Mitä järkeä on uusperheissä?

Vierailija

Esim. miehellä 4 lasta edellisestä liitosta, naisella yksi ja sitten yksi yhteinen. Mitä järkeä tuollaisessa liitossa on?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Uusperheiden yleistyminen nakertaa pahasti yhteiskuntaa. Täällä on meneillään lyhyen maksimaalisen nautinnon haku.

Lapset kärsivät sekavista perhekuvioista, kun esim edellisen liiton teinit ovat häiriöksi ja tiellä, kun uuden onnen kanssa eletään pikkulapsivaihetta. Ne teinit työnnetään lastenkotiin auvia häiritsemästä.

M39

Vierailija kirjoitti:

Uusperheiden yleistyminen nakertaa pahasti yhteiskuntaa. Täällä on meneillään lyhyen maksimaalisen nautinnon haku.

Lapset kärsivät sekavista perhekuvioista, kun esim edellisen liiton teinit ovat häiriöksi ja tiellä, kun uuden onnen kanssa eletään pikkulapsivaihetta. Ne teinit työnnetään lastenkotiin auvia häiritsemästä.

Kyllä ne kuule lapset kärsivät siitäkin, kun perustetaan perhe ihan hepposilla eväillä. Vastuuta ei tietenkään oteta, et lapsilla ois hyvät vanhemmat, jotka olisivat kuin luotu toisilleen ja tuntisivat toisensa kuin omat taskunsa. Siiten syytellään ja riidellään , kun ei kaikki menekään oman mielen mukaan. Lapset siitä kärsii tietysti eniten, vanhempien virheistä. Ja turha sitä sormea on osoittaa, kun parisuhde on kahden kauppa. 

Vierailija

Meillä niin että miehen ex työnsi 7-vuotiaan meille koska ei riittänyt aika hänelle. Kaksi vanhempaa ja kaksi nuorempaa sai asua kotona.

Nyt lapsi 14-v ja haluaisikin hänet takaisin, väittää et me on kaapattu tää lapsi. Mutta samaan aikaan ei kuitenkaan halua takaisin kun ei tunne enää jne.

Vierailija

Harva tekee elämässään yhtään mitään järjellään, vaikka muuta luulis. Mun tuttavapiirissä on monia onnistuneita uusperheitä- johtuu ehkä siitä että sitä yhteistä rakkauslasta ei olla tehty ja tarpeeksi kauan ollaan eletty kahdessa asunnossa ja panostettu siihen, että kaikki lapset ja aikuiset löytävät paikkansa.  Lapset eivät taida kärsiä, päinvastoin. Kun erot on käsitelty kunnolla, uusperheessä osataan olla huomattavasti parempia kumppaneita ja sen myötä myös vanhempia kuin edellisessä liitossa. Ihan kauheita ovat olleet ne huonot ydinperheliitot missä vihataan ja tapellaan koko ajan. Ja ollaan yhdessä muka lasten vuoksi vaikka todellisuudessa ollaan yhdessä siksi ettei uskalleta ja viitsitä ottaa vastuuta omasta ja lasten hyvinvoinnista.  Oma tyttäreni sanoi tässä juuri eräänä päivänä kuinka ihanaa, että hänen elämäänsä on tullut niin kiva mies- tarkoittaen kumppaniani. Että en nyt tiedä kuinka pieleen tämä tässä menee. Lastenkaan kannalta.

Vierailija

Itse olen eroperheen lapsi. Vanhempieni erottua muutin isäni, siskoni, äitipuoleni ja äitipuoleni pojan kanssa asumaan (uusperhe emme olleet, koska isäni ja äitipuoleni eivät ole tehneet yhteistä lasta).

Sain elämääni lisää kaksi tärkeää henkilöä. Äitipuoleni on kuin äiti minulle, ostan hänelle äitienpäivälahjankin. Eli ei aina avioero tarkoita lasten totaalista murtumista.

Vierailija4141

Uusperheissä on sama järki kuin on ollut koko ihmiskunnan historian ajan. Ihmiset haluaa perustaa perheyksiköitä, lisääntyä, saada kumppanin jne. Ei se sen kummoisempi syy ole uusperheiden syntyyn. Uusperheitä oli aikaisemmin vähintään yhtä paljon kuin nykyään ja monesti paljon erikoisemmilla virityksillä.

Asun itse ydinperheessä ja jos eroaisimme, niin tuskin haluaisin uutta kumppania asumaan kanssani. Ikää on jo 42, joten lisääntymisikä on joka tapauksessa ohi, jos nyt vielä pitäisi ensin erota ja sitten etsiä uusi mies. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten se sitten menisi.

Ja aina sanotaan, että nykyään erotaan, kun mennään niin nopeasti yhteen. WHAT? Asutaanko me samassa maailmassa? Nykyäänhän just ollaan pitkään yhdessä, asutaan yhdessä jne. Ei todellakaan kyse ole harkinnan puutteesta. Ennenhän sitä mentiinkin nopeasti naimisiin ja häiden jälkeen vasta alettiin harjoittelemaan yhteiselämää. Enemmänkin kyse on yksilön maun muutoksesta. Ainahan ihminen on onnea halunnut, mutta joskus se onni oli hyvä puoliso ja turvallinen koti. Nykyään onneen halutaan tunne-elämyksiä jne.

Vierailija

Joo, ennenvanhaan kun naisia kuoli kuin kärpäsiä synnytyksessä, miehiä sodissa ja yleensäkin tauteihin kuoli helpommin, oli uusperheitä todella paljon. Ne jotka elivät pidemmän elämän, ehtivät olla naimisissa useamman kerran, vaikka ei avioerottu, vaan jäätiin leskeksi, ei se sen kummempaa ole.

Ja miten joku tuossa sanoi että kun vanhemmilla ei ollut yhteisiä lapsia, ei ollut uusperhe? Jos mies ja nainen menee yhteen, ja edes toisella on ennestään lapsi, kyllä se uusperhe on, ei ydinperhe.

äitipuoli kaksoset mahassaan

No pitäisikö yhden suhteen kariutumisen jälkeen elää sitten loppuelämä ilman kumppania ja perhettä? Miksi? Jos on mahdollista saada hyvä parisuhde ja elää ihanaa perhe-elämää semmosen ihmisen kanssa jonka kanssa se onnistuu? Jos on parikymppisenä yhden muksun vääntänyt ja puoliso pettää ja jättää niin ei saa sitten enää koskaan perustaa perhettä kenenkään toisen kanssa? Tai jos puoliso kuolee niin sitä on elettävä yksin koko loppuelämä eikä saa tehdä lisää lapsia vaikka löytyisi uusi täydellinen kumppani ja halu perustaa yhteinen perhe olisi kuinka vahva. Älkää nyt hölmöjä olko!

Vierailija

Meillä on ollut toimiva uusperhe jo 20 vuotta. Minulla oli 3 valmista lasta, miehellä ei yhtään. Olihan se nuorelle menevälle poikamiehelle shokki rakastua naiseen jonka mukana tuli perhe mutta hän ei miettinyt sitä hetkeäkään, hän halusi koko paketin. Toki alussa oli epävarmuutta niin isäpuolen asemasta kuin teini-ikäisen pojankin taholta (ei tiennyt voiko pitää isäpuolesta kun piti olla lojaali omalle isälle) mutta parissa vuodessa hiouduimme oikeaksi rakastavaksi perheeksi. 6 vuoden jälkeen saimme vielä yhteisen lapsen joka täydensi perheemme.

Olemme tosi läheisiä edelleenkin vaikka isot lapset on jo lähteneet kotoa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut toimiva uusperhe jo 20 vuotta. Minulla oli 3 valmista lasta, miehellä ei yhtään. Olihan se nuorelle menevälle poikamiehelle shokki rakastua naiseen jonka mukana tuli perhe mutta hän ei miettinyt sitä hetkeäkään, hän halusi koko paketin. Toki alussa oli epävarmuutta niin isäpuolen asemasta kuin teini-ikäisen pojankin taholta (ei tiennyt voiko pitää isäpuolesta kun piti olla lojaali omalle isälle) mutta parissa vuodessa hiouduimme oikeaksi rakastavaksi perheeksi. 6 vuoden jälkeen saimme vielä yhteisen lapsen joka täydensi perheemme.

Olemme tosi läheisiä edelleenkin vaikka isot lapset on jo lähteneet kotoa.

Jatkan vielä - lapset saivat rakastavien ja toisiaan arvostavien vanhempien mallin omaan elämäänsä. Tästä on puhuttu paljon ja he ovat kiitollisia että heillä on ollut kaikki nämä vuodet perhe joka on onnellinen ja koti jossa on paljon naurua ja iloa. En usko että he olisivat onnellisempia kuin jos olisin kieltäytynyt tästä uudesta parisuhteesta?

minävain

Minä en aio jäädä lapsettomaksi vain siksi, että aviomiehelläni on lapsi edellisestä suhteestaan. Me molemmat haluamme perheen ja ainakin kolme lasta. Minkäs mies sille voi, että entinen kumppaninsa päätti extempore ruveta lesboksi ja pisti miehen pihalle perheestä. Kyllä minun miehelläni on siitä huolimatta oikeus saada kanssani se perhe ja perhe-elämä josta on aina haaveillut ja jonka hänen eksänsä häneltä riisti.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat