Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tukistin lasta ja rikoin vahingossa sen lelun
10.10.2015 |
4-vuotias alkoi taas lyödä pikkusiskoaan, vein huoneeseensa rauhoittumaan, hän tuli pois, sanoin että ottaa laulukirjansa ja menee huoneeseen kuuntelemaan kunnes rauhoittuu, hän löi siskoaan taas niin että tämä kaatui. Meni hermot, tukistin, heitin kurjan huoneeseen ja lykkäsin poikaa huoneeseen. Nyt kirja ei soi enää ja poikaa surettaa. En jaksa edes potea paska mutsi-morkkista, olen niin saatan kypsä ton jätkän touhuja kun joka asiasta tulee riita ja mikään keino ei toimi. Kehuminen onnistumisista ei auta, tarrasysteemi ei auta, puhuminen ei auta. Tuskin tämäkään auttaa. Rakastan tuota poikaa, mutta en jaksa kohta enää asua saman katon alla sen kanssa.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
hae apua. Hienoja ohjeita tuolla että otetaan kiinni, katsotaan silmiin, poika pyytää anteeksi. Mutta kun se ei aina mene niin, ei toimi kaikkien kohdalla. Itse työskentelen erityislasten kanssa eivätkä ne hienot mallit vaan toimi, muutenhan ei olisikaan erityistarpeita. Hae apua.. Lapsesi voi hyvin olla ammattilaisnäkökulmasta haastava eikä sun omat resurssit riitä ilman apua. Älä lähde lyömisen tielle, se on loputon ja kipeä tie.
MInäkin työskentelen erityislasten kanssa ja ihan jokaiseen heistä on tehonnut se, lapsi on 100% aikuisen valvonnassa ja läheisyydessä. Aina siihen ei ole mahdollisuutta, mutta se tehoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Älä välitä näistä viisastelijoista, eivät tiedä mitään. Meillä on tasan samanlainen nelivuotias isoveikka täällä, ja välillä saa ihan kunnolla pelätä pienemmän hyvinvoinnin puolesta. On tehty sellaisia juttuja jo kolmevuotiaana, että auttanut pienempää kiipeämään johonkin korkealla vain tönäistääkseen alas, sellaista suunnitelmallista ilkeätä kiusantekoa. Hirvittävän fiksu ja ihana poika, joka vaan josks on ihan kamala. Puhunut lauseilla jo puolitoistavuotiaana, ja nyt nelivuotiaana yrittää saada jokaisessa keskustelussa viimeisen sanan. Ei reagoi palkitsemiseen, rauhallisesti puhumiseen, jäähyihin, lelujen poisottamiseen, ja rauhallisesti puhuttaessa ei suostu katsomaan silmiin vaan kääntelee päätänsä "karkuun". Eli kyllä näitä ns. normi vatipäitä varmaan saakin kasvatettua noilla perinteisillä aikuismaisilla keinoilla, mutta pitäisi muistaa, että kaikki lapset ovat yksiöitä. Meilläkin on ihan lähipiirissä lapsenkasvatuksen ammattilaisia (psykologeista sosiaalityöntekijöihin), mutta viisasten kiveä ei ole kukaan meille vielä kantanut.
Normi vatipäistä tulee lääkäreitä, lakimiehiä, psykologeja ja sähkömiehiä. Sitten on nää erityisen fiksut lapset, joista tulee vankeinhoitolaitoksen asiakkaita. Onko susta kiva miettiä iltaisin, millaisen ihmisen sun lapsi ihan ensimmäisenä päästää päiviltä? Millainen on sen perheen suru oman vatipäänsä menettämisestä? Koska sun lapseen ei pysty mikään! Ja sä hyväksyt sen, suorastaan ihailet lastasi ja sen mahtia.
Ei jestas, tää on kyllä niin ala-arvoista tekstiä ettei tosikaan!
