Aikaansaamattomuus

Emily

Olen 20v tyttö/nainen. Musta tuntuu että ehkä edelliset viisi vuotta olen ollut melko aikaansaamaton ja tilanne vaan pahenee. Muutin vuosi sitten pois vanhemmiltani. Opiskelen korkeakoulussa. Olen tullut sellaiseen pisteeseen, että olen alkanut  vihaamaan itseäni ja ymmärtänyt että tälle on tehtävä jotain. Mun huoneessa ei juuri mahdu liikkumaan, täältä ei löydä mitään, välillä ostan uusia vaatteita että olis puhtaita. Mulla on kaikkea tärkeää hukassa, en ole hoitanut jotain juttuja mitkä olis pitänyt tehdä aikoja sitten, esim yli vuosi sitten. En ole palauttanut koulujuttuja ajallaan, tulen ehkä pääsemään juuri ja juuri läpi kursseilta kaverieni avulla tai jotain. Olen melkein aina myöhässä joka paikasta. Mun äiti kävi täällä jonkun aikaa sitten, paniikkisiivosin sillon, ei meinannu mahtua kaikki tavarat ja vaatteet kaappeihin ja sängyn alle. Se ihmetteli että miten on mahdollista että en oo vieläkään purkanut jotain muuttolaatikoita kämpän nurkista. Jne.

Olen mielestäni kuitenkin jotenkin älykäs ja luova persoona, mutta miten voi olla näin tyhmä että antaa asioiden mennä tämmöiselle mallille. Olenko masentunut tai jotain? En mielestäni. Ehkä vaan sairalloisen laiska? Tai on mulla varmaan pakko jotain henkisiäkin ongelmia olla mutta nii en tiiä. Miten mä saan nämä kaikki asiat hoidettua? Hommaa on niin paljon että en jaksa edes aloittaa tai tiedä mistä aloittaa, tai halllitsen elämääni vain juuri ja juuri ja tilanne enimmäkseen vain pahenee.

Löytääkö jostain apua tällaiseen? Tai mikä mua vaivaa? Miksi en vaan saa asioita hoidettua? Oon nyt jossain itseinhon vallassa, kuinka surkea ihminen olen. Monilla on asiat lähtökohtasesti paljon huonommin mutta täällä mä valitan enkä saa edes yksinkertasia asioita hoidettua. Mulla on paljon asioita mitä haluaisin elämälläni tehdä, mutta en tee mitään minkään asian eteen vaan tuhlaan vaan aikaani. En ole edes käyttänyt kannettavaani pariin kuukauteen, enkä ikinä kirjoittanut tänne tai minnekään ikinä, enkä pahemmin lukenutkaan, mutta nyt ajattelin että haluaisin kuulla osaisiko joku sanoa mulle jotain järkevää, vinkkejä, omia kokemuksia? Mun on tehtävä tälle asialle jotakin, en halua että mun loppuelämä on tällästa. Ei mulla ikinä mitään järkevää parisuhdetta tai etenkään lapsia, eikä varmaan edes lemmikkejä voi olla jos oon tällanen.

Sivut

Kommentit (29)

Vierailija

Minulla oli sama tilanne kun olin 18-vuotias ja masennusta se oli. Jätin koulun kesken ja sen jälkeen ajelehdin työttömänä useita vuosia. En vain saanut tehtyä mitään. Lopulta menin uudelleen kouluun, eri alalle ja tässä nyt olen. Olen saanut motivaatiota opiskella.

Kannattaa mennä psykologin juttusille.

Vierailija

Onko sinulla ystäviä tms sosiaalista elämää? Itse huomasin aikaansaamattomuuden liittyvän yksinäisyyteen. Kun on itsekseen liikaa eikä muita ihmisiä peileinä, asiat alkavat tietyssä mielessä menettää merkitystään, niistä tulee yhdentekeviä.

Ehkä voisit mennä puhumaan ongelmasta vaikka opiskelijaterveydenhuoltoon. Voithan olla masentunutkin. Niin tai näin, on hyvä tarttua ongelmasn mieluummin aiemmin kuin myöhemmin.

Vierailija

Voi kun olisikin jotain hyviä neuvoja. Olen vähän samanlainen. En osaa oikein muuta sanoa, kuin että tsemppaa asian kanssa, mutta älä ajattele, että kaikki pitäisi tehdä kerralla, muuten jää kaikki tekemättä.

Koulujutut kannattaisi oikeasti yrittää palauttaa ajallaan. Mieluummin palautat vähän huonommin tehtynä, kuin uskottelet itsellesi, että teet myöhemmin paremmin. Se jää kuitenkin roikkumaan, ja sitten ahdistaa entistä enemmän.

