Lue keskustelun säännöt.
Kadun rasvaimua!
13.10.2015 |
Kävin vatsan rasvaimussa, ja minulla on ahdistava olo.
Istun tässä tukisidos vartalon ympärillä, ja masentaa. Ahdistaa tuo sidos, tunnen olevani kuin vankilassa, ja tätä on pidettävä vielä useita viikkoja. Yritän ajatella, että onhan jollain kipsikin kuusi viikkoa, ja hekin pärjäävät.
Lisäksi tiedän, että tuloksesta ei tule hyvä. Lääkärikin sanoi, että täydellistä vatsasta ei saa. Ahdistaa, jos vatsa jää roikkumaan tosi pahasti.
Miksi menin? Ajattelin, että olen ainakin yhtä kokemusta rikkaampi, olin jotenkin maanisen yli-innokas mennessäni rasvaimuun.
Lohduttakaa vähän! Onko joku muu käynyt rasvaimussa, millaisia tuntemuksi oli?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Mua kaduttaa silmäluomileikkaus, koska pieleen meni, arvet näkyy selkeesti ja muutenki hutiloiden tehty, toisesta lähti liikaa ja toisesta liian vähän ja mikä pahinta näitä ei saa piiloon, eikä nyt mitään aurinkolaseja enää viitti käyttää, kun hämärää jo muutenkin.
Missä kävit? Nimim. Leikkausta suunnitteleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itsetunto on alunperinkin ja ylipäänsä huono, se leikkaus ei oikeasti auta yhtään mitään, ihan sama mikä osa on kyseessä.
Nimim. 8 vuotta sitten liki 5 tonnia silareihin imetyksen jälkeen. ja ei, ei muuttunut elämänlaatu pätkääkään.
juu, ei voi kyllä kauneusoperaatiot elämänlaatua sen syvällisemmin parantaa, kuin että tuntee iloa jostain yksittäisestä pikku yksityiskohdasta kehossa. huono maine on kauneusleikkauksilla, koska herkästi niillä parannetaan mielen ongelmia. näistä räikeimmät tapaukset kertovat vielä avoimesti julkisuudessa toimistaan :D
Vierailija kirjoitti:
Itse kokeilin pitää esim puuvilla sukkahousuja tuksiteen alla välillä, mutta käytännössä ne tekivät vain lisää "vekkejä" ja olivat siten huonompi vaihtoehto, omasta mielestäni oli parempi pelkän tukisiteen kanssa, mutta kokeile toki miten tykkäät. Ihoa vasten olevan kannattaa olla luonnonmateriaalia eli esim puuvillaa tai silkkiä. Ja mahdollisimman saumatonta. Olet varmasti jo huomannut että erityisesti esim istuskellessa tukiside voi mennä vähän ryttyyn ja iholle tulee "vekkejä", muista siis päivän mittaan useasti suoristella tukisidettä ja korjailla. Iho turtuu siellä puristuksissa ja sitten voi mennä tosi araksi, mutta olet ihan varmasti jo huomannut sen :D
Missä kävit rasvaimussa? Ja kuinka kauan leikkauksesta on? Tehtiinkö se nukutuksessa vai rauhoittavan lääkkeen kera? Itse kävin Helsingin keskustassa Plastic Surgery Centerillä ja olin erittäin tyytyväinen, sain rauhoittavan lääkkeen ennen operaatiota eli olin ihan hereillä koko ajan.
Oletko tunnustellut vatsaasi? Omiin kylkiini tuli ihan selvästi sellaisia "lumppuja" tai möykkyjä ihon alle eli kiinnikkeitä, en tiedä mitä ne tarkalleen ottaen ovat (jonkun sortin arpikudosta varmaan) ja kun niistä "otti kiinni" kädellä ja hieroi (eli pyöritteli niitä sormien välissä lähinnä, aika kovakouraisesti mutta ei tietenkään väkivaltaisesti) niin se vähän sattui ja kiinnikkeet pienenivät. Niitä kiinnikkeitä ei saa antaa muodostua, jäävät! Tunnet kyllä ne kiristyksinä tai lumppuina siellä! Olen aika varma että myös vatsaan näitä tulee, koska eihän kyljet nyt kauheasti vatsasta eroa ja niihin tuli selvästi. Kävin myös pari kertaa ammattilaisella hieronnassa, jossa se semmoisella "imu" laitteella käsitteli kylkia, ja kaikki kiinnikkeet aina hävisivät, mutta parantumisen edetessä niitä kyllä tuli aina vähän väliä lisää, joka päivä piti hieroa.
Soita varalta sinne omalle lääkärillesi tai vaikka tuonne missä minä kävin ja kysy siitä hieronnasta. Olen kyllä oikeastaan 100% varma että sitä pitää tehdä, jos kiinnikkeitä tulee.
Tänään on parempi päivä. Tuntuu jopa, että olipas hyvä kun menin!
Tehtiin hereillä, en ottanut edes rauhoittavaa lääkettä, en tarvinnut. Ei pelottanut, ja nopea toimenpide oli. Suomessa tehtiin, en viitsi paikkaa sanoa, hassusti pelkään, että tunnistettaisiin. Leikkauksesta on nyt vajaa viikko, ja luulenkin, että masentaa ja kaduttaa, koska leikkauksesta on vielä niin vähän aikaa. Varmaan tämä iloksi muuttuu. Ja tietenkin nuo vihlaisutkin masentaa, esimerkiksi autosta noustessa vihlaisee ikävästi tuosta oikealta puolelta imukohdasta.
Helppo toimenpidehän tuo rasvaimu on. Leikkauspöydältä nousin ihan iloisena ja vetäsin housut jalkaan ja kävellen menin hotellille. Seuraavan päivän huilailin, mutta jo seuraavana päivänä shoppailin iloisena tuntitolkulla, kun nyt Helsingissä satuin olemaan.
En ole vielä tunnustellut vatsaa enemmälti, en oikein uskalla. Kauheata myöntää, että olen käynyt kokosuihkussa vain kerran tuon toimenpiteen jälkeen, kun ajattelin, että nyt keskityn siihen, että tuo sidos nakottaa paikallaan.
Tänään käyn taas suihkussa ja lähden nyt töihin, otin vähän vapaata tuon imun takia. Luulen, että mieliala nousee, kun pääsen taas arjen rutiineihin.
Olen tehnyt sivuvenytyksiä, että ei tulisi kiinnikkeitä. Painoja olen nostellut joka päivä vähän ja kyykistellyt pakaraliikkeitä. Hieroa en uskalla! On vähän samanlainen olo kuin synnytyksen jälkeen, en silloinkaan uskaltanut oikein mahaa tutkia, se tuntui niin ällöltä. Nyt tuntuu ihan samalta. Missä vaiheessa sinä aloitit hieronnan, ihan hetikö imun jälkeen?
Niin, mieltä masentaa sekin pikkujuttu, että antibioottiripulia pukkaa, on ollut sellainen ällö olo kaikin puolin, pari päivää olin tosiaan masentunut.
Oliko sinulla muuten turvotusta imukohdissa? Niin ja vielä: paraniko tulos kuukausien aikana, kun sanotaan, että lopullisen tuloksen saattaa nähdä vasta puolenkin vuoden päästä?
Leikattiinko alaluomet? Olisin kiinnostunut kuulemaan lisää, koska harkitsen sellaista itse.