Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tukistin lasta ja rikoin vahingossa sen lelun
10.10.2015 |
4-vuotias alkoi taas lyödä pikkusiskoaan, vein huoneeseensa rauhoittumaan, hän tuli pois, sanoin että ottaa laulukirjansa ja menee huoneeseen kuuntelemaan kunnes rauhoittuu, hän löi siskoaan taas niin että tämä kaatui. Meni hermot, tukistin, heitin kurjan huoneeseen ja lykkäsin poikaa huoneeseen. Nyt kirja ei soi enää ja poikaa surettaa. En jaksa edes potea paska mutsi-morkkista, olen niin saatan kypsä ton jätkän touhuja kun joka asiasta tulee riita ja mikään keino ei toimi. Kehuminen onnistumisista ei auta, tarrasysteemi ei auta, puhuminen ei auta. Tuskin tämäkään auttaa. Rakastan tuota poikaa, mutta en jaksa kohta enää asua saman katon alla sen kanssa.
Kommentit (59)
White trash kasvattaa lapsiaan. Osa 501.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että pientäkään lasta kannattaa ajaa nurkkaan. Eli pitää kiinni tyhmästä rangaistuksesta puolta päivää. Kerran tein niin oman lapseni kanssa. Hän huusi. Minä pidin kiinni huoneen ovesta. Häpeän omaa käytöstäni. Olimme molemmat ihan tunnekuohussa.
Sen jälkeen olen osannut toimia niin ettei arvovaltakiistoja tule.
Tässä avauksessa. Lauantain karkit saa lapsen raivoihin. Ehkä kannattaa ostaa karkit vasta lauantaina. Ensin syödään aamupala, ulkoillaan, lounas, päiväunet. Sitten kiltti poika pääsee yhdessä ostamaan karkkia....
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikkeahan ei voi ennaltaehkäistä, etenkään kun tilanne on päässyt noin pitkälle että lapsi tekee jatkuvasti pahojen. .. Siksi olisi hyvä löytää yksi keino ja toimia johdonmukaisesti sen mukaan aina kun tilanteita tulee. Siitä tulee lapselle tietoisuus mitä seuraa jos tekee tuhmuuksia ja palautuu auktoriteetti aikuiselle. Nyt kun selvästi lapsi ei enää vanhempiaan kunnioita niin asialle pitäisi tehdä jotain. Eikä se tarkoita väkivaltaa, ei henkistä eikä fyysistä vaan johdonmukaista oikean ja väärän opettamista ja sen opettamista että teoilla on seurauksia. Toki on hyvä ennaltaehkäistä kaikki mitä voi mutta kaikkea ei kukaan pysty!
Sinä uskot siis autoritääriseen kasvatukseen. Minä uskon, että kaikkea voi ennaltaehkäistä. Mietitään mistä lapsen viha tulee. Se kehittyy hylkäämisestä. Kannattaa katsoa vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta. Tai lapsen ja kasvattajan (ammatti).
Jokainen tilanne voidaan myös purkaa ja miettiä kuinka kannattaisi toimia, että säilyisi rakentava ilmapiiri ja lapsi voisi kokea olevansa riittävän hyvä. Ei joutuisi jatkuvasti turhautumaan. Tiedän että kova kovaa vasten harvoin auttaa ihmisten välillä. En kannata edes rangaistuksia. Mutta jos niihin joudutaan, pitää ne olla reiluja. Ja hyvällä mielellä annettu. Ei niin, että vanhempi taistelee lapsensa kanssa. Ja voittaa.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että pientäkään lasta kannattaa ajaa nurkkaan. Eli pitää kiinni tyhmästä rangaistuksesta puolta päivää. Kerran tein niin oman lapseni kanssa. Hän huusi. Minä pidin kiinni huoneen ovesta. Häpeän omaa käytöstäni. Olimme molemmat ihan tunnekuohussa.
Sen jälkeen olen osannut toimia niin ettei arvovaltakiistoja tule.
Tässä avauksessa. Lauantain karkit saa lapsen raivoihin. Ehkä kannattaa ostaa karkit vasta lauantaina. Ensin syödään aamupala, ulkoillaan, lounas, päiväunet. Sitten kiltti poika pääsee yhdessä ostamaan karkkia....
Karkkeja ei ollut kotona. Lapsi vain päätti että haluaa karkit nyt. Ei ollut, löi.
Ei ole yhtäkään päivää niin että lapsi olisi koko päivän keksimättä raivoamisen aihetta.
Jäähy toimi kunnes hän keksi ettei tulekaan pois sielt. Kun jäähyaika loppui, hän ilmoitti ettei haluakaan tulla pois sieltä.
Lelujen poisottaminen toimi kunnes hän toi toisenkin lelun, ota vaan tämäkin.
Kun yksi keino ei enää toimi täytyy keksiä jotain muuta.
Tänään räjähdin.
Lastensuojeluilmoitus susta pitäis tehä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua. Minä olen järjestyksenvalvoja ja ihan aikuisiakin ohjeistan rauhallisesti toimimaan oikein. Tyly ja kuivakka lähestyminen toimii häirikköön paremmin kuin rähinä. Pienelle lapselle voi puhua myös rauhalliseen ja tiukkaan sävyyn. Itse käytäytymällä huonosti antaa huonon esimerkin, kuten rikkomalla toisen omaisuutta ja pitämällä sitä oikeutettuna eikä pyydä anteeksi.
Juu, niin voi, mutta puhuminen rauhalliseen ja tiukkaan sävyyn ei auta mitään, ainut mikä tuohon auttaa on harhauttaminen että unohtaa riehua. Kun puhuu hän sanoo vain "Ole sinä nyt hiljaa" ja nauraa. Anoppi on maailman lempein ja rauhallisin ihminen, viime jerralla hänkin suuttui pojalle.
Totta kai tuollaiselle lapselle suuttuu! Kun sinä olet omallesi opettanut, että hän on kaikkivoipa, niin ulkopuolisetkin lopulta joutuu osoittamaan nimenomaan sinulle, että pieleen meni.
Kun 4v lyö pikkusiskoa, niin sille 4v:lle ei vain sanota, että lopeta. Sitä mennään sen 4v:n vierelle, otetaan lyövästä kädestä kiinni, katsotaan tiukasti silmiin ja sanotaan, että noin ei tehdä, sinä satutit siskoa, nyt pyydät anteeksi. Ja sitten se lapsi pyytää anteeksi. Sen jälkeen lapselta kysytään, miten pikkusiskon kanssa ollaan, mitä saa tehdä. Ja näytetään siitä kädestä edelleen kiinnipitäen, että näin taputetaan nätisti olalle/näin ojennetaan lelu tms.
Lopeta se pelkkä kieltäminen ja näytä oikea teko. Vaatii sinulta paljon enemmän kuin nykyinen oma riehumisesi, mutta tuottaa tulosta. Tosin olet noin 4 vuotta myöhässä kasvatuksinesi.
Äläkä heijasta sitä omaa isovelikokemustasi omaan lapseen!
Tämä oma isovelikokemus on hälyttävä. Minulla on s
oli ylivilkas, älykäs ja kaikintavoin ikävä. Häntä kyllä kasvatettiin kovalla kurilla, selkäsaunoilla ym.
Pelkäsin, että saan pojan ha hän on samanlainen. Tiedostin ongelmani. Ja onneksi poikani on ihan toisenlainen. Ja toisella tavalla kohdeltu
Anna jäädä jäähylle sitten jollei suostu pois äläkä huomioi. Kun sitte tulee pois ni kehu ja teette jotain kivaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että pientäkään lasta kannattaa ajaa nurkkaan. Eli pitää kiinni tyhmästä rangaistuksesta puolta päivää. Kerran tein niin oman lapseni kanssa. Hän huusi. Minä pidin kiinni huoneen ovesta. Häpeän omaa käytöstäni. Olimme molemmat ihan tunnekuohussa.
Sen jälkeen olen osannut toimia niin ettei arvovaltakiistoja tule.
Tässä avauksessa. Lauantain karkit saa lapsen raivoihin. Ehkä kannattaa ostaa karkit vasta lauantaina. Ensin syödään aamupala, ulkoillaan, lounas, päiväunet. Sitten kiltti poika pääsee yhdessä ostamaan karkkia....
Karkkeja ei ollut kotona. Lapsi vain päätti että haluaa karkit nyt. Ei ollut, löi.
Ei ole yhtäkään päivää niin että lapsi olisi koko päivän keksimättä raivoamisen aihetta.
Jäähy toimi kunnes hän keksi ettei tulekaan pois sielt. Kun jäähyaika loppui, hän ilmoitti ettei haluakaan tulla pois sieltä.
Lelujen poisottaminen toimi kunnes hän toi toisenkin lelun, ota vaan tämäkin.
Kun yksi keino ei enää toimi täytyy keksiä jotain muuta.
Tänään räjähdin.
Liika rangaistuksia? Ehkä lapselle pitäisi saada jotain itsetuntoa vahvistavaa. Myötätuntoni on sinun puolellasi. Sinusta tuntuu varmasti pahalta. Ota yhteyttä neuvolaan. Tai kasvatusneuvolaan. Tarvitsette tukea.
t. Itsekin virheitä kasvattajana tehnyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että pientäkään lasta kannattaa ajaa nurkkaan. Eli pitää kiinni tyhmästä rangaistuksesta puolta päivää. Kerran tein niin oman lapseni kanssa. Hän huusi. Minä pidin kiinni huoneen ovesta. Häpeän omaa käytöstäni. Olimme molemmat ihan tunnekuohussa.
Sen jälkeen olen osannut toimia niin ettei arvovaltakiistoja tule.
Tässä avauksessa. Lauantain karkit saa lapsen raivoihin. Ehkä kannattaa ostaa karkit vasta lauantaina. Ensin syödään aamupala, ulkoillaan, lounas, päiväunet. Sitten kiltti poika pääsee yhdessä ostamaan karkkia....
Karkkeja ei ollut kotona. Lapsi vain päätti että haluaa karkit nyt. Ei ollut, löi.
Ei ole yhtäkään päivää niin että lapsi olisi koko päivän keksimättä raivoamisen aihetta.Jäähy toimi kunnes hän keksi ettei tulekaan pois sielt. Kun jäähyaika loppui, hän ilmoitti ettei haluakaan tulla pois sieltä.
Lelujen poisottaminen toimi kunnes hän toi toisenkin lelun, ota vaan tämäkin.
Kun yksi keino ei enää toimi täytyy keksiä jotain muuta.
Tänään räjähdin.
Liika rangaistuksia? Ehkä lapselle pitäisi saada jotain itsetuntoa vahvistavaa. Myötätuntoni on sinun puolellasi. Sinusta tuntuu varmasti pahalta. Ota yhteyttä neuvolaan. Tai kasvatusneuvolaan. Tarvitsette tukea.
t. Itsekin virheitä kasvattajana tehnyt
Lapsi tykkää leipoa kanssani, ja kerran viikossa on leivontapäivä. Saa paljo kehuja ja tykkää todella paljon. Leipomispäivänä tlee silti (leipomisen jälkeen) uhmakohtauksia.
Käyn uimassa laste kanssa kerran viikossa. Kehun lasta (molempia) kun ovat niin reippaita jne.
Hän saa paljon huomiota, läheisyyttä ja haleja.
Neuvolassa sanovat vain että no sellaista se on, kyllä se menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna jäädä jäähylle sitten jollei suostu pois äläkä huomioi. Kun sitte tulee pois ni kehu ja teette jotain kivaa yhdessä.
Ellei puoli päivää auta, niin koko päivä? Entä syöminen? Jätetäänkö lapsi ilman ruokaa? Ja lopuksi kehutaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee se sama, jonka veljeni teki vaimonsa "haastavalle lapselle", joka kävi vähän väliä käsiksi uusperheen vauvaan. Kun kielto ei tehonnut, veli soitti isälleni, pakkasi 4v lapsen tavarat reppuun ja ilmoitti, että koska tämä jatkuvasti satuttaa vauvaa, saa poika muuttaa pois. Pihassa odotti sitten isäni, kirkuva poika autoon ja pois kodistaan. Kaksi yötä sähköttömällä mökillä seuranaan hyvin vaitonainen mies tehosi poikaan aika mukavasti. Sen jälkeen ei käynyt käsiksi pikkusiskoon ja rauhoittumiseen auttoi jo muistutus siitä, että reppu voidaan pakata uudestaan.
Haastavat, ihanat ja fiksut lapset tarvitsee joskus kokemuksen siitä, että he eivät ole yhtään mitään!
Kauhea peruuttamaton hylkäämiskokemus. Lapsi tulee tarvitsemaan terapiaa. Pitkään.
Tarpeeksi hylkäämistä elää uusperheessä. Nyt vielä raahataan itkien pois ellei ole kauniisti. Ja sillä uhataan jatkavasti
Pystyykö 9 alanulittajaa kuvittelemaan itsensä lapsen asemaan. Vanhemmat hylkää. Kantaa sinut itkevänä autoon. Et saa tulla takaisin. Uuden perheen lapsi on parempi.
Pääset kotiin. Koitat olla kiltti, vaikka et tule oikein kohdelluksi. Varot. Pelkäät. Suutut. Ja taas sinut uhataan viedä pois. Sinulle ei ole turvaa. Olet turvaton pieni lapsi. Et kelpaa kenelläkään ellet ole kiltti. Tämän tiedon kanssa elät noppuikäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti lapsia kohdellaan paremmin oikeassa elämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun lapsi kuulostaa siltä että vois olla asperger? Asperger ei ymmärrä satuttavansa eikä myöskään kadu sitä. Nauraa vaan.
Olen syntynyt vuonna -83 ja muistan lapsuudestani, että äitini tukisti silloin tällöin ja isä muutaman kerran läimäytti minua kasvoihin ollessani alakouluikäinen. Eipä silloin ketään kiinnostanut tai kukaan tehnyt lasua.. Isä myöskin kännissä pieksi äitiäni minun ja sisarusteni silmien edessä.. ja tätä jatkui vuosia, naapurit tiesi. Miksei kukaan välittänyt meistä lapsista?? Miksei kukaan tehnyt mitään, edes äitimme? Olen todella katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että pientäkään lasta kannattaa ajaa nurkkaan. Eli pitää kiinni tyhmästä rangaistuksesta puolta päivää. Kerran tein niin oman lapseni kanssa. Hän huusi. Minä pidin kiinni huoneen ovesta. Häpeän omaa käytöstäni. Olimme molemmat ihan tunnekuohussa.
Sen jälkeen olen osannut toimia niin ettei arvovaltakiistoja tule.
Tässä avauksessa. Lauantain karkit saa lapsen raivoihin. Ehkä kannattaa ostaa karkit vasta lauantaina. Ensin syödään aamupala, ulkoillaan, lounas, päiväunet. Sitten kiltti poika pääsee yhdessä ostamaan karkkia....
Karkkeja ei ollut kotona. Lapsi vain päätti että haluaa karkit nyt. Ei ollut, löi.
Ei ole yhtäkään päivää niin että lapsi olisi koko päivän keksimättä raivoamisen aihetta.
Jäähy toimi kunnes hän keksi ettei tulekaan pois sielt. Kun jäähyaika loppui, hän ilmoitti ettei haluakaan tulla pois sieltä.
