Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka elää onnellisessa parisuhteessa sadismiin taipuvaisen miehen kanssa?
13.10.2015 |
Miehelläni on tällaisia piirteitä ja mietin, onko realistista odottaa hänen oppivan niistä irti. Tällä hetkellä miehen kanta vaikuttaisi olevan enemmän niin päin, että minun pitää vain opetella ottamaan vastaan ja sietämään hänen persoonaansa ja hänet tulee hyväksyä sellaisena kuin hän on. Hyväksyisin toki, kunhan vahingollinen käytös saataisiin jotenkin ohjattua siten, että se ei kohdistuisi minuun. Olen yrittänyt kovettaa itseäni ja olla välittämättä, mutta en suostu sellaiseen enää, koska tiedän ettei elämästäni sillä tavalla tule hyvää. Olen ennemmin vaikka yksin.
Mies kuitenkin haaveilee suhteesta sellaisen naisen kanssa, joka olisi jotenkin enemmän samanlainen kuin hän itse, ja pitäisi näitä hänen piirteitään myönteisinä asioina. Piirteisiin siis kuuluu kriittistä arvostelua suoriutumistani kohtaan niin yrityksessämme kuin kotitöiden hoidossa ja sängyssäkin. Mm. seksin tulisi kuulemma olla leikkisää ja iloittelevaa, ja niin kauan kuin näin ei riittävässä määrin ole, mies aikoo säännöllisesti huomautella asiasta minulle. Hänen mielestään tämä on vain hyvä asia, koska edellinen kumppani pettyi siihen, että mies jätti tämän aivan yllättäen. Minulle mies siis tekee selväksi kaikki puutteeni, jotta minulla olisi tilaisuus korjata ne ja näin estää se, että mies jättää minut.
Itse arvelen, että tuskinpa on olemassa naista, joka tällaisesta kohtelusta nauttisi tai pitäisi sitä jotenkin toivottavana. Käymme pariterapiassa, joten jonkin verran miehelläni näyttäisi olevan motivaatiota yrittää parantaa suhdetta. Mutta hän on toistaiseksi ollut oudon fiksoitunut tuohon käsitykseensä, että jos hän vain olisi toisenlaisen naisen kanssa niin ongelmia ei olisi.
Olisikin kiinnostavaa tietää, onko nyt vaikkapa tällä palstalla joku nainen, joka nauttii suhteesta tämän tyyppiseen mieheen. Jos tällaisia oikeasti on, niin ehkä olisi vain parempi luovuttaa ja antaa miehen etsiä puolisokseen sellainen. Mutta jos on kuten epäilen, että jokainen parisuhteeseen kykenevä ihminen haluaa ensisijaisesti tulla hyväksytyksi - ei solvatuksi - kumppaninsa taholta (omasta mielestäni juuri se on parisuhteen tarkoitus!), tekisin miehelleni karhunpalveluksen, jos en ainakin yrittäisi saada häntä tulemaan järkiinsä.
Jään odottelemaan ilmoittautumisia.
Kommentit (30)
Sun tulisi olla edes aidosti (tarpeen mukaan) paha suustasi, vaikka muuten olisitkin kiltimpi ihminen kuin hän, tai sitten aidosti et pitäisi hänen sanomisiaan minään kun hän kiukuttelee, muuten voi olla vähän vaikeeta jaksella? Onko sun vaikea antaa takaisin sanallisesti? Joiltainhan se, kröhöm, luontuu ihan luonnostaan aika napakasti, mutta kai sellaista voi oppiakin? Mitä jos tukit hänen turpansa joskus niin että hän alkaa pillittää? Oletko koskaan edes yrittänyt? Voisi itse asiassa tasoittaa tilannetta sen verran hyvin, että hänen tapansa jopa vähän paranisivat. Tuskin kokonaan pääsee raidoistaan, mutta voi kai häntä vähäsen koulia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen BDSM-suhteessa sadistin kanssa. Siis mies joka kiihottuu siitä kun hän tuottaa kipua mulle, henkisesti ja fyysisesti. Fyysinen osa on nautinnollinen jos on masokisti niinkuin mä oonkin. Henkinen puoli on paljon rankempaa, mutta sekin osa tehdään koska mä annan siihen luvan.
Tietysti, jotkut sadistit innostuu vain jos 'uhri' ei nauti kohtelusta. Silloin on jo vähän vakavammasta kyse. On naisia jotka kiihottuvat nöyryyttämisestä, varsinkin BDSM yhteisössä. Tuskin tästä on kuitenkaan kyse?
Sitä paitsi, jos on jotain parantamista jossain, asian voi kuitenkin esittää sillain että se ei toista osapuolta loukkaa. Jos tuo asiat aina esiin vain satutakseen toista niin se viittaa enemmänkin kusipäisyyteen. Jos susta tuntuu pahalta niin hänen on lopetettava mitä hän tekee. Kerro sille ettei edes luonnostaan alistuvat naiset jää katsomaan jos jokaisesta asiasta kiukutellaan.
Tarkennus: en tarkoittanut sadismia seksuaalisena suuntautumisena, vaan että mies ilmoittaa olevansa persoonallisuudeltaan sellainen, jonka täytyy saada purkaa kumppaniinsa vihansa ja ärsyyntymisensä verbaalisesti silloin (usein) kun kumppani kyvykkyydestään ja etevyydestään huolimatta ei ole yltänyt miehen asettamalle (epärealistiselle) vaatimustasolle. Ja hänen mielestään on olemassa naisia, jotka pitävät tällaista vain myönteisenä piirteenä, joka ikään kuin kirittää ja "kannustaa" heitä suoriutumaan paremmin elämässä. Siis että joku nainen ihan haluamalla haluaisi suhdetta tällaisen miehen kanssa ja olisi siinä onnellinen. Miehen ex kuulemma oli juuri tällainen. Omasta mielestäni on todennäköisempää, että ex oli tossun alla ja alistettu, ja yritti esittää pitävänsä tästä "kannustuksesta", jotta mies ei jättäisi häntä.
ap
Ei ole neuvoja antaa, mutta ihan kiinnostuksesta: miten parisuhdeterapeutti suhtautuu miehen sinulle asettamiin vaatimuksiin? Onko mies yrittänyt perustella niitä terapeutille?
Enpä tiedä, toki on alistuvia naisia joita dominoiva mies voi kiihoittaa mutta epäilen kyllä että nämä asiat usein toimivat vain fantasian tai makuukammarin puolella. Jos arkielämä on koko ajan tuollaista, niin en usko että siitä kukaan nauttii pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus kirjoittajalle 5:
Olemme menneet terapiaan hoitamaan erästä tiettyä kriisitilannetta, ja toistaiseksi terapiassa on keskitytty löytämään välillemme taas yhteistä säveltä. Terapeutti selvästi varoo sanomasta mitään tuomitsevaa miehen käytöstä koskien. Ainakin oma tulkintani on se, että hän näkee tuomitsevuuden vain vievän miestä syvemmälle poteroonsa, minkä uskon itsekin pitävän paikkansa. Aika näyttää, päästäänkö jossakin vaiheessa siihenkin, että miehelle voisi suoremmin sanoa tuollaisen toiminnan olevan vahingollista (itse olen kyllä sanonut ja useasti, mutta se sai miehen vain puolustuskannalle). Tällä hetkellä terapeutti antaa miehen elää siinä uskossaan, että jostakin voisi löytyä sellainenkin kumppani, jolle tämä hänen "ominaisuutensa" (jota en itse usko pysyväksi luonteenpiirteeksi vaan enemmän suojautumiskeinoksi) ei olisi ongelma.
ap
En millään osaa nähdä, mitä ihmeen väliä teidän parisuhteen kannalta on sillä, voiko jossain olla nainen, joka sietäisi tai jopa pitäisi tuollaisesta käytöksestä. Nähdäkseni teidän suhteenne kannalta merkityksellistä on vain se, että sinä et ymmärrettävästi kyseistä käytöstä siedä, ja miehen mielestä hänen käytöksessään ei ole parannettavaa, vaan sinun tulisi muuttua.
Sinuna miettisin, olenko valmis katselemaan tuota käytöstä, ja jos, niin miksi? Tekisin johtopäätökseni tiettäväksi myös miehelle. Kaikkien olettamusten mukaan päätökseni olisi "en katsele kyseistä käytöstä", jonka jälkeen on miehen asia päättää, onko hän halukas muuttamaan omaa käytöstään, vai lähteekö etsimään sitä henkisestä lyttäämisestä pitävää naista. Mikäli hän lähtee etsimään unelmaansa, toivottaisin onnea etsintään, ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En millään osaa nähdä, mitä ihmeen väliä teidän parisuhteen kannalta on sillä, voiko jossain olla nainen, joka sietäisi tai jopa pitäisi tuollaisesta käytöksestä. Nähdäkseni teidän suhteenne kannalta merkityksellistä on vain se, että sinä et ymmärrettävästi kyseistä käytöstä siedä, ja miehen mielestä hänen käytöksessään ei ole parannettavaa, vaan sinun tulisi muuttua.
