Onko isän rooli lapsen elämässä ihan pakollinen?
Lapsi on nyt neljävuotias, ja sai alkunsa parin kuukauden tuttavuudesta. Lapsen isä sanoi että haluaa olla lapsen elämässä mukana, mutta käytännössä asiat ovat menneet aivan pieleen alusta asti. Tapaamiset tökkii, ja isästä näkee että ne tuottavat tuskaa. Lähinnä tapaa velvollisuudentunnosta, ja sen takia ettei antaisi ihan paskaa kuvaa itsestään ihmisille. Välinpitämättömyys lasta kohtaan ja viha mua kohtaan näkyy toistuvina ohareina ja mun mustamaalaamisena. Se mies todella vihaa mua. Uuden vihaajan olen saanut isän uudesta kumppanista.
En huijannut miestä isäksi. Lapsi oli vahinko, mutta halusin hänet kuitenkin pitää. Isä oli samaa mieltä. Käytäntö on kuitenkin osoittanut että isä ei tiennyt mitä lupasi. Minimielarit tapeltiin käräjien kautta. Känniohareita tulee. Isä hermostuu yhteydenotoistani, vaikka ne koskisivat vain lapsen asioita. Tiedän että mies on puhunut muille katuvansa lasta suuresti. Isällä on uusi elämä. Hän on mennyt naimisiin lapsettoman, rikkaan nuoren naisen kanssa. Hän tahtoisi ihan selkeästi uuden mahdollisuuden.
Itsekin alan olla väsynyt tähän vänkäämiseen ja vihan kohteena oloon. Voin ihan hyvin kasvattaa lapsen yksin. Olen töissä ja tienaan ihan ok. Lapsella on hyvä miehen malli täällä, sisaruksia, kaikki hyvin. Olisiko armollisinta sanoa isälle, että hänen ei tarvitse enää yrittää? Että jatkaa vain elämäänsä eteenpäin. Tiedän että tuore morsian tahtoo lapsia, ja käytännössä asiat menisivät tulevaisuudessa niin ettei isän "vanha" lapsi olisi enää kovin tervetullut.
Kommentit (28)
Mun mielestä, yleisesti ottaen, lapsella on oikeus isään ja päinvastoin.65 MUTTA jos oikeasti isää ei kiinnosta lapsi, mieluummin näkee harvemmin tai ei ollenkaan kuin vastentahtoisesti. Ajattelen näin ihan sen lapsen takia. Lapsi kyllä vaistoaa asiat. Jos ei nyt, niin jossain vaiheessa ymmärtää ettei ole isälle tervetullut tai ei ole yhtä rakas kuin isän uudet lapset. Kyllä sinuna keskustelisin isän kanssa tai laittaisin viestiä, mutta antaisin isän päättää, haluaako tavata. Jos haluaa jatkaa tapaamisia, pitää lopettaa vihanpito. Anna armon käydä isälle, mutta ennen kaikkea lapselle. On armollisempaa tehdä se nyt kuin esim. 3 vuoden päästä.
"Rooli" kuulostaa näyttelemiseltä. Parasta olisi, että lapsen isä ryhdistäytyisi ja olisi ihan oikea isä. Sanoohan sen nyt terve järkikin. Et sinä voi asialle mitään tehdä, mutta se mies kyllä voisi ja paljonkin.
Omalla kohdalla olen nähnyt parhaaksi että isä ei ole mukana kuvioissa. Jos ei sitä itse halua, niin ei se aineskaan pakottamalla parane. En ole vaatinut lapsen tunnustamista tai elareiden maksua.
mun 15v sanoo nykyään mummoilleen että paskat välittää isästään. Yritti ottaa yhteyttä itse, yritti, että saisi nähdä sisarpuoliaan. Isällä aina "kiireitä" eli uusi eukko ei vain halua häntä sinne.
Syy miksi ei minulle kertonut on se, että yritin aina kaunistella tilanteita miksi isälle ei sopinut. Puhukaa rehellisesti lapsillenne, ei ne tyhmiä ole😐
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No elareista tietenkin luovut samalla?
Ärsyttää kaltaisesi ämmät muutenkin. Lapsen haluat pitää ja kasvattaa vaikka ette perhe olekaan isän kanssa, mutta maksumieheksi miehen kuitenkin vaadit? Kuvottava kasa ahnetta paskaa sinä olet, et äiti. Miksi olet ottanut elareita tähän asti?
Jep.Eipä todellakaan ole mikän ihme että mies vihaa AP:tä, ja että lapsen näkeminenkin aiheuttaa lähinnä ärsytystä. Ap on pannauttaunut itsensä raskaaksi, mutta isää ei tarvinnut, rahat vaan. Kun mies haluaa elää omaa elämää oikean perheen kanssa ja trhdä uuden lapsen oikean äidin kanssa, niin Ap vaan soittelee ja muistuttelee elareista. Saat jo nyt lapsilisän, miksi miehen pitää sinulle elareita maksaa vaikka hän ei perhettä ole? Kaikki sinua vihaavat, ei pelkästään kusetettu lapaesi alulle pannut spermakone.
"pannautti". Kai se oli ihan aktiivi tuikkasija se mieskin siellä ja sitten pääsi poru, kun tulikin lapsi. Kai ehkäisy petti? Mies varmaan unohti käyttää kondomia ja vahinko kävi.... Ns. vahinko?
ehkä aapee on kertonut hoitavansa itse, mutta yllärinä on tulleet ne elarit...että se lapsi kuitenkin jotenkin vaikuttaa miehen elämässä. Ukko ei ole päässyt käsittelemään asiaa. Ei hyväksy tuota tilannetta. En suosittele kokonaan välejä katkaisemaan. Ehkä voisi jutella, jos voisi jutella? Usein suhteet kaatuu...mutta lapselle olisi tärkeää edes joskus tavata isäänsä. On se kuitenkin oma isä. Kyllä lapsi sitä omaa isää ikävöi...Vaikkei vanhemmat toisiaan ikävöisikään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä, yleisesti ottaen, lapsella on oikeus isään ja päinvastoin.65 MUTTA jos oikeasti isää ei kiinnosta lapsi, mieluummin näkee harvemmin tai ei ollenkaan kuin vastentahtoisesti. Ajattelen näin ihan sen lapsen takia. Lapsi kyllä vaistoaa asiat. Jos ei nyt, niin jossain vaiheessa ymmärtää ettei ole isälle tervetullut tai ei ole yhtä rakas kuin isän uudet lapset. Kyllä sinuna keskustelisin isän kanssa tai laittaisin viestiä, mutta antaisin isän päättää, haluaako tavata. Jos haluaa jatkaa tapaamisia, pitää lopettaa vihanpito. Anna armon käydä isälle, mutta ennen kaikkea lapselle. On armollisempaa tehdä se nyt kuin esim. 3 vuoden päästä.
Ottamatta kantaa tähän lapseen ja hänen äitiinsä pidän todella omituisena, että kukaan nainen ottaa itselleen miehen, jolla on aiempi lapsi toisen naisen kanssa mutta joka ei halua tavata tätä lasta ollenkaan. Eikö se ole melkoinen mittari sille, kuinka hyvä isä hänestä tulee mahdollisesti uuden suhteen lapsille?
Niin. Ja silloin ehkäisyä pitäisi käyttää aina ja kaikessa. Käyhän jossakin avioliitossakin niin että yhtäkkiä toinen lähtee eikä halua nähdä lapsia tai kantaa vastuuta muuten. Onko vika silloinkin siinä että ei käytetty ehkäisyä?