Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka elää onnellisessa parisuhteessa sadismiin taipuvaisen miehen kanssa?
13.10.2015 |
Miehelläni on tällaisia piirteitä ja mietin, onko realistista odottaa hänen oppivan niistä irti. Tällä hetkellä miehen kanta vaikuttaisi olevan enemmän niin päin, että minun pitää vain opetella ottamaan vastaan ja sietämään hänen persoonaansa ja hänet tulee hyväksyä sellaisena kuin hän on. Hyväksyisin toki, kunhan vahingollinen käytös saataisiin jotenkin ohjattua siten, että se ei kohdistuisi minuun. Olen yrittänyt kovettaa itseäni ja olla välittämättä, mutta en suostu sellaiseen enää, koska tiedän ettei elämästäni sillä tavalla tule hyvää. Olen ennemmin vaikka yksin.
Mies kuitenkin haaveilee suhteesta sellaisen naisen kanssa, joka olisi jotenkin enemmän samanlainen kuin hän itse, ja pitäisi näitä hänen piirteitään myönteisinä asioina. Piirteisiin siis kuuluu kriittistä arvostelua suoriutumistani kohtaan niin yrityksessämme kuin kotitöiden hoidossa ja sängyssäkin. Mm. seksin tulisi kuulemma olla leikkisää ja iloittelevaa, ja niin kauan kuin näin ei riittävässä määrin ole, mies aikoo säännöllisesti huomautella asiasta minulle. Hänen mielestään tämä on vain hyvä asia, koska edellinen kumppani pettyi siihen, että mies jätti tämän aivan yllättäen. Minulle mies siis tekee selväksi kaikki puutteeni, jotta minulla olisi tilaisuus korjata ne ja näin estää se, että mies jättää minut.
Itse arvelen, että tuskinpa on olemassa naista, joka tällaisesta kohtelusta nauttisi tai pitäisi sitä jotenkin toivottavana. Käymme pariterapiassa, joten jonkin verran miehelläni näyttäisi olevan motivaatiota yrittää parantaa suhdetta. Mutta hän on toistaiseksi ollut oudon fiksoitunut tuohon käsitykseensä, että jos hän vain olisi toisenlaisen naisen kanssa niin ongelmia ei olisi.
Olisikin kiinnostavaa tietää, onko nyt vaikkapa tällä palstalla joku nainen, joka nauttii suhteesta tämän tyyppiseen mieheen. Jos tällaisia oikeasti on, niin ehkä olisi vain parempi luovuttaa ja antaa miehen etsiä puolisokseen sellainen. Mutta jos on kuten epäilen, että jokainen parisuhteeseen kykenevä ihminen haluaa ensisijaisesti tulla hyväksytyksi - ei solvatuksi - kumppaninsa taholta (omasta mielestäni juuri se on parisuhteen tarkoitus!), tekisin miehelleni karhunpalveluksen, jos en ainakin yrittäisi saada häntä tulemaan järkiinsä.
Jään odottelemaan ilmoittautumisia.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli parisuhteenne kukoistaisi ja olisi täynnä rakkautta jos jompikumpi muuttuisi radikaalisti. En ymmärrä miksi olette yhdessä.
Sen juuri haluaisin selvittää, että saisiko mieheni kenen tahansa muunkin kanssa ollessaan saman reaktion, vai olisiko hänelle mahdollista löytää kumppani, jonka kanssa hän tuollaisenaan saisi rakennettua rakkaudentäyteisen parisuhteen. Jos olisi mahdollista löytää hänelle sopiva kumppani, meidän ei tosiaankaan kannata jatkaa yhdessä. Mutta jos on niin, että miehen on opeteltava olemaan rakentavammin voidakseen luoda rakastavan parisuhteen kenen tahansa naisen kanssa, silloin haluan yrittää saada hänet ymmärtämään tämän ja opettelemaan asian tässä suhteessa. Näin lopputuloksena on vähiten tuhlausta.
ap
Kuulostaa kyllä niin kummalliselta tavalta ajatella, että taitaa olla jollakin tylsä ilta ja provoilututtaa. Kukaan ei laskelmoisi parisuhde-liikkeittään kuten ap. Toteaisi vain, että "hei, minua ei kohdella näin, en pidä että minua arvostellaan jatkuvasti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saanko tiedustella, mitä olivat nuo "muut syyt", joihin mainitsemasi parisuhde kariutui?
ap
Halusimme elämältä eri asioita. Hän halusi lapsia, koiran ja omakotitalon. Minä halusin asua ja työskennellä ulkomailla, opiskella lisää ja nauttia elämästä.
On tietysti mahdollista, että miehesi on sadisti. Sitä meidän on mahdoton tietää. Hyvä kuitenkin, että olette terapiassa. Sitä kautta ongelma ratkeaa, jos on ratketakseen. Usein nämä yhteensopivuusongelmat eivät valitettavasti ratkea, vaan niitä joko sietää tai sitten ei.
Mitä jos vaikka selvittäisit ihan ekaksi mitä pidät miehet käytöksestä ja millaisia tunteita se sinussa herättää. Keskittyisit vasta sitten sen miehen tulevan kumppanin haarukointiin. Provo.
Ei kukaan voi olla noin lapanen, mut provohan tää olikin :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22, kyllä tämä valitettavasti ihan totta on. Ja olen toki kertonut miehelle, että minua ei saa kohdella näin. Pariterapiaan järjestin meidät, kun vaikutti siltä ettei mies näe vikaa muualla kuin minussa. Miehelle on selvästi hyvin vaikeaa hyväksyä sitä ajatusta, että hän olisi toiminut minua kohtaan jotenkin väärin tai epäoptimaalisesti (perfektionisti, ei halua ajatella itsestään noin). Hän yrittää perustella ja oikeuttaa toimiaan kaikenlaisella mm. sillä että Steve Jobskin oli "suorapuheinen palautteen antaja" ja Apple menestyi tämän ansiosta huiman hyvin. Olen yrittänyt sanoa, että en ole hänen alaisensa eikä suhteemme ole yritys, että yritysten menestymiseen johtava dynamiikka on todennäköisesti aika erilaista kuin parisuhteiden kohdalla, ja että emme voi edes tietää olisiko Apple menestynyt huonommin vai paremmin jos Jobs olisi huutanut alaisilleen vähemmän ja käyttäytynyt rakentavammin, mutta mies ei tunnu ottavan näitä kommentteja vastaan.
Keskustelu toisensa jälkeen mies vain toistelee, kuinka kaikki olisi niin paljon helpompaa jos minä näkisin hänen ominaisuutensa myönteisinä enkä haitallisina. :/ Haluaisin löytää edes yhden naisen, joka näkisi tällaiset ominaisuudet noin, jotta voisin uskoa sellaisia olevan olemassa. Oikeasti kyllä ajattelen, ettei kovapintaisin ja analyyttisinkaan nainen (tai mies sen paremmin) oikeasti tunne oloaan parisuhteessaan onnelliseksi, jos kumppani kohtelee tällä tavalla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko tiedustella, mitä olivat nuo "muut syyt", joihin mainitsemasi parisuhde kariutui?
ap
Halusimme elämältä eri asioita. Hän halusi lapsia, koiran ja omakotitalon. Minä halusin asua ja työskennellä ulkomailla, opiskella lisää ja nauttia elämästä.
On tietysti mahdollista, että miehesi on sadisti. Sitä meidän on mahdoton tietää. Hyvä kuitenkin, että olette terapiassa. Sitä kautta ongelma ratkeaa, jos on ratketakseen. Usein nämä yhteensopivuusongelmat eivät valitettavasti ratkea, vaan niitä joko sietää tai sitten ei.
Meillä on yhteensopivuusongelmien lisäksi pöydällä myös sellainen ongelma, että mies haluaisi lapsia, hänen uranluontiaan mahdollistavan vaimon ja asunnon vanhempiensa lähettyviltä (jotta nämä voivat auttaa lasten hoidossa). Minä taas haluaisin keskittyä uraani (lapsia en erityisesti vastusta, mutta epäilen voiko lapsiperhe-elämää ja kahta uraa yhdistää järkevästi), mieluiten ulkomailla, ja nauttia elämästä kahden. :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta miehesi on ottanut vähän kuin jumalan aseman; Hänellä on valta määrittää mitä milloinkin pitää parantaa, mikä on oikea reaktio, miten asiat/käytös/tunnetila /mikä tahansa asia pitää muuttua ja miten. Hirvittävän narsistista ja itsekästä ajatella, että minä nyt tässä tiedän kaiken totuuden miten asiat pitää mennä... Ja missä on vastavuoroisuus?? Miksi mies ei puutu omaan itseensä, miksi kumppanin pitää vain ja ainoastaan muuttua? Miehesi on sokea omalle itselleen??? Missä on sinun vaatimuslistasi mikä miehessä pitää muuttua, että koet onnea, läheisyyttä, harmoniaa, tyytyväisyyttä, iloa, rakkautta, seksuaalista tyydytystä? Miksi miehesi on jatkuvasti vaatimuslista kumppanistaan?? Miksi hän ei vaadi itseltään samaa, samoilla kriteereillä? On täysin epärealistista alkaa muuttaa kumppaniaan johonkin ihanneyksilöksi; se ei tule toimimaan, tai päättyy toisen uupumiseen. Jos sinua ei rakasteta eikä hyväksytä omana itsenäsi, sellaisena kuin olet, suhde ei tule toimimaan. Et voi olla muuta kuin mitä aidosti olet, ja jos se ei riitä niin olet väärän kumppanin kanssa parisuhteessa. Näin se vain on!
Olin aloittamassa keskustelua aivan muusta aiheesta, kun ennakoiva tekstinsyöttö tarjosi otsikoksi tätä tähän ketjuun kirjoittamaani. Tulin sitten lukemaan, mitä on tullut juteltua viime lokakuussa.
Erohan meille tuli, vain pari viikkoa tämän keskustelun jälkeen. Terapiassa ei koskaan päästy siihen vaiheeseen, jossa ihmisenä kasvaminen olisi tullut mahdolliseksi, vaan se toimi lähinnä eroprosessin helpottajana. Nyt 8 kuukautta myöhemmin täytyy sanoa, että olen aivan tyytyväinen tilanteeseeni. Minulla on vielä mahdollisuus löytää mies, joka tietää mitä on rakastaminen ja kunnioittaminen - ja nyt osaan niitä myös vaatia. Toisin kuin tämän sinänsä opettavaisen, kasvattavan, pitkän, ja paljon läheisyyttäkin sisältäneen suhteen alussa.
Oikein hyviä kommenttejakin olin näemmä saanut, kiitos niistä vielä erikseen jokaiselle!
ap
Sen juuri haluaisin selvittää, että saisiko mieheni kenen tahansa muunkin kanssa ollessaan saman reaktion, vai olisiko hänelle mahdollista löytää kumppani, jonka kanssa hän tuollaisenaan saisi rakennettua rakkaudentäyteisen parisuhteen. Jos olisi mahdollista löytää hänelle sopiva kumppani, meidän ei tosiaankaan kannata jatkaa yhdessä. Mutta jos on niin, että miehen on opeteltava olemaan rakentavammin voidakseen luoda rakastavan parisuhteen kenen tahansa naisen kanssa, silloin haluan yrittää saada hänet ymmärtämään tämän ja opettelemaan asian tässä suhteessa. Näin lopputuloksena on vähiten tuhlausta.
ap