Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa kovasti päässäni
12.10.2015 |
Tuntuu jotenkin että elämäni ei mahdu päähäni. Pää tuntuu kamalan raskaalle kun lähdem vaikka ulos, kun tuntuu että siellä pitäisi olla kaikki tiedot ja taidot työstä ja koko maailmasta. Kun yritän liillua, tuntuu kuin vetäisin kivirekeä perässä. Katsoin lenkkeileviä äitejä, joilla oli lapset mukanaan, mietin, eikö heitä ahdista vaikka työ, raha. lasten tulevaisuus, miten he pystyvät liikkumaan.
Kun tuntuu ,, että päässäni alkaa valua jonki. massa ,aina kun pitää puhua rahasta tai jostain muusta.Tuntuu, että kaikki tunteet vain hukkuvat siihen massaan.
Kommentit (5)
Minua ei ahdista tuollaiset asiat, koska osaan kontrolloida ajatteluani. Kun kuljen tuolla ulkona, keskityn hetken aistimuksiin, enkä pyörittele ajatuksia työstä, rahasta tai mistään muustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain saa niitä ajatuksia pois, kun joka puolelta tulee yt- neuvotteluja ja harva se päivä kuulee, kun joku on saanut lähteä ja äitikin vielä patistaa, että tee nyt kunnolla työtä ja säästä, kun kohtahan ei tiedä taas, onko työtä.Mutta onko se yksittäisen henkilön vika, että työtä ei ole ja vaikka kuinka raivopäisesti tekisin työtä, en silti saa enempää palkkaa tai olisi mikään tae työpaikan pysyvyydestä.. Juuri nämä ajatukset alkavat kerääntyä pääni sisälle.
Minä ajattelen ja katselen naisten perseitä. Se on sitä miehistä mindfulnessia. Ei stressaa mikään enää.
Vierailija kirjoitti:
En vain saa niitä ajatuksia pois, kun joka puolelta tulee yt- neuvotteluja ja harva se päivä kuulee, kun joku on saanut lähteä ja äitikin vielä patistaa, että tee nyt kunnolla työtä ja säästä, kun kohtahan ei tiedä taas, onko työtä.Mutta onko se yksittäisen henkilön vika, että työtä ei ole ja vaikka kuinka raivopäisesti tekisin työtä, en silti saa enempää palkkaa tai olisi mikään tae työpaikan pysyvyydestä.. Juuri nämä ajatukset alkavat kerääntyä pääni sisälle.
Minä taas ihmettelen, että miksi noita etukäteen miettiä, kun ei se murehtiminen mitään auta. Muutenkin ajattelen, että eihän tässä maassa ketään jätetä (ainakaan vielä) viluun ja nälkään kuolemaan, joten pahimmillaankin vaan pitäisi muuttaa kaupungin vuokrakämppään ja alkaa syödä vähän yksinkertaisemmin, myydä auto. Siitäkin selviäisi, ei siinä mitään pelottavaa ole minusta.
t. 2
Alue: Aihe vapaa
Oot vissiin ylistressaantunut.