Siivouksessa kannatta ottaa sopivankokoisia tavoitteita: tänään järjestän tuon nurkan, huomenna siivoan kylppärin jne. Kun saat vähänkin järjestystä, huomaat, että on mukavampaa ja jaksat taas tehdä vähän. Joka päivä jotain, niin asiat pikkuhiljaa etenee. Voit myös määrätä itsellesi pienen palkinnon, kun saat jonkun tietyn asian hoidettua.

Vierailija

Luulin oikeasti olevani ainoa tuollainen. En jaksa siivota tai laittaa ruokaa. Viime vuonna sain 0 opintopistettä koska en saanut esim.tehtäviä palautettua. Onneksi minulta ei peritä opintotukia takaisin, mutta ehdotettiin esimerkiksi terapiaa ja kuntoutusta. En koe olevani sairas, enemmänkin eskapisti ja uppoudun omiin maailmoihini. Minulla ei ole kavereita mutta kiinnostuksenkohteita on hyvin laajasti. Harmittaa silti kun hukkaan nuoruuteni. Haluaisin olla " normaalimpi", jotta valmistuisin joskus ja löytäisin kavereita ja vaikka parisuhteen.

Vierailija

Pahinta on se, kun joutuu peittelemään omaa saamattomuutta. Hävettää myöntää, kuinka vähän asioita saa oikeasti aikaiseksi... 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Luulin oikeasti olevani ainoa tuollainen. En jaksa siivota tai laittaa ruokaa. Viime vuonna sain 0 opintopistettä koska en saanut esim.tehtäviä palautettua. Onneksi minulta ei peritä opintotukia takaisin, mutta ehdotettiin esimerkiksi terapiaa ja kuntoutusta. En koe olevani sairas, enemmänkin eskapisti ja uppoudun omiin maailmoihini. Minulla ei ole kavereita mutta kiinnostuksenkohteita on hyvin laajasti. Harmittaa silti kun hukkaan nuoruuteni. Haluaisin olla " normaalimpi", jotta valmistuisin joskus ja löytäisin kavereita ja vaikka parisuhteen.

Kuulostaa siltä, että sinulla voisi olla ADD tai asperger.

Vierailija

Mä roikun saamattomuuden reunalla... teen vähän asoita, mutta silloin harvoin kun teen olen nopea joten ihmiset usein luulevat että olen paljon ahkerampi kuin olen. Oikeasti olen enimmäkseen lamaantunut. Ahdistaa, kun miettii,kuinka hyvä voisi olla, jos tekisi JOTAIN edes joka viikko jossei joka päivä. Olen maailman pahin alisuoriutuja ja inhoan itseäni.

Vierailija

Olin tuollainen sinun iässäsi. Nyt 20 v. myöhemmin, syötyäni vuosikaudet masennuslääkkeitä turhaan sain vihdoin diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Suosittelen menemään kilpirauhasogelmiin erikoistuneelle sisätautilääkärille.

emily123

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ystäviä tms sosiaalista elämää? Itse huomasin aikaansaamattomuuden liittyvän yksinäisyyteen. Kun on itsekseen liikaa eikä muita ihmisiä peileinä, asiat alkavat tietyssä mielessä menettää merkitystään, niistä tulee yhdentekeviä.

Ehkä voisit mennä puhumaan ongelmasta vaikka opiskelijaterveydenhuoltoon. Voithan olla masentunutkin. Niin tai näin, on hyvä tarttua ongelmasn mieluummin aiemmin kuin myöhemmin.

On melko paljonkin, parhaita ystäviä, kavereita, käyn ulkona jne. Viime aikoina olen keskittynyt parhaimpiin ystäviini, jotta saisin hoidettua muita hommia, mutta ei se ole oikein auttanut. Ajattelin, että ehkä käytän liikaa alkoholia enkä ole edes juonut usein enkä paljoa viime aikoina, mutta ei sekään ole auttanut. Ystävien kanssa yleensä saankin tehtyä kaikenlaista, esim auttamaan siivoamisessa mutta omat jutut on sekasin enkä halua ottaa heiltä apua vastaan. En esim kehtaa huolia ketään kämppääni.

//aloittaja

emily123

Vierailija kirjoitti:

Olet masentunut. Syyt voivat olla niin syvällä että tarvitsisit hieman ammattiapua, esim. lyhytaikaista terapiaa tai ryhmätukea. Rohkaistu ja ota huomenna yhteys YTHS:ään tai korkeakoulusi terveydenhuoltoon ja sanot että asia on akuutti.

http://www.yths.fi/i_love_arki/elamantaitokurssi

Olen miettinyt olenko masentunut ja tein hetki sitten jonkun masennustestin netissä ja siitä tuli että ei ole masennusta, eikä mulla mielestäni oikein ole masennuksen oireita. En ole surumielinen tai yksinäinen ja mulla on ihan hyvä itsetunto lukuunottamatta tätä että olen nyt tajunnut olevani todella aikaansaamaton. Mutta joo ehkä mun kannattaisi kuitenkin keskutella jonkun ammattilaisen kanssa.