Kun "Hirvittävän fiksu ja ihana poika" yrittää tahallaan vahingoittaa pienempiään, niin kyseessä ei yhteiskunnan normien mukaan enää ole fiksu tai ihana lapsi, vaikka äitinsä niin yrittää vakuuttaa sekä itselleen että lapselle. Juuri noin kasvatetaan ne nuoret, joiden tulevaisuus ei ole työelämässä vaan suljetussa laitoksessa. Kunhan ensin muutama normi vatipää on saanut tuntea, millaisia on fiksut ja ihanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Älä välitä näistä viisastelijoista, eivät tiedä mitään. Meillä on tasan samanlainen nelivuotias isoveikka täällä, ja välillä saa ihan kunnolla pelätä pienemmän hyvinvoinnin puolesta. On tehty sellaisia juttuja jo kolmevuotiaana, että auttanut pienempää kiipeämään johonkin korkealla vain tönäistääkseen alas, sellaista suunnitelmallista ilkeätä kiusantekoa. Hirvittävän fiksu ja ihana poika, joka vaan josks on ihan kamala. Puhunut lauseilla jo puolitoistavuotiaana, ja nyt nelivuotiaana yrittää saada jokaisessa keskustelussa viimeisen sanan. Ei reagoi palkitsemiseen, rauhallisesti puhumiseen, jäähyihin, lelujen poisottamiseen, ja rauhallisesti puhuttaessa ei suostu katsomaan silmiin vaan kääntelee päätänsä "karkuun". Eli kyllä näitä ns. normi vatipäitä varmaan saakin kasvatettua noilla perinteisillä aikuismaisilla keinoilla, mutta pitäisi muistaa, että kaikki lapset ovat yksiöitä. Meilläkin on ihan lähipiirissä lapsenkasvatuksen ammattilaisia (psykologeista sosiaalityöntekijöihin), mutta viisasten kiveä ei ole kukaan meille vielä kantanut.
Melkein tulee itku kun joku ymmärtää! Täälläkin tuo puhunut varhain, neuvolassa ihmetelty kun kaksikielisys yleensä aiheuttaa sen että puhuminen viivästyy, ja tuo käänsi neuvolatädille suomeksi mitä pojalle sanoin ruotsiksi jo parivuotiaana.... nyt osaa jo melkein lukea, kirjoittaa nimeään, siskona nimeä ja äiti. Hurmaa vieraita suloisuudellaan... ja kotona ja muissa tutuissa ja turvallisisa paikoissa käyttäytyy kuin itse piru välillä.
Ai osaa jo melkein lukea. Mun kaksikielinen lapsi osasi jo 3v iässä ihan oikeasti lukea sekä suomeksi että saksaksi. Silti hän ei yritä tuhota pienempiään. Pitäisikö nyt huolestua siitä, että lapseni on liian normaali tähän yhteiskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Älä välitä näistä viisastelijoista, eivät tiedä mitään. Meillä on tasan samanlainen nelivuotias isoveikka täällä, ja välillä saa ihan kunnolla pelätä pienemmän hyvinvoinnin puolesta. On tehty sellaisia juttuja jo kolmevuotiaana, että auttanut pienempää kiipeämään johonkin korkealla vain tönäistääkseen alas, sellaista suunnitelmallista ilkeätä kiusantekoa. Hirvittävän fiksu ja ihana poika, joka vaan josks on ihan kamala. Puhunut lauseilla jo puolitoistavuotiaana, ja nyt nelivuotiaana yrittää saada jokaisessa keskustelussa viimeisen sanan. Ei reagoi palkitsemiseen, rauhallisesti puhumiseen, jäähyihin, lelujen poisottamiseen, ja rauhallisesti puhuttaessa ei suostu katsomaan silmiin vaan kääntelee päätänsä "karkuun". Eli kyllä näitä ns. normi vatipäitä varmaan saakin kasvatettua noilla perinteisillä aikuismaisilla keinoilla, mutta pitäisi muistaa, että kaikki lapset ovat yksiöitä. Meilläkin on ihan lähipiirissä lapsenkasvatuksen ammattilaisia (psykologeista sosiaalityöntekijöihin), mutta viisasten kiveä ei ole kukaan meille vielä kantanut.
Normi vatipäistä tulee lääkäreitä, lakimiehiä, psykologeja ja sähkömiehiä. Sitten on nää erityisen fiksut lapset, joista tulee vankeinhoitolaitoksen asiakkaita. Onko susta kiva miettiä iltaisin, millaisen ihmisen sun lapsi ihan ensimmäisenä päästää päiviltä? Millainen on sen perheen suru oman vatipäänsä menettämisestä? Koska sun lapseen ei pysty mikään! Ja sä hyväksyt sen, suorastaan ihailet lastasi ja sen mahtia.
Ei jestas, tää on kyllä niin ala-arvoista tekstiä ettei tosikaan!
Näin on. Ei ole ensimmäinen fiksu/haasteellinen lapsi meidän suvussa, mutta ei ole vielä vankeinhoidon vaivaksi kukaan päätynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Älä välitä näistä viisastelijoista, eivät tiedä mitään. Meillä on tasan samanlainen nelivuotias isoveikka täällä, ja välillä saa ihan kunnolla pelätä pienemmän hyvinvoinnin puolesta. On tehty sellaisia juttuja jo kolmevuotiaana, että auttanut pienempää kiipeämään johonkin korkealla vain tönäistääkseen alas, sellaista suunnitelmallista ilkeätä kiusantekoa. Hirvittävän fiksu ja ihana poika, joka vaan josks on ihan kamala. Puhunut lauseilla jo puolitoistavuotiaana, ja nyt nelivuotiaana yrittää saada jokaisessa keskustelussa viimeisen sanan. Ei reagoi palkitsemiseen, rauhallisesti puhumiseen, jäähyihin, lelujen poisottamiseen, ja rauhallisesti puhuttaessa ei suostu katsomaan silmiin vaan kääntelee päätänsä "karkuun". Eli kyllä näitä ns. normi vatipäitä varmaan saakin kasvatettua noilla perinteisillä aikuismaisilla keinoilla, mutta pitäisi muistaa, että kaikki lapset ovat yksiöitä. Meilläkin on ihan lähipiirissä lapsenkasvatuksen ammattilaisia (psykologeista sosiaalityöntekijöihin), mutta viisasten kiveä ei ole kukaan meille vielä kantanut.
Normi vatipäistä tulee lääkäreitä, lakimiehiä, psykologeja ja sähkömiehiä. Sitten on nää erityisen fiksut lapset, joista tulee vankeinhoitolaitoksen asiakkaita. Onko susta kiva miettiä iltaisin, millaisen ihmisen sun lapsi ihan ensimmäisenä päästää päiviltä? Millainen on sen perheen suru oman vatipäänsä menettämisestä? Koska sun lapseen ei pysty mikään! Ja sä hyväksyt sen, suorastaan ihailet lastasi ja sen mahtia.
Ei jestas, tää on kyllä niin ala-arvoista tekstiä ettei tosikaan!
Kun "Hirvittävän fiksu ja ihana poika" yrittää tahallaan vahingoittaa pienempiään, niin kyseessä ei yhteiskunnan normien mukaan enää ole fiksu tai ihana lapsi, vaikka äitinsä niin yrittää vakuuttaa sekä itselleen että lapselle. Juuri noin kasvatetaan ne nuoret, joiden tulevaisuus ei ole työelämässä vaan suljetussa laitoksessa. Kunhan ensin muutama normi vatipää on saanut tuntea, millaisia on fiksut ja ihanat.
Kun se haastavus ei ole 100% lapsen olemusta. Kun haastava ja hankala lapsikin tosiaan voi olla fiksu, ja todella ihana (kun ei tee tuhojaan....) ja vanhempi yrittää vain löytää keinot kasvattaa tätä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Älä välitä näistä viisastelijoista, eivät tiedä mitään. Meillä on tasan samanlainen nelivuotias isoveikka täällä, ja välillä saa ihan kunnolla pelätä pienemmän hyvinvoinnin puolesta. On tehty sellaisia juttuja jo kolmevuotiaana, että auttanut pienempää kiipeämään johonkin korkealla vain tönäistääkseen alas, sellaista suunnitelmallista ilkeätä kiusantekoa. Hirvittävän fiksu ja ihana poika, joka vaan josks on ihan kamala. Puhunut lauseilla jo puolitoistavuotiaana, ja nyt nelivuotiaana yrittää saada jokaisessa keskustelussa viimeisen sanan. Ei reagoi palkitsemiseen, rauhallisesti puhumiseen, jäähyihin, lelujen poisottamiseen, ja rauhallisesti puhuttaessa ei suostu katsomaan silmiin vaan kääntelee päätänsä "karkuun". Eli kyllä näitä ns. normi vatipäitä varmaan saakin kasvatettua noilla perinteisillä aikuismaisilla keinoilla, mutta pitäisi muistaa, että kaikki lapset ovat yksiöitä. Meilläkin on ihan lähipiirissä lapsenkasvatuksen ammattilaisia (psykologeista sosiaalityöntekijöihin), mutta viisasten kiveä ei ole kukaan meille vielä kantanut.
Melkein tulee itku kun joku ymmärtää! Täälläkin tuo puhunut varhain, neuvolassa ihmetelty kun kaksikielisys yleensä aiheuttaa sen että puhuminen viivästyy, ja tuo käänsi neuvolatädille suomeksi mitä pojalle sanoin ruotsiksi jo parivuotiaana.... nyt osaa jo melkein lukea, kirjoittaa nimeään, siskona nimeä ja äiti. Hurmaa vieraita suloisuudellaan... ja kotona ja muissa tutuissa ja turvallisisa paikoissa käyttäytyy kuin itse piru välillä.
Ai osaa jo melkein lukea. Mun kaksikielinen lapsi osasi jo 3v iässä ihan oikeasti lukea sekä suomeksi että saksaksi. Silti hän ei yritä tuhota pienempiään. Pitäisikö nyt huolestua siitä, että lapseni on liian normaali tähän yhteiskuntaan.
Tämä ei ole mikään paremmuunkilpailu. Onneksi olkoon, lapsesi on fiksumpi ja vielämäpä helpompi ja rauhallisempi kui minun. Ei se nyt kuitenkaan mitätöi sitä tosiasiaa että minunkin lapseni on fiksu vaikkakin haastava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Älä välitä näistä viisastelijoista, eivät tiedä mitään. Meillä on tasan samanlainen nelivuotias isoveikka täällä, ja välillä saa ihan kunnolla pelätä pienemmän hyvinvoinnin puolesta. On tehty sellaisia juttuja jo kolmevuotiaana, että auttanut pienempää kiipeämään johonkin korkealla vain tönäistääkseen alas, sellaista suunnitelmallista ilkeätä kiusantekoa. Hirvittävän fiksu ja ihana poika, joka vaan josks on ihan kamala. Puhunut lauseilla jo puolitoistavuotiaana, ja nyt nelivuotiaana yrittää saada jokaisessa keskustelussa viimeisen sanan. Ei reagoi palkitsemiseen, rauhallisesti puhumiseen, jäähyihin, lelujen poisottamiseen, ja rauhallisesti puhuttaessa ei suostu katsomaan silmiin vaan kääntelee päätänsä "karkuun". Eli kyllä näitä ns. normi vatipäitä varmaan saakin kasvatettua noilla perinteisillä aikuismaisilla keinoilla, mutta pitäisi muistaa, että kaikki lapset ovat yksiöitä. Meilläkin on ihan lähipiirissä lapsenkasvatuksen ammattilaisia (psykologeista sosiaalityöntekijöihin), mutta viisasten kiveä ei ole kukaan meille vielä kantanut.
Melkein tulee itku kun joku ymmärtää! Täälläkin tuo puhunut varhain, neuvolassa ihmetelty kun kaksikielisys yleensä aiheuttaa sen että puhuminen viivästyy, ja tuo käänsi neuvolatädille suomeksi mitä pojalle sanoin ruotsiksi jo parivuotiaana.... nyt osaa jo melkein lukea, kirjoittaa nimeään, siskona nimeä ja äiti. Hurmaa vieraita suloisuudellaan... ja kotona ja muissa tutuissa ja turvallisisa paikoissa käyttäytyy kuin itse piru välillä.
Ai osaa jo melkein lukea. Mun kaksikielinen lapsi osasi jo 3v iässä ihan oikeasti lukea sekä suomeksi että saksaksi. Silti hän ei yritä tuhota pienempiään. Pitäisikö nyt huolestua siitä, että lapseni on liian normaali tähän yhteiskuntaan.
Tämä ei ole mikään paremmuunkilpailu. Onneksi olkoon, lapsesi on fiksumpi ja vielämäpä helpompi ja rauhallisempi kui minun. Ei se nyt kuitenkaan mitätöi sitä tosiasiaa että minunkin lapseni on fiksu vaikkakin haastava.
Ei ole olemassa helppoja ja haastavia lapsia. On vain vanhempia, jotka joko osaavat lukea lastaan tai sitten eivät. Jostain syystä ns. haastavien lasten vanhemmilla on paljon enemmän sosiaalisia ja emotionaalisia ongelmia kuin ns. helppojen lasten vanhemmilla. Moni vanhempiensa haastavana pitämä lapsi on ihan normaali, kunhan hänet saadaan pois vanhempiensa vaikutuspiiristä. Ja mikä tärkeintä: moni haatavaksi lastaan väittävä on suorastaan ylpeä siitä, että hänen lapsensa on juuri se, jota monet pelkäävät ja inhoavat. Kuten tästäkin ketjusta ilmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Älä välitä näistä viisastelijoista, eivät tiedä mitään. Meillä on tasan samanlainen nelivuotias isoveikka täällä, ja välillä saa ihan kunnolla pelätä pienemmän hyvinvoinnin puolesta. On tehty sellaisia juttuja jo kolmevuotiaana, että auttanut pienempää kiipeämään johonkin korkealla vain tönäistääkseen alas, sellaista suunnitelmallista ilkeätä kiusantekoa. Hirvittävän fiksu ja ihana poika, joka vaan josks on ihan kamala. Puhunut lauseilla jo puolitoistavuotiaana, ja nyt nelivuotiaana yrittää saada jokaisessa keskustelussa viimeisen sanan. Ei reagoi palkitsemiseen, rauhallisesti puhumiseen, jäähyihin, lelujen poisottamiseen, ja rauhallisesti puhuttaessa ei suostu katsomaan silmiin vaan kääntelee päätänsä "karkuun". Eli kyllä näitä ns. normi vatipäitä varmaan saakin kasvatettua noilla perinteisillä aikuismaisilla keinoilla, mutta pitäisi muistaa, että kaikki lapset ovat yksiöitä. Meilläkin on ihan lähipiirissä lapsenkasvatuksen ammattilaisia (psykologeista sosiaalityöntekijöihin), mutta viisasten kiveä ei ole kukaan meille vielä kantanut.
Melkein tulee itku kun joku ymmärtää! Täälläkin tuo puhunut varhain, neuvolassa ihmetelty kun kaksikielisys yleensä aiheuttaa sen että puhuminen viivästyy, ja tuo käänsi neuvolatädille suomeksi mitä pojalle sanoin ruotsiksi jo parivuotiaana.... nyt osaa jo melkein lukea, kirjoittaa nimeään, siskona nimeä ja äiti. Hurmaa vieraita suloisuudellaan... ja kotona ja muissa tutuissa ja turvallisisa paikoissa käyttäytyy kuin itse piru välillä.
Ai osaa jo melkein lukea. Mun kaksikielinen lapsi osasi jo 3v iässä ihan oikeasti lukea sekä suomeksi että saksaksi. Silti hän ei yritä tuhota pienempiään. Pitäisikö nyt huolestua siitä, että lapseni on liian normaali tähän yhteiskuntaan.
Tämä ei ole mikään paremmuunkilpailu. Onneksi olkoon, lapsesi on fiksumpi ja vielämäpä helpompi ja rauhallisempi kui minun. Ei se nyt kuitenkaan mitätöi sitä tosiasiaa että minunkin lapseni on fiksu vaikkakin haastava.
Ei ole olemassa helppoja ja haastavia lapsia. On vain vanhempia, jotka joko osaavat lukea lastaan tai sitten eivät. Jostain syystä ns. haastavien lasten vanhemmilla on paljon enemmän sosiaalisia ja emotionaalisia ongelmia kuin ns. helppojen lasten vanhemmilla. Moni vanhempiensa haastavana pitämä lapsi on ihan normaali, kunhan hänet saadaan pois vanhempiensa vaikutuspiiristä. Ja mikä tärkeintä: moni haatavaksi lastaan väittävä on suorastaan ylpeä siitä, että hänen lapsensa on juuri se, jota monet pelkäävät ja inhoavat. Kuten tästäkin ketjusta ilmenee.
Kukaan ei ihannoi pelkäämistä ja inhoamisra tässäkään ketjussa, ja kyllä, haastavia lapsia on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lievä väkivallankäyttö on ok esim. tukistus, luunapit, nipistely yms.. monesti jopa ihan suotavaa! Itse harvoin käytän väkivaltaa, mutta joskus nipistän ja karjun kovaa kun olen lapselle vihainen.
Sama pätee kaikissa ihmissuhteissa. Esimerkiksi kassalla tumpeloivaa asiakasta voi ja saa nipistää, jotta tajuaa nopeammin kaivaa sen maksukortin esiin. Sama juttu koulussa: jos oppilas ei ole kunnolla, opettajan kannattaa tukistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee se sama, jonka veljeni teki vaimonsa "haastavalle lapselle", joka kävi vähän väliä käsiksi uusperheen vauvaan. Kun kielto ei tehonnut, veli soitti isälleni, pakkasi 4v lapsen tavarat reppuun ja ilmoitti, että koska tämä jatkuvasti satuttaa vauvaa, saa poika muuttaa pois. Pihassa odotti sitten isäni, kirkuva poika autoon ja pois kodistaan. Kaksi yötä sähköttömällä mökillä seuranaan hyvin vaitonainen mies tehosi poikaan aika mukavasti. Sen jälkeen ei käynyt käsiksi pikkusiskoon ja rauhoittumiseen auttoi jo muistutus siitä, että reppu voidaan pakata uudestaan.
Haastavat, ihanat ja fiksut lapset tarvitsee joskus kokemuksen siitä, että he eivät ole yhtään mitään!
Vierailija kirjoitti:
Tee se sama, jonka veljeni teki vaimonsa "haastavalle lapselle", joka kävi vähän väliä käsiksi uusperheen vauvaan. Kun kielto ei tehonnut, veli soitti isälleni, pakkasi 4v lapsen tavarat reppuun ja ilmoitti, että koska tämä jatkuvasti satuttaa vauvaa, saa poika muuttaa pois. Pihassa odotti sitten isäni, kirkuva poika autoon ja pois kodistaan. Kaksi yötä sähköttömällä mökillä seuranaan hyvin vaitonainen mies tehosi poikaan aika mukavasti. Sen jälkeen ei käynyt käsiksi pikkusiskoon ja rauhoittumiseen auttoi jo muistutus siitä, että reppu voidaan pakata uudestaan.
Haastavat, ihanat ja fiksut lapset tarvitsee joskus kokemuksen siitä, että he eivät ole yhtään mitään!
Rasisti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ammattilaisena näkisin että oot kokeillut monia hyviä keinoja mutta ehkä ongelmana on se ettet pitäydy yhdessä keinonsa. Jotta rangaistuksesta seuraa käytöksen muuttuminen olisi hyvä pohtia mikä keino on toimivin ja soveltaa sitä. Esim jäähy on alkuun varmasti pelkkää pelleilyä, mutta ajan kanssa oppii ettei ole kivaa viettää puolta päivää jäähyllä ja vasta silloin alkaa pohtia syitä jäähyyn kunnolla. Lapsi kaipaa turvallisia rajoja ja johdonmukaisuutta, siksi yksi tietty keino olisi parempi vaikka ensin tuntuukin ettei se tepsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee se sama, jonka veljeni teki vaimonsa "haastavalle lapselle", joka kävi vähän väliä käsiksi uusperheen vauvaan. Kun kielto ei tehonnut, veli soitti isälleni, pakkasi 4v lapsen tavarat reppuun ja ilmoitti, että koska tämä jatkuvasti satuttaa vauvaa, saa poika muuttaa pois. Pihassa odotti sitten isäni, kirkuva poika autoon ja pois kodistaan. Kaksi yötä sähköttömällä mökillä seuranaan hyvin vaitonainen mies tehosi poikaan aika mukavasti. Sen jälkeen ei käynyt käsiksi pikkusiskoon ja rauhoittumiseen auttoi jo muistutus siitä, että reppu voidaan pakata uudestaan.
Haastavat, ihanat ja fiksut lapset tarvitsee joskus kokemuksen siitä, että he eivät ole yhtään mitään!
Rasisti...
Ai kälykin eksyi sivuille. Totta, lapsi on vahvaverinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä itse rupea riehumaan. Sinun pitä pysyä rauhallisena ja turvallisena aamusta iltaan, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Lapsi ei luota sinun ja siihen on syynsä, koska vihaisena tosiaan käyt käsiksi, huudat, heität tavaroita
, rikot niitä ja lopulta pakenet omaan maailmaasi netin äärelle.
Juuri näin. Ja teit samalla rikoksen. Lapsen fyysinen ja psyykkineen kaltoinkohtelu on rikos. Nettiin pakeneminen säälittävää hylkäämistä
En usko että auttaa jos kiellät ja sitten teet itse perästä juuri niinkuin kielsit poikaa tekemästä.
Muutenkin fyysinen kuritus on laissa kiellettyä ja muutenkin vahingollista ja typerää.
Vierailija kirjoitti:
Tee se sama, jonka veljeni teki vaimonsa "haastavalle lapselle", joka kävi vähän väliä käsiksi uusperheen vauvaan. Kun kielto ei tehonnut, veli soitti isälleni, pakkasi 4v lapsen tavarat reppuun ja ilmoitti, että koska tämä jatkuvasti satuttaa vauvaa, saa poika muuttaa pois. Pihassa odotti sitten isäni, kirkuva poika autoon ja pois kodistaan. Kaksi yötä sähköttömällä mökillä seuranaan hyvin vaitonainen mies tehosi poikaan aika mukavasti. Sen jälkeen ei käynyt käsiksi pikkusiskoon ja rauhoittumiseen auttoi jo muistutus siitä, että reppu voidaan pakata uudestaan.
Haastavat, ihanat ja fiksut lapset tarvitsee joskus kokemuksen siitä, että he eivät ole yhtään mitään!
Kauhea peruuttamaton hylkäämiskokemus. Lapsi tulee tarvitsemaan terapiaa. Pitkään.
Tarpeeksi hylkäämistä elää uusperheessä. Nyt vielä raahataan itkien pois ellei ole kauniisti. Ja sillä uhataan jatkavasti
Saan tällaisista ketjuista sairasta tyydytystä, koska saan näistä tukea naisvihalleni.
T: Lassukka
Vierailija kirjoitti:
Näin ammattilaisena näkisin että oot kokeillut monia hyviä keinoja mutta ehkä ongelmana on se ettet pitäydy yhdessä keinonsa. Jotta rangaistuksesta seuraa käytöksen muuttuminen olisi hyvä pohtia mikä keino on toimivin ja soveltaa sitä. Esim jäähy on alkuun varmasti pelkkää pelleilyä, mutta ajan kanssa oppii ettei ole kivaa viettää puolta päivää jäähyllä ja vasta silloin alkaa pohtia syitä jäähyyn kunnolla. Lapsi kaipaa turvallisia rajoja ja johdonmukaisuutta, siksi yksi tietty keino olisi parempi vaikka ensin tuntuukin ettei se tepsi.
Lto suosittelee joko pitämään puoli päivää 4-v jäähyllä tai sitten käyttämään fyysistä rankaisua? Yksi keino valittavana.
ei tullut yhtään rakentavaa keinoa mieleen? Esim ennaltaehkäisy, välittäminen, perustarpeista huolehtiminen esim riittävä uni, ruoka ja selkeä päivärytmi. Kunnollinen ulkoilu ja lapsen huomioiminen
Joo ei todellakaan tarkoittanut laittomia keinoja tuo yhden keinon valinta... Lähinnä jäätyä, etuuksien poistoa ym. Ja sillä oletuksella että perustarpeet ok ja kyseessä vain vahvatajtoinen lapsi joka hakee rajojaan... Ja kyllä, jos jäähy valitaan ni olen sitä mieltä että loppuun se on saatettava eikä voi jäädä kesken jos lapsi siitä karkaa, vaikka siinä menisi sitten puoli päivää.
Alue: Aihe vapaa
Ei jestas, tää on kyllä niin ala-arvoista tekstiä ettei tosikaan!