Serkkuni aiheuttaa lapselleen syömishäiriön

Vierailija

...tätä menoa. Olen serkkuni 5-vuotiaan tyttären kummitäti. Olen aina hieman ihmetellyt serkkuni suhtautumista ruokaan: hän ei ole koskaan piitannut terveydestään ja on nyt kolmekymppinen sairaalloisen lihava 2-tyypin diabeetikko. Minua on säälittänyt, mutta olen kuitenkin ajatellut tämän olevan oma valinta, kun ei ole ikinä ollut aikomustakaan laihduttaa. Sukumme pitää paljon yhteyttä toisiinsa, ja ryhdyin mielelläni hänen lapsensa kummiksi.Nyt en voi sanoin kuvailla järkytystäni siitä, kuinka hän siirtää sairaalloiset elämäntapansa jälkikasvulleen.

Olin perheessä yökyläilemässä kesälomallani. Aamupalaksi syötiin vaaleaa leipää ja sokerileivonnainen sekä juotiin mehua. Kuulemma aivan tavallinen aamupala heillä. Kun hämmästelin, miksi leivonnaisia syödään siihen aikaan ja arkipäivänä, vastaus oli: "Ei lapsia nyt voi kietää kun mäkin syön." Automatkalla hän antoi 2-vuotiaalle pojalleen suklaakonvehtipussin,"kun ei muuten viihdy koko matkaa". Kerran sukujuhlissa tyttö kysyi äidiltään ison kakkupalan, pullan, suolaisen piirakan ja konvehtien jälkeen, saako hakea lisää. Vastaus oli, että kyllä saa, jos jaksaa syödä. Nämä bakkanaalit päättyivät siihen, että lapsi oksensi juhlissa ähkyään.

Nyt sitten syksyllä neuvolatäti oli todennut, että yllätys yllätys, tyttö on reilusti ylipainoinen. Serkulleni tämä tuli täytenä yllätyksenä, ja ihmettelin, onko hän sokea. Hän ihmetteli aivan pokkana, miten tällaista on voinut tapahtua, kun "lapsi paskoo ja liikkuu koko ajan." Yritin selittää, etteivät normaalit ruumiintoiminnot ja pääasiassa sisällä leikkiminen riitä kompensoimaan jatkuvasti ylittyvää kaloritarvetta.

Järkyttävintä koko jutussa on se, kuinka serkkuni reagoi tyttärensä ylipainoon: oli kuulemma ilmoittanut tytölle päin naamaa, että tällä alkaa nyt laihdutuskuuri. Tavatessamme kummityttöni tuli kertomaan minulle, että on lihonnut hirveästi. Kun menimme porukalla kaupungille ja kahvilassa serkkuni lappasi munkkeja lautaselleen, tyttö pyysi myös. Serkkuni huusi kaikkien jonossa olevien kuullen: "Sä olet laihdutuskuurilla!". Kävin heidän luonaan viikon kuluttua, eikä vanhoista ruokailutottumuksista oltu luovuttu. Tyttöä sen sijaan peloteltiin, ettei tämä saa kavereita ja voidaan kiusata, jos on lihava.

En tiedä, mitä sanoa. Ensinnäkin, syötetään lapsi itse tuohon kuntoon ja sitten syytetään tätä ylipainostaan. Ylipäätään "laihdutuskuuri" ja "lihava" ovat sanoja, joiden ei pitäisi kuulua 5-vuotiaan kielirepertuaariin, vaan paino-ongelmat pitäisi hoitaa hienovaraisesti ja ilman, että lapsi alkaa määritellä itsensä niiden kautta. Koko touhu on aivan kaoottista. En kestä enää katsoa vierestä, kuinka äiti tuhoaa ensin lapsensa terveyden ja sen jälkeen vielä itsetunnonkin. En edes halua tietää, minkälaisia vaikutuksia noin kieroutuneella suhteella ruokaan voi myöhemmin olla. Miten ihmeessä tällaiseen asiaan voisi puuttua? Järkipuhe ei tunnu auttavan, sillä serkkuni ei sellaista ymmärrä, vaan näkee ongelmaksi ainoastaan lapsen ylipainon ja ratkaisuksi laihdutuskuurin. Minusta tässä on kyseessä helkkaristi isompi soppa, vai pitäisikö sanoa läskisoossi. Sydäntä särkee.