Lelujen poisottaminen toimi kunnes hän toi toisenkin lelun, ota vaan tämäkin.
Kun yksi keino ei enää toimi täytyy keksiä jotain muuta.
Tänään räjähdin.
4v siksi itsestään tiedä, että tänään on lauantai. Tänään on siis karkkipäivä. Asiasta on puhuttu. Eikä rakentavaan sävyyn...
Vierailija kirjoitti:
hae apua. Hienoja ohjeita tuolla että otetaan kiinni, katsotaan silmiin, poika pyytää anteeksi. Mutta kun se ei aina mene niin, ei toimi kaikkien kohdalla. Itse työskentelen erityislasten kanssa eivätkä ne hienot mallit vaan toimi, muutenhan ei olisikaan erityistarpeita. Hae apua.. Lapsesi voi hyvin olla ammattilaisnäkökulmasta haastava eikä sun omat resurssit riitä ilman apua. Älä lähde lyömisen tielle, se on loputon ja kipeä tie.
Ainoa järkevä kommentti koko ketjussa. Esim. perheneuvolasta voi kysyä apua, se on ns. matalan kynnyksen paikka, mihin voi ottaa yhteyttä ilman mitään diagnoosiepäilyjäkään, ihan vaan siksi, että omat voimat ja keinot on lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että pientäkään lasta kannattaa ajaa nurkkaan. Eli pitää kiinni tyhmästä rangaistuksesta puolta päivää. Kerran tein niin oman lapseni kanssa. Hän huusi. Minä pidin kiinni huoneen ovesta. Häpeän omaa käytöstäni. Olimme molemmat ihan tunnekuohussa.
Sen jälkeen olen osannut toimia niin ettei arvovaltakiistoja tule.
Tässä avauksessa. Lauantain karkit saa lapsen raivoihin. Ehkä kannattaa ostaa karkit vasta lauantaina. Ensin syödään aamupala, ulkoillaan, lounas, päiväunet. Sitten kiltti poika pääsee yhdessä ostamaan karkkia....
Karkkeja ei ollut kotona. Lapsi vain päätti että haluaa karkit nyt. Ei ollut, löi.
Ei ole yhtäkään päivää niin että lapsi olisi koko päivän keksimättä raivoamisen aihetta.Jäähy toimi kunnes hän keksi ettei tulekaan pois sielt. Kun jäähyaika loppui, hän ilmoitti ettei haluakaan tulla pois sieltä.
Lelujen poisottaminen toimi kunnes hän toi toisenkin lelun, ota vaan tämäkin.
Kun yksi keino ei enää toimi täytyy keksiä jotain muuta.
Tänään räjähdin.4v siksi itsestään tiedä, että tänään on lauantai. Tänään on siis karkkipäivä. Asiasta on puhuttu. Eikä rakentavaan sävyyn...
Tottakai tiedät mihin sävyyn ollaan puhuttu. Lapsi tietää että lauantaisin on karkkipäivä, ja aamulla hän kysyi onko puistopäivä, ja sanoin että ei koska on lauantai.
Alue: Aihe vapaa
Ja kaikkeahan ei voi ennaltaehkäistä, etenkään kun tilanne on päässyt noin pitkälle että lapsi tekee jatkuvasti pahojen. .. Siksi olisi hyvä löytää yksi keino ja toimia johdonmukaisesti sen mukaan aina kun tilanteita tulee. Siitä tulee lapselle tietoisuus mitä seuraa jos tekee tuhmuuksia ja palautuu auktoriteetti aikuiselle. Nyt kun selvästi lapsi ei enää vanhempiaan kunnioita niin asialle pitäisi tehdä jotain. Eikä se tarkoita väkivaltaa, ei henkistä eikä fyysistä vaan johdonmukaista oikean ja väärän opettamista ja sen opettamista että teoilla on seurauksia. Toki on hyvä ennaltaehkäistä kaikki mitä voi mutta kaikkea ei kukaan pysty!