Sinuna miettisin, olenko valmis katselemaan tuota käytöstä, ja jos, niin miksi? Tekisin johtopäätökseni tiettäväksi myös miehelle. Kaikkien olettamusten mukaan päätökseni olisi "en katsele kyseistä käytöstä", jonka jälkeen on miehen asia päättää, onko hän halukas muuttamaan omaa käytöstään, vai lähteekö etsimään sitä henkisestä lyttäämisestä pitävää naista. Mikäli hän lähtee etsimään unelmaansa, toivottaisin onnea etsintään, ja se siitä.
Suunnilleen tällainen kuvio tässä onkin meneillään. Eroaminen vain ei ole kovin yksinkertaista, lapsia meillä ei vielä ole mutta pitkäaikaisten projektien ja taloudellisten sitoutumusten puolesta olemme ihan täydellisen "naimisissa". Otsikon aihe liittyy tilanteeseen siten, että jos mies ymmärtäisi haaveilevansa turhia, hänen kiinnostuksensa opetella kohtelemaan minua paremmin kohoaisi merkittävästi. Toisaalta jos minä joutuisin toteamaan, että toden totta jokin pieni osa ihmisistä aivan oikeasti toivoo kumppaniltaan tuollaista lyttäämistä ja saa siitä energiaa päiviinsä ja rakkauden kukoistamaan, niin minun olisi paljon helpompaa tehdä vaikka sitten suuriakin taloudellisia uhrauksia miehestä irti pääsemiseksi. Silloin näet olisi varmaa, että emme sovi toisillemme alkuunkaan niin hyvin kuin parisuhdekumppanien olisi hyvä sopia.
ap
Edelliseen lisäyksenä: suhteessamme on myös paljon hyvää, vaikka tuo lyttääminen aika tehokkaasti neutraloikin sitä tällä hetkellä. Mutta olisi todella sääli, jos eroaisimme, tekisimme huimat taloudelliset tappiot molemmille, ja mies aloittaisi uuden suhteen vain todetakseen ettei sekään toimi tuolla lyttäystekniikalla yhtään sen paremmin, vaan hänen ihan toden totta pitää muuttaa käytöstään jos aikoo onnistua ihmissuhteissaan. Silloin ero ja tappiot olisi tehty turhaan, koska saman muutoksen omaan käytökseen mies voisi tehdä myös nykyisessä suhteessaan, ilman eroa ja tappioita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi on parisuhdetta rikkova käyttäytymismalli. Huono terapeutti, kun ei siihen puutu. Ei kukaan tuollaista kohtelua kaipaa.
Eli parisuhteenne kukoistaisi ja olisi täynnä rakkautta jos jompikumpi muuttuisi radikaalisti. En ymmärrä miksi olette yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen miehesi kaltainen mies, ja täytyy sanoa, että olet oikeassa: hyvin harvalle naiselle sopii rosoinen luonteeni. Aikuisikäni ainoa todella tyydyttävä suhde oli naiseen, joka oli paksunahkainen ja antoi aina samalla mitalla takaisin. Arvostin hänen suorapuheisuuttaan ja terävää verbaliikkaansa. Valitettavasti suhde kariutui muista syistä.
Korjaavan palautteen antamisella ei sinänsä ole mitään tekemistä sadismin kanssa. Sadisti saa mielihyvää toisen kärsimyksestä. Teräväkielinen huomauttelija haluaa muuttaa toisen käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miehesi kaltainen mies, ja täytyy sanoa, että olet oikeassa: hyvin harvalle naiselle sopii rosoinen luonteeni. Aikuisikäni ainoa todella tyydyttävä suhde oli naiseen, joka oli paksunahkainen ja antoi aina samalla mitalla takaisin. Arvostin hänen suorapuheisuuttaan ja terävää verbaliikkaansa. Valitettavasti suhde kariutui muista syistä.
Korjaavan palautteen antamisella ei sinänsä ole mitään tekemistä sadismin kanssa. Sadisti saa mielihyvää toisen kärsimyksestä. Teräväkielinen huomauttelija haluaa muuttaa toisen käyttäytymistä.
Kyllä onkin kumma että kariutui, ei tainnut sulla enää seistä edes kerran vuodessa, vai kuinka? Toisaalta jos tietyllä tavalla, no, pienimuotoinen ukko alkaa muistuttaa muilta muodoiltaan kokonaisuudessaan joulupukkia, mutta on kuitenkin täysin lahjaton aina vaan, niin ei voi mitään, kukapa nainen jäisi sellaisen kanssa venaamaan joulua, jota ei koskaan tule. :3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän on mieleltään sairas. Kohta sairastut sinäkin. Mitä ihmettä saat suhteesta, jossa se sinua rakastava, tasavertainen kumppani pyrkii vahingoittamaan sinua?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miehesi kaltainen mies, ja täytyy sanoa, että olet oikeassa: hyvin harvalle naiselle sopii rosoinen luonteeni. Aikuisikäni ainoa todella tyydyttävä suhde oli naiseen, joka oli paksunahkainen ja antoi aina samalla mitalla takaisin. Arvostin hänen suorapuheisuuttaan ja terävää verbaliikkaansa. Valitettavasti suhde kariutui muista syistä.
Korjaavan palautteen antamisella ei sinänsä ole mitään tekemistä sadismin kanssa. Sadisti saa mielihyvää toisen kärsimyksestä. Teräväkielinen huomauttelija haluaa muuttaa toisen käyttäytymistä.
Teräväkielinen huomauttelija luulee itsestään vähän liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Tarkennus: en tarkoittanut sadismia seksuaalisena suuntautumisena, vaan että mies ilmoittaa olevansa persoonallisuudeltaan sellainen, jonka täytyy saada purkaa kumppaniinsa vihansa ja ärsyyntymisensä verbaalisesti silloin (usein) kun kumppani kyvykkyydestään ja etevyydestään huolimatta ei ole yltänyt miehen asettamalle (epärealistiselle) vaatimustasolle. Ja hänen mielestään on olemassa naisia, jotka pitävät tällaista vain myönteisenä piirteenä, joka ikään kuin kirittää ja "kannustaa" heitä suoriutumaan paremmin elämässä. Siis että joku nainen ihan haluamalla haluaisi suhdetta tällaisen miehen kanssa ja olisi siinä onnellinen. Miehen ex kuulemma oli juuri tällainen. Omasta mielestäni on todennäköisempää, että ex oli tossun alla ja alistettu, ja yritti esittää pitävänsä tästä "kannustuksesta", jotta mies ei jättäisi häntä.
ap
Tai mikään mitä mies kertoo exästään ei pidä paikkaansa. Noin seinähullu mies valehteleekin sujuvasti. Ehkä se oli exä, joka jätti miehen.
Vakavasti todeten, niin sellaisen parantavan ja lämpöisen rakkaudenhan tulee olla ehdotonta. Tämä ei toki tarkoita ettei saisi koskaan antaa kritiikkiä mistään, ettei saisi ehdottaa parannuksia elämäntilanteisiin, jopa sen toisen omiinkin, riidellä ja hölmöilläkin lapsellisen mielentilan tai väsymyksen iskiessä jne. mutta siis rakkauden sen kaikissa muodoissaan tulee (minun omasta mielestäni) olla tavallaan ehdotonta. Jos susta tuntuu että sä olet väärä ihmisenä kaikin tavoin, niin ihan hullu tilannehan se silloin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miehesi kaltainen mies, ja täytyy sanoa, että olet oikeassa: hyvin harvalle naiselle sopii rosoinen luonteeni. Aikuisikäni ainoa todella tyydyttävä suhde oli naiseen, joka oli paksunahkainen ja antoi aina samalla mitalla takaisin. Arvostin hänen suorapuheisuuttaan ja terävää verbaliikkaansa. Valitettavasti suhde kariutui muista syistä.
Korjaavan palautteen antamisella ei sinänsä ole mitään tekemistä sadismin kanssa. Sadisti saa mielihyvää toisen kärsimyksestä. Teräväkielinen huomauttelija haluaa muuttaa toisen käyttäytymistä.