Sivut

Kommentit (17)

kakki

Huh, hiljaiseksi vetää. Itselläni ei ole lapsia enkä kyllä valitettavasti tiedä mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä jos järkipuhe ei mene perille. Vahingollista käytöstä ja tosiaan kuulostaa hedelmällinen maaperä syömishäiriölle olevan. Pistää kyllä ihan kiukuttamaan. Ihan kuin lapsi itse olisi nämä syömistottumuksensa tyhjästä kehittänyt. Argh mikä marttyyrimutsi.

Vierailija

En voi sietää tuollaisia vanhempia. Jos äidin ruokailutottumukset ovat huonot, se on ok. Jos ne siirtää lapselle, se ei todellakaan ole ok. Lasta ei tule haukkua lihavaksi, sillä se ei ole lapsen syy. Lapsen lihavuuteen puututaan siten, että koko perhe muuttaa ruokailutottumuksiaan. 

Näytä tämä keskustelu hänelle? 

Vierailija

Lasun tuosta voisi tehdä, mutta saatat vain rikkoa välisi häneen (äitiin).
Koita olla kummitätinä lapselle tukena ja kerro, ettei ylipaino ole hänen vikansa. Äidille voisit puhua tuosta koko tilanteesta vielä kahden kesken. Äiti täytyy saada tajuamaan, ettei voi omista virheistään syyttä lasta ja hänen täytyy myös ymmärtää, että hänen käytöksensä ja haukkuminen vain pahentaa lapsen oloa.

Vierailija

En yleensä ole ekana ehdottomassa lasua mutta se lienee ainoa vaihtoehto tässä tapauksessa jos kerran järkipuhe ei mene perille asti. Johan moinen meininki vaarantaa lapsen kehityksen ja kasvun.

Vierailija

Otetaankohan lasu-ilmoitus tällaisissa tapauksissa vakavasti? On monia tapoja kohdella lastaan väärin, mutta tuntuu että tällainen ylipainoiseksi syöttäminen ja itsetunnon heikentäminen koetaan yhteiskunnallisesti jotenkin hyväksyttäväksi, tai ehkä paheksutaan, mutta ei rangaista. Jotkut katsovat, että vaikka lappaisit lapsesi suuhun pelkkää sokeria joka päivä, niin se on perheen oma asia. Jotenkin kieroutunutta, kun valtavaa vahinkoa voi kuitenkin aiheuttaa. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Otetaankohan lasu-ilmoitus tällaisissa tapauksissa vakavasti? On monia tapoja kohdella lastaan väärin, mutta tuntuu että tällainen ylipainoiseksi syöttäminen ja itsetunnon heikentäminen koetaan yhteiskunnallisesti jotenkin hyväksyttäväksi, tai ehkä paheksutaan, mutta ei rangaista. Jotkut katsovat, että vaikka lappaisit lapsesi suuhun pelkkää sokeria joka päivä, niin se on perheen oma asia. Jotenkin kieroutunutta, kun valtavaa vahinkoa voi kuitenkin aiheuttaa. Ap

Lapsen edun nimissä, koeta ja katso miten käy!

Vierailija

Syömishäiriö on ehkä hieman liioiteltua ottaen huomioon, kuinka vähäinen sen sairastavuus on. Siihen johtava tekijä tuo voisi olla mutta syömishäiriön "ylläpitämiseen" vaaditaan paljon muutakin. 

Vierailija

Voisin harkita, mutta silti haluaisin ensin pohtia muita vaihtoehtoja. Serkkuni kyllä rakastaa lastaan ja näyttää sen hänelle, puitteet ovat monelta osin kunnossa ja tyttö on muutoin eloisa ja iloinen 5-vuotias; perheen painonhallinta ja ruokailutottumukset vain ovat aivan päälaellaan. Serkkuni on vain auttamattoman tyhmä. Mutta mitä lasu voisi tässä tilanteessa tehdä? Antaa ruokailusuositukset, joita serkkuni itsekurinsa tasosta päätellen jaksaisi noudattaa perheessä ehkä viikon? Siihen, kuinka lapselle painosta puhutaan, kiinnostuisi varmaan ulkopuolinen taho puuttumaankin. Mutta vaikka äiti lakkaisikin puhumasta painosta suoraan tytölle, on vahinko ajatusmaailmassa ehtinyt tapahtua jo menneiden kommenttien myötä. Ulkopuolinen taho ei voi velvoittaa perhettä syömään terveellisesti tai muuttamaan väkisin ruokailutottumuksia. Mikähän järkyttäisi tai pysäyttäisi perheen äidin todella ajattelemaan ja sytyttäisi aidon halun muuttaa perheen elintavat?

Vierailija

Samaa sivusta seuranneena en voi muuta sanoa kuin että ei tuossa ulkopuolinen paljon voi auttaa. No meillä ei tuota lihavuudesta haukkumista ainakaan mun korviin ole tullut. Mutta epäterveellistä syömistä, jonka seurauksena lapsi on niin punkero, ettei jaksa edes leikkiä, ja kävelyasento on se sellainen lihavan takakeno, jalat vähän harallaan. Vaikka syömisestä ei ole haukuttu, niin muuten kyllä. Ja lapsen itsetunto on syöty siellä pitsojen mukana, mikä näkyy mm. sillä, että joka asiaa pitää parkua.

Lapsi kärsii syyttömänä.

Vierailija

Tästä huokuu, että paskaa sä välität. 

Jokainen, joka oikeasti välittää toisesta ihmisestä aidosti, ei tule tänne meuhkaamaan omaa ylemmyyttään tohon tyyliin. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mikähän järkyttäisi tai pysäyttäisi perheen äidin todella ajattelemaan ja sytyttäisi aidon halun muuttaa perheen elintavat?

11 jatkaa: Mulla ei ole tullut ikinä mieleenkään, että mikään järkyttävä asia tai järkiselitys pysäyttäisi tuota toimintaa. Kun äiti on tyhmä kuin saapas, niin hän vain perustelee mulle, että kyllähän joskus saa herkutellakin. Päälle päin vain näkyy, että se "joskus" on joka päivä. Ja isä on sitten mukavuudenhaluinen ja tossun alla, joten isällä ei edes ole mielipidettä.

Eli järkisyyt eivät mene tyhmän päähän. Ja järkyttäminen johtaa vain loukkaantumiseen ja puolustusreaktioon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tästä huokuu, että paskaa sä välität. 

Jokainen, joka oikeasti välittää toisesta ihmisestä aidosti, ei tule tänne meuhkaamaan omaa ylemmyyttään tohon tyyliin. 

Tästä huokuu nimenomaan 5-vuotiaasta pienestä tytöstä välittäminen! Ap ei ole missään vaiheessa korostanut itseään vaan tuonut ongelman esille ja haluaa kuulla ratkaisuehdotuksia. Itselläni on rakas 6v serkkutyttö ja menettäisin varmaan yöuneni, jos häntä kaltoinkohdeltaisiin noin.

Jotenkin tuntuu, että olet siirtänyt huonot ruokailutottumuksesi lapsillesi, kun noin voimakkaasti reagoit.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tästä huokuu, että paskaa sä välität. 

Jokainen, joka oikeasti välittää toisesta ihmisestä aidosti, ei tule tänne meuhkaamaan omaa ylemmyyttään tohon tyyliin. 

Mikä tarve minulla olisi todistella omaa ylemmyyttäni ihmisille, jotka eivät edes minua tunne? Olen kasvoton ruudun takaa kirjoittaja, joka kysyy neuvoa ja mielipiteitä muilta. Lisäksi haluan kiinnittää huomion siihen, kuinka tällaista ongelmaa yhteiskunnassa hyssytellään ja leimataan perheen sisäiseksi asiaksi. En minä väitä olevani täydellinen äiti, mutta erotan sentään, mikä on tervettä ja mikä on sairasta. Välittämistäkö sitten sinusta olisi että antaisi asian olla vaan? Ap

Vierailija

Tulee olemaan elinikäinen kamppailu ruuan ja painon kanssa tällä tyttöparalla, luultavasti myös muita mielenterveysongelmia. Asioita voi ehkä vielä korjata, mutta pahin vahinko on jo tapahtunut. Tuolla naisella ei pitäisi olla lapsia. Kerta kaikkiaan vastenmielistä. Minäkään en herkästi huutele lasua, mutta tässä tapauksessa ottaisin kyllä yhteyttä viranomaisiin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat