Miten teillä tapahtuisi, jos miehen KAVERI...

Miestä ei kiinnosta käydä baareissa mutta kaverin luo hän voisi mennä. Hän kysyisi ensin minulta, ja minulle sopii kunhan ei joka vkl ole menossa. Meillä pieniä lapsia, joten miestä tarvitaan paljon kotona.

Ehkä lähtisi, ehkä ei. Minä en ole mieheni äiti, enkä millään tavalla koskaan yritäkään kontrolloida aikuista ihmistä. Oletan, että miehellä itsellään on järkeä asian suhteen. Ja jos ei olisi, niin saisi kyllä tuntea nahoissaan jälkeenpäin. Nimittäin en varmastikaan näyttäisi iloista naamaa, jos äijä ottaisi tavaksi lähteä lauantaisin "kamunsa" kanssa juopottelemaan. Jos mies alkaisi minulta kysellä lupaa, niin sanoisin että teet kuten itse parhaaksi näet ja minä vedän siitä omat johtopäätökseni. N25

Lähdettäis yhdessä kun kaverit on yhteisiä.

On meilläkin pienet lapset, mutta se mitään estä/ mies on muutenkin tosi paljon töissä T 2

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:52"]

Ehkä lähtisi, ehkä ei. Minä en ole mieheni äiti, enkä millään tavalla koskaan yritäkään kontrolloida aikuista ihmistä. Oletan, että miehellä itsellään on järkeä asian suhteen. Ja jos ei olisi, niin saisi kyllä tuntea nahoissaan jälkeenpäin. Nimittäin en varmastikaan näyttäisi iloista naamaa, jos äijä ottaisi tavaksi lähteä lauantaisin "kamunsa" kanssa juopottelemaan. Jos mies alkaisi minulta kysellä lupaa, niin sanoisin että teet kuten itse parhaaksi näet ja minä vedän siitä omat johtopäätökseni. N25

[/quote]

Öö, tuo vaikuttaa nimenomaan kontroloinnilta...

Jos meillä ei olisi mitään suunnitelmia niin lähtisi ja yleensä pyytää muakin mukaan.

Ei lähtisi läheskään joka kerta. Miehelle lapset tulee ennen ryyppäystä ja ne kerrat kun se lähtee on siksi, että oon iskenyt sille lompakon kouraan ja takin toiseen, että nukkuvista lapsista on sille ihan yhtä paljon iloa sieltä baaristakin käsin.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:55"][quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:52"]

Ehkä lähtisi, ehkä ei. Minä en ole mieheni äiti, enkä millään tavalla koskaan yritäkään kontrolloida aikuista ihmistä. Oletan, että miehellä itsellään on järkeä asian suhteen. Ja jos ei olisi, niin saisi kyllä tuntea nahoissaan jälkeenpäin. Nimittäin en varmastikaan näyttäisi iloista naamaa, jos äijä ottaisi tavaksi lähteä lauantaisin "kamunsa" kanssa juopottelemaan. Jos mies alkaisi minulta kysellä lupaa, niin sanoisin että teet kuten itse parhaaksi näet ja minä vedän siitä omat johtopäätökseni. N25

[/quote]

Ainakin esität olevasi miehesi äiti. Miehen pitää osata päättää ihan itse, että hän ei saa lähteä minnekään vaan kököttää sun kanssa kotona, kun sä olet niin ihanaa seuraa.
Jos ei älyä jäädä kotiin, sä murjotat/hepuloit/kostat tai jotain muuta lapsellista.

Meille käynyt usein noin, ei tosin enää vuosiin. Mies ei ikinä lähtenyt, koska ei halunnut. Mä yritin välillä sanoa, että lähdet, mutta ei mennyt. Ei vain tykkää ryypätä tai olla ravintoloissa.

Miksi niin monilla naisilla ottaa lujille miehen kaveri? Täälläkin on jatkuvasti vihaisia aloituksia aiheesta. Mun hyvä kaveri seurustelee ja minä saan sen tuntea nahoissani..

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:41"]

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:38"]

Meillä myös! Miehen kaveri, yli NELIKYMPPINEN JA PERHEELLINEN, soittelee usein viikonloppuisin ja pyytää kaveriksi juomaan.Eikö se k---pää tajua, että miehelläni on PERHE: VAIMO JA LAPSET jotka myös odottaa, että voisi olla perheen kesken???

Että on inhottava tyyppi! Välillä mies lähtee jos on jo ottanut muutaman liikaa... Jos on selvänä, ei lähde.

[/quote]

Viime kerralla melkein soitin tälle kaverille, olin NIIN vihainen kun miesystävä oli täysin kännissä tullessaan kotiin (lapsia on muttei yhteisiä ja eivät olleet tänä vkl meillä). Koskaan ei niin kännissä ole ollut. Tällä kaverilla on käytössä toinen puhelin pettämistä varten. Mua niin KETUTTAA että mies kaveeraa tällaisen petturin kanssa. Sen nyt tietää, mitä nuo baarikeikatkin tuolla miehen kaverilla pitää sisällään. Oon sanonut, ettei kertaakaan tarvi enää tän kahden viikon takaisen episodin jälkeen tän kaverin kanssa baariin lähteä tai minä lähden tästä suhteesta. Jokainen päättää, mitä suhteessaan kattelee, ja mä en kato tällaista.

Hiljaa hyväksyy myös kaverinsa systemaattisen pettämisen.

[/quote]

Sun kannattaa päästää mies elämään.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:47"]On ja lähtee riippumatta meidän suunnitelmista. En ole kyllä sitä tuolta kantilta ajatellut että menisi mitään naisia iskemään, yleensä menee kaverilleen tai paikalliseen. Se mikä siinä vituttaa on se että kavereille ei voi sanoa ei, mutta vaimolle ja joskus jopa lapsille voi sanoa. Ja toisekseen itse en pääse minnekkään, koska olemme muuttaneet vasta miehen kotikaupunkiin jossa itselläni ei ole vielä ystäviä, eikä meillä ole lapsenvahteja että voisi yhdessä käydä jossain. Olen kaikki illat kotona.

Tuntuu että mieheni tulee noiden omien menojensa kanssa koko ajan itsekkäämmäksi ja itsekkäämmäksi. Jos avioliittomme joskus kaatuu, tämä voi olla se syy.
[/quote]
Mun exmies teki tätä. Mun tarina on ihan samanlainen. Muutettiin miehen kotikaupunkiin ja minä olin jumissa lasten kanssa kotona kun mies kävi dokaamassa kavereiden kanssa.
Meille tuli ero siinä vaiheessa ku lapset kasvoi ja ne pystyi jättämään itsekseen ja mä hankin oman elämän. Lähdin rientoihini samalla tyylillä mitään kyselemättä ja sopimatta, niin ukko kilahti.
Silloin kun lapset oli pieniä, niin mä jouduin viikkoja etukäteen kysymään saisinko lähteä johonkin ja kun lähdön aika koitti, mies olikin sopinut itselleen jonkun tärkeän ja pakottavan menon josta oli jo ehditty maksaa eikä sitä voinut perua ja muuta diipadaapaa.
.
Nykyinen mies ei käytä alkoholia mutta käy kaverinsa kanssa golffissa. Menevät sinne silloin kun meillä ei ole mitään erikoista suunnitelmissa. Kaveri on perheetön ja se kysyy aika usein miestä kaveriksi.
Lupaa multa ei tarvi kysyä menoihin, mutta jonkunlainen luonteva asioista sopiminen ja menojen kysely ja suunnitelmissa pysyminen pitää olla.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 11:04"]

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:31"]

Mua ainakin ärsyttää suunnattomasti, kun eräs miehen naimisissa oleva, siis perheellinen mies on jatkuvasti pyytämässä miesystävääni ulos baariin. Olen miehelle sanonut, että en todellakaan tuollaista käytöstä käsitä - miksi täytyy varattujen pyöriä baarissa kuin sinkkuaikoina konsanaan? Siis tämä kaverinsa pyytelee ulos vähintään joka toinen viikko.

[/quote]Jep siis naimisissa olevathan ei saa mennä baariin kun se vaimo/mies on jo löytynyt! C'moon baariin mennään juomaan ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa.. Miten sinkkuaika siihen liittyy? toki sieltä sinkkuna löytää helposti myös seuraa jne. ärsyttää ihmiset jotka ajattelee noin. Vai eikö naimisissa oleva mies/nainen saa enää pitää hauskaa kavereiden kanssa?

Muistakin kommenteista päätellen baari on paha paikka jonne ei voi päästää jo naimisissa olevaa miestä. Kertokaa nyt minne sen miehen voi sitten päästää pitämään hauskaa iltaa kavereiden kanssa johon liittyy myös se alkoholin juonti? Teille kotiinko vai miehen kaverin kotiin, vai pitääkö eristäytyä kokonaan kavereista, pian niitä ei enää olekaan ja sitten joku Einstein tulee tekemään tänne ketjun "kun mies on aina kotona" tai "miehellä ei ole kavereita" joo miksiköhän??

[/quote]

Voi kuule, ihan naurattaa sun sinisilmäisyytesi.

On muutaman kerran tullut huomattua, että nämä kaiken sallivat, ei-kontrolloivat naiset, jotka ilomielin "päästävät" miehen baariin juhlimaan aina kun kaveri vähänkään pyytää, ovat karusti tulleet kokemaan petetyksi tulemisen jollain miehen baarireissuilla. Tai ei ne kaikki sitä ikinä saa edes tietää. Nuo miehet, joilla on haluja baarireissuihin, on yleensä niitä ekoja pettämässä. Niin se vaan menee.

Minä en sitä hyväksy, jos mies alvariinsa hyppää baarissa. Ei kuulu perheellisen miehen elämään tuollainen.

Miesystävän kaveri on taas vaihteeksi lähdössä jonnekin ilman vaimoaan. Tällä kertaa Tallinnan laivalle Iskelmäristeilylle. Tämä mies ihan oikeasti pettää vaimoaan (miesystäväni kertoo välillä tän miehen touhuista), mutta kai senkin vaimo vaan ajattelee, ettei miestä toki saa rajoittaa. Mies sitten kehuskelee mun miesystävälle naistouhuistaan. Voi yäk. Ja tää mies asuu muuten Tre:en lähellä...

Keksisi kaverille jonkun hyvän tekosyyn miksei pääse ja onkin tehnyt näin monta kertaa.

KOSKA, ei tykkää ja tietää etten minäkään tykkää

Mitä meillä tapahtuisi? Mies lähtisi kaverinsa kanssa ja minä alkaisin pelata pleikkaria. Kotiin tullessaan mies ottaisi jotain iltapalaa ja menisi nukkumaan häiritsemättä mun pelaamista. Herättyään mies keittäisi aamukahvit ja kahvin tuoksu houkuttelisi mut pelikoneen äärestä keittiöön.

Vierailija kirjoitti:

Minun miehellä ei ole sellaisia kavereita. Jos olisi, niin olisi entinen mies.

Niin varmaan.

Törmäsin tähän ketjuun kun yritin hahmottaa miten usein keski-ikäiset yleensä tapaavat kavereitaan. Olen seurustellu alle puoli vuotta miehen kanssa, jolla teinilapsi suunnilleen vuoroviikoin yleensä reilu puolet viikosta, mutta kuljettaa lasta harrastuksiin ja muuten muinakin aikoina. Vuoroviikoilla emme yleensä tapaa, koska mielestäni on vielä liian aikaista alkaa nukkua saman katon alla vaikka pari kertaa olemmekin tavanneet. Läpi pelikauden mies käy kaksi kertaa viikossa peleissä kavereidensa kanssa, kerran kaksi kuussa moikkaamassa muuten tuttujaan eri yhteyksissä, työkaveri on hänen parhaita ystäviään ja he soittelevat pitkin päivää, siihen päälle kunnon ryyppyreissu noin kerran kuussa ja omien vanhempien tapaaminen 1-2 kertaa viikossa. Olen itse lapseton ja suhteita biologiseen perheeseen ei aktiivisesti ole, ystäviä kyllä, mutta olen huomannut, että niitäkin tapaamisia ja muita itselleni tärkeitä menoja on alkanut olla vaikea sopia, kun miehen sosiaalinen elämä ja vaihteleva työ (yrittäjänä) saattaa päivänkin aikataululla muuttaa alustavat suunnitelmat. Ei ikäänkuin koskaan ole yksinkertaista vakaata viikkoa, jossa voisin miettiä rauhassa minä päivänä minulle sopisi tavata joku tai tehdä jotakin työn ja harrastusten ulkopuolella. Nyt kävi niin, että olisin todella tarvinnut miehen läsnäoloa ja tukea oman todella vaikean akuutin tilanteeni takia, jota pahensi se, että hänen huoltajuuskriisinsä oli sotkenut arken entisestään ja vienyt kaiken omankin energiani, mutta vaikka kuinka pyysin, hän halusi lähteä kavereidensa kanssa ryyppyreissulle, koska tilanne oli niin harvinainen.

Riita kärjistyi siihen, että mies huutaa, että minä en ymmärrä, että hänen täytyy tehdä töitä ja tavata kavereitaan, hoitaa lasta eikä tilanne tule tästä muuttumaan. Sama mies kuitenkin haluaa muuttaa kanssani yhteen ja vanheta vanhemmiltaan perimässä talossa. Hän suunnittelee menonsa aina kysymättä minulta ja on kehottanut minua tekemään samoin, mutta olen ollut niin uupunut kaikesta säädöstä, etten ole osannut ajatella enää muutamaan kuukauteen viikkoa pidemmälle, kun koko ajan tulee jotakin muutoksia. Olen alkanut tuntea oloni yksinäiseksi ja täysin näkymättömäksi ja töihin keskittyminen on muuttunut vaikeaksi kun omalla mielipiteelläni ei tunnu olevan väliä muuallakaan. Kun olen kysynyt, miksi hän haluaa olla juuri minun kanssani kaikista naisista, hän ei ole osannut sanoa mitään persoonaani liittyvää. Mietin onko olemassa tällainen mieslaji, jolle nainen on jonkinlainen huonekalu, jonka luo voi aina palata ja joka odottaa miestä kuuliaisena? Aloin epäillä vähän tällaista ja ajattelin, että on minulla kyllä omakin kokonainen elämä ja ehkä täytyy keskittyä siihen. Helpotus oli aika iso.