Kyllä onkin kumma että kariutui, ei tainnut sulla enää seistä edes kerran vuodessa, vai kuinka? Toisaalta jos tietyllä tavalla, no, pienimuotoinen ukko alkaa muistuttaa muilta muodoiltaan kokonaisuudessaan joulupukkia, mutta on kuitenkin täysin lahjaton aina vaan, niin ei voi mitään, kukapa nainen jäisi sellaisen kanssa venaamaan joulua, jota ei koskaan tule. :3
Viestini taisi käydä tunteisiin, kun sinun pitää alentua tuolle tasolle. Mieti nyt vähän, minkälaista esimerkkiä annat lapsillesi tuollaisella kielenkäytöllä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miehesi kaltainen mies, ja täytyy sanoa, että olet oikeassa: hyvin harvalle naiselle sopii rosoinen luonteeni. Aikuisikäni ainoa todella tyydyttävä suhde oli naiseen, joka oli paksunahkainen ja antoi aina samalla mitalla takaisin. Arvostin hänen suorapuheisuuttaan ja terävää verbaliikkaansa. Valitettavasti suhde kariutui muista syistä.
Korjaavan palautteen antamisella ei sinänsä ole mitään tekemistä sadismin kanssa. Sadisti saa mielihyvää toisen kärsimyksestä. Teräväkielinen huomauttelija haluaa muuttaa toisen käyttäytymistä.
Minun mielestäni oma mieheni on sadismiin taipuvainen (joko pysyvästi tai sitten vain ajautunut siihen). Tämän kannan olen muodostanut mm. riidoissamme toistuvan kaavan havaittuani. Aiheesta riippumatta lähes aina riitamme alkavat siitä että miestä vituttaa ja päättyvät siihen, että minä alan joko itkeä tai sitten vetäydyn tuskissani kuoreeni (ja mies aivan varmasti näkee että minuun koskee). Jos skarppaan ja onnistun sietämään riitelyä mieltäni pahoittamatta pitkään, se myös jatkuu pitkään. Aina siihen asti että minulle tulee silminnähden paha olla. Silloin mies rentoutuu ja jotenkin vapautuu, ja yleensä poistuu muina miehinä puuhastelemaan omiaan, aivan kuin mitään riitaa ei olisi ollutkaan. Ainakin minulle siis tulee sellainen kuva, että mies saa tarvitsemaansa mielihyvää siitä, että saa minulle pahan mielen aikaiseksi. Samaan aikaan hän toki halveksii minua siitä, että olen niin herkkä/heikko että murrun, ja muistaa tästäkin antaa palautetta. Tunnistatko tästä itseäsi?
Minä olin suhteemme alussa oikein hyväksyväinen, jopa innostunut, tämän "korjaavan palautteen" suhteen, koska olen ihminen joka haluaa saada sellaista ja yleensä ihmisiltä sitä saa aivan liian vähän. Pidän kritiikin saamisesta myös työelämässä ja saan jatkuvasti ympäristöstä palautetta, että otan kritiikkiä vastaan erinomaisen hyvin. Mutta ajan myötä mieheni on paljastunut tyypiksi, joka ei anna juuri mitään muuta kuin sitä kritiikkiä. Ja joka antaa sitä täysin riippumatta siitä, kuinka hyvin tai huonosti suoritukset ovat onnistuneet. Siis aina pitäisi pystyä parempaan ja parempaan, ja tämä koskee jokaista elämän osa-aluetta, jotka todellisuudessa ovat keskenään ristiriidassa niin, että jokaisessa niistä ei mitenkään voi yhtä aikaa olla paras mahdollinen. Siis vaikka pidän korjaavasta palautteesta silloin kun se on paikallaan ja oikeasti auttaa kehittymään paremmaksi, vihaan sitä, että sitä suolletaan kritiikittömästi joka asiassa miettimättä lainkaan näiden "ohjeiden" toteuttamiskelpoisuutta käytännössä. Ikään kuin seurustelisin 3-vuotiaan lapsen kanssa, joka ei ole vielä ymmärtänyt että kaikkea ei voi saada yhtä aikaa, vaan että elämässä pitää valita ne tavoitteet, joita kohti pyritään ja mistä taas tarvittaessa tingitään.
Saanko tiedustella, mitä olivat nuo "muut syyt", joihin mainitsemasi parisuhde kariutui?
ap
Käsi hiekassa ja sinussa-blogissa on varmaan sulle hyvää juttuu.