//aloittaja

emily123

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan liian tutulta. Pitäis varmaan perustaa jonkin sortin vertaistukiryhmä. N22

Voisi olla ihan hyvä, vaikka sellanen whatsapp ryhmä tai suljettu facebook ryhmä missä surkutellaan yhdessä mitä kaikkea ei olla tehty mitä olisi pitänyt tehdä, ja tsempataan toisiamme että nyt kaikki tekee edes jotakin. Tai haastetaan toisemme tekemään jotakin jne. Siis ihan loistava idea. //aloittaja

emily123

Vierailija kirjoitti:

Voi kun olisikin jotain hyviä neuvoja. Olen vähän samanlainen. En osaa oikein muuta sanoa, kuin että tsemppaa asian kanssa, mutta älä ajattele, että kaikki pitäisi tehdä kerralla, muuten jää kaikki tekemättä.

Koulujutut kannattaisi oikeasti yrittää palauttaa ajallaan. Mieluummin palautat vähän huonommin tehtynä, kuin uskottelet itsellesi, että teet myöhemmin paremmin. Se jää kuitenkin roikkumaan, ja sitten ahdistaa entistä enemmän.

Siivouksessa kannatta ottaa sopivankokoisia tavoitteita: tänään järjestän tuon nurkan, huomenna siivoan kylppärin jne. Kun saat vähänkin järjestystä, huomaat, että on mukavampaa ja jaksat taas tehdä vähän. Joka päivä jotain, niin asiat pikkuhiljaa etenee. Voit myös määrätä itsellesi pienen palkinnon, kun saat jonkun tietyn asian hoidettua.

Sorrun aina just tohon, että oon vähän perfektionisti ja osittain siksi hommaa kasaantuu jne. Lopulta teen kiireessä ja nukkumatta kouluhommia, ja sillonkin uskottelen että opiskelen ne jutut paremmin itsenäisesti myöhemmin. Mulla on kuitenkin tähän mennessä hyviä arvosanoja, tältä syksyltä tulee nyt varmaan vähän huonompia kun tää koulu käy vaikeemmaksi. Syyskuun alussa kirjoitin joka viikolle pieniä tavoitteita mitä mun pitää hoitaa (muita kun kouluhommia.) En oo vieläkään tehnyt edes niitä ensimmäisen viikon juttuja. Onko ideoita palkinnoista? Oon yrittänyt käyttää jotain herkkuja, mutta syön ne kuitenkin vaikka en edes tekemisi mitään tai ennen kun edes yritän. Kiitos neuvoista, täytyy nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tsempata taas, eikä vaan vajota itseinhoon jos ei heti onnistukaan. //aloittaja

emily123

Vierailija kirjoitti:

Luulin oikeasti olevani ainoa tuollainen. En jaksa siivota tai laittaa ruokaa. Viime vuonna sain 0 opintopistettä koska en saanut esim.tehtäviä palautettua. Onneksi minulta ei peritä opintotukia takaisin, mutta ehdotettiin esimerkiksi terapiaa ja kuntoutusta. En koe olevani sairas, enemmänkin eskapisti ja uppoudun omiin maailmoihini. Minulla ei ole kavereita mutta kiinnostuksenkohteita on hyvin laajasti. Harmittaa silti kun hukkaan nuoruuteni. Haluaisin olla " normaalimpi", jotta valmistuisin joskus ja löytäisin kavereita ja vaikka parisuhteen.

Mulla on sama homma, en koe olevani masentunut, mutta olen sitku-ajattelija (sitten kun..) ja olen usein omissa maailmoissani, olen todella hidas tekemään yhtään mitään, haaveilen ja kunhan vaan pohdin yhteiskuntaa, ihmismieltä, maailmankaikkeutta, kavereiden ongelmia tai mitä vaan. Jos haluaa kavereita, niitä pitää etsiä/hankkia :) Mutta käsitettä normaali ei oikein ole, eikä siitä kannata murehtia. Ei kaikki sovi samaan muottiin. Mutta mua harmittaa kanssa, kun en oikeastaan tee asioita joita haluaisin tai mistä haaveilen. Haluaisin oppia paremmaksi vaikka missä, olla luova jne. mutta ei, mä vaan olen tekemättä mitään. Esim harrastusteni suhteen oon vaan muuttunut huonommaksi vuosien aikana. //aloittaja

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat