APUA! Aivan järkyttäviä asuntoja ihmisillä!
Siis katsokaa noita tavallisten ihmisten lähettämiä kämppäkuvia. Aivan järkkyä! Itse olen aina pitänyt itseäni epäsiistinä / boheemina, mutta pientä on tämä meidän talouden epäjärjestys. Onko tämä ihan tavallinen näky?
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/07/mhl-cribs-lapsiperhelaavat-lahe…
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Tekisi mieli vain mennä siivoamaan noita asuntoja...
Mikset mene? Siis oikeasti, ihmiset voisivat auttaa toisia paljon enemmän. Todella paljon enemmän.
Hyi saakeli. Mitähän noissa sängyissä pesii. Itse tosin olen liiankin siisti ihminen ja vaikka välillä saattaa kotona olla kolmen lapsen takia hetkellinen sotku, niin viimeistään illalla siivoan kodin siihen hanttiin, että aamulla on kiva herätä. Kultainen keskitie olisi paras.
Tavaran määrää karsimalla monista asunnoista saisi huomattavasti siistimpiä.
Jaa kyllä meidän kodista sais tuommoisia kammo-kuvia helposti, jos haluaisi. Siivotaan kuitenkin viikoittain ja keittiö toki useammin, joten en ymmärrä mikä ongelma siinä on. Myönnän, etten aina illalla jaksa käyttää sitä 15-30min keittiön siivoukseen ja järjestelyyn, joten ne tiskit saattaa lojua tiskipöydällä seuraavaan päivään. Mitä väliä sillä oikeastaan on, lojuuko ne tiskit tiskipöydällä vai koneessa? Ja käytänkö sen 15min keittiön siivoukseen illalla kun olen ihan poikki vai seuraavana päivänä töitten jälkeen? Tai sillä onko ne lasten ulkovaatteet eteisen lattialla vai naulakossa, kun lapset kuitenkin pukee ne heti aamulla taas päälle (toki märät nostetaan kuivumaan), tai onko kengät eteisessä rivissä vai sikin sokin, jos ne ei kuitenkaan ole kulun tiellä?
Jep, en ahdistu pienestä sekasotkusta joten annan sen olla. Voin rehellisesti myöntää olevani laiska tässä asiassa. Ymmärrän että joitain sellainen ahdistaa ja on pakko laittaa heti tavarat paikalleen, se heille suotakoon, mutta onko pakko ahdistua toistenkin tavaroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovuudella ja läävällä ei ole mitään tekemistä keskenään.
Laiskuudella ja läävällä on.
Se, että joillain on parempaakin tekemstä elämässään kuin puunata kotiaan ei ole laiskuutta. Toisten koteja kyttäävillä ja haukkuvilla tässä jokin häiriö on.
Mistä tämä ajatus on tullut, ettei olisi mitään muuta elämää, jos osaa pitää kodin aina siistissä kunnossa? Mitä niin ihmeellistä nämä sotkuperheet sitten tekevät? Kyllä meillä harrastetaan, matkustellaan ym.
Meilläkin kyllä tehdään paljonkin kaikkea muuta kuin siivotaan. Kerran viikossa siivotaan perusteellisemmin eikä siihenkään koko päivää kulu. Ja on lemmikkejä, harrastuksia, töitä, remonttia, reissuja, jne.
Meillä oli tollasta tosi usein, kun lapset olivat pieniä. Esikoinen aikoinaan innostui kokkailusta. Teki vuosia joka to, kun oli kotonaan, pizzaa.
Edellisenä iltana laitettiin taikina kohoamaan ja koulun jälkeen alkoi tekemään. Aina keittiö oli kaaoksessa.
Kun pizza oli uunissa, yhdessä siivottiin nopeasti ja oli kuule ihanaa syödä lapsen tekemää ruokaa.
Eron jälkeen kuopus ei halunnut olla yksin huoneessa ja ennen nukkumaan menoa siivottiin jäljet.
Elämä saa näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tollasta tosi usein, kun lapset olivat pieniä. Esikoinen aikoinaan innostui kokkailusta. Teki vuosia joka to, kun oli kotonaan, pizzaa.
Edellisenä iltana laitettiin taikina kohoamaan ja koulun jälkeen alkoi tekemään. Aina keittiö oli kaaoksessa.
Kun pizza oli uunissa, yhdessä siivottiin nopeasti ja oli kuule ihanaa syödä lapsen tekemää ruokaa.
Eron jälkeen kuopus ei halunnut olla yksin huoneessa ja ennen nukkumaan menoa siivottiin jäljet.
Elämä saa näkyä.
Sen lapsenkin voi opettaa siivoamaan jälkensä. Ei se ruoanlaitto vaadi sitä että kaikki työtasot levitellään täyteen jotakin.
Liian vähän tilaa ja liian paljon tavaraa, se johtaa siihen että järjestyksen ylläpito on tosi vaikeaa. Meillä oli aiemmissa kodeissa usein kaaos ja sekasotku, nyt on koti jossa on riittävästi neliöitä harrastavan lapsiperheen tarpeisiin ja huomattavasti siistimpää kuin ennen. Eikä tämäkään mikään kartano ole vaan tavallisen kokoinen okt kunnollisilla säilytystiloilla. Eikä meillä ole mitään ylimääräistä roinaa, sitä vaan tarvitsee esim useamman takin ja kengät jos meinaa ulkoilla säällä kuin säällä, mutta toisaalta tykkää pukeutua siistimmin kaupungille ja töihin. Sen lisäksi kaikki nelihenkisen perheen ja kahden koiran hiihto, luistelu, laskettelu, pyöräily, retkeily, kalastus, ompelu jne kamppeet sekä esim. lautapelit, palapelit, askartelutarvikkeet ja jumppavälineet vaan vie tilaa vaikkei turhaa tavaraa säilöisikään. Kun kaikki mahtuu kaappeihin ilman että tarvitsee hirveästi järjestellä tilaa, on helppoa pitää järjestys yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa ja ärsyttääkin, jos menee jollekulle kylään ja tämä pahoittelee kaaosta joka on tyyliin pari barbia lattialla ja kahvimuki sohvapöydällä. Meillä kaaos on sitä että "heitä ne kamat siitä sohvalta niin pääset istumaan, äläkä kompastu mihinkään".
Kutsutko ihmisiä kylään tuollaisen kaaoksen keskelle?
Talo elää tavallaan ja vieras käy ajallaan. Miksi pitäisi esittää "parempaa" kuin on?
Ei varmaan tarvitsekaan. Itse ainakin tykkään pitää kodin aina siistinä ja erityisen siistinä, jos tulee vieraita. Olenko parempi ihminen, kun sohvallemme mahtuu aina istumaan?
Omasta mielestäsi olet. Kukapa teistä toisten kotien sotkuisuutta ja omansa ylivertaista järjestystä kehuvista ei olisi omahyväisiä. Itseäni ei muiden kodit ja niiden järjästys / järjestyksen puute heilauta suuntaan taikka toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Siisti koti kertoo elämättömästä elämästä. Palstatädeillä ei ole elämässä muuta kuin neuroottinen siisteys, kutominen ja paskat vanhoille naisille suunnatut kirjat.
Meillä on siistiä juuri siksi, että elämässä on niin paljon muutakin, ettei ole aikaa siivota. Kun pitää tietyn perustason ei tarvita koko päivän siivouksia vaan viikkosiivous menee alle tunnnissa. (mitään ei tarvitse raivata jne).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tollasta tosi usein, kun lapset olivat pieniä. Esikoinen aikoinaan innostui kokkailusta. Teki vuosia joka to, kun oli kotonaan, pizzaa.
Edellisenä iltana laitettiin taikina kohoamaan ja koulun jälkeen alkoi tekemään. Aina keittiö oli kaaoksessa.
Kun pizza oli uunissa, yhdessä siivottiin nopeasti ja oli kuule ihanaa syödä lapsen tekemää ruokaa.
Eron jälkeen kuopus ei halunnut olla yksin huoneessa ja ennen nukkumaan menoa siivottiin jäljet.
Elämä saa näkyä.
Sen lapsenkin voi opettaa siivoamaan jälkensä. Ei se ruoanlaitto vaadi sitä että kaikki työtasot levitellään täyteen jotakin.
Luetun ymmärtäminen? Edellinen kirjoittaja kertoi kahteen otteeseen, että yhdessä siivottiin jäljet. Mitä kohtaa tästä et ymmärtänyt?
Jos ei itse jaksa / ehdi siivota, niin eikö kannattaisi palkata siivooja, joka tulee kerran viikossa panemaan paikat kuntoon. Arvelisin, että Hintikka ja ukkonsa tienaavat sen verran, että siivoojaan olisi varaa. Ja eikös heidän lapsensakin ala olla jo siinä iässä, että heiltä voi vaatia, että he siivoavat jälkensä eivätkä jätä tavaroitaan siihen, minne ne sattuvat kädestä putoamaan.
Hyi hitto. En yhtään ihmettele sitä sairastelukierrettä lapsiperheissä. Ei kukaan pysy terveenä saastaisessa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa ja ärsyttääkin, jos menee jollekulle kylään ja tämä pahoittelee kaaosta joka on tyyliin pari barbia lattialla ja kahvimuki sohvapöydällä. Meillä kaaos on sitä että "heitä ne kamat siitä sohvalta niin pääset istumaan, äläkä kompastu mihinkään".
Kutsutko ihmisiä kylään tuollaisen kaaoksen keskelle?
Talo elää tavallaan ja vieras käy ajallaan. Miksi pitäisi esittää "parempaa" kuin on?
Ei varmaan tarvitsekaan. Itse ainakin tykkään pitää kodin aina siistinä ja erityisen siistinä, jos tulee vieraita. Olenko parempi ihminen, kun sohvallemme mahtuu aina istumaan?
En tiedä muuten, mutta ainakin vieraan näkökulmasta olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tollasta tosi usein, kun lapset olivat pieniä. Esikoinen aikoinaan innostui kokkailusta. Teki vuosia joka to, kun oli kotonaan, pizzaa.
Edellisenä iltana laitettiin taikina kohoamaan ja koulun jälkeen alkoi tekemään. Aina keittiö oli kaaoksessa.
Kun pizza oli uunissa, yhdessä siivottiin nopeasti ja oli kuule ihanaa syödä lapsen tekemää ruokaa.
Eron jälkeen kuopus ei halunnut olla yksin huoneessa ja ennen nukkumaan menoa siivottiin jäljet.
Elämä saa näkyä.
Sen lapsenkin voi opettaa siivoamaan jälkensä. Ei se ruoanlaitto vaadi sitä että kaikki työtasot levitellään täyteen jotakin.
Luetun ymmärtäminen? Edellinen kirjoittaja kertoi kahteen otteeseen, että yhdessä siivottiin jäljet. Mitä kohtaa tästä et ymmärtänyt?
Sitä että se keittiö oli kaaoksessa ison lapsen jäljiltä eikä se iso lapsi osannut siivota sitä jo ruokaa laittaessaan tai sen jälkeen vaan jötti sen sellaiseksi ja tarvitsi äidin avukseen.
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En yhtään ihmettele sitä sairastelukierrettä lapsiperheissä. Ei kukaan pysy terveenä saastaisessa ympäristössä.
Sehän taitaa mennä päinvastoin. Liian steriilissä ympäristössä syntyy enemmän allergioitakin, eikä vastustuskyky kehity, kun bakteerifloora jää köyhäksi.
Vierailija kirjoitti:
Liian vähän tilaa ja liian paljon tavaraa, se johtaa siihen että järjestyksen ylläpito on tosi vaikeaa. Meillä oli aiemmissa kodeissa usein kaaos ja sekasotku, nyt on koti jossa on riittävästi neliöitä harrastavan lapsiperheen tarpeisiin ja huomattavasti siistimpää kuin ennen. Eikä tämäkään mikään kartano ole vaan tavallisen kokoinen okt kunnollisilla säilytystiloilla. Eikä meillä ole mitään ylimääräistä roinaa, sitä vaan tarvitsee esim useamman takin ja kengät jos meinaa ulkoilla säällä kuin säällä, mutta toisaalta tykkää pukeutua siistimmin kaupungille ja töihin. Sen lisäksi kaikki nelihenkisen perheen ja kahden koiran hiihto, luistelu, laskettelu, pyöräily, retkeily, kalastus, ompelu jne kamppeet sekä esim. lautapelit, palapelit, askartelutarvikkeet ja jumppavälineet vaan vie tilaa vaikkei turhaa tavaraa säilöisikään. Kun kaikki mahtuu kaappeihin ilman että tarvitsee hirveästi järjestellä tilaa, on helppoa pitää järjestys yllä.
Huh huh!
Onneksi meidän koirat eivät hiihdä, luistele eivätkä ompele niin ei tarvitse olla niille tarvikkeille tilaa.
Mutta ei sellainen neuroottinen siivoaminenkaan ole mistään kotoisin. Että elämään ei muuta mahdu kuin siivoaminen ja järjestely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa ja ärsyttääkin, jos menee jollekulle kylään ja tämä pahoittelee kaaosta joka on tyyliin pari barbia lattialla ja kahvimuki sohvapöydällä. Meillä kaaos on sitä että "heitä ne kamat siitä sohvalta niin pääset istumaan, äläkä kompastu mihinkään".
Niin? Eikö sinusta ole epämukavaa elää kaaoksen keskellä, jossa täytyy varoa asioita, ettei kompastu mihinkään eikä sohvalla ole tilaa?
Ei, Osaan kulkea täällä vaikka silmät kiinni kompuroimatta, mulle on viidessäkymmenessä vuodessa varmaan kehittynyt lepakon tutka ja sohvalta/sängyltä siirrän rutiinilla kirjat, lautaset, laturit, tabletit, karkkipaperit sun muut sivuun että mahtuu sekaan, välillä saa kyllä kaivella että mitäs mun selän alla oikein on :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa tavaroita asunnon kokoon/säilytystiloihin nähden.
Nimenomaan tuota ei noista kuvista voi päätellä. Sinähän näet vain yhden kohdan yhdestä huoneesta. Kuvaajan selän takana voi olla vaikka millaiset kaapit.
Ei vaan asunnot on pieniä ja tavaraa on liikaa, ei tuollaiset koirankopit ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi
Hintikkahan on jo muuttanut isompaan asuntoon ja se on ihan oma arvovalinta, että haluaa asua Helsingin ydinkeskustassa.
Ei se ole arvovalinta vaan lammasmaista trendin mukana menemistä.
Lammashullu!
Ne on oppineet kotoa sen sotkuisuuden tai jotain. Tai surkeat organisointikyvyt tms. Siis jos kyseessä on oikeasti jatkuva sotku ja kaaos