mukaisesti ja joko vinkaisee pyytääkseen ruokaa tai alkaa karjua pää punaisena. Jälkimmäinen tapa on usein äidille stressaavampi, etenkin jos äidin temperamentti eroaa vauvan temperamentista.
Tässä näkee sen, miksi joillakin on vaikeita lapsia! SInulle on juuri kerrottu, että lapset ovat erilaisia ja siksi jokaiseen lapseen tulee suhtautua yksilönä, ja sinä menet sitten samantien kumoamaan sen. Se vinkaiseva vauva tarvitsee erilaisen "palvelun" kuin naama punaisena huutava. Jos äidillä on aivotoimintaa, hän oppii hyvin nopeasti toimimaan karjujavauvan kanssa. Osa jää ap:n tasolle eli tyytyy inttämään, että tää on hankala sen sijaan että vastaisi lapsen tarpeeseen lapsen edellyttämällä tavalla.
Usko tai älä, se temperamenttinen vauva ei katso tarpeelliseksi karjua yhtään, jos sillä on hyvä olla ja ruokaa tarjolla jo ennen kuin on nälkä.
Muistelen kaiholla aikaa, kun olin kolmen alle 4v lapsen kanssa liikenteessä. Nähtiin kavereita leikkipuistoissa ja kahviloissa, juteltiin mukavia lasten leikkiessä. Minä toimin lasteni kanssa tietyllä tavalla ja sai todella monta kertaa kuulla ihmettelyjä siitä, miksi annoin lapsille syötävää, vaikka se sylivauvakaan ei vielä huutanut nälkäänsä. Sain myös kuulla, että minulla on helpot lapset, koska ei ollut sitä temperamenttia kellään.
Kaveri antoi vauvalle ruokaa vasta siinä vaiheessa, kun tämä oli sitä jo pari kertaa selkeästi eleillä pyytänyt, lopulta jo huusi, kun maitoa vasta lämmitettiin kahvilan mikrossa. Vaippa vaihdettiin vasta sitten, kun viereinenkin aikuinen tunti hajun - onneksi menivät sentään vessaan vaihtamaan. Nukkumaan vauva ei saanut mennä ennen kuin se äidille sopi eli rättiväsynyt vauva karjui usein ja paljon.
Kaverin mielestä minulla oli helpot lapset. Minä puolestani säälin kaverin vauvaa, sitä temperamenttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa vauvoista haluaa syötävää, juotavaa heti herätessään. Ei se ole temperamenttia vaan vauvan normaalia käytöstä. Jos vauva herää kaupassa, kauppakeskuksessa, ole valmis syöttämään hänet vaika hänet olisi syötetty juuri ennen ostosreissua. Olen siis sama, joka antoi sattari+turvakaukalovinkin. Kyse ei ole temperamentista, vaan siitä, että annat vauvallesi olosuhteet, jossa hän viihtyy.
Ei pidä paikkaansa. Ihmisissä on suuria temperamenttieroja ja nämä ovat näkyvissä jo aivan pienessä vauvassa. Vauva reagoi mm nälkään temperamenttinsa mukaisesti ja joko vinkaisee pyytääkseen ruokaa tai alkaa karjua pää punaisena. Jälkimmäinen tapa on usein äidille stressaavampi, etenkin jos äidin temperamentti eroaa vauvan temperamentista.
Tässä näkee sen, miksi joillakin on vaikeita lapsia! SInulle on juuri kerrottu, että lapset ovat erilaisia ja siksi jokaiseen lapseen tulee suhtautua yksilönä, ja sinä menet sitten samantien kumoamaan sen. Se vinkaiseva vauva tarvitsee erilaisen "palvelun" kuin naama punaisena huutava. Jos äidillä on aivotoimintaa, hän oppii hyvin nopeasti toimimaan karjujavauvan kanssa. Osa jää ap:n tasolle eli tyytyy inttämään, että tää on hankala sen sijaan että vastaisi lapsen tarpeeseen lapsen edellyttämällä tavalla.
Usko tai älä, se temperamenttinen vauva ei katso tarpeelliseksi karjua yhtään, jos sillä on hyvä olla ja ruokaa tarjolla jo ennen kuin on nälkä.
tämä
Vierailija kirjoitti:
Muistelen kaiholla aikaa, kun olin kolmen alle 4v lapsen kanssa liikenteessä. Nähtiin kavereita leikkipuistoissa ja kahviloissa, juteltiin mukavia lasten leikkiessä. Minä toimin lasteni kanssa tietyllä tavalla ja sai todella monta kertaa kuulla ihmettelyjä siitä, miksi annoin lapsille syötävää, vaikka se sylivauvakaan ei vielä huutanut nälkäänsä. Sain myös kuulla, että minulla on helpot lapset, koska ei ollut sitä temperamenttia kellään.
Kaveri antoi vauvalle ruokaa vasta siinä vaiheessa, kun tämä oli sitä jo pari kertaa selkeästi eleillä pyytänyt, lopulta jo huusi, kun maitoa vasta lämmitettiin kahvilan mikrossa. Vaippa vaihdettiin vasta sitten, kun viereinenkin aikuinen tunti hajun - onneksi menivät sentään vessaan vaihtamaan. Nukkumaan vauva ei saanut mennä ennen kuin se äidille sopi eli rättiväsynyt vauva karjui usein ja paljon.
Kaverin mielestä minulla oli helpot lapset. Minä puolestani säälin kaverin vauvaa, sitä temperamenttista.
tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetän vauvantahtisesti ja usein. Hyvin harvoin kerkiää paljia sanoa kun jo syötän. Ahdasmielistä, mustavalkosesti ajattelevaa porukkaa. Nää jotka haukkuu äitejä huonoksi kun vauvalla on tempperamentti, ette siis todellakaan tiedä mistä puhutte, joten pitäkää se päänne siellä perseessä ja syvällä kun olette niin täydellisiä.
Koliikkihan ei ole mikään diagnoosi, vauvaa sanotaan koliikkiseksi kun oikeastaan ei tiedetä mikä hätä vauvalla on.
Monissa tapauksissa koliikki on joko allergiaa tai refluksit. Jos vauva itkee normaalia enemmän on syytä hakeutua lääkäriin, jotta vauvan hätää voi hoitaa. Palstalta saa hyviä vinkkejä lastenlääkäreistä, jos kerrot ap mistä päin olet.
Liian moni tuudittautuu tuon koliikin tai temperamentin taakse, jos vauva on itkuinen. Juuri tuo kova itku viittaa yleensä refluksiin ja se on helposti lääkkeillä hoidettava vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa vauvoista haluaa syötävää, juotavaa heti herätessään. Ei se ole temperamenttia vaan vauvan normaalia käytöstä. Jos vauva herää kaupassa, kauppakeskuksessa, ole valmis syöttämään hänet vaika hänet olisi syötetty juuri ennen ostosreissua. Olen siis sama, joka antoi sattari+turvakaukalovinkin. Kyse ei ole temperamentista, vaan siitä, että annat vauvallesi olosuhteet, jossa hän viihtyy.
Ei pidä paikkaansa. Ihmisissä on suuria temperamenttieroja ja nämä ovat näkyvissä jo aivan pienessä vauvassa. Vauva reagoi mm nälkään temperamenttinsa mukaisesti ja joko vinkaisee pyytääkseen ruokaa tai alkaa karjua pää punaisena. Jälkimmäinen tapa on usein äidille stressaavampi, etenkin jos äidin temperamentti eroaa vauvan temperamentista.
Tässä näkee sen, miksi joillakin on vaikeita lapsia! SInulle on juuri kerrottu, että lapset ovat erilaisia ja siksi jokaiseen lapseen tulee suhtautua yksilönä, ja sinä menet sitten samantien kumoamaan sen. Se vinkaiseva vauva tarvitsee erilaisen "palvelun" kuin naama punaisena huutava. Jos äidillä on aivotoimintaa, hän oppii hyvin nopeasti toimimaan karjujavauvan kanssa. Osa jää ap:n tasolle eli tyytyy inttämään, että tää on hankala sen sijaan että vastaisi lapsen tarpeeseen lapsen edellyttämällä tavalla.
Usko tai älä, se temperamenttinen vauva ei katso tarpeelliseksi karjua yhtään, jos sillä on hyvä olla ja ruokaa tarjolla jo ennen kuin on nälkä.
No sinäkös ap:n tunnet niin hyvin, että väität ettei tämä vastaa vauvansa tarpeisiin. Hitostako sinä tiedät, jos vauva ei viihdy vaunuissa niin mihinkä tarpeeseen siinä vastataat? Jos on syötetty ja perustarpeet hoidettu, niin ei se siitä ole kyse, ettäkö viihtyisi silti. Ei vaan viihdy, silloin ei olla vaunuissa, sitähän ap tässä selittikin.
Vierailija kirjoitti:
Muistelen kaiholla aikaa, kun olin kolmen alle 4v lapsen kanssa liikenteessä. Nähtiin kavereita leikkipuistoissa ja kahviloissa, juteltiin mukavia lasten leikkiessä. Minä toimin lasteni kanssa tietyllä tavalla ja sai todella monta kertaa kuulla ihmettelyjä siitä, miksi annoin lapsille syötävää, vaikka se sylivauvakaan ei vielä huutanut nälkäänsä. Sain myös kuulla, että minulla on helpot lapset, koska ei ollut sitä temperamenttia kellään.
Kaveri antoi vauvalle ruokaa vasta siinä vaiheessa, kun tämä oli sitä jo pari kertaa selkeästi eleillä pyytänyt, lopulta jo huusi, kun maitoa vasta lämmitettiin kahvilan mikrossa. Vaippa vaihdettiin vasta sitten, kun viereinenkin aikuinen tunti hajun - onneksi menivät sentään vessaan vaihtamaan. Nukkumaan vauva ei saanut mennä ennen kuin se äidille sopi eli rättiväsynyt vauva karjui usein ja paljon.
Kaverin mielestä minulla oli helpot lapset. Minä puolestani säälin kaverin vauvaa, sitä temperamenttista.
En ole niin tyhmä ja osaamaton äiti, ettenkö osaisi ja ymmärtäisi hoitaa lapseni perustarpeita ja signaaleja. Ollaan käyty lääkärillä ja vaikka mitä, hyväksi ovat todenneet toimintatapamme lapsen kanssa. Harmi, että jotkut eivät osaa hoitaa edes perustarpeita, mutta meillä ei ole siitä kysymys. Ap.
Arvaappa vaan kuinka rasittavaa se oli vaativan esikoisen kanssa kuunnella tuota ylipalvelet tuota vauvaa kommenttia kun yritti heti toisen herätessä syöttää ja heti itkiessä ottaa syliin. Mietin aina, et etkö tajua mitä mä yritän tällä käytöksellä välttää? Poika on nyt taapero ja hakkaa naamansa mustelmille jos turhautuu kun ei saa haluamaansa heti. Jo vauvana huusi yli tunninkin putkeen jos joku meni pieleen.
Siis minkä ikäisestä tässä on nyt kyse?
Oman kokemukseni mukaan ns. temperamentti on vauvoilla, joiden äidit ei osaa lukea lastaan. Eivät välitä niistä pienistä signaaleista, joiden perusteella ulkopuolinenkin huomaa, mitä on tulossa. Joo, vauva ei viihdy vaunuissa eikä varmaan kantoliinassakaan tai rintarepussa, ei kannata kokeilla, kun sillä on tuo temperamentti.
Meillä käly joutui sairaalaan 4 vrk ajaksi, kun vauva oli 7 vko. Äitini meni hoitamaan tuota hankalaa tapausta, joka huutaa ja säikkyy ja oli kälyn mielestä ihan kamala. Kumma juttu, mutta toisesta hoitopäivästä alkaen vauva olikin ns. helppo ja mukava, piti vain löytää keinot ja vähän tarkkailla lasta. Tuossa iässä lapsi ei osaa edes olla vieraskorea, joten vauvan vaikeus oli äitinsä korvien